Browsing by Subject "ryhmätoiminta"

Katekumenaatti-toiminta on aikuistyön kokoontuvaa ryhmätoimintaa, joissa käsitellään aikuisten uskonkysymyksiä ryhmän lähtökohdista käsin. Katekumenaatin tavoitteiksi on määritelty uskon löytyminen ja vahvistuminen, rohkaistuminen kristittynä elämisessä sekä ehtoollisyhteyden ja seurakuntayhteyden voimistuminen. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa toteutettavasta Katekumenaatti-toiminnasta ja sen osallistujista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Katekumenaatti-toimintaa on toteutettu seurakunnissa sekä mitä merkityksiä osallistujat ovat antaneet osallistumiselleen. Tutkimus suoritettiin laadullisena ja aineistolähtöisenä. Olen haastatellut tutkimukseeni kymmentä seurakuntalaista kolmen eri seurakunnan alueella, joissa on toteutettu Katekumenaatti-toimintaa. Haastateltavista kaksi olivat toimineet Katekumenaatti-ryhmässä maallikko-ohjaajina ja kahdeksan edustivat ryhmien osallistujia. Lähestyn Katekumenaatti-toimintaa ja siihen osallistumista kolmesta näkökulmasta: rakenteiden ja ohjauksen, yksilöllisen etsinnän ja ryhmään sitoutumisen sekä seurakuntayhteyden vahvistumisen näkökulmasta. Katekumenaatti pyrkii yhtymäkohtien löytymiseen osallistujien elämäntarinan ja kristillisen uskon välillä. Tämä ohjaa ryhmän pedagogiikkaa osallistujalähtöisyyteen, jossa osallistujien kysymykset ja kokemukset ovat pääosassa. Vähäinen ohjaus ja tasa-arvoinen vuorovaikutus ryhmässä tukivat osallistujien mahdollisuutta omien uskonkysymysten käsittelyyn. Ryhmä koetaan toiminnaltaan joustavaksi ja ilmapiiriltään sallivaksi ja avoimeksi. Lisäksi ryhmän luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa vertaistuen ja yhteyden kokemuksen, jonka merkitys ryhmään osallistumisessa nousee vahvasti esiin. Hengellinen etsintä ja halu kasvaa uskossa on aineistostani tärkein esiin nouseva motivaatio osallistua Katekumenaatti-ryhmään. Toiminnan luonne houkuttelee mukaan myös ihmisiä, joilla on tarve myös kyseenalaistamiseen ja kriittisyyteen. Katekumenaatin osallistujia voi kutsua etsijöiksi hengellisen etsinnän ja yhteisöllisen etsinnän näkökulmasta. Yhteisön etsintää kuvaa paluu seurakuntaan pidemmän tauon jälkeen sekä oman paikan etsiminen seurakunnan yhteydestä. Seurakuntayhteyttä pyritään Katekumenaatissa tukemaan näkyvästi jumalanpalveluselämän liittämisellä ryhmä toimintaan. Tutkimuksessani tarkastellaan seurakuntayhteyden vahvistumista osallistumisen ja kuulumisen tunteen näkökulmasta suhteessa seurakuntaan. Seurakuntayhteys näyttää vahvistuvan Katekumenaatti-toiminnassa tiedon lisääntymisen, oman hengellisyyden työstämisen sekä yhteisöllisyyden kokemuksen myötä. Tiedon lisääntymisen voidaan havaita kasvattavan osallistumisen merkitystä ja syventävän osallistujien hengellisyyttä. Lisäksi myönteinen kokemus yhteisöstä ja kristillisen identiteetin vahvistuminen kasvattavat kuulumisen tunnetta suhteessa kirkkoon.

Tämä tutkimus tarkasteli kristillisten kotisolujen toimintaa ja osallistujien tyytyväisyyttä solussa tapahtuvaan toimintaan neljässä seurakunnassa. Seurkakunnat olivat: Kotisolujen verkosto, Cityseurakunta, Suur-Helsingin Seurakunta ja Helsingin Saalem. Ikäjakauuma aineistossa heijasti kansamme aikuisväestöä. Tutkimus tehtiin verkkopohjaiseen kyselytutkimuksen avulla johon vastasi 61 solulaista yllä mainituista seurakunnista. Tätä aineistoa analysoin SPSS-ohjelman analyyseillä: PCA, Wilcoxon, korrelointi, ristitaulukointi ja keskiarvovertailu. Tieteellisestä näkökulmasta solut ovat kiinnostavia, sillä vaikka soluja onkin tutkittu aikaisemmin, niitä ei aikaisemmin ole tutkittu osallistujien henkilökohtaisista kokemuksista käsin. Tästä tutkimuksesta voi olla hyötyä kaikille niille, jotka osallistuvat solutoimintaan tai tutkivat solutoimintaa. Teoreettisesti kyselyni pohjautuu eniten James Rutzin solututkimukseen. Tämän lisäksi käytin lähteenä kahta ihmisten perus- tarveteoriaa eli Manfred Max-Neefin teoriaa ja Tony Wardin yms. Good Lives Model (GLM:n) -teoriaa. Lisäksi hyödynsin neljä henkisen tarpeen teoriaa: Kenneth Pargamentin, Nancy Lanin, George Gallupin ja Howard Clinebellin. Keskeiset tulokset Tutkimukseni tuloksena selvisi, että on vain kaksi sellaista toimintaa, joita kaikki solut tekevät joka kerta, kun he tapaavat: he rukoilevat ja jakavat henkilökohtaisia todistuksiaan. Yhteisiä tekijöitä olivat myös, että solut harjoittavat hyvin vähän demonien karkottamista, ehtoollisen viettoa ja rahan käyttöä, eivätkä ne panosta lähes lainkaan solutoiminnan laajenemiseen. Solutoiminta palvelee monia tarpeita, ja enemmistö niihin osallistuneista kokee solun palvelevan omia tarpeitaan. Yleisesti opin, että mitä useammin ihminen tekee solussa jotain, sitä paremmin he kokivat, että se sujuu.