Browsing by Subject "saarnat"

Tämän tutkimuksen aineistona oli 31 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa pidettyä saarnaa Digipostilla-saarnatietokannasta. Tavoitteena oli vastata aineistolähtöisesti kysymykseen ”Millaiset piirteet kuvaavat Digipostillan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pidettyjä jumalanpalvelussaarnoja?” Tutkimus sai edetessään alatutkimuskysymyksen: ”Mikä on löytämieni piirreluokkien suhde toisiinsa ja rooli saarnan kokonaisuudessa?” Tutkimusmetodina oli laadullinen tekstianalyysi, jota toteutin aineistoa lähilukien. Tutkimus eteni grounded theory -menetelmän innoittamana aineiston koodauksesta luokittelun kautta teoreettisen mallin luomiseen. Aineiston saarnoja kuvasivat kahdentasoiset ominaispiirteet: retoriset piirteet ja puhetuotosten tavoitteet. Saarnan luovuttamattomia ominaispiirteitä olivat intertekstuaalisuus ja uskonnollinen sanasto, joiden läsnäolo saarnassa pohjautuu saarnan vahvaan Raamattu-sidonnaisuuteen. Muut retoriset piirteet kuuluivat puhujan keinovalikoimaan: retoriset kysymykset, minä ja puhujan muut omat esiintulot, me-muoto, sinä ja muut kuulijan puhuttelut, toisto ja rinnastus, runollisuus, huumori ja leikki, retoriset lopetukset sekä prosodiset merkit. Saarnojen puhetuotoksilla oli kolmenlaisia tavoitteita: Niillä opetettiin ja tulkittiin raamatuntekstiä, sovellettiin tekstiä kuulijan elämään sekä pyrittiin hengellisesti kutsuen, Jumalasta todistaen sekä armoa ja anteeksiantoa julistaen synnyttämään kuulijassa uskonkokemus. Digipostilla-aineiston puhetuotosten tavoitteet vastaavat pitkälti luterilaisen saarnateologian näkemystä saarnan tehtävistä. Esimerkkejä analysoiden ja tarkastelemalla niitä myös Roman Jakobsonin kielen funktiomallin valossa totesin, että nämä kahden tason piirteet toimivat aineiston saarnoissa erottamattomasti: Retorisia piirteitä tarvitaan, ja niitä myös Digipostillan saarnassa rohkeasti käytetään, saarnan ominaisten puhetuotosten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tässä tutkimuksessa käsitellään Helsingin Agricolan kirkon Tuomasmessussa pidettyjä ja elektroniseen muotoon tallennettuja saarnoja väliltä 16.3.2008–15.9.2013. Näitä saarnoja on aineistossa 68 kappaletta. Tutkimus selvittää, millainen on saarnojen edustama teologia ja seuraavatko ne Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustamaa oppia. Saarnojen teologiset väitteet asetetaan Apostolisen uskontunnustuksen alle, jossa niiden tunnustama teologia on tarkemman tarkastelun alla. Apuväleinä toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus sekä luterilaisten teologien Robert W. Jensonin ja Wolfhart Pannenbergin teokset. Tutkimuksella annettu hypoteesi on, että saarnaajat ovat implisiittisesti asennoituneet saarnaamaan mm. sellaisista aiheista kuin epäusko, mikä liittyisi apostoli Tuomaan kantamaan Tuomasmessun nimeen ja ottaisivat muutenkin huomioon kaupunkilaisen yleisönsä edustaman uskon. Jumalanpalveluksena Tuomasmessu kuuluu erityisjumalanpalveluksien piiriin. Se on profiloitunut perustamisestaan asti pääkaupunkilaisten messuksi. Jumalanpalvelusta suunnittelevat ja toteuttavat vapaaehtoiset ja mm. saarnaajina on toiminut usein pappien lisäksi maallikoita. Saarnojen käsitys uskosta on, että ihmiseen on luotu valmius uskoa mutta ennen kaikkea se on lahja Pyhältä Hengeltä ja salattu mysteeri. Epäuskoinen ihminen voi ja saa tulla Jumalan luo kaikkine epävarmuuksineen ja luottaa siihen, ettei Jumala aja häntä pois niin kuin ei ajanut epäilevää Tuomasta. Jumala on Tuomasmessun saarnaajille rakastava Isä, jota kaikki ihmiset saavat lähestyä ja puhutella isänä. Jeesus Kristus tunnustetaan Jumalan voidelluksi Kristukseksi, joka on kuoleman voittanut ihmisten vapahtaja ja samanaikaisesti tosi ihminen, jonka elämään kukin kuulija voi samaistua. Jeesuksen elämästä kertominen paljastaa saarnaajien keskittyvän kristologisesti erityisesti Jeesuksen kärsimykseen ristillä ja ylösnousemukseen. Saarnoissa olemukseltaan vähän käsitelty Pyhä Henki on esillä puhuttaessa muutoksesta, jonka Jumala voi saada aikaan ihmisessä kuten uskoon tulon, pahoista tavoista poispääsemisen, seurakunnan vahvistamisen tai ihmisen auttamisen pois yksilöllisistä elämänongelmista. Saarnoissa seurakunta on kristittyjen yhteisö ja kirkko mielletään globaaliksi sellaiseksi, jonka perusarvo on ottaa yhteyteensä hyvinkin erilaisia ihmisiä eri sosiaaliluokista ja elämänaloista. Pyhäin yhteyden pitäisi saarnaajien mukaan yhdistää kristittyjä ja juuri Tuomasmessu voisi toimia mallina kristittyjen yhteydelle Suomen kirkossa. Saarnojen käsitys syntien anteeksiannosta on hyvin luterilainen koska ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tekemän sovitustyön tähden. Ihminen saavuttaa iankaikkisen elämän vasta kuoleman jälkeen mutta jo nyt on mahdollista elää yhteydessä Jumalaan. Lakia ja evankeliumia saarnataan luterilaisten oppien mukaisesti mutta erityisesti lain kolmas käyttö, missä saarnaaja antaa kristityille ohjeita välttää syntiä ja tehdä hyvää on korostunutta muihin käyttöihin nähden. Evankeliumi on saarnaa Jumalan armosta, jonka saarnaajat kohdistavat pääkaupunkiseudun ihmisille, jotka kokevat olevansa uskossaan heikkoja ja epäpyhiä. Saarnat puhuvat sakramenteista juuri ehtoollisesta paikkana, missä jokainen saa kohdata rakastavan Jumalan armon ja vastaanottaa sen.

Twaarnat ovat vuoden 2013 syyskuusta lähtien mikroblogipalvelu Twitterissä julkaistuja korkeintaan 140 merkin mittaisia uskonnollisia viestejä, joita kutsutaan Twitterin minisaarnoiksi. Tässä tutkimuksessa tutkin, millaista uskonnollista viestintää tai saarnaa twaarnat ovat. Tutkimuksen kohteena ovat myös ne vaiheet, joita twaarnalla on ilmiönä ollut vuoden 2015 syyskuun loppuun mennessä. Lisäksi tutkimuksessani selvitän, keitä aktiiviset twaarnaajat ovat. Tutkimus on menetelmällisesti aineistolähtöinen. Twaarnojen analyysissä päädyin käyttämään teema-analyysimenetelmää. Rajasin tutkimuksessa käyttämäni twaarna-aineiston aineiston ohjaamana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin mukaisesti. Twaarnojen analyysissä lähestymistapa on laadullinen ja twaarnaamisen vaiheiden tarkastelussa historiallinen. Twaarnaajia kartoittavassa kyselytutkimuksessa on mukana määrällisiä menetelmiä. Twaarnaaminen alkoi syyskuussa 2013 rehtori Saija Hellströmin aloitteesta. Twaarnoissa käytettävän aihetunnisteen #twaarna keksi teologian opiskelija Visa Viljamaa. Twaarnata voi kuka tahansa Twitter-käyttäjä. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yli 300 käyttäjää on julkaissut yhteensä yli 3000 twaarnaa. Tutkimuksen mukaan enemmistö twaarnaajista on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Noin joka kymmenes twaarnaaja kuuluu muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Noin kolmannes twaarnaajista on evankelis-luterilaisia maallikkoja. Twaarnaajat edustavat laajasti eri ikäluokkia. Useampi kuin kaksi kolmesta twaarnaajasta on miehiä. Yli 70 % twaarnaajista pitää twaarnaamista vähintään jossain määrin osana työtään. Tutkimukseni mukaan twaarnat ovat monipuolista uskonnollista viestintää. Merkittävimmät yksittäiset twaarnoja ohjaavat viitekehykset ovat kirkkovuoden ajankohdan mukainen kirkkopyhän otsikko ja tuon otsikon kuvaus sekä tuohon ajankohtaan linkittyvät evankeliumikirjan mukaiset tekstit. Twaarnoihin vaikuttavat myös Twitterin oma konteksti sekä ajankohtaiset ilmiöt. Twaarnat jakautuvat lähtökohdiltaan yhtäältä kirkkovuoteen liittyviin twaarnoihin ja toisaalta monista muista lähtökohdista nouseviin twaarnoihin. Suurin osa twaarnoista julkaistaan sunnuntaisin. Ajallisesti kirkkovuoteen liittyvät twaarnat painottuvat pyhäpäiviin ja muut twaarnat arkipäiviin.

Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu viiden helluntaiseurakunnan jumalanpalveluskävijöiden odotuksia sunnuntaisaarnan suhteen. Erityisesti on pyritty saamaan selville, onko saarnakuulijoilla erityisiä odotuksia saarnaajan sukupuolen, teologisen koulutuksen ja yhteiskunnallisesti kantaaottavan puheen suhteen. Lisäksi jumalanpalveluskävijöiden mielipiteitä on kartoitettu saarnan esitystavasta, sisällöstä ja koetuista vaikutuksista sekä käsityksiä hyvästä saarnasta, saarnan tehtävästä ja toivotuista saarna-aiheista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kevään 2017 aikana vierailemalla tutkimusseurakunnissa, jossa jumalanpalveluskävijät täyttivät tutkimuskyselyn. Kyselyaineisto syötettiin SPSS-ohjelmaan, jossa sitä analysoitiin kvantitatiivisesti. Tämän tutkimuksen vastaajajoukossa ilmeni, että kuulijoille ei saarnaajan sukupuoli ole tärkeä. Perinteisesti maallikkosaarnaajista tunnetussa herätysliikkeessä suhtaudutaan nykyään saarnaajan teologiseen koulutukseen myönteisesti. Sen ei koeta nollaavan kutsumuksen merkitystä tai tukahduttavan Pyhän Hengen vaikutusta. Helluntailainen saarnan kuulija ei kavahda saarnan yhteiskunnallista kommentointia, mutta puoluepolitiikan sekoittamista saarnaan vierastetaan. Tutkimuksen mukaan helluntailaiset ovat aktiivisia saarnan kuulijoita, jotka odottavat saarnan vaikuttavan henkilökohtaisella tasolla. Saarnatilanteessa ollaan useasti aktiivisesti mukana ja siitä keskustellaan jumalanpalveluksen jälkeen

Tutkimuksen kohteena on neljän 1800-luvulla julkaistun postillan ensimmäisen vuosikerran vammaisuutta käsittelevät saarnat. Tutkimuksen kohteena olevat postillat ovat Anders Björkqvistin Uskon harjoitus autuuteen vuodelta 1801, Aron Gustaf Borgin Postilla vuodelta 1859, Johan Fredrik Berghin Postilla vuodelta 1875 ja Pietari Kurvisen Herran kansan pyhä lepo vuodelta 1890. Postilloista Pietari Kurvisen ja Aron Gustaf Borgin postillat ovat niin sanottuja lastenpostilloja, joiden käyttötarkoitus on ollut lasten opetustyössä. Tutkimuksessa on kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäinen näistä koskee postillojen kirjoittajien suhtautumista vammaisuuteen. Toinen kysymys liittyy siihen, onko aikakauden yleisen vammaisuusnäkemyksen ja postilloissa esiintyvän vammaisuusnäkemyksen välillä eroja tai yhtäläisyyksiä. Kolmas ja viimeinen kysymys koskee sitä, onko kahden tutkimuksen kohteena olevan lastenpostillan ja kahden muun postillan vammaisuusnäkemyksissä eroja vammaisuuskuvassa tai siinä, miten aihetta lähestytään. Tutkimuksessa käytetty metodi on yhdistelmä käsitehistoriallista lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Käsitehistoriallisessa lähestymistavassa pyritään tutkimaan ja käyttämään niitä käsitteitä, jotka olivat käytössä tutkittavana ajankohtana. Sisällönanalyysissä puolestaan pyritään analysoimaan tutkimuksen kohteena olevia aineistoja ja muodostaamaan niiden perusteella johtopäätöksiä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että vammaisuus esiintyy postilloissa pääasiassa negatiivisena asiana. Vammaisuus esiintyy lisäksi useimmissa tutkituissa saarnoissa metaforisena tehokeinona, jolloin vammaisuutta käytetään opettamaan yleisöä jostain asiasta, kuten esimerkiksi Jeesuksen jumaluudesta tai ihmiskunnan synnistä. Yleisesti ottaen postilloissa esiintyän vammaisuuskuvan voidaan sanoa noudattava 1800-luvulla vallinnutta yleistä vammaisuuskuvaa. Kielellisen analyysin perusteella niin postillojen kirjoittajien kuin lasten- ja muiden postillojen välillä ei voida todeta olevan eroa.