Browsing by Subject "teemahaastattelu"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa eletyn uskonnon teoriaa maahanmuuttajataustaisten hazara-muslimien käsityksiin ja kokemuksiin jinneistä. Tutkielman lähtökohtana on laajentaa islamiin liittyvää tutkimusta keskittymällä kahteen melko vähän tutkittuun aihepiiriin: jinneihin ja shiialaisuuteen. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä (5) aikuista hazara-taustaista maahanmuuttajaa. Kaikki haastateltavat ovat asuneet osan elämästään Afganistanissa ja saapuneet Suomeen noin 20 vuotta sitten. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina, jotka on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on eletyn uskonnon teoria, jonka avulla peilataan haastateltavien näkemyksiä ja kokemuksia jinneistä. Aineiston keskeisimpinä teemoina ovat eletyn uskonnon teorian näkökulmasta narratiivisuus, kehollisuus, performatiivisuus, henkipossessio, sekä uskonnollisten käsitysten muutokset. Arjen toiminnoissa jinnit näyttäytyvät aineistossa erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka niitä tulisi välttää. Aineistosta keskeisinä keinoina nousevat varoittavat kertomukset jinneistä, rukousformulat, Koraanin lukeminen, sekä islamin peruspilarien noudattaminen. Aineiston perusteella käsitykset jinneistä vaihtelevat hyvin paljon paitsi keskenään, myös suhteessa viralliseen oppiin. Kaikki haastateltavat uskovat jinnien olemassaoloon, mutta käsitys niiden toimijuudesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa vaihtelee suuresti. Suurimmat erot jinneihin liittyvissä käsityksissä ovat aineiston perusteella miesten ja naisten välillä. Naisten käsityksissä jinnit ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja naisilla oli runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Miehillä vastaavia kokemuksia ei ollut, ja he suhtautuvat ajatukseen jinnien toimijuudesta varauksellisesti. Yhteiskunta ja ympäröivä yhteisö muovaavat käsityksiä jinneistä ja toisaalta asettavat raamit sille, kuinka ne näyttäytyvät. Suomeen muutto on vaikuttanut osan haastateltavien käsityksiin, mutta myös henkilökohtaisilla kokemuksilla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka jinneihin suhtaudutaan.
-
(2001)Tutkimuksessa on tarkasteltu nuorten maahanmuuttajien etnistä identifioitumista sekä sitä, miten he määrittelevät rasismin omien kokemustensa kautta. Analyysi jakautuu kahteen osaan: nuorten identteettipohdintoihin ja rasismin reflektoimiseen. Tutkimuksen kysymyksenasettelu nousee Karmela Liebkindin ja Inga Jasinskaja-Lahden vuonna 1997 tekemästä tutkimuksesta Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksen mukaan syrjintä ja rasismi ovat merkittävällä tavalla yhteydessä maahanmuuttajien yleiseen psyykkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi nuoret maahanmuuttajat (11-22-vuotiaat) ovat erityisen haavoittuvaisia sekä uuteen maahan tullessaan että siellä ollessaan. Empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen 12 haastateltavaa (6 poikaa ja 6 tyttöä) kävivät haastatteluhetkellä helsinkiläistä lukiota ja olivat 16-19-vuoden ikäisiä. Haastateltavat ovat kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta (5), Somaliasta (4), Vietnamista (1), Hongkongista (1) ja Irakista (1) ja heidän Suomeen tuloikänsä vaihtelee 5-16-vuoden välillä. Haastattelukielioli suomi. Haastatteluaineisto on analysoitu teema-analyysin avulla. Aineistosta etsittiin kohtia, joissa nuoret puhuvat etnisestä identifioitumisestaan suhteessa sekä omaan taustaan että suomalaisuuteen. Lisäksi analyysissa kiinnitettiin huomiota siihen, millaisia näkemyksiä nuoret esittivät rasismista, maahanmuuttopolitiikasta ja ulkomaalaisasenteista ja miten nämä näkemykset ovat yhteneväisiä sekä miten ne eroavat toisistaan. Nuorten etnisyyspohdintoja kuvaavat toisaalta etnisyyden tilannesidonnaisuus ja toisaalta etnisyyden vahva yhteys syntyperään. Etnisyyden saama merkitys vaihtelee sosiaalisten ympäristöjen vaihtuessa. Pohtimalla suomalaisuuden ja suomalaisten tyypillisiä piirteitä nuoret pystyivät helpommin jäsentämään myös omaa kuulumistaan tiettyyn ryhmään. Varsinkin silloin kun suomalaisuus ymmärrettiin kansalaisuudeksi, sitä pidettiin lähes poikkeuksetta syntyperäisten suomalaisten etuoikeutena. Tunnepitoinen ja jopa vereen sidottu etnisyys korostui ennen kaikkea niissä aineiston kohdissa, joissa nuoret pohtivat suomalaiseksi muuttumista ja tulemista. Kukaan haastateltavista ei uskonut muuttuvansa kunnon suomalaiseksi, mikä edellyttäisi toisaalta kokemuksen suomalaisuudesta ja toisaalta hyväksynnän ulkoapäin. Haastateltavat pohtivat vastahakoisesti suomalaisuuden ja suomalaisten negatiivisia piirteitä. Monet mainitsivat asenteellisen ja rasistisen suhtautumisen ulkomaalaisiin, maahanmuuttajiin ja vähemmistöjen edustajiin, kun he puhuivat niistä tilanteista, joissa he häpeävät suomalaisia. Rasismia ei kuitenkaan haluttu yleistää suomalaisten ryhmäominaisuudeksi, vaan sitä pidettiin "poikkeuksellisten" suomalaisten (esimerkiksi skinien) ominaisuutena. Arjen rasistisista selkkauksista puhuttaessa nuoret vähättelivät tapahtumien vakavuutta ja pyrkivät ymmärtämään rasistista käyttäytymistä ja pitivät sitä luonnollisena. Joissakin tapauksissa haastateltavat sanoivat olevansa liian herkkiä rasismille ja päättelivät, etteivät vihamielisyydet alunperin olleet tarkoituksellisia. Rasismin ristiriitaisuutta uhrin kannalta kuvaa tutkimuksessa se, että rasismikokemuksia pidettiin nöyryyttävinä ja hävettävinä, ja sen takia niistä myös vaiettiin kotona. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että rasismi on ymmärrettävä tapahtumaketjuna eikä yksittäisinä ja erillisinä tapauksina. Tutkimuksessa ilmeni, että nuorten rasismia koskeviin pohdintoihin vaikuttaa se, millä tavoin yhteiskunnan yleinen ja virallinen ilmapiiri reagoi rasismiin. Rasismin ja syrjinnän hiljainen hyväksyminen saattaa vaikuttaa siihen, että myös uhrit vähättelevät rasismikokemuksia.
-
(2014)Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdeksän päihderiippuvuudesta kristinuskon avulla toipuneen häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyä. Tutkimuskysymys oli: Miten kristinusko on auttanut kristinuskon avulla päihderiippuvuudesta toipuneita häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyssä? Aiempaa tutkimusta juuri tästä aiheesta ja näkökulmasta ei ole tehty. Tutkimusta häpeästä, syyllisyydestä ja päihderiippuvuudesta on tehty. Kuitenkin tiedossa on, että päihderiippuvaisia raitistuu uskon avulla, joten oli perusteltua tutkia asiaa myös tästä kristinuskon näkökulmasta. Tutkimusten mukaan häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat hyvin olennaisia päihderiippuvaisilla, ja voivat olla myös aiheuttamassa ja ylläpitämässä riippuvuuksia. Kristinuskossa on aiemmin keskitytty enemmän syyllisyyden kysymyksiin ja teologisessa kirjallisuudessa syyllisyys on häpeää enemmän esillä. Kuitenkin 2000-luvulla myös häpeän tematiikkaa on alettu nostamaan enemmän esiin teologian alalla, erityisesti Malisen ja Kettusen toimesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2013 teemahaastattelua käyttäen. Haastateltavia oli yhdeksän ja heitä oli neljältä eri paikkakunnalta. Haastateltavat saatiin ev.lut. kirkon diakonien kautta, sekä kaksi haastateltavaa oli vapaakirkon kautta saatuja. Haastattelut nauhoitettiin, sekä litteroitiin. Analyysin metodina käytettiin sisällönanalyysia. Tämän tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus oli tutkia yleisesti häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyä haastateltavilla ja kristinuskon osuutta siihen, mutta aineistossa tuli esiin vahvasti haastateltavien kohtaamiset kirkon työntekijöiden kanssa, ja näiden kohtaamisten merkittävyys heidän syyllisyyden ja häpeän tunteiden käsittelyssä, joten tässä tutkimuksessa armolliset kohtaamiset nousivat keskiöön. Tämä näkyi tutkimustuloksissa. Haastateltavia auttoi häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyssä se hyväksyntä ja armo, joka oli välittynyt heille kirkon työntekijöiden kautta. Kristinusko liittyy tähän siten, että haastateltaville oli merkittävää, se että kohtaamiset tapahtuvat juuri kirkon työntekijöiden kanssa, eikä vaikka psykologin tai sosiaalityöntekijän. Kirkon työntekijä edustaa korkeampaa voimaa, ja näin ollen kohtaamisissa ei ollut kyse vain kahden ihmisen kohtaamisesta vaan mukana oli myös hengellinen ulottuvuus, Jumala, jota kirkontyöntekijät ikään kuin edustivat. Kristinuskossa on ajatus syntien anteeksiannosta, sekä ihmisestä Jumalan kuvana, arvokkaana teoista riippumatta. Nämä asiat välittyivät haastateltaville kohtaamisissa kirkon työntekijöiden kanssa.
Now showing items 1-3 of 3