Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "sururyhmä"

Sort by: Order: Results:

  • "Onhan tää semmoista työtä, että ei siinä ammattilaiseksi itseään koe" : Tutkielma evankelis-luterilaisen kirkon päihdesensitiivisten sururyhmien ohjaajien työstä ja osaamisesta 
    Saali, Sini (2024)
    Tutkimuksessa tutkittiin laadullisella analyysilla, millaista osaamista ja koulutusta Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien päihdesensitiivisten sururyhmien ohjaajat ovat kerryttäneet ohjaustyössä pärjätäkseen. Toisena mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa oli, miten päihdesururyhmien toimintaa voitaisiin mahdollisesti kehittää. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää päihdesensitiivisen sururyhmän ohjaajaa kuudesta eri seurakunnasta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavista seitsemän oli diakoniatyöntekijöitä ja kaksi pappeja. Haastateltavat toimivat tai olivat aiemmin toimineet seurakuntansa päihdesensitiivisen sururyhmän ohjaajana. Haastateltavien vastuualueisiin seurakunnassaan kuuluivat päihde-, mielenterveys-, suru- ja kriisityö erilaisilla painotuksilla. Haastateltavien kokemus päihdesururyhmien ohjaamisesta vaihteli yhdestä useaan ryhmään. Haastateltavilta saatu haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tuloksissa korostui päihdesururyhmien ohjaajien kirkollisen työn ohessa tai sitä ennen kerätty työkokemus ja omasta mielenkiinnosta päihdesurua kohtaan kumpuava halu etsiä lisätietoa aiheesta. Päihdesensitiivisten sururyhmien ohjaajat olivat työskennelleet laaja-alaisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien parissa, mikä auttoi tunnistamaan ja sanoittamaan päihdekuoleman kokeneiden läheisten kokemuksia ja surua. Ohjaajien tietämys päihdemaailmasta ja siihen liittyvistä ikävistäkin lieveilmiöistä tuki ohjaustyötä. Toisena tärkeänä tuloksena tutkimuksessa nousi esiin päihdesururyhmän ohjaaminen parityöskentelynä, jossa kokeneempi ohjaaja antoi kokemuksensa ja esimerkkinsä kautta toiselle työntekijälle tietoa päihdesurusta ja ryhmän ohjaamisesta. Ryhmässä syntyneen tunnekuorman jakaminen työparin kanssa oli ohjaajille tärkeää ja ylläpiti työhyvinvointia sekä jaksamista. Kehittämiskohteeksi tutkimuksessa nousi ohjaajien verkostoitumisen puute, viestinnän toimimattomuus ja yhteisen ohjauskansion puuttuminen.
  • Surun matkakertomus : Seurakunnan sururyhmään osallistuneiden ikääntyneiden leskien suru, ryhmän ja hengellisyyden tuki 
    Vuorenniemi-Raappana, Tiina (2017)
    Miten ikääntynyt leski kuvailee surumatkaansa puolisonsa kuoleman jälkeen? Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa selvitetään sururyhmään osallistuneen ikääntyneen lesken kokemusta surusta, sururyhmän ja hengellisyyden tuesta. Tutkimustehtävään on lähdetty etsimään ratkaisua ”salapoliisityön” tavoin ikääntyneen kokemusta kartoittaen ja etnografistyyppistä tutkimusmetodia hyödyntäen. Aineisto on kerätty havainnoimalla kaksi evankelisluterilaisen seurakunnan sururyhmää syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana. Molemmat, pieni maalaisseurakunta ja isohko kaupunkiseurakunta, sijaitsevat Etelä-Suomen alueella. Sururyhmään osallistui muitakin surevia kuin puolisonsa menettäneitä, mutta tämän tutkimuksen huomio oli ikääntyneissä leskissä. Kerronnallisia piirteitä sisältäneeseen teemahaastatteluun osallistui kahdeksan leskeä tammi-helmikuun 2016 aikana. Leskistä puolet olivat naisia ja puolet miehiä. Tutkimusprosessi eteni aineistolähtöistä, induktiivista polkua pitkin. Kenttäpäiväkirjamerkintöjen ja litteroitujen haastattelujen analysoiminen tapahtui sisällönanalyysin avulla. Aineistolöytöjä peilattiin teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuskysymykset suuntasivat etsimään teemoja, joita ryhmittelemällä päädyttiin seuraaviin tuloksiin. 1)Surun matkassa.Ikääntyneet lesket sanoittivat suruaan kuvailemalla yksinäisyyden kokemustaan. Useimmille heistä suru näyttäytyi myös muita menetyksiä tuovana luopumisten sarjana. Osa leskistä sanoitti suruaan myös arjen pulmallisuuden kautta, tutun ja turvallisen elämänpiirin muutoksena. Surun muotoon vaikutti myös se oliko puolison kuolema äkillinen vai ennakoitavissa. Lasten tuki oli ollut ikääntyneille tärkeänä apuna. 2)Surumatkatoverit.Kohtalotovereiden löytyminen sururyhmästä oli tärkeää. Osalla leskistä sosiaalinen verkosto oli harvenemassa, joten tuki oli merkityksellistä. Ryhmän kautta surevat saivat myös käytännön arkeen vinkkejä ja neuvoja niin ohjaajien kuin ryhmäläistenkin taholta. 3)Taivasmatkalla.Hengellistä tukea oli sururyhmän hartausosioissa ja sielunhoidollisena kohtaamisena. Ikääntyneet lesket olivat kokeneet kokonaisuudessaan seurakunnan tuen riittäväksi ja heidän suhtautuminen hengellisyyteen oli painottuneesti myönteistä. Puolison kuolema vaikutti lähentävän ikääntyneen lesken suhdetta hengelliseen todellisuuteen. Surun matkakertomus on deskriptiivisesti painottunut tutkimus ikääntyneen suremisesta ja tuen saamisesta silloin kun hän on menettänyt vuosikymmenten aikaisen matkakumppaninsa.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO