Browsing by Subject "vaalit"

Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille naiskirkkoherrojen omia kokemuksia ja näkemyksiä tiestään kirkkoherraksi. Tutkimukseni pääkysymys on: Millaista kuvaa naiskirkkoherrat rakentavat naisten roolista Suomen ev.lut. kirkossa? Tutkin, millaiseksi he ovat kokeneet oman tiensä kirkkoherraksi, millainen kokemus valintaprosessi on ollut ja millaisia naisten urakehitykseen kirkossa vaikuttavia tekijöitä virassa olevat naiskirkkoherrat ovat havainneet. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta kyselystä, jotka on lähetetty naiskirkkoherroille vuosina 2006 ja 2015. Kysymykset ovat osittain samoja, mutta myöhempään kyselyyn on lisätty naispappien urakehitykseen liittyviä kysymyksiä. Ensimmäinen kysely lähetettiin kaikille virassa olleille naiskirkkoherroille sähköpostitse ja siihen vastattiin sähköpostilla tai kirjeitse. Kyselyyn vuosina 2006-2014 kirkkoherrat kutsuttiin sähköpostitse ja kysymyksiin vastattiin e-lomakkeella. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimuksen otsikko ”Naispapin tie kirkkoherraksi – kivikkoinen vai ei?” nousee naisteologien historiasta. Naisten pappeutta edelsi 1900-luvun alusta lähtien käyty vaiheittain etenevä hidas prosessi, jonka aikana naisteologit saivat enemmän työmahdollisuuksia Suomen ev.lut. kirkossa. Lehtorin viran he saivat vuonna 1963. Kun ensimmäiset naiset vihittiin papiksi vuonna 1988, avautui heille samalla myös kirkkoherran virka. Naiskirkkoherrojen määrän lisääntymistä voi pitää hitaana, mutta historiallista taustaa vasten se on jatkumoa, jota voi kutsua pitkäksi tieksi. Naiskirkkoherrojen määrä kasvaa kaiken aikaa siitä huolimatta, että seurakuntien määrä on vähentynyt 2000-luvulla huomattavasti. Kirkkoherraksi ei tulla, jos virkaa ei haeta. Kyselyjen tulokset palauttavat tähän lähtöruutuun. Viime vuosien luvut antavat viitteitä, että naispapit hakevat kirkkoherran virkoja aiempaa aktiivisemmin. Valtaosa kyselyihin vastanneista oli valittu ensimmäiseen kirkkoherran virkaan, jota oli hakenut. Yhä useammin he ovat ensimmäisellä vaalisijalla. Tärkein valinnan syy on naiskirkkoherrojen mielestä se, että he ovat olleet seurakuntalaisille ennestään tuttuja. Vuoden 2015 kyselyn aikaan noin joka kahdeksas kirkkoherra oli nainen, vaikka seurakuntien papistosta lähes puolet on naisia. Pääasiallinen syy on naiskirkkoherrojen mielestä naisissa itsessään. Naiset eivät halua johtajaksi ja kirkkoherran virkaa pidetään liian vaativana. Perhesyyt vaikuttavat naisten urakehitykseen enemmän kuin miehillä, mutta piilovaikuttajaksi tunnistetaan myös mielikuva miesten johtamasta kirkosta. Tutkimuksen otsikon kysymykseen kirkkoherrojen vastauksista muodostuu vastaus: Naispapin tien kirkkoherraksi tuntuu ehkä kivikkoisemmalta kuin ennen, mutta virkoja haetaan aiempaa enemmän ja niihin valitaan nainen entistä useammin.