Browsing by Subject "vapaat suunnat"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2015)Tutkielma käsittelee uskonnollista kokemusta ja spiritualiteettia uuskarismaattiseen liikkeeseen kuuluvassa Suur-Helsingin seurakunnassa (Suhe). Tutkimuksessa tehdään narratiivinen analyysi Suhe-seurakuntalaisten kerronnasta nousseista narratiiveista. Tutkimuskysymyksiä ovat: (1) millaisia merkittäväksi koettuja uskonnollisia kokemuksia Suhen jäsenillä on ollut, ja (2) millä tavoin uskova kertoo uskonnollisista kokemuksistaan ja konstruoi henkilökohtaista uskoa osaksi omaa elämännarratiiviaan. Tämän lisäksi paikallistetaan Suhe-seurakunnan sijoittumista kristillisyyden kenttään tutkimalla sen opetusta, historiaa ja uskonnollisuutta, ja luodaan katsaus helluntailais-karismattiseen spiritualiteettiin ja tunnustuskuntiin sitoutumattomaan uuskarismaattiseen kristillisyyteen Suomessa. Taustateoriana on narratiivisen identiteetin teoria, jonka mukaan ihminen on kertomuksellinen olento, tarinankertoja, jolle itsen ja toiseuden hahmottaminen elämäntarinoiden kautta on luonnollinen tapa olla ja elää. Kun ihminen retrospektiivisesti tarkastelee elettyä ja koettua elämäänsä, hän ei tee sitä toistavan kertojan tapaan, vaan elämäntapahtumiaan merkityksellistäen, niihin tulkitsevaa tietoa ja kartutettua viisauttaan soveltaen. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Suhe-seurakunnan jäsentä. Haastattelumenetelmänä käytettiin kerronnallista teemahaastattelua. Aineistoa tukemaan kerättiin täydentävää ja taustoittavaa tietoa osallistuvan havainnoinnin avulla. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti, ja aineiston teemat on identifioitu kvalitatiivisen sisällönanalyysin periaatteita soveltaen. Aineistosta nousseita suurempia uskonnollisen kokemuksen klustereita ovat (1) konversio, (2) kokemus transformaatiosta sekä (3) johdatuskokemukset. Kuhunkin uskonnollisen kokemuksen klusteriin kuuluu alalajeja, kuten (1) uskoontulon ja henkilökohtaisen uskonratkaisun kokemukset, (2) parantumiskokemukset ja armolahjat sekä (3) todistaminen ja henkilökohtainen Jumalan kohtaaminen. Narratiivisen näkökulman lisäksi aineiston analyysin apuna on käytetty lisäksi muita soveltuvia uskontotieteellisiä teorioita. Johtopäätöksinä esitetään, että henkilökohtainen usko toimii osana uskovan elämäntarinaa ja identiteettiä kahdella tavalla: (1) usko itse on narratiivi, sillä kokemuksia merkityksellistettiin narratiiveissa arvioimalla niitä uskonsisällön ja henkilökohtaisen uskonelämän kautta. Koettu elämä on siis jäsentynyt yksilön tietoisuudessa narratiiviksi, jolle on annettu uskonnollinen sisältö. Lisäksi (2) usko on merkityksellistäjä, toimien kokoavana teemana, jonka kautta uskova merkityksellistää koko elämän ennen ja jälkeen henkilökohtaisen uskonratkaisun.
-
(2016)Santalan kartano, Sandö gård, Hankoniemellä tuli vapaakirkollisen liikehdinnän tukipaikaksi 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Saarnaaja Hjalmar Braxén avioitui kartanon tyttären Hulda Sjöblomin kanssa 1897. He asettuivat Tampereen jälkeen asumaan Santalaan, josta tuli samalla 1903 perustetun Rakennusosuuskunta Bethelin taloudellinen tuki. Kun Braxén vuonna 1909 kuoli vuosi appivanhempiensa jälkeen, päättivät lapsettomaksi jäänyt leski ja sisarensa Tilda myydä kartanon Bethelille. Sen kautta rahoitettiin silloista Suomen Vapaan Lähetyksen toimintaa mm. rakentamalla ja omistamalla rukoushuoneita, tukemalla sisä- ja ulkolähetystyötä sekä hallituksen projekteja. Uskonnonvapauslain myötä muodostettiin Suomen Vapaakirkko 1923. Seitsemän vuotta myöhemmin se sai kartanon lahjoituksena Betheliltä. Kirkon toinen merkittävä oma rahoituslähde oli Helsingissä sijaitseva hotelli Lähetys Hospiz, joka myös oli pääosin Bethelin rahoilla rakennettu. Santalan kartanosta oli muodostunut vapaakirkollisen toiminnan ”pankki”. Sen varallisuus perustui pääosin vajaan 2000 hehtaarin metsäomaisuuteen sekä myytäviin rantapalstoihin. 1930-luvulta lähtien alkoivat suomalaiset rakentaa kesähuviloita ja merenrantatontit olivat haluttuja kohteita. Rahoituksen lisäksi kartano tarjosi mahdollisuuden jatkuvaan koulutukseen, koska kouluneuvos S.S. Salmensaari oli rakentanut pihapiiriin ison talon asuin- ja kurssikäyttöön. 1920-luvulta lähtien sitä käyttivät ensin naisevankelistat ja myöhemmin saarnaajamiehet, senkin jälkeen kun Lähetysopiston toiminta Helsingin keskustalossa oli alkanut 1925. Kartano tarjosi myös erinomaiset puitteet kesäisin sekä lomailijoille täysihoitolassaan että kristillisille nuorisokursseille. Viimeksi mainitusta kehittyi 1920-luvulla seurakuntakoulu, vapaakirkollinen vastine evankelis-luterilaisen kirkon rippikoululle. Telttaleirit aloitettiin mittavasti vasta toisen maailmansodan jälkeen. Toinen maailmansota (1939–1945) merkitsi Santalan kartanon joutumista talvisodan jälkeen Neuvostoliiton vuokra-alueelle. Metsät ja rakennukset kärsivät mittaamattomat vahingot linnoitusten ja tykistötulen seurauksena. 45 kartanon omistamaa rakennusta tuhoutui tai vaurioitui. Jälleenrakennus vaati Vapaakirkolta suuria ponnistuksia. Sodan jälkeen oli vaarana, että koko kartanon alue menetettäisiin evakkojen asutustoimintaan, ellei sille voitaisi osoittaa merkittävää käyttöä kuten jatkuvaa koulutustoimintaa. 1943 vakavasti alkanut tavoite oman kansanopiston suhteen realisoitiin vajaassa kolmessa vuodessa: marraskuun ensimmäisenä päivänä 1946 aloitti toimintansa Santalan kristillinen kansanopisto. Aluksi oli käytössä vain uudistettu ja laajennettu kartano sekä sauna. Opiskelijat ottivat vastuuta opetusmielessä myös keittiöstä, navetasta, hevosista ja erilaisista puutöistä. Santalan kartanosta muodostui vapaakirkollisen perinteen vaalija, nuoren sukupolven kasvattaja sekä kansalaiskuntoon että vapaakirkolliseen uskonnäkemykseen. Samalla sen alueet edelleen tuottivat puuna, tontteina ja muina hyödykkeinä merkittävää taloudellista tukea Suomen Vapaakirkon toimintaan.
Now showing items 1-2 of 2