Browsing by Subject "runon seutu"

Martin Heidegger (1889–1976) luetaan menneen vuosisatamme merkittävimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin filosofeihin. Omintakeisen filosofisen tyylinsä vuoksi Heideggeria on pidetty myös yhtenä länsimaisen filosofian ristiriitaisimmista ajattelijoista. Heidegger työsti urallaan erityisesti olemisen kysymystä, mutta pyrki selvittämään myös muun muassa kielen olemusta sekä taiteen ja tekniikan teemoja. Heidgeggerilta ammentavien ajattelijoiden kirjo on laaja. Hänen filosofiansa on vaikuttanut vahvasti muun muassa moderniin ranskalaiseen filosofiaan, sekä useisiin hermeneutiikan ja dekonstruktion teoreetikoihin. Heideggerilta ovat ammentaneet myös lukuisat teologit ja hänen vaikutuksensa on ulottunut aina rakennustaiteeseen, kirjallisuustieteeseen, sekä taiteen - ja musiikin tutkimukseen asti. Filosofisessa työssään Heidegger keskittyi ensisijaisesti työstämään pääteoksessaan Sein und Zeit, (Aika ja Oleminen), 1927, erityiseksi fenomenologiseksi tutkimuskohteeksi asettamaansa olemisen kysymystä. Sen hän väitti unohtuneen kysymisen kohteena filosofian traditiossa. Pääteoksessa Heidegger toteutti olemiskysymyksen työstöä eksistentiaalianalytiikkana . 1930-luvulta eteenpäin Heidegger alkoi pohtimaan olemisen kysymystä taiteen ja kielen teemojen sisällä. Hän piti luentosarjan Der Underspruch zur Kunst, (Taideteoksen alkuperä), 1935–1936, jossa työsti eteenpäin olemisen kysymystä. Hän esitti ajatuksen olemisen kätkeytyvästä luonteesta sekä taideteoksen liikkeellisyydestä ja totesi teoksessa ilmenevän totuuden tapahtuman. Samaisella vuosikymmenellä hän alkoi tarkas-telemaan kielen olemusta runoilijoiden runouden kautta. Kieli ja runous kielen erityisenä muotona vahvistuivatkin Heideggerin filosofisen ajattelun edetessä yhä kiinteämmin osaksi olemiskysymyksen työstöä. Kielen teeman sisällä hän rakensi eteenpäin myös Taideteoksen alkuperässä löytämäänsä tapahtuman teemaa. Vastaan tutkimuksessani seuraaviin kysymyksiin; 1.) miten Heideggerin olemisen kysymys muuttui hänen ajattelu-urallaan varhaisfilosofiasta myöhäisfilosofiaan, 2.) miten vuoden 1935–1936 Taideteoksen alkuperässä esitelty tapahtuman teema vastasi olemisen kysymykseen hänen myöhemmässä ajattelussaan, sekä 3.) miten Heideggerin olemisen kysymys tuli ratkaistuksi kielen teeman sisällä. Tutkimuksen kulku etenee seuraavasti: Kappaleessa kaksi pohjustan varsinaista tutkimustani ja esittelen Heideggerin filosofian peruspiirteitä yleisellä tasolla. Ku-vaan muun muassa hänen varhaista elämänhistoriaa sekä teologisia vaikutteita. Kappaleessa kolme esittelen miten olemisen kysymys asettui Heideggerin fenomenologisen tutkimuksen kohteeksi. Lisäksi esittelen opettajansa Husserlin fenomenologiasta eriävän fenomenologisen metodin muotoilun. Kappaleessa neljä siirryn esittelemään olemisen kätkeytyvää luonnetta, jota Heidegger pohti limittäin olemisen totuuden ja teoksen tapahtumallisuuden kysymysten äärellä luentosarjassaan Taideteoksen alkuperä. Tätä seuraten kappaleessa viisi esittelen kattavasti Heideggerin kielen teeman alla toteuttamaa olemiskysymyksen työstöä, sillä keskustelut runouden kanssa jatkoivat olemisen kätkeyty-vän luonteen selvittämistä ja rakensivat eteenpäin myös olemisen tapahtumallisuuden teemaa. Kappaleessa kuusi esittelen Heideggerin ajallisen ja tapahtumallisen silmänräpäyksen teeman, sillä se toimii siltana paluulle pääteoksen ajan ja olemisen kysymykseen, jota esittelen vuoden 1962 luennon Zeit und Sein (Aika ja Oleminen) myötä. Luennossa vanha tapahtuman teema saa tarkennetun muodon. Lopuksi kappaleessa seitsemän, Heideggerin esityksien Logos, 1951 ja Alētheia, 1954 esiintyneiden kokoavien lauselmien myötä, kuljetan tutkielmani lopulta Heideggerin kuuluisaan lausahdukseen ”kieli olemisen kotina,” jossa olemisen kysymyksen ajallinen rakenne – tapahtuma – lopulta manifestoituu.