Browsing by Subject "vankilapastori"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Tutkielma liittyy vankiyhteisön koronarajoituksiin. Rajoitusten johdosta läheiskontaktit estyivät lähes kokonaan, joka aiheutti paljon kielteisiä tunteita. Tämän johdosta monien vankiperheiden elämä kriisiytyi entisestään ja osa vankien läheisistä joutui turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Tällaisessa tilanteessa erityisesti lapset ovat haavoittuvassa asemassa, jonka seuraukset voivat näkyä heidän myöhemmässä elämässään. Suomen vankeuslaissa säädetään, että vangille ei saa määrätä muuta rangaistusta, kuin mitä tehdystä rikoksesta seuraa. Tutkimuksen henkilöt kuitenkin kokivat koronarajoitukset aiheuttaneen heille henkisen lisärangaistuksen. Lisärangaistus voidaan määritellä myös laskennallisesti, sillä vankien lakisääteisiä lomia ei hyvitetty. Tämän vuoksi vankilapäivät lisääntyivät, kun niissä huomioidaan lomien mahdollistamat vähennykset. Vankeinhoidon julkaisuissa ja vankeuslaissa korostetaan hyvien läheissuhteiden tärkeyttä vankeusaikana. Nämä eivät kuitenkaan toteutuneet koronarajoitusten johdosta. Koronarajoitukset aiheuttivat vankien läheisille ja itse vangeille paljon kielteisiä tunteita. Kielteisistä tunteista nousi esiin kaikilla huoli ja epävarmuus sekä lapsilla ikävä. Myös suru, toivottomuus, yksinäisyys ja masentuneisuus esiintyivät monissa kertomuksissa. Lapsilla esiintyi myös itkuisuutta ja unettomuutta. Epätietoisuus tapaamisista aiheutti myös jatkuvaa stressiä. Erityisen haitallista vankiviranomaisten ennustamaton toiminta oli lapsille, jotka eivät ymmärtäneet laisinkaan rajoituksia saati tapaamisten peruuntumisia. Yhteydenpidoissa tärkeäksi koettiin älypuhelimen käyttömahdollisuus. Jos rajoi-tusten aikana olisi ollut mahdollisuus käyttää älypuhelinta, niin sen avulla olisi voinut nähdä läheisensä kasvojen ilmeet ja päätellä tunteita. Tutkielmassa nousi esiin vankilapastorin esimerkillinen toiminta, sillä rajoitusten keskellä hän mahdollisti yksilöllisesti lapsen ja vanhempansa läheisyyden tarpeen. Tulosten perusteella rajoituksissa ei huomioitu riittävästi yksilöllisiä tarpeita, joiden laiminlyönti aiheutti paljon kielteisiä tunteita.
-
(2015)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistusajansuunnitelmaa, joka on laadittava Suomen lain mukaan vankiloissa tuomiotaan suorittaville. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten suunnitelma tukee ja vahvistaa vankia kuntoutumisessa tuomion aikana, valmistaa vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tarkastelun kohteena on myös kuntoutuksen vaikutus vanki-identiteettiin. Tutkimus esittelee haastattelemalla kerätyn aineiston avulla vankien omakohtaisia näkemyksiä rangaistusajansuunnitelman antamasta tuesta muutoksessa tai sen alkuun pääsemisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää Keravan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vankia ja neljää entistä vankia, jotka ovat Kris ry:n toiminnassa mukana. Otos on monipuolinen, vaikkakin pieni, suhteutettuna vankeihin Suomessa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2014 ja tammi- ja toukokuussa 2015. Aineisto on käsitelty laadullisen sisältöanalyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rangaistusajansuunnitelmasta on hyötyä vankilatuomiota suorittavalle. Parhaimman tuloksen siitä saa, kun se laaditaan yhteistyössä vangin kanssa. Tutkimuksessa nousee esiin vankilan tarjoaman hengellisyyden merkitys kuntoutuksessa ja vanki-identiteetin murtumisessa. Vankien parissa päihdeongelmat ovat suurin este kuntoutuksen alkuun pääsyssä. Tutkimuksen tuloksen mukaan rangaistusajansuunnitelman rooli kuntoutuksessa on tärkeä, silloin kun sitä hyödynnetään yhteistyössä vankilahenkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että tärkein tekijä kuntoutuksessa on kuitenkin vangin oma tahtotila, joka voi johtaa myös spontaaniin kuntoutumiseen. Motivaation muutokseen ja muutoksen aloittamisen ajankohdan päättää aina vanki itse.
Now showing items 1-2 of 2