Browsing by Subject "uushenkisyys"

Capoeira on viime vuosikymmenten aikana ympäri maailmaa suosiotaan kasvattanut brasilialainen liikuntaharrastus. Ritualistisuutta, tanssia, performanssia, kamppailua ja elävää musiikkia yhdistelevällä capoeiralla on historialliset ja ontologiset juuret afrobrasilialaisessa candomblé uskonnossa, sekä faveloiden ja mustien orjien elämänkokemuksessa. (Aula 2008, 2020) Mira Karjalainen (2018) liittää capoeiran uushenkisten kehopraktiikkojen, kuten joogan, kungfun ja japanilaiset budo-lajien joukkoon. Yhteistä kaikille mainituille harrastuksille on tausta jossakin uskontokulttuurisessa perinteessä. Kaikkiin näihin liittyy jonkinlainen taustafilosofia ihmisestä kokonaisvaltaisena olentona. Karjalaisen mukaansa Capoeiran ja muiden holististen kehopraktiikkojen erityinen suhde kehollisuuteen voivat tuottaa uudenlaista uskonnollisuutta länsimaissa. Tutkin capoeiraa Suomessa uushenkisenä rituaalina ja kehopraktiikkana kognitiivisen uskonnontutkimuksen ja kognitiivisen rituaalitutkimuksen tutkimusperinteiden näkökulmista. Tutkimusmateriaalina käytän kolmelle pitkään lajia harrastaneelle capoeiraopettajalle tekemiäni avoimia haastatteluja. Analysoin haastattelumateriaalin antamia vapaita ja yksilöllisiä kuvauksia lajista synkronisaation (Schüler 2012) ja kollektiivisen kuohunnan (Schüler, Liebst 2019) käsitteiden kautta. Analyysissä kuvaan siitä, miten capoeira rodan (ringin) toimintaperiaatteet, capoeirakulttuuri ja capoeiratradition representaatiot luovat tiivistä kehollista synkronisoitumista, sekä kollektiiviseksi kuohunnaksi kutsuttua hermostollista ja emotionaalista virittyneisyyttä rodassa. Haastattelumateriaalista nousee kuvaus capoeiraharrastuksesta elämäntapana, elämänfilosofian lähteenä ja tiiviinä yhteisöllisyyden muotona. Haastattelemani capoeiristat (capoeiran harrastajat) kuvaavat lajia yhteiskunnalliseksi utopiaksi, tavaksi ylittää sanallisen kommunikaation haasteita yhteisössä, henkiseksi harjoitteeksi, sielun peiliksi, elämäsimulaatioksi ja siskonpedin kaltaiseksi lämpimäksi ja turvalliseksi yhteisöksi. Tutkimuksen pohjalta väitän, että capoeira on kehollinen, kulttuurinen ja psykososiaalinen dynaaminen järjestelmä, joka voi ohjata harrastajia kohti tiivistä kehollista synkronisoitumista ja voimakkaita kollektiivisia hurmioitumisen tiloja. Väitän, että capoeira on yhteisöllisenä rituaalina, improvisoituna itseilmaisuna ja kehollisena kommunikaation muotona capoeiran harrastajalle mahdollinen väline ”toisin olemiselle” sekä oman elämänkokemukset tarkastelulle ja käsittelylle. Capoeira on läpeensä yhteisöllistä, jolloin yksilölliset ja yhteisölliset motiivit sekä päämäärät harrastuksen taustalla sekoittuvat toisiinsa. Tutkielmassa esittelen kognitiivisesta uskonnontutkimuksesta nousevia tapoja sille, miten tämä sekoittuminen tapahtuu rodan rituaalisessa ja kehollisessa kokemusmaailmassa, synkronisaation dynamiikan ohjatessa rodaan kokoontunutta yhteisöä kohti kollektiivisia hurmioitumisen tiloja.

Tutkielmassa selvitetään, missä eri konteksteissa mindfulness-harjoittelua on käsitelty kolmessa suomalaisessa sanomalehdessä vuosina 2011-2018 sekä miten harjoitusmuodon suhde sen buddhalaiseen taustaan on esitetty. Mindfulness käännetään suomeksi tietoiseksi läsnäoloksi tai tietoisuustaidoiksi. Käsitettä käytetään monessa eri merkityksessä, mutta modernissa länsimaisessa tulkinnassa sillä tarkoitetaan tavanomaisesti huomion suuntaamista nykyhetkeen ja ei-arvottavaa oman kokemuksen tarkkailua. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat postsekulaarin ja uushenkisyyden käsitteet. Postsekularismi viittaa näkemykseen, että uskonto ja uskonnollisuus eivät ole sekularisaatioparadigman mukaisesti häviämässä yhteiskunnasta modernisaation myötä. Käsite kuvaa uskonnollisuuden muutosta ja uudenlaisia ilmenemismuotoja yhteiskunnassa. Uskonnollisuuden muutoksesta kertoo muun muassa kasvanut kiinnostus henkisyyteen ja yksilölliseen henkiseen etsintään. Uushenkisyyden nousu liittyy osaltaan myös mindfulnessin suosion kasvuun. Laadullinen tutkielma on toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineisto koostuu yhteensä 123:sta Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä sekä Kirkko ja kaupunki –lehdessä vuosina 2011-2018 julkaistuista mindfulnessia käsittelevistä ja sivuavista artikkeleista. Helsingin Sanomat valikoitui aineistoon Suomen suurimpana valtakunnallisena sanomalehtenä, Iltalehti puolestaan edustaa toisiksi luetuinta kahdesta suuresta iltapäivälehdestä ja Kirkko ja kaupunki on Suomen evankelisluterilaisen kirkon laajalevikkisin seurakuntalehti. Analyysissa nousi esiin neljä eri pääteemaa, joiden kontekstissa mindfulnessia tutkituissa sanomalehdissä käsitellään: työ, terveys, hyvinvointi ja uskonto. Mindfulness näyttäytyy tutkimusaineistossani pääosin sekulaarina harjoitteena ja sitä käsitellään myönteisessä valossa, vaikka kriittisiäkin näkökulmia nostetaan esiin etenkin Kirkko ja kaupunki –lehdessä sekä Helsingin Sanomissa. Mindfulness-harjoittelun buddhalaisista juurista ei aineistossa juuri puhuta: tausta nostetaan esiin yhteensä 16 artikkelissa ja maininnat ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja neutraaleja. Tutkielmani osoittaa, että kasvava kiinnostus mindfulnessiin voidaan nähdä esimerkkinä uushenkisyyden ilmenemisestä.

Tutkin pro gradu työssäni suomalaisia tarot-korttien tulkitsijoita. Tutkimuskysymyksenäni oli, mihin tarot-tulkitsijat uskovat, mitä he ajattelevat tulkinnassa tapahtuvan ja miten he suhtautuvat ammattietiikkaan. Ennen analyysia luon työssäni lyhyen katselmuksen tarot-korttien historiaan. Tarot-korttien varhaiset juuret sijoittuvat 1400-luvun Italiaan, jolloin kortteja käytettiin pelaamiseen. Esoteerikot löysivät kortit uudelleen 1700-luvun taitteessa, jolloin niiden käyttötarkoitus muuttui pelaamisen sijasta ennustamisen, magian ja rituaalien välineiksi. New Age-liike jatkoi tätä perinnettä ja valjastivat kortit ensisijaisesti henkisen kasvun ja itseymmärryksen peiliksi. Tänä päivänä korttien laaja ja värikäs kirjo palvelee eri tavalla painottuneita henkisiä verkostoja sekä hivelevät visuaalisuutta ja toimivat oivana kaupallisena konseptina. Aineistoni koostuu yhdeksästä teemahaastattelusta. Teema-alueet liittyivät tulkitsijoiden uskomusmaailmaan ja maailmankatsomukseen, kortteihin, tulkintaan tapahtumana ja ammatilliseen etiikkaan. Haastatteluiden jälkeen analysoin tutkimusta sisällönanalyysin menetelmin. Aineistosta nousi esiin erilaisia diskursseja ja ne piirsivät monipuolisen kuvan tarot-tulkitsijoiden maailmasta, asiakassuhteista, ammatista sekä suhteista henkimaailmaan. Teoreettinen keskustelu liittyy New Age-liikkeeseen ja henkisyyden diskursseihin. Tulkitsijoiden uskomusmaailmassa jumaluus näyttäytyy kaiken takana olevana rakkautena, energiana ja alkulähteenä. Yliluonnollisuus kuvataan luonnolliseksi osaksi todellisuutta. Intuitio, individualistisuus, holistisuus läpäisevät koko aineiston. Oma henkinen kokemus, oman itsen kuuntelu, suvaitsevaisuus, aitous, rakkaudellisuus sekä luovuus ovat tulkitsijoille tärkeitä periaatteita, joita he haluavat omassa elämässä ja työssään toteuttaa. Niin korteissa, kuin myös tulkinnoissa viihteellisyys ja syvällisyys kulkevat käsi kädessä. Viihteellisyys tekee korteista ja tulkinnoista helposti lähestyttäviä. Syvällisyys tulkintoihin syntyy symboliikasta kumpuavan elämän kipeiden asioiden purkamisesta tai henkimaailmojen energian välityksellä saapuvina viesteinä. Tulkinnassa ikään kuin asetutaan hieman kauemmas, korttien yläpuolelle ja katsellaan oman elämän tapahtumia ja tunteita. Suhtautuminen kortteihin sekä tulkintaan tapahtumana vaihteli. Osa haastateltavista sai tiedon suoraan henkiolennoilta, kun taas toisille tulkinta oli ensisijaisesti symbolien lukutaitoa, ja asiakkaan kanssa yhdessä reflektoimista. Osalla tulkitsijoista oli selkeät rituaalit, korttien puhdistamisesta niiden säilytykseen, toiset taas suhtautuivat niihin lähinnä kauniina paperin paloina, eivätkä liittäneet niiden käsittelyyn mitään erityistä huomiota. Ennustamiseen suhtautuminen oli pääsääntöisesti kielteistä, mutta moni kuitenkin näki tulevaisuuteen. Kohtalon nähtiin koskevan vain elämän päälinjoja. Myös viestejä tuonpuoleisesta saatettiin saada, vaikka se ei ollut päätarkoitus. Asiakkaan vastuuta omista valinnoista ja niiden vaikutuksesta omaan elämään painotettiin. Tulkitsijat esittivät kriittisiä puheenvuoroja alalla toimivista epäeettisistä tulkitsijoista sekä häikäilemätöntä rahastusta kritisoitiin.