Browsing by Subject "sairaalapappi"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Tutkimuksessani selvitän evankelis-luterilaisen kirkon sairaalapappien kokemuksia työnsä hengellisyydestä. Tutkimustehtävääni lähestyn kolmen kysymyksen näkökulmasta: 1. Mitä sairaalapapit mieltävät hengellisyyden sairaalansielunhoitotyössä olevan? 2. Millä tavoin vastaajat kokevat hengellisyyden näkyvän heidän itse tekemässään sairaalasielunhoitotyössä? 3. Miten sairaalapapit tunnistavat hengellisen tuen tarpeen ja miten sairaalapapit kokevat hoitohenkilökunnan tunnistavan hengellisen tuen tarpeen? Työtäni ohjaavana teoreettisena viitekehyksenä toimii kirkon sairaalasielunhoidon palvelulupaus, joka pohjautuu sairaalapapin ydinosaamiskuvaukseen.Toisena tärkeänä lähtökohtana on sairaalasielunhoidon periaatteet. Tutkimusaineiston keräsin laadullisin menetelmin. Haastattelin kahdeksaa sairaalassa päätoimisena työskentelevää sairaalapappia teemahaastattelun menetelmin. Haastateltavat sairaalapapit olivat eri puolilta Suomea neljän eri hiippakunnan alueelta. Tutkimusaineiston analyysiin käytin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksen analyysia ohjaa kolme teemaa, jotka nousevat haastattelurungosta.Tutkimukseni mukaan sairaalapapit kokevat hengellisyyden sairaalasielunhoitotyössä uskontoon ja vakaumukseen liittyvänä. Papin työtä pidetään hengellisenä työnä, joka haastateltavien mukaan toteutuu sairaalapapin työssä. Tuloksissa ilmenee, että sairaalapapin työssä hengellisyys on läsnä pappeudessa itsessään sekä Jumalan läsnäolona kaikessa tekemisessä ja kohtaamisissa. Jumalan läsnäoloa tarkennettiin helpommin selitettäväksi hengellisten apuvälineiden käytön yhteydessä ehtoollisen jakamisessa, rukoilussa, rukoushetkissä, virsien laulamisessa sekä Raamatun lukemisessa. Sairaalapapeilla on kokemus, että heitä arvostetaan sairaalassa ja heidän apuaan ja tukeaan hyödynnetään, jos hoitohenkilökunnalla on riittävästi tietoa heidän palveluistaan. Pääsääntöisesti hoitohenkilökunta koetaan osaavana hengellisen tuen tarpeen tunnistamisessa, mutta haasteitakin sanoitetaan. Sairaalamaailman haasteet ovat samoja kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Haasteena nähdään maallistuminen, joka vie hengellistä elämää kauemmaksi ihmisten arjesta sekä moniuskontoinen seurakunta sairaalassa.
-
(2017)Tutkin kahdeksan sairaalapapin näkemystä psykoottisten sielunhoidosta haastattelemalla heitä teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimuskysymykseni olivat 1) miten sairaalapapit kokevat psykoottisten potilaiden kohtaamisen sielunhoitotilanteessa ja 2) mitkä ovat sairaalapappien käsitykset sielunhoidon auttamismahdollisuuksista psykoottisten potilaiden kohdalla. Litteroin haastatteluaineiston ja analysoin sen sisällönanalyysimenetelmällä. Esiin nousi kolme pääteemaa, joiden alle tutkimustulokset jakautuivat. Kaksi ensimmäistä teemaa liittyivät ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, ja ne olivat sairaalapapin sisäinen maailma eli heidän omat ajatuksensa ja tunteensa, sekä psykoottisen potilaan hengellisyyden rooli sielunhoitotyössä. Kolmas teema oli sielunhoidon tuoma konkreettinen apu, ja se liittyi toiseen tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen perusteella tein neljä johtopäätöstä. Ensinnäkin psykoottisten sielunhoidolle on kova tarve, sillä sen tuoma apu voi olla hyvin konkreettista. Toiseksi sairaalapapeille on näin ollen kova tarve, eikä heitä voi korvata muiden alojen asiantuntijoilla. Kolmanneksi psykoottisten sielunhoidolle on kuitenkin vaikea määritellä tavoitteita, eikä sillä siten ole myöskään mittareita vaikuttavuuden arviointiin. Neljäs johtopäätös on, että psykoottisten sielunhoidon suurimmat haasteet eivät ole itse sielunhoitotilanteessa vaan sitä ympäröivissä rakenteissa, joihin liittyvät liian pienet resurssit ja joissain tapauksissa myös puutteellinen yhteistyö hoitohenkilökunnan kanssa. Mitä tiiviimmin sairaalalappi koetaan hoitotiimin osana, sitä enemmän siitä hyötyy potilas. Johtopäätöksillä on toisiinsa nähden riippuvuussuhde. Esitän, että jos sielunhoidon tutkimus lähestyisi asiaa tavoitteiden ja vaikuttavuuden näkökulmasta, psykoottisten sielunhoidon tarpeellisuus voitaisiin nähdä yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa keskustelussa paremmin. Tällä voitaisiin vaikuttaa ympäröiviin rakenteisiin, eli saada sairaalapapit aidosti osaksi hoitotiimiä ja tukea heidän työnsä olemassaolon oikeutusta. Kun työn vaikuttavuus voitaisiin paremmin todentaa, saattaisi se tuoda sairaalasielunhoidolle lisäresursseja, jolloin suurin haaste poistuisi. Kaikki tämä vastaisi psykoottisten sielunhoidon huutavaan tarpeeseen. Lisäksi tutkielma kiinnitti huomiota siihen, että sielunhoidon teorioiden ja käytännön välillä on ristiriita: sielunhoidon teoriassa tärkeää näkökulmaa näyttelevä toivo ja sen merkitys eivät muodostaneet merkittävää osaa sielunhoidon käytännön työssä. Sielunhoidon tavoitteiden ja vaikuttavuuden tutkiminen ja toivon merkityksen analysointi suhteessa niihin saattaisi tuoda uutta näkemystä sekä sielunhoidon teoriaan että yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen arvostukseen, ja sitä kautta myös käytäntöön.
-
(2023)Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyön opintosuunta Tekijä: Sirkku Pelkonen Työn nimi: Sairaalapapin työhyvinvointia tukevat tekijät Työn laji: Maisteritutkielma Kuukausi ja vuosi: 4/2023 Sivumäärä: 45 Avainsanat: työhyvinvointi, sairaalapappi Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Helda / E-thesis ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Ohjaaja: Henrietta Grönlund Tiivistelmä: Tutkimukseni tarkoitus oli tutkia haastattelujen avulla sairaalapapin työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen noustessa yhä enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun, minulla heräsi mielenkiito tutkia aihetta. Myös oma työni tulevaisuudessa pappina motivoi tutkimaan työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Tutkimuksen alussa käytin teoriapohjana Rauramon työhyvinvoinnin portaat-mallia, joka kuitenkin tutkimuksen edetessä jäi vähemmälle huomiolle. Merkityksellisemmäksi tutkimuskysymyksen kannalta muodostui haastattelujen kautta saadun tiedon hyödyntäminen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Teoriapohjana käytin aiempaa tutkimusta ja kirjallisuutta työhyvinvoinnista. Menetelmänä tutkimuksessani käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Seitsemän suomalaisissa kaupungeissa työskentelevää evankelisluterilaisen kirkon palveluksessa toimivaa sairaalapappia osallistui haastatteluun. Analyysissä päädyin laadulliseen sisällönanalyysiin koska sen arvioin antavan paremmin vastauksia tutkimuskysymykseen. Laadullista sisällönanalyysiä perustelen sillä, että sairaalapappien haastattelut antoivat runsaasti informaatiota sairaalapapin työhyvinvoinnista, litteroitu materiaali toimi luokittelun ja teemoittelun jälkeen materiaalina, josta aiempaa tutkimusta peilaten, sain selville sairaalapapin työhyvinvoinnin keskeiset tekijät. Tuloksissani selvisi ja tarkentui sairaalapapin oma aktiivinen rooli oman työhyvinvointinsa säätelijänä. Työhyvinvoinnin luokittelin tutkimuksessani kuuteen osa-alueeseen : Organisaatio, Työyhteisö, Läheiset, Sairaalapappi töissä/vapaalla ja Hengellisyys. Tulosten valossa enin osa työhyvinvoinnista koostui sairaalapapin omasta aktiivisesta tekemisestä ns. itsensä huoltamisesta. Keskeisenä tuloksena voidaan pitää keinojen löytämistä erityisesti tunnekuorman purkamiseksi itselle sopivammalla tavalla. Sairaalapapin työn kuormittavuuteen liittyvät raskaat kuolemaan ja sairauteen liittyvät tunnekuormat, saatiin tutkimustulosteni mukaan parhaiten purettua hengellisiin voimavaroihin turvautuen. Muita itsensä huoltamisen tapoja olivat työyhteisön ja läheisten tuki sekä moninaiset rentoutumisen keinot vapaa-ajalla. Hengellisyyden nouseminen merkittäväksi voimavaraksi työhyvinvoinnin suhteen, ilmeni siten, että esimerkiksi rukous ja hartaushetket olivat haastateltavilla sairaalapapeilla käytössä aina, sekä työssä että vapaa-ajalla. Hengellisyyttä myös hoidettiin säännöllisellä seurakunnan tai hengellisen yhteisön toimintaan osallistumisella.
Now showing items 1-3 of 3