Browsing by Subject "seksuaalisuus"

Tässä syventävässä tutkielmassa tutkin Marcella Althaus-Reidin käsitettä säädytön teologia. Tutkin, mikä on keskeistä säädyttömässä teologiassa tarkastellen säädyttömän teologian perustavanlaatuisia näkemyksiä ja metodologisia lähtökohtia. Analysoin myös säädyttömän teologian ymmärrystä naisen aseman muovautumisesta teologisesti sekä säädyttömän teologian lähtökohdista tehtyä kristologiaa. Vastaan tutkimuskysymyksiini käyttäen metodina systemaattista analyysia, jonka avulla analysoin kahta Althaus-Reidin monografiaa ja yhtä artikkelia. Tutkielmani keskeisenä johtopäätöksenä totean, että Althaus-Reidin säädytön teologia on ihmisten elämään ja kokemuksiin perustuva teologinen metodi. Metodi ei ole sitoutunut ideologisuuteen vaan on materialistinen myös seksuaalisuuden ja sukupuolen osalta, mikä poikkeaa vapautuksen teologiasta, vaikka pyrkimys materiaalisuuteen on keskeinen osa vapautuksen teologiaa. Säädytön teologia pyrkii vapautumiseen keskustan hegemoniasta, mikä merkitsee myös universaalien totuuksien ja essentialististen olemusten kieltämistä. Säädytön teologia tarkastelee kriittisesti systemaattisen teologian ja vapautuksen teologian heteroseksuaalisuutta ja sitoutumista patriarkaalisen yhteiskunnan ylläpitämiseen. Kolonialismin kritiikki on tärkeässä osassa säädytöntä teologiaa, sillä Latinalaisen Amerikan nykytilannetta ei voi käsitellä irrallaan conquistasta ja alistamisesta. Althaus-Reid soveltaa säädyttömän teologian lähtökohtia tarkastellessaan teologian luomaa käsitystä naiseudesta, joka tiivistyy kuviin aseksuaalisesta köyhästä tai nöyrästä äidistä. Näitä käsityksiä naiseudesta ylläpidetään Althaus-Reidin mukaan erityisesti mariologialla ja ne tuottavat väärää tietoisuutta, joka myös estää havaitsemasta sortoa. Säädyttömän teologian soveltaminen siirtää huomion naisen kohdusta eli jälkeläisten tuottamisesta vulvaan eli seksuaalisuuteen ja hyödyntää käsitystä naisesta muuttaessaan populaareja Neitsyt-hahmoja kuten Santa Libradaa. Althaus-Reid soveltaa säädytöntä teologiaa myös kristologiaan, jossa käsitystä Jeesuksen seksuaalisuudesta laajennetaan muun muassa käyttämällä Bi/Kristuksen käsitettä ja tarkastelemalla fetisismiä osana Jeesuksen seksuaalisuutta.

Kiinnostuin aluksi Vanhan testamentin Gen.6.1–6 tekstistä, jossa jumalain pojat näkevät maan kauniit tyttäret ja ihastuvat heihin. Teksti jäi kuitenkin torsoksi ja jatkoin 1 Henokin kirjan 1–36 kertomuksella, josta löysin tutkimukseeni sopivia tekstejä. Tutkin miten näissä työhöni mukaan ottamissa teksteissä esiintyy kauneus, seksuaalisuus ja millaisia ovat niiden mahdolliset seuraamukset sekä mistä nämä käsitykset tulevat. Miksi kauneus mainitaan molemmissa teksteissä? Olisivathan kirjoittajat voineet olla käyttämättä adjektiivia kaunis ja kirjoittaa ainoastaan, että jumalien pojat näkivät ihmisten tyttäret ja jatkaa kertomusta sitten siitä eteenpäin. Pro graduni on temaattinen, mutta olen poiminut tutkimuskysymykseni avautumiseen osia erilaisista tutkimusmenetelmistä. 1 Henok kirjan 1-16 eli Valvojaenkelien kirjan valitut tekstit olen kääntänyt suomeksi Nickelsburgin englanninkielisestä tekstistä. Tekstejä tutkiessani olen ottanut huomioon sen, että tapahtumilla on myös aina taustansa. Toisen temppelin ajan yhteiskunta- ja perherakenteet sekä naisten asema taustoittavat siten myös aihettani. Heprealaisen raamatun kirjoittaminen on tapahtunut Babyloniasta palaamisen jälkeen ja sen tekstejä on editoitu vielä toisen vuosisadan eaa. jälkeen ja näin naisen aseman tarkka rajaus ennen ja jälkeen Toisen temppelin ajan aikakausille on vaikeaa. Selvittelen millaisia tuon ajan yhteisön ja kulttuurin moraalikäsityksiä liittyy kauneuteen ja seksuaalisuuteen. Se, että tekstissä kerrotaan jostain naisesta, ei se tarkoita, että kaikki naiset olisivat samanlaisia. Niin antiikin kreikkalaisissa teksteissä kuin myös Raamatun teksteissä käytetään naisstereotypioita kuvaamaan tiettyjä ominaisuuksia. Kauneutta on kautta aikojen ja kulttuurien käsitelty joko hyveenä tai negatiivisena ominaisuutena. Nainen on saanut ylistystä kauneutensa vuoksi jo muinaisissa kreikkalaisissa tarustoissa. Näissä tarustoissa jumalat huomasit kauniit naiset ja ottivat heidät lemmenkumppaneiksi. Näin kerrotaan myös Vartijaenkelien kirjassa, jossa asia on esitetty ”raamatullisemmin” eli piilotellummin. Genesis 6:2 ja 1 Henokin kirja 6:1 kertovat kumpikin näissä kohdissaan, että valitut naiset olivat kauniita. Kun jumalien pojat näkevät 1 Henokin kirjassa maan tyttärien olevan erityisen kauniita, niin heissä herää halu maata heidät ja tehdä heidän kanssaan jälkeläisiä. Kauneus houkuttelee näin taivaallista väkeä ja he sortuvat erilaisiin kiellettyihin tekoihin kuolevaisten naisiin yhtymisen lisäksi. Seksuaalisuus esiintyy siten näissä tutkimissani teksteissä voimakkaasti, osin peiteltynä osin hyvinkin selkokielisesti. Kertomuksen tunnuspiirteinä ovat haluaminen, synnyttäminen, vaimoksi ottaminen, tahrautuminen, joka käsittää myös naisten epäpuhtauden ja veren ja naisten makaamisen. Naisten opettaminen käyttämään esimerkiksi kosmetiikkaa on kirjoittajan tapa kuvata negatiivisia vaikutuksia. Tarinassa on ikiaikainen ajatus naisesta synnin tekijänä, vaikka nämä miehen muodon ottaneet enkelit olivat osasyyllisiä tapahtuneeseen. Naisen rikkeitä ovat kaunistautuminen, vietteleminen ja seksuaalisuus, jolla hän saastuttaa miehen puvussa olevan Valvojaenkelin ja ajaa miehen turmioon. Naisen osana kuului näiden kirjoitusten aikakausina olla hyvä neitseellinen tytär, jolle kotitalous valitsee puolison, hyvä ja ahkera puoliso, joka ei turhaan ole kauneuden perään. Hän hoitaa kotitalouden työt ja synnyttää lapset ja on kuuliainen miehelleen.

Tässä tutkielmassa käsittelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkossa käsiteltävää yhteiskunnallisoikeudellisia kysymyksiä koskevaan teemaan, jotka ovat samaa sukupuolta olevien parisuhteet sekä pappeuden suhde seksuaaliseen moninaisuuteen. Tutkielmassani tutkin, miten Seta ry:n määritelmän mukainen seksuaalinen moninaisuus näkyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksessa ja etiikassa 2010-luvulla ja sen jälkeen ilmestyneissä kannanotoissa, joita piispainkokous ja piispat ovat julkaisseet. Lähdeaineistonani toimii pääsääntöisesti piispainkokouksen mietinnöt ja selonteot, jotka koskevat seksuaalieettistä keskustelua, sekä yksittäiset piispojen puheenvuorot. Yhteiskunnassa tapahtuva muutos sekä sukupuolineutraali avioliittolaki ovat herättäneet kirkon sisällä keskustelua ja toimintaa. Kirkon perinteinen avioliittokäsitys pohjautuu Jumalan asettamaan miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Tämä on kirkon silmissä ihanteellinen instituutiomallina mutta avioliittolain muutoksen myötä sitä on ollut syytä uudelleen tarkastella. Seksuaalinen moninaisuus ei näy kirkon opetuksessa saman arvoisena kuin opetus avioliitosta. Kirkon opetus luo myös pappeutta kohtaan tietynlaisia ihanteita papin seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta identiteetistä. Tutkielmassani tarkastelen, onko näissä teemoissa ja ihanteissa tapahtunut muutosta 2010-luvulla. Peilaan kirkon asettamia vaatimuksia ja edellytyksiä siihen, mitä kirkko sanoittaa eri kannanotoissa. Tutkielma jakautuu johdantoon, kahteen käsittelylukuun ja yhteenvetoon. Johdannossa käsittelen tutkimuskysymyksen lisäksi aihepiiriin liittyvää keskustelua ja tutkielmaani vaikuttavia lakeja. Toisessa luvussa käsittelen puheenvuoroissa, selonteoissa ja mietinnöissä ilmenevää seksuaalista moninaisuutta sekä sen suhdetta kirkon opetukseen. Kolmannessa luvussa tarkastelen piispojen asettamia edellytyksiä ja vaatimuksia papistolle ja papiksi tahtoville, sekä pappien suhtautumista seksuaaliseen moninaisuuteen. Neljäs luku on yhteenveto, jossa tuon tutkielmani tärkeimmät havainnot esille ja tarkastelen niitä tutkimuskysymyksieni valossa.

Tutkielmassani tarkastellaan Helsingin hiippakunnan apupappien (jatkossa vain Apupapit) ensimmäistä julkaisua Haukattua hedelmää (1994). Vastaan tutkimuksessani kysymyksiin: Millainen teos Haukattu hedelmä on ja miksi se on kirjoitettu? Millainen teoksen syntyprosessi oli ja keitä siinä oli mukana? Minkälaisia teemoja teos sisälsi? Erosivatko teoksessa esitetyt kannat jollain tavalla kirkon virallisesta opista? Ja jos eroja löytyi, mitä selittäviä tekijöitä niille oli? Ajallisesti tutkielmani sijoittuu 1990-luvun alkuun, mutta päätutkimusvuoteni on julkaisuvuosi 1994. Tutkielmani lähteistönä olen käyttänyt Haukatun hedelmän lisäksi kirkon virallisen kantana piispojen seksuaalieettistä puheenvuoroa Kasvamaan yhdessä (1984). Apupapeista ei ole aiempaa tutkimusta, joten olen käyttänyt arkistolähteitä tukemaan tietoja ryhmästä ja teoksen syntyprosessista. Käytän tekemiäni kahden Apupapin jäsenen haastatteluja tukemaan muita lähteitä ja vastaamaan kysymyksiin, joihin muut lähteet eivät kyenneet antamaan vastausta, esimerkiksi kysymykseen miten Haukattu hedelmä syntyi. Tutkimukseni menetelminä käytän lähilukua ja vertailua. Teoksen sisältöanalyysissa hyödynnän lähiluvun menetelmää, jonka avulla hahmotan teoksen teemoja ja sanomaa. Kirkon viralliseen kantaan ja sisältöanalyysin antamiin tietoihin käytän vertailun menetelmää, jonka avulla selvitän mahdollisia eroja. Mahdollisia erojen syitä hahmotan lähteistön ja tutkimuskirjallisuuden avulla. Haukattu hedelmä oli yhdeksän Apupapin kirjoittama puheenvuoro, jonka kantavana teemana oli relavistinen seksuaalimoraali. Apupapit käsittivät seksuaalimoraalin suhteellisena ja vuoden 1993 ajan henki vaikutti Haukatussa hedelmässä esitettyihin seksuaalieettisiin ajatuksiin. Seksuaalisuus oli laajasti puheenaiheena Suomen yhteiskunnassa että luterilaisessa kirkossa vuonna 1993, erityisesti keskityttiin homoseksuaalisuuteen. Suomalaiset seksitavat ja seksuaalimoraali olivat muuttuneet. Naisten seksuaalinen elämä oli vapautunut ja myös heillä oli moraalisesti oikeus harrastaa seksiä miesten tapaan. Seksin aloittaisen ikä oli myös laskenut suuresti, joten seksuaalielämä oli tullut osaksi myös nuorten elämään. Haukattu hedelmä otti kantaa ihmisten seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksiin eri elämäntilanteessa ja -vaiheessa, kuten nuorten ja yksineläjien tilanteissa. Nämä olivat aiheeltaan sellaisia, joihin piispojen tekemä kannanotto ei ollut ottanut kantaa. Haukattu hedelmä reagoi uusiin seksuaalieettisiin teemoihin, tavoitteena antaa ihmisille uusia näkemyksiä, joiden valossa tehdä järkeviä ja moraalisia ratkaisuja. Haukatussa hedelmässä näkyi Apupappien myönteinen suhtautuminen seksiin, mutta toisaalta myös sen vaikutus. Heidän edustamansa seksuaalietiikka oli sallivampaa ja joustavampaa kuin piispoilla. Sisällöllisesti teoksen ydinajatus oli rakkaus, joka oli yhteistä Kasvamaan yhdessä julkaisun kanssa. Haukatun hedelmän suurimmat erot kirkon kantaan olivat mielipiteissä homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä. Rakkaus oli Apupappien asettama ehto seksuaalisuuden toteuttamiseen kaikissa konteksteissa, myös piispojen kieltämissä homoseksuaalisuudessa ja esiaviollisessa seksissä. Piispat pitivät kirjelmässään avioliittoa seksuaalielämän ehtona. Haukatussa hedelmässä avioliiton ehdon korvasi rakkaus. Apupappien poikkeavat ajatukset johtuivat siitä, että suomalaisen seksuaalimoraali oli muuttunut ja piispojen antamat vastaukset eivät enää olleet ajankohtaisia. Apupapit halusivat antaa suomalaisille ajankohtaisia vastauksia. He ottivat huomioon ajan ja tapahtumien kontekstin ja suhteellisuuden, jonka takia piispojen ja Apupappien puheenvuoroissa oli eroja. Myös erojen syinä oli, että Apupapit olivat piispojen kanssa eri sukupolvea ja näkivät seksuaalieettiset asiat eri tavalla. Kokonaisuudessaan Haukattu hedelmä noudatti kirkon oppeja ja rakensi seksuaalimoraalin selkeästi kristillisen uskon varaan.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rippikoulun oppikirjojen seksuaali- ja perhe-etiikkaa. Huomion kohteena ovat erityisesti oppikirjojen sisältämät käsitykset, ihanteet ja oppikirjojen keskeiset eroavuudet. Tutkimuksen taustassa valotetaan rippikoulun lähtökohtia ja sille asetettuja tavoitteita. Suomalainen rippikoulu on laadukas, vaikuttava ja kansainvälisesti ainutlaatuinen. Rippikoululla on myös keskeinen asema nuorisokulttuurissa ja kirkon kasvatustyössä. Taustassa luodaan myös katsaus yhteiskunnassa käytyyn seksuaalieettiseen keskusteluun ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon perhe- ja seksuaalietiikkaan. Kirkon kantaa moniin seksuaalieettisiin kysymyksiin pidetään epäselvänä, ja muutosvaatimukset kirkon seksuaaliopetusta kohtaan ovat sekä voimakkaita että ristiriitaisia. Tutkimusaineistona on kuusi piispainkokouksen hyväksymää rippikoulun oppikirjaa, jotka on julkaistu Rippikoulusuunnitelma 2001:n ilmestymisen jälkeen. Kyseiset oppikirjat ovat Elämänpuu, Ihan sama, Oma ripari, Quo vadis?, Sanktus sekä Tunnetko tien. Tarkastelun kohteeksi oppikirjoista on rajattu seksuaalisuutta ja perhettä käsittelevät luvut sekä neljännen ja kuudennen käskyjen selitykset. Tutkimuskysymyksiä on kolme: millaisia käsityksiä seksuaalisuudesta ja perheestä rippikoulun oppikirjat sisältävät, millaisia seksuaali- ja perhe-eettisiä ihanteita oppikirjat ilmentävät ja mitkä ovat oppikirjojen keskeiset erot? Tutkimuksen menetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysi rajattiin oppikirjojen tekijöiden tuottamaan materiaaliin eli varsinaiseen oppiainestekstiin. Aluksi aineistosta eriteltiin analyysiyksikköjä. Analyysiyksiköistä muodostettiin luokittelun avulla ryhmiä. Ryhmiä yhdistelemällä luotiin aihekategorioita, joita yhdistelemällä puolestaan luotiin tutkimuksen pääkategoriat. Pääkategorioita on viisi: tunteet, parisuhteessa eläminen, avioliitto, seksuaalisuuden monimuotoisuus ja perhe. Tulosluvussa oppikirjoissa esiintyvät seksuaali- ja perhe-eettiset sisällöt esitellään teemoittain. Käsitykset, ihanteet ja erot kulkevat jokaisen teeman sisällä. Oppikirjojen sisältöjä peilataan myös piispojen puheenvuoroihin seksuaalisuutta ja perhettä koskien. Tulosten tarkastelussa tutkimustuloksia tarkastellaan edeltävää lukua tiiviimmin ja nostetaan esiin joitakin keskeisiä huomioita tutkimuksen teoriataustasta. Oppikirjojen käsityksen mukaan seksuaalisuus pohjautuu Jumalan luomistyöhön. Ihanteen mukaan kahdeksi eri sukupuoleksi luominen tulisi olla pohja yksilön seksuaaliselle toiminnalle. Avioliitossa miehen ja naisen välinen suhde toteutuu parhaiten Jumalan tarkoittamalla tavalla, ja avioliitto on myös turvallinen ympäristö perheelle. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että rippikoulun oppikirjojen tekijät ovat hyvin perillä nuoren elämään kuuluvista seksuaalisista ulottuvuuksista ja perhe-elämässä kohdattavista ongelmista. Oppikirjoissa esitellään kristillisen seksuaali- ja perhe-etiikan ihanteet, mutta samalla tiedostetaan, etteivät nämä ihanteet läheskään aina toteudu. Ennen kaikkea rippikoulun oppikirjojen seksuaali- ja perhe-etiikassa korostuu ihmisen arvostaminen ja kunnioittaminen, olipa hän kuka tai millainen tahansa. Oppikirjojen eroavuudet ilmenevät aiheiden puuttumisena, kantaa ottamattomana tai vahvasti kantaa ottavana ilmaisutapana. Keskeiset erot tulevat ilmi sellaisissa aiheissa kuin avoliitto, esiaviollinen sukupuoliyhteys ja homoseksuaalisuus. Nämä teemat ovat olleet keskustelun aiheena myös kirkon perhe- ja seksuaalietiikassa.

Tutkimuksessani tutkin E. G. Gulinin kirjoitusten ensipainoksia vuosilta 1933–1949, jotka käsittelevät seksuaalisuutta, perhettä sekä avioliittoa. Tutkimuksessani selvitän, mitä Gulin kirjoitti seksuaalisuudesta, perheestä ja avioliitosta kirjoituksissaan ja muuttuivatko Gulinin käsitykset tutkittavista aiheista tutkimusaikana. Samalla selvitän, millä tavalla Gulinin henkilöhistoria on vaikuttanut kirjoitusten syntyyn sekä sitä, vastasivatko kirjoitukset johonkin ajankohtaiseen, yhteiskunnalliseen ongelmaan. Tutkimukseni tärkeänä tehtävänä on siis löytää vastaus kysymykseen, miksi Gulin kirjoitti nämä kirjoitukset. Tutkimukseni osoittaa, että Gulinin kirjoitukset muuttuivat 1930-luvun nuorille pojille tarkoitetuista siveellisyysoppaista 1940-luvun kirjoituksiin, joiden käyttötarkoitukset olivat monipuolisemmat. 1940-luvulla Gulin suuntasi kirjoituksia aikuisille miehille, osallistui sotamoraalin kohottamiseen, puhutteli edelleen teini-ikäisiä ja otti kantaa avioeroihin. Kirjoitukset johtivat lopulta koko Suomen kansalle tarkoitettuun avioliitto-oppaaseen. Tutkimukseni osoittaa, että perussävy kirjoituksissa säilyy samana läpi tutkimusajan. Gulin kirjoitti seksuaalisuudesta kaunopuheisesti, mutta kertoen seksuaalisuuden olevan Jumalan luoma, luonnollinen osa ihmistä. Perhettä Gulin piti tärkeänä ja avioliitto oli pyhä. Onnellisen perheen ja avioliiton vuoksi ihmisten kannatti taistella ja näin esimerkiksi nuorten tuli varjella siveellisyyttään, seksuaalista puhtauttaan avioliittoon asti. Lankeamalla populaarikulttuurin, kuten tanssin ja elokuvien vietäväksi, nuoret vaaransivat tulevan avioliiton onnen. Kirjoitukset, koskien perhettä ja avioliittoa, jyrkkenivät 1940-luvulla eli kirjoituksissa näkyy sota-ajan tuomat ongelmat, jotka uhkasivat yhteiskunnan ydintä eli perhettä. Tutkimukseni osoittaa, että merkittävin muutos Gulinin kirjoituksista oli hänen suhtautuminen avioliitossa käytettävään ehkäisyyn. Vielä 1940-luvun alussa Gulin on jyrkästi ehkäisyä vastaan, mutta viimeisessä tutkimassani kirjoituksessa Avioliitto. Opaskirja Suomen kodeille, Gulin hyväksyy ehkäisyn, vedoten yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Tutkimukseni osoittaa, että Gulinin henkilöhistoriasta nousee useita eri syitä, joiden vuoksi hän kirjoitti tutkimiani kirjoituksia. Gulinin perheen vapaa uskonnollinen kasvatus, raittiusliikkeen aatteiden omaksuminen ja huono-osaisuuden torjuminen vaikuttivat Guliniin jo pienenä. Gulinin osallistuminen kristillisiin poikakokouksiin nuorena antoi sysäyksen kirjoituksille. Gulin oli myös aktiivisesti mukana kristillisten nuorisojärjestöjen toiminnassa eli hän oli lähellä nuoria ja ymmärsi heitä.

I research the official censorship of print by the Catholic Church and its connection to the censorship of 16th century Italian satire. From the perspective of church history, I consider how the bulla Inter sollicitudines declared in 1515 regarding the pre-emptive censorship of printed literature affected authors of satire, and how it changed the way these authors discussed politics and theology. My starting point is the Church's desire to censor the printing press pre-emptively. We can see from the papal bulls how the Church is afraid of the threat of heresy; they feel that the printing press has to me censored so that lay people would not stray to the wrong path. Even if this censorship was not specifically pointed at erotic satire, the regulations led to the observation of every piece of printed art and literature. I claim that the authors wanted to censor their works beforehand if the works were meant for public consumption. I compare two erotic satires of the 1520s to each other. I present Cazzaria by Antonio Vignali as an example of an uncensored work and Il Marescalco by Pietro Aretino as contrast as an example of a play meant for the public. I refer to the Index Librorum Prohibitorum -catalogue started in 1557, in which the Church placed the works, authors, and prints it condemned. With it I compare the Church's reception of Cazzaria and Il Marescalco. For this I will go through the three first printed editions of the Index from 1559, 1564, and 1589 respectively; we have digital versions of these editions provided by the Bavarian State Library. In these editions I search for the names of Aretino and Vignali as well as their works. I then find out that all of Aretino's works (opera omnia) were placed in the Index on its first year in print, whereas Vignali nor his work never ended up in these editions. I ponder the reason as to why this might be. I conclude the research by stating that the infamy of the author or their work affected their placement into the Index. Il Marescalco ended up into the Index due to Aretino's fame and not because to the contents of the play since all his works ended up in the Index immediately in 1559 — even if my research points out that Il Marescalco did not contain any especially scandalous or explicit content. In contrast, Vignali and his work did not end up in the Index at least during this first century, even if Cazzaria was purposefully degrading, heretical, and provocative — meaning it meets the requirements to be put into the Index.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaiheita seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyvissä kysymyksissä. Tutkielmaan sisältyy taustakatsaus yleiseen suomalaiseen seksuaalikeskusteluun sekä yhteiskunnan että kirkon piirissä. Tarkoituksena on avata näkemystä siitä, millaisia toimenpiteitä ja kehitysvaiheita on käyty läpi viimeisten vuosikymmenten aikana, kun kysymys homoseksuaalisuudesta on noussut päivänvaloon. Keskustelu seksuaalisesta monimuotoisuudesta saavutti myöhemmin myös avioliiton viitekehykset, jonka tarkempaan teologiseen tarkasteluun syvennytään tutkielman kahdessa pääluvussa. Niissä tarkastellaan Vesa Hirvosen ja Björn Vikströmin käsityksiä niin rakkaudesta, seksuaalisuudesta kuin avioliitostakin. Tutkielma selvittää vastausta kysymykseen siitä, minkälainen tulevaisuus kirkon avioliittokäsityksellä on. Tutkimus pohjautuu viime vuosikymmenten aikana syntyneisiin kannanottoihin, joiden aikana kysymys homoseksuaalisista parisuhteista sekä avioliiton sallimisesta kaikille sukupuolille on ollut kiivaimpana käynnissä. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Tutkimusmetodia ja eri lähteitä hyödyntäen pyrin esittämään yhdensuuntaisen täsmällisen näkemyksen tutkielman aihepiiristä. Tutkielmassa syvennytään erilaisiin käsitteisiin ja argumentteihin, sekä tarkastellaan tutkielman aiheita ja perusteita Raamatusta lähtien nykytutkimuksiin saakka. Tämän tutkimuksen tematiikalla on pitkä historia ja valtava inhimillinen merkitys myös tänä päivänä, minkä vuoksi monipuolinen tarkastelu on tarpeen. Lähteiksi on valikoitunut niin erilaisia teologisia kannanottoja ja teoksia kuin myös yleisempään tarkasteluun viittaavia teoksia rakkaudesta, avioliitosta ja seksuaalisuudesta.