Browsing by Subject "sairaalasielunhoito"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkin kahdeksan sairaalapapin näkemystä psykoottisten sielunhoidosta haastattelemalla heitä teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimuskysymykseni olivat 1) miten sairaalapapit kokevat psykoottisten potilaiden kohtaamisen sielunhoitotilanteessa ja 2) mitkä ovat sairaalapappien käsitykset sielunhoidon auttamismahdollisuuksista psykoottisten potilaiden kohdalla. Litteroin haastatteluaineiston ja analysoin sen sisällönanalyysimenetelmällä. Esiin nousi kolme pääteemaa, joiden alle tutkimustulokset jakautuivat. Kaksi ensimmäistä teemaa liittyivät ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, ja ne olivat sairaalapapin sisäinen maailma eli heidän omat ajatuksensa ja tunteensa, sekä psykoottisen potilaan hengellisyyden rooli sielunhoitotyössä. Kolmas teema oli sielunhoidon tuoma konkreettinen apu, ja se liittyi toiseen tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen perusteella tein neljä johtopäätöstä. Ensinnäkin psykoottisten sielunhoidolle on kova tarve, sillä sen tuoma apu voi olla hyvin konkreettista. Toiseksi sairaalapapeille on näin ollen kova tarve, eikä heitä voi korvata muiden alojen asiantuntijoilla. Kolmanneksi psykoottisten sielunhoidolle on kuitenkin vaikea määritellä tavoitteita, eikä sillä siten ole myöskään mittareita vaikuttavuuden arviointiin. Neljäs johtopäätös on, että psykoottisten sielunhoidon suurimmat haasteet eivät ole itse sielunhoitotilanteessa vaan sitä ympäröivissä rakenteissa, joihin liittyvät liian pienet resurssit ja joissain tapauksissa myös puutteellinen yhteistyö hoitohenkilökunnan kanssa. Mitä tiiviimmin sairaalalappi koetaan hoitotiimin osana, sitä enemmän siitä hyötyy potilas. Johtopäätöksillä on toisiinsa nähden riippuvuussuhde. Esitän, että jos sielunhoidon tutkimus lähestyisi asiaa tavoitteiden ja vaikuttavuuden näkökulmasta, psykoottisten sielunhoidon tarpeellisuus voitaisiin nähdä yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa keskustelussa paremmin. Tällä voitaisiin vaikuttaa ympäröiviin rakenteisiin, eli saada sairaalapapit aidosti osaksi hoitotiimiä ja tukea heidän työnsä olemassaolon oikeutusta. Kun työn vaikuttavuus voitaisiin paremmin todentaa, saattaisi se tuoda sairaalasielunhoidolle lisäresursseja, jolloin suurin haaste poistuisi. Kaikki tämä vastaisi psykoottisten sielunhoidon huutavaan tarpeeseen. Lisäksi tutkielma kiinnitti huomiota siihen, että sielunhoidon teorioiden ja käytännön välillä on ristiriita: sielunhoidon teoriassa tärkeää näkökulmaa näyttelevä toivo ja sen merkitys eivät muodostaneet merkittävää osaa sielunhoidon käytännön työssä. Sielunhoidon tavoitteiden ja vaikuttavuuden tutkiminen ja toivon merkityksen analysointi suhteessa niihin saattaisi tuoda uutta näkemystä sekä sielunhoidon teoriaan että yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen arvostukseen, ja sitä kautta myös käytäntöön.
-
(2019)Tutkielma tarkastelee rukouksen käyttöä suomalaisessa sairaalasielunhoidossa. Tutkielma selvittää sitä, millainen asema rukouksella on sairaalapapin työssä. Tutkimuskysymykset käsittelevät papin tapaa määritellä rukous, rukouksen määrää työssä, asennetta rukoilemiseen, tapoja rukoilla ja kokemusta rukoilemisen vaikutuksista potilaan ja omaan hyvinvointiin. Tutkielman tausta on angloamerikkalaisessa ja suomalaisessa rukous- ja sairaalasielunhoitotutkimuksessa sekä sielunhoitoteorioissa. Tutkielman aineisto kerättiin keväällä 2018 e-kyselyllä, joka lähetettiin kaikille evankelis-luterilaisen kirkon 130 sairaalapapille. Heistä kyselyyn osallistui 64. Kyselyssä oli taustakysymysten lisäksi 82 monivalintatehtävää rukoilemisesta ja neljä avointa kysymystä. Aineistoa analysoitiin määrällisesti SPSS-ohjelmalla ja laadullisesti sisällönanalyysillä. Määrällisessä analyysissä tarkasteltiin yhden muuttujan vaihtelua keskiarvojen, -hajonnan ja frekvenssien avulla. Muuttujien ja laadittujen summamuuttujien yhteisvaihtelua tarkasteltiin korrelaatioiden ja ristiintaulukoinnin avulla. Määrällisen analyysin perusteella rukousta käytetään ja arvostetaan suomalaisessa sairaalasielunhoidossa. Asenne rukouksen käyttöön nousee papin omasta hengellisyydestä. Pappi tarjoaa potilaalle rukouksen mahdollisuutta erityisesti, kun tietää potilaan vakaumuksen. Potilas pyytää rukoilua useimmin papilta, joka on tyytyväinen työhönsä, jolle usko on erittäin tärkeää ja joka ei pelkää rukouksen vahingollisuutta. Sairaalapappi sanoittaa rukousta potilaan kanssa käydyn keskustelun pohjalta sekä käyttää valmiita rukouksia ja rukouskaavoja. Sairaalapappi koskettaa potilasta harvoin rukoilun aikana. Hän rukoilee tai siunaa potilasta usein tapaamisen lopussa. Sairaalapapit pitävät rukousta hyvänä coping-keinona sairauden keskellä. Rukouksen uskotaan tuovan toivoa, lohtua, rauhaa, voimaa, apua vaikeuksissa ja vahvistavan suhdetta Jumalaan. rukouksella uskotaan olevan todellisia vaikutuksia elämässä ja paranemisessa lääketieteellisen hoidon ja terapian ohella. Sairaalapapin oma rukousaktiivisuus näkyy hiljaisena rukouksena, syntien anteeksipyytämisenä ja Jeesus-nimen käyttönä. Työhönsä tyytyväiset papit kokevat potilaan puolesta rukoillessaan Jumalan läheisyyttä ja rauhaa. Ne, joille usko on erityisen tärkeää, rukoilevat muita enemmän. Uskon tärkeäksi kokeminen on yhteydessä Jumalan äänen kuulemiseen ja luottamukseen rukoilemisen hyödyistä. Sairaalapapin yhteydet Tuomas-messu -yhteisöön näkyivät lisääntyneessä hiljaisen rukouksen määrässä työpäivän eri tilanteissa. Laadullisen analyysin perusteella rukous on sairaalapapille yhteyttä Jumalaan ja muihin rukoilijoihin. Useille se on hiljaisuutta, Jumalan läheisyyttä tai elämäntapa. Rukous on tärkeä osa sairaalapapin elämää ja voimavara työssä. Koetut rukousvastaukset liittyivät potilaan voinnin fyysiseen ja psyykkiseen kohenemiseen, sekä johdatuksen ja avun saamiseen omassa työssä.
Now showing items 1-2 of 2