Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "syntyvyyden sääntely"

Sort by: Order: Results:

  • Rauhio-Pokka, Karoliina (2021)
    Tässä maisterintutkielmassani tarkastelen, millaisiin moraalisiin ja opillisiin argumentteihin katolinen kirkko vetoaa perustellessaan kantansa perhesuunnitteluun. Olen rajannut tarkasteluni keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn kieltoon ja luonnolliseen perhesuunnitteluun. Perhesuunnittelulla tarkoitetaan parien ja yksilöiden toimintaa, jolla he pyrkivät tietoisesti ja tavoitteellisesti vaikuttamaan syntyvien lasten lukumäärään ja ajoitukseen. Ainoa katolisen kirkon moraalisesti hyväksymä perhesuunnittelun menetelmä on luonnollinen perhesuunnittelu. Se torjuu keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn, jolla se tarkoittaa kaikkia nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä. Lähteinäni käytän katolisen kirkon virallisia ja sitovia perhesuunnittelua koskevia kannanottoja Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965) jälkeen. Keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn kiellon taustalla on katolinen ihmis- ja avioliittokäsitys, joiden perusta on luomisteologinen. Katolisen kirkon mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen mieheksi ja naiseksi. Hän asetti avioliiton heidän välilleen ja antoi heille lisääntymiskäskyn. Avioliiton luonnollinen päämäärä on suvun jatkaminen, jolloin jokaisen avioliitossa tapahtuvan yhdynnän tulee olla avoin uuden elämän alkamiselle. Avioliitossa tapahtuva suojaamaton yhdyntä on siis ainoa kirkon hyväksymä seksuaalisuuden toteuttamisen tapa. Kaikki muut tavat ovat kirkon mukaan luonnonvastaisia eli luonnollisen moraalilain vastaisia. Kirkon moraaliopetus avioliitosta perustuu luonnolliseen moraalilakiin, jolla se tarkoittaa muuttumatonta ja objektiivista eettistä normistoa, jonka jokainen ihminen kykenee tuntemaan järkensä avulla. Vaikka luonnollisen lain sisällön pitäisi periaatteessa olla kaikille ihmisille selvä, käytännössä niin ei ole, vaan kirkko joutuu vetoamaan omaan auktoriteettiinsa. Kirkon mukaan se on erehtymätön luonnollisen lain käskyjen tulkinnassa. Katolinen kirkko hyväksyy luonnollisen perhesuunnittelun, mikäli siihen on pätevä syy. Luonnollinen perhesuunnittelu perustuu naisen kierron tarkkailuun ja pidättäytymiseen kierron hedelmällisinä päivinä. Pätevän syyn vaatimus on seurausta katolisesta avioliittokäsityksestä, jonka valossa lisääntyminen on lähtökohta, josta poikkeamiseen tulee olla peruste. Kirkon mukaan luonnollisen perhesuunnittelun käyttäminen on moraalisesti hyväksyttävää, koska siinä yhdyntä säilyy avoimena uuden elämän alkamiselle. Toiseksi luonnollinen perhesuunnittelu vaatii seksuaalista itsehillintää, joka on kirkossa korkealle arvostettu hyve. Kirkolla on suuri huoli siitä, että ehkäisyn käyttäminen johtaa seksuaalimoraalin rapautumiseen. Perhesuunnittelu on ihmisoikeus, jonka myös katolinen kirkko tunnustaa, mutta se tulkitsee sen omista lähtökohdistaan käsin. Tämä näkyy siinä, että kirkko rajaa oikeuden perhesuunnitteluun ainoastaan aviopareihin. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa perhesuunnittelua pidetään tärkeänä erityisesti naisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, minkä vuoksi kirkon ehkäisykieltoa on kritisoitu naisten oikeuksien polkemisesta. Kirkko näkee asian toisin, koska se tarkastelee naisten oikeuksia omasta naiskäsityksestään käsin. Lisäksi katolinen kirkko vetoaa ehkäisyn torjuessaan siihen, että jotkin ehkäisymenetelmät loukkaavat lapsen oikeutta elämään, sillä kirkon opin mukaan ihmisoikeudet koskevat myös syntymättömiä lapsia.
  • Hannola, Terhi (2014)
    Tutkielmassa käsitellään Johannes Paavali II:n Ruumiin teologian (1979–1984) näkemystä syntyvyyden sääntelystä. Katolisen kirkon ainoaa sallimaa syntyvyyden sääntelyn menetelmää, luonnollista perhesuunnittelua, suhteutetaan 1960-luvun seksuaaliseen vallankumoukseen ja sen olennaisena osana ehkäisypillerin saapumiseen tavallisten ihmisten saataville. Ensisijaisena aineistona toimii Ruumiin teologian lisäksi myös Paavali VI:n syntyvyyden sääntelyä käsittelevä kiertokirje Humanae Vitae (1968), joka on keskeisessä osassa Ruumiin teologiassa. Työssä on tarkoituksena tutkia perusteluja katolisen kirkon ehkäisykiellon takana sekä Johannes Paavali II:n että Paavali VI:n argumentteja luonnollisen perhesuunnittelun puolesta. Taustaluvuissa tarkastellaan vaikuttajia ehkäisypillerin syntyyn sekä katolisen kirkon kantaa ehkäisyyn ennen Paavali VI:n Humanae Vitaeta, jossa ns. keinotekoinen ehkäisy jyrkästi kielletään. Ennen analyysia kartoitetaan myös Johannes Paavali II:n taustaa sekä hänen vaikutustaan Paavali VI:n Humanae Vitaen sisältöön. Tutkielma asettuu uskontososiologisen tutkimuksen kehyksiin käsittäessään em. paavien lausunnot sosiaalisen kontrollin pyrkimyksinä. Tutkielmassa hyödynnetään sekä diskurssi- että systemaattista analyysiä menetelminä. Analyysi rakentuu aineistosta nousevien keskeisten teemojen mukaisesti. Ensin kartoitetaan, millä tavoin ehkäisystä puhutaan Ruumiin teologiassa ja Humanae Vitaessa, minkä vuoksi ehkäisy kielletään ja mitkä ovat keskeiset argumentit kiellon takana. Tutkielmassa käsitellään myös luonnollisen perhesuunnittelun mahdollisuuksia suhteessa tämän päivän tietoon ihmisen biologiasta. Seuraavaksi tarkastellaan ehkäisyn takana olevan välineellistäminen ongelman alkulähteitä: palataan Johannes Paavali II:n näkemykseen himon synnystä syntiinlankeemuksessa ja sen kautta ihmisen nykytilaan, jota Jeesus sanoillaan sydämen aviorikoksesta (Matt. 5:27-28) Johannes Paavali II:n mukaan avaa. Analyysin toisessa osassa syvennytään Johannes Paavali II:n ihmiskäsitykseen, jonka omaksuminen on hänen mukaansa edellytys luonnollisen perhesuunnittelun noudattamiselle. Luonnollinen perhesuunnittelu vaatii itsensä hallitsemista ja sitä kautta itsehillintää. Vertailen Johannes Paavali II:n näkemystä ihmisyydestä psykologian näkemyksiin ihmisen potentiaalista hillitä itseään myös voimakkaassa tunnetilassa. Tutkielmassa tarkastellaan myös Johannes Paavali II:n ja Paavali VI:n odotuksia yhteiskunnalle ja suhteutetaan niitä nykypäivän kritiikkiin mm. pehmopornoistuvasta valtavirtamedioiden kuvastosta. Tutkielmassa keskustellaan niin abstrakteilla kuin käytännön elämän tasoillakin. Se osoittaa argumentatiiviset sekä ihmiskäsitysten eroihin liittyvät ongelmat yhteiskunnan ja katolisen kirkon välisessä ehkäisykeskustelussa Johannes Paavali II:n ruumiinteologisiin puheisiin pohjaten.