Browsing by Subject "varhaiskasvatus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2017)Tutkimukseni tehtävä on selvittää, millainen kuva Lasten Virsi -kirjan Jumalanpalvelus-osaston lauluteksteissä lapselle tarjotaan jumalanpalveluksesta. Tutkimuskysymyksiä on kaikkiaan kolme: 1. Millainen kuva Lasten Virsi -kirjan Jumalanpalvelus-osaston tekstien perusteella lapselle syntyy jumalanpalveluksesta? 2. Millaista kuvaa teksteissä tarjotaan lapsesta messun osallistujana? 3. Millainen käsitys tekstien pohjalta hahmottuu ehtoollisesta? Lasten virsiä ja varsinkin uusinta, vuonna 2012 ilmestynyttä Lasten Virsi -kirjaa on tutkittu varsin vähän ja ylipäätään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon varhaiskasvatus ei ole ollut kirkon toiminnan eri osa-alueista keskeinen tutkimuskohde. Pro gradu -tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen ja toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineisto koostuu Lasten Virsi -kirjan Jumalanpalvelus-osaston 34 laulutekstistä. Esittelen taustaluvuissa osallisuuden (participation) käsitettä ja Saksasta peräisin olevan lapsiteologian – Teologiaa lasten kanssa – keskeisiä ajatuksia. Valotan myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon varhaiskasvatuksen keskeisiä periaatteita, aiempaa tutkimusta lasten virsistä sekä uskonnollisen kielen oppimiseen liittyvää teoriatietoa. Kerron myös kirkon varhaiskasvatuksen painopisteistä ja esittelen perhejumalanpalvelukseen ja ehtoolliseen liittyviä käytäntöjä. Tutkimuksen tulosluvuissa esittelen ensin tutkimustuloksia aineistolähtöisen analyysin tuottamien pääluokkien otsikoiden alla. Sen jälkeen peilaan niitä osallisuuden, lapsiteologian ja uskonnollisen kielen teorioihin sekä omaa tutkimusaihettani mahdollisimman lähellä oleviin virsitutkimuksiin. Tämän tutkimuksen perusteella lapsi nähdään Lasten Virsi -kirjan Jumalanpalvelus-osaston teksteissä aikuisen kanssa yhdenvertaisena seurakunnan jäsenenä, joka on osallinen yhteisestä jumalanpalveluksesta. Tekstien perusteella jumalanpalveluksessa vallitsee Jumalan antama yhteys ja ilo. Seurakunta, johon lapsikin kuuluu, kiittää, rukoilee ja ylistää Jumalaa. Taivaan Isä kuvataan rakastavana ja turvallisena. Lasten Virsi -kirjan laulutekstit liikkuvat abstraktilta hyvin lapsentajuiselle tasolle. Ne paitsi tarjoavat lapselle tarttumapintaa tuttujen käsitteiden avulla, myös haastavat lasta vähitellen ottamaan käyttöön ja omaksumaan uskonnollisen kielen abstrakteja käsitteitä. Tekstit ovat osallisuuteen kutsuvia, mutta laulut eivät voi sinällään ilmentää syvällisempää osallisuutta, sillä lapset eivät ole osallistuneet niiden toteuttamiseen eivätkä suunnitteluun. Tekstit ilmaisevat, että lapsi on – yhtä lailla kuin aikuinenkin – tervetullut ehtoolliselle ja että lapsi saa myös nauttia leivän ja viinin ehtoollispöydässä. Ehtoollinen nähdään juhlana, jossa Jumala antaa synnit anteeksi ja hoitaa väsyneitä. Tekstit tarjoavatkin ehtoolliskasvatusta niin lapsille kuin aikuisille, sillä ehtoolliskäytännöissä on yhä monille epäselvyyttä. Tekstien haasteena voidaan tutkimuksen perusteella pitää esimerkiksi sitä, että laulutekstit eivät ilmaise lapsen mahdollisuuksia toimia jumalanpalveluksen vastuutehtävissä. Niistä saattaa myös välittyä lapselle käsitys, jonka mukaan vilkkaus on huono asia ja ainoastaan rauhallisuutta voidaan pitää hyväksyttävänä.
-
(2015)Työssä tarkastellaan lastenohjaajaopiskelijoiden hengellistä ja ammatillista orientaatiota. Kirkon lastenohjaajat ovat pappien ohella kirkon suurin hengellisiin työntekijöihin lukeutuva ryhmä. He toimivat seurakunnissa lapsi- ja perhetyön eri työmuodoissa perhe- ja päiväkerhojen ohjaajina sekä aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Tutkimusaineistona ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat. Tutkimushankkeeseen lähtivät mukaan kaikki kaksitoista kristillistä opistoa, joten kyselyyn vastasi 287 opiskelijaa. Kyselyn aihealueet kattoivat niin ammatillisia kuin uskonnollisuuteen liittyviä kysymyksiä, kiinnostusta työalaan, mutta myös kysymyksiä vapaaehtoistyöstä ja opiskelijoiden hyvinvoinnista. Pro gradu –työ on osa pitkittäistutkimusta, missä tarkastellaan opiskelijoiden kasvua lastenohjaajan ammattiin. Uusintakyselyt tehdään vuosina 2016 ja 2017. Tutkimus tehdään yhteistyössä Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. Tämän päivän uskonnollisuutta voidaan kuvata käsitteellä fuzzy fidelity, jolla viitataan jollain tapaa rajoiltaan hämärään tai epämääräinen uskonnollisuuteen. Käsite kuvaa hyvin lastenohjaajaopiskelijoiden uskonnollista orientaatiota ja suhdetta kristinuskoon. Lastenohjaajaopiskelijoiden uskonnollinen profiili vastaa pitkälle yleensä suomalaisten uskonnollisuutta, mutta ei niinkään muiden kirkon työntekijöiden uskontosuhdetta. Tämä selittynee osin sillä, että opiskelijat ovat vasta matkalla kirkon lastenohjaajiksi, ne, jotka työllistyvät seurakuntiin. Opiskelujen alkuvaiheessa seurakunnat eivät tosin näyttäydy kovin houkuttelevana tulevana työnantajana. Kunta vetoaa huomattavasti enemmän opiskelijoihin mahdollisena tulevana työnantajana. Voimakkaimmin ammatillista orientaatiota luonnehtii opiskelijoiden voimakas kutsumus lapsi- ja perhetyöhön. He haluavat työskennellä lasten ja perheiden kanssa ja lasten hyväksi. He kokevat lasten parissa työskentelyn tärkeäksi ja mainitsevat sen unelmatyökseen. Opiskelijoille varsin suuressa määrin usko tarkoittaa toisten auttamista. Kirkon onkin syytä huomioida se voimakas motivaatio, mikä lastenohjaajaopiskelijoilla on työalalle. Kirkko voi puolestaan ja halutessaan pyrkiä vahvistamaan ja tukemaan lastenohjaajien hengellisyyttä. Tutkimuksen lopussa pohdintaan, olisiko kirkon syytä laajentaa lapsi- ja perhetyötään siten, että se tarjoaisi päivähoitopalveluita osana kuntien varhaiskasvatuspalveluita. Näkyä puoltaa se, että kirkolla on osaava ja motivoitunut lastenohjaajien ammattikunta. Toisekseen yhteiskunnallinen hoivajärjestelmä on murroksessa paitsi hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden purkautuessa, myös varhaiskasvatuslain muuttuessa. Kirkon lapsityö on vuosikymmenien ajan vastannut perheiden muuttuneisiin tarpeisiin. Elämme tällä hetkellä yhtä tällaista murroskautta. Varhaiskasvatuspalvelujen laajentaminen vahvistaisi kirkon kosketuspintaa yhteiskuntaan ja ihmisten arkeen.
-
(2020)Tutkielman tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotuksia heidän keskinäisestä tilayhteistyöstään. Tilayhteistyöllä viitattiin sellaisiin yhteistyön muotoihin, jotka jollain tapaa nivoutuivat tilan tutkimiseen tai siihen tutustumiseen. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Millaisia odotuksia varhaiskasvatuksen opettajilla on tilayhteistyöstä uskonnollisten yhteisöjen kanssa? 2. Millaisia odotuksia uskonnollisten yhteisöjen edustajilla on tilayhteistyöstä varhaiskasvatusyksikköjen kanssa? 3. Miten varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöodotukset kohtaavat? Tutkielma tukeutui pitkälti varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta käsitteleviin lakeihin, asiakirjoihin ja ohjeistuksiin. Teoriataustassa hyödynnettiin ennen muuta Kim de Wildtin käyttämää sakraalitilan pedagogiikkaa, mutta myös muita ajankohtaisia tutkimuksia liittyen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. Tutkielman aineisto oli kerätty haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka osallistuivat Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -tutkimushankkeeseen, ja kolmea uskonnollisen yhteisön edustajaa, jotka olivat tehneet jonkin verran yhteistyötä kyseisen hankkeen kanssa. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysiin keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotukset tilayhteistyöstä olivat hyvin pitkälti yhteneväiset. Tilayhteistyöhön liitetyt odotukset sisälsivät paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Haasteita tuottivat niin asenteet, resurssit, ympäristö, tiedon puutteet esimerkiksi katsomuskasvatuksen tai pedagogiikan alueilta kuin tiedottaminenkin. Haastatellut kuitenkin osoittivat toiveikkuutta tilayhteistyön rakentumisesta varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta entistä paremmin palvelevammaksi, ja heillä olikin asian suhteen paljon ideoita. Aineiston perusteella varhaiskasvatuksen opettajat ja uskonnollisten yhteisöjen edustajat odottivat varhaiskasvatuksen ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöllä olevan mahdollisuus edistää avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta yhteiskunnassa.
Now showing items 1-3 of 3