Browsing by Subject "vapaus"

Tutkimukseni käsittelee Keskustan, Kokoomuksen ja Sosialidemokraattisen puolueen puolueohjelmien kertomuksia vapaudesta. Tutkimuksen metodi ja teoreettinen viitekehys on narratiivinen. Tutkimuksen lähtökohtana on käsitellä puolueiden periaateohjelmia itsenäisinä kertomuksina maailmasta. Pro Gradu –tutkielmassa etsin vastauksia kysymyksiin: • Millainen rooli vapaudella on puolueohjelmien kertomuksissa? • Onko puolueiden kertomuksilla vapaudesta eroja? Vapauden rooli puolueiden kertomuksissa vaihtelee. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vapaus on niin keskeinen periaate modernissa demokratiassa, ettei yksikään puolueohjelmista voi olla ottamatta siihen kantaa. Puolueohjelmien kertomusta vapaudesta muokkaa voimakkaimmin ohjelman edustama ihmiskuva. Kokoomuksen ja Keskustan kertomus ihmisestä on huomattavasti positiivisempi kuin SDP:n. Vapauden kertomuksessa se näkyy siten, että vapauksien yhteentörmäyksiä ei juurikaan käsitellä. Kertomukset eivät esitä ratkaisuja tilanteisiin, joissa yksilöiden vapaudet rajoittavat toisten yksilöiden vapauksia.

Vapaus ja kuolema ovat eksistentiaalisia elämän peruskysymyksiä, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella, miten ranskalainen filosofi-kirjailija Simone de Beauvoir (1908–1986) käsittelee vapauden ja kuoleman teemoja teoksessaan Moniselitteisyyden etiikka (1947). Kysyn teoksen argumentaation pohjalta myös, miten vapaus liittyy kuolemaan, vai liittyykö mitenkään? Beauvoiria pidetään yleisesti eksistentialistina ja feministisen ajattelun edustajana. Toissijaisesti pyrin tuomaan esiin, että hän on teosta kirjoittaessaan omaleimainen ja monipuolisesti ammentava olevaisuuden analyytikko, joka on kyennyt kirjoittamaan joitakin teesejä myös omaan aikaamme tuotaviksi. Olen teemoitellut teoksen sisällön ja analysoin sitä pääasiassa kommentaarien avulla tehden havaintoja siitä, millaisia suuntia Beauvoirin ajattelu saa ja millaisista aineksista se on muodostunut. Tarkastelen kirjaa käsite- ja argumentaatioanalyysin keinoin ja jäsennän ajattelun suhdetta relevantteihin teorioihin. Beauvoirin vapauden analyysia taustoittaa ajatus kuolevaisuudesta ja rajallisuudesta ja hän nivoo tarkastelunsa yhteiskunnallisen tilanteen osaksi. Teoksen olennaisena pontimena on Beauvoirin elämänkumppanin Jean-Paul Sartren teos Oleminen ja ei mitään (1943), minkä lisäksi hän luotaa analyysissaan suhdetta useisiin ajattelijoihin kuten Hegel, Heidegger, Camus, Kant, Kierkegaard, Nietzche, Merleau-Ponty, Husserl ja Marx ja muotoilee oman moraalifilosofisen tulkintansa subjektiviteetin paradoksista. Ajattelun kantavia voimia ovat moniselitteisyys sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaate, pohjautuen Hegelin orjan ja herran dialektiikkaan. Olemme intersubjektiivisesti sidoksissa muihin ihmisiin ja halutessamme omaa vapauttamme meidän tulee haluta yhtä lailla toisen ihmisen vapautta, mikä antaa aidon mahdollisuuden myös rakastamiselle. Ihminen paljastaa maailmaa ja vapautta eteenpäin pyrkivän transsendenssinsa avulla, joka suuntautuu kohti avointa tulevaisuutta, ammentaen menneisyydestä ja toimien nykyhetkessä. Partikulaaristen tilanteidemme lainalaisuudet, kuten aika, paikka, ympäristö, fyysinen olemassaolomme ja lopulta kuolema asettavat rajoja vapaudelle. Beauvoirin mukaan on hyväksyttävä kuolevaisuutensa, eikä sitä tule kätkeä tai kieltää. Rajat tarjoavat elämälle merkityksiä ja projekteille suuntaa. Mutta vain toinen ihminen voi riistää elämän merkityksellisyyden ja vapauden: esine ei siihen kykene. Pyrkimyksemme voivat saada jatkuvuutta myös kuolemamme jälkeen, muiden ihmisten edistämien projektien kautta. Analyysinsä avulla Beauvoir tulkitsee myös sortoa. Esitän Beauvoirin argumentteihin pohjaten, että kuolevaisuutensa tiedostaminen antaa mahdollisuuden vapaudelle. Vapaus on kuolemisensa tajuamista, mikä ei kuitenkaan jää vain itselle: kun tahdomme toisille vapautta, tahdomme myös, että he löytävät ja sisäistävät oman kuolevaisuutensa. Ja kuten ihmisen oma vapaus liittyy toisiin, samoin hänen kuolemallaan on merkityksensä muille ihmisille. Tarkasteluni tukee toissijaisen tutkimustehtäväni olettamusta siitä, että Beauvoir on omaääninen ja usealta näkökulmalta tulkittu filosofi ja kirjailija, jonka filosofia tulee mielestäni nähdä omanaan, sen sijaan että se tulkittaisiin Sartresta juontavana ajatteluna. Hän ei teosta kirjoittaessaan ollut vain Sartren kommentoija, vaan toi oman korkeatasoisen kontribuutionsa filosofian kenttään. Beauvoir eroaa Sartren ajattelusta etenkin haastaessaan absoluuttisen vapauden ajatuksen sekä tulkinnassaan vastavuoroisuuden ainaisesta mahdollisuudesta. Lisäksi hän korostaa transsendenssin aktiivista ja toiminnallista luonnetta. Vapauden ja kuoleman tarkastelulle kriisiytyvässä maailmassa on yhä uutta tarvetta. Jatkossa olisi aihetta tutkia esimerkiksi immanenssi-käsitteen käyttöä transsendenssin vastinparina, mikä oli nähdäkseni Moniselitteisyyden etiikassa kehittymässä. Jatkotutkimusten aiheisiin lukeutuu edelleen Sartren ja Beauvoirin filosofioiden syvällisempi vertailu. Olen kiinnostunut myös Camus’n absurdin filosofiasta ja Emmanuel Lévinasin rajatonta eettistä vastuuta korostavasta ajattelusta verrattuna Beauvoirin esittämiin moniselitteisyyden, vapauden ja kuoleman tulkintoihin.