Browsing by Subject "sekularisaatio"

Tämän pro gradun keskiössä on luostarilaitos ja sen merkitys nykypäivänä ihmisille. Luostarilaitos mielletään helposti keskiajalle kuuluvaksi ilmiöksi mutta sen juuret juontavat paljon kauemmaksi menneisyyteen ja sen merkitys yhteiskunnalle ja ihmisille ulottuu tähän päivään saakka. Tutkielma ottaa tarkasteltavakseen modernin maailmanajan tunnusmerkit länsimaissa ja analysoi esimerkiksi sekularisaation vaikutusta luostarilaitokseen ja miten se on joutunut mukautumaan muutoksiin vuosisatojen kuluessa. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu kolmeen tutkijaan: Georg Simmelin sosiologiseen viitekehykseen, Charles Taylorin sekularisaation määritelmään ja Jean Séguyn teoriaan luostarilaitoksen roolista utopiana maan päällä. Tutkimuksen keskiössä on Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari, joka toimii esimerkkitapauksena luostarista, joka on säilyttänyt asemansa vetovoimaisena kohteena vierailjoille sekä tärkeänä ortodoksisuuden keskuksena Suomessa. Tutkielma lähestyy Valamoa uskontososiologisesta näkökulmasta ja sen tutkimuskysymys tarkastelee mikä on Valamon luostarin funktio 2000-luvulla vierailijoiden silmissä. Tutkimuskysymys valikoitui aikaisemman luostarilaitosta käsittelevän kirjallisuuden perusteella, joissa kentältä mainittiin puuttuvan muun muassa nykyaikaan, historian sijasta, keskittyvää tutkimusta, muiden kuin luostarin asukkaiden tekemää tutkimusta, ja empiiristä tutkimusta. Tutkimus toteutettiin kyselykaavakkeiden avulla, jotka kartoittivat avoimien kysymyksien kautta vierailijoiden kokemuksia ja suhdetta Valamoon. Aineiston lopullinen koko oli 88 kyselyvastausta. Tutkielman analyysin perusteella Valamon funktion vierailijoille voi hahmottaa kolmen kategorian – hengellisen, sosiaalisen, ja kulttuurillisen – kautta. Hengellisen kategoriaan sisältyivät ajatukset Valamosta uskonnollisena keskuksena, paikkana, josta löytää tilaa omille ajatuksille ja spiritualiteetille yleisesti, ja paikkana levähtää kiireisen yhteiskunnan ulkopuolella. Sosiaalisessa kategoriassa korostuivat perheen, suvun ja ystävyyssuhteiden merkitys Valamossa vierailtaessa. Erityisesti talkoolaiset pitivät tärkeänä talkoolaisyhteisön henkeä ja myös ystävyyssuhteet munkkeihin ja muihin vierailijoihin korostuivat. Kulttuurillisessa kategoriassa taas mainittiin Valamon rooli sivistäjänä, näyttelyjen ja kurssien järjestäjänä ja historiallisesti merkittävänä paikkana. Kategorioiden lomassa myös hahmottui ajatus Valamosta vaihtoehtoisena elämäntapana ja yhteisönä, eräänlaisena utopiana, vaikka vierailijat eivät varsinaisesti koskaan liittyneet tähän utopistiseen yhteisöön täysin, vaan vain piipahtivat siellä säännöllisin väliajoin. Siitä huolimatta näille vierailijoille Valamo oli hyvin kiinteä osa elämää ja merkittävä monella eri tasolla, erityisesti kontrastina hektiselle modernille ajalle.

Tutkimukseni käsittelee keskiluokkaisen meksikolaisen nuoren aikuisen katsomusidentiteetin rakentumista 2000-luvun Meksikossa. Tarkastelen tutkimuksessani, miten yksilö rakentaa katsomusidentiteettiään suhteessa lähipiiriin sekä suhteessa yhteiskuntaan. Aineistonani käytän viittä vuoden 2018 tehtyä teemahaastattelua sekä kahta kirjallista kyselyä. Analysoin aineistoani narratiivista analyysiä käyttäen. Katsomusidentiteetin rakentumisessa yksilön suhteessa perheeseen ja lähipiiriin korostui uskonnollisen sosialisaation merkitys. Uskonnollisen sosialisaatio on Meksikossa suhteellisen voimakasta, sillä katolinen kirkko on kiinteä osa maan kulttuuria. Haastateltavani olivat kasvaneet katolisen kirkon parissa ja heidät oli lapsesta asti sosiaalistettu katolisen kirkon piiriin. Keskeisiä sosialisaatiotoimijoita olivat usein vanhemmat ja isovanhemmat, erityisesti isoäiti. Lapsuuden uskonnollisuus ei vahvasta uskonnollisesta sosialisaatiosta huolimatta kuitenkaan kaikkien haastateltavien kohdalla siirtynyt aikuisuuteen. Ikävuosina 14–20 haastateltavani alkoivat kyseenalaistaa uskonnollisuutta ympärillään tai kiinnittää huomiota ympäröivään uskonnolliseen kulttuuriin. Katolilaisuuden ja meksikolaisuuden suhde on haastattelujen perusteella kaksijakoinen. Meksiko on sekulaari valtio, ja uskonnollinen monimuotoisuus on lisääntynyt. Kirkon jäsenmäärät ovat vähentyneet, ja kirkon vaikutus esimerkiksi sosiaaliseen elämään on muuttunut. Muutoksista huolimatta kirkko vaikuttaa edelleen vahvasti Meksikossa, sen sosiaalisessa normistossa, politiikassa, arvomaailmassa kuin päivittäiseen elämään liittyvissä tavoissa. Aineiston perusteella katolilaisuus on sosiaalinen normi ja haastateltavieni mukaan on tärkeää olla katolilainen, kun olet meksikolainen. Tutkimukseni perusteella katsomusidentiteetti rakentuu yhteiskunnallisen kontekstin ja uskonnollisen sosialisaation risteyksessä. Katsomusidentiteetin muodostumista ei ole täysin uskonnollisen sosialisaation tulosta, vaan se muotoutuu yksilöä ympäröivän yhteiskunnan ja henkilökohtaisten mieltymysten muuttuessa. Sosialisaatiossa omaksuttu merkitysjärjestelmä ohjaa yksilön valintoja ja mieltymyksiä yksilön kohdatessa primäärisosialisaation ulkopuolisia maailmoja ja toimijoita. Tutkimuksessani on nähtävissä, kuinka toimijuus ja sen korostaminen ovat osa uskonnollista muutosta Meksikossa ja samalla katsomusidentiteetin valitsemista. Toimijuus on esimerkiksi katolilaisuuden valitsemista, siitä luopumista tai katolilaisuuden sekoittamista muihin katsomuksiin tai uskontoihin. Koska ihmisen katsomusidentiteetti rakentuu jatkuvasti, ovat tässä tutkimuksessa ja siihen liittyneissä haastatteluissa konstruoidut identiteetit vain omanlainen aikaan ja paikkaan sidottu katsomusidentiteetti. Sen rakentuminen ja paikoin myös aktiivinen rakentaminen jatkuu haastattelujen jälkeen. Erilaiset elämän muutokset kuten naimisiin meneminen, lastensaanti, ikääntyminen, työelämään siirtyminen tulevat vaikuttamaan tuohon prosessiin.

Tämä tutkimus käsittelee kohua, joka alkoi sisäministeri Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämästä puheesta heinäkuussa 2013. Tiedotusvälineet tarttuivat tapahtuman jälkeen virkkeeseen, jossa Räsänen pohti, onko Raamattu joskus asetettava lain edelle. Tutkimustehtäväni on selvittää, miten puhetta käsiteltiin suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkin ensinnäkin sitä, ketkä puhetta kommentoivat ja miten keskustelu eteni. Toiseksi tarkastelen sitä, millaisia sisältöjä media tuotti Räsäsen puheesta. Aineistooni kuuluu neljätoista Suomessa ilmestyvää suomenkielistä sanomalehteä ja verkkouutispalvelua sekä Suomen Tietotoimisto. Analyysimenetelmäni on aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimukseni kontekstia kuvaan esittelemällä tutkimuskirjallisuutta uskonnon asemasta 2010-luvun länsimaisissa yhteiskunnissa. Lisäksi valotan uskonnon suhdetta puoluepolitiikkaan ja mediaan. Tutkimusaineistossa Räsäsen ajatuksiin ottavat kantaa poliitikot, kirkon edustajat, kansalaiset ja media itse. Poliitikot tuomitsivat Räsäsen ajatuksen lain rikkomisesta lähes yksimielisesti ja vaativat Räsästä kantamaan vastuun puheistaan. Kirkon edustajat sanoutuivat irti Räsäsen puheesta kommentoimalla Räsäsen raamattunäkemystä, teologisia painotuksia, eettisiä kantoja ja asemaa suhteessa kirkkoon. Media raportoi puheesta seuranneista kirkosta eroamisista. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajan Seppo Simolan ja Räsäsen sananvaihto tiivisti kirkon liberaalin ja konservatiivisen siiven linjaerot. Kansan ääni kuului monipuolisimmin lehtien julkaisemissa mielipidekirjoituksissa. Median vaikutus kohussa näkyi karkeasti jaoteltuna kahdella tasolla: Puhetta ja siihen liittyviä teemoja kommentoitiin ensinnäkin suoraan lehtien pääkirjoituksissa ja muissa toimitusten mielipiteellisissä teksteissä. Toiseksi tiedotusvälineet määrittelivät koko tapausta koskeneen keskustelun kulun. Tarkastelin Päivi Räsäsen puheesta virinnyttä mediakeskustelua myös yhteiskuntatieteellisen moraalipaniikin käsitteen avulla. Moraalipaniikkien on määritelty sisältävän viisi kriteeriä, joilla yhteiskunta reagoi sitä kohtaavaan yhteiseen uhkaan. Nämä kriteerit – huoli, vihamielisyys, suhteettomuus, leimahtavuus ja yksimielisyys – olivat nähtävissä siinä, miten yhteiskunnan eri osapuolet suhtautuivat konservatiiviseen kristilliseen puheeseen. Julkinen keskustelu puheesta toi esiin uskonnon, politiikan ja median liikkeessä olevat valta-asetelmat. Aineistossani poliitikot määrittelivät uskonnon paikan, mutta lopullinen valta oli medialla, joka tarjosi julkisen tilan niin politiikalle kuin uskonnollekin. Moraalipaniikin piirteet osoittivat, että keskustelulle uskonnon paikasta on tarvetta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kohussa oli piirteitä sekä sekulaarille että jälkisekulaarille yhteiskunnalle ominaisesta itseymmärryksestä. Tutkimus osoittaa, että samalla, kun yhteiskunta sanoutuu näennäisesti irti yhteisestä moraalista, se etsii suvaitsevaisuudesta itselleen yhteistä pyhää.