Browsing by Subject "viestintä"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2016)Tämä tutkimus käsittelee Instagramia, joka on Facebookin omistamaa sosiaalisen median sovellus. Vuoden 2014 aikana useat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat liittyneet käyttämään Instagramia. Esitän tutkimuksessa kaksi tutkimuskysymystä: ”Millaisia kuvia kirkosta, kristinuskosta ja elämästä seurakunnat viestivät Instagramissa?” ja ”Minkälaisia kuvia seurakunnat jakavat uudessa viestintäkanavassa käytön alkuvaiheessa vuonna 2014?” Tutkimuksen aineistona olivat kymmenen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan Instagram-tilit ja niiden kuvat kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta. Seurakunnat olivat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Kymi, Lieto, Mynämäki, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja YläSavo. Kuvia kertyi yhteensä 262. Luvussa neljä tapahtuvaan syvempään analyysiin valittiin seitsemän seurakuntaa ja kultakin seurakunnalta enintään kahdeksan ensimmäistä kuvaa. Valitut seurakunnat ovat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Lieto, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja Ylä-Savo. Aineisto kerättiin 25.5.2015 ja tässä tutkimuksessa aineistoa käsiteltiin sellaisena kuin se kyseisenä päivänä oli katsojille näkyvissä. Tutkimusmenetelmänä käytin Janne Seppäsen laadullista mediakuvien analyysimenetelmää. Menetelmässä kuvissa keskeisesti näkyvät havaintoyksiköt luokiteltiin koodausyksiköiksi. Tässä tutkimuksessa yhdellä kuvalla oli vähintään yksi ja enintään neljä koodausyksikköä. Aineistosta löytyi vastauksia molempiin kysymyksiin. Aineistosta rakentui kuva eloisasta ja nuorekkaasta kirkosta, joka on ensisijaisesti nuorten ihmisten muodostama yhteisö. Toiseksi kuvissa esiintyi paljon rakennuksia ja luontoa sekä jonkin verran kristillisiä symboleja. Alkuvaiheessa kuvissa ei juurikaan näkynyt huumoria, vaikka kuvien tunnelma olikin pääasiassa hyvin positiivinen. Seurakunnat näyttivät käyttävän Instagramia yhtenäisyyden luomiseen, tiedottamiseen ja oman toimintansa mainostamiseen.
-
"Kirkon sanoma on Jumala ja ihminen" : Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen suhde mediaan (2018)Tutkimus selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja median suhdetta piispojen näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen, jonka aineistona ovat kirkon piispojen haastattelut. Tutkimuksen 11 haastattelua tehtiin vuosina 2015–2016. Tutkimuksen metodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Uskonnon mediatisaatio -teoria tarjoaa näkökulman tarkastella institutionaalisen uskonnon ja muuttuneen uskonnollisuuden sekä uskonnon mediatisaation väliseen suhteeseen erityisesti suomalaisessa yhteiskunnassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta. Uskonnon ja median välinen vuorovaikutus linkittyy yhteiskunnassa muihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin prosesseihin ja on ilmiönä hyvin kompleksinen. Suomalainen yhteiskunta täyttää kaikki tekijät suhteessa uskonnollisuuteen ja mediaan, jotta uskonnon mediatisaatiota voidaan havaita. Piispojen rooli suhteessa mediaan määrittyi piispojen joukon muutoksen kautta. Muutos piispojen yhteisessä viestinnässä heijasteli kirkon sisäistä ristiriitaisuutta ja yhteiskunnan muutoksia. Mediahuomion kohteeksi erottui piispojen joukosta arkkipiispa ja Helsingin piispa. Kirkko profiloituu mediassa suurilta osin piispojen kautta. Tämän vuoksi moniäänisyys on suuri muutos piispojen viestinnässä. Kirkon ja median suhteessa media toimi joko kirkkoa hajottavana tekijänä tai kirkkoa yhteiskunnassa tukevana tekijänä. Median kirkkoa hajottava toiminta aiheutui lähinnä median talouden ehdoilla toimimisesta, minkä tuloksena media lähestyi kirkkoa kielteisten asioiden kautta. Uskonnon mediatisaatiota heikosti tukevaa oli, että median ja kirkon välillä oli erikoiskysymyksiä, joissa kirkko kuvattiin muuta yhteiskuntaa suvaitsemattomampana. Media pyrki näissä kysymyksissä modernisoimaan kirkkoa. Kirkkoa tukevia mediamuotoja olivat sosiaalinen media ja paikallinen media. Kirkko profiloitui mediassa julkisessa keskustelussa myönteisellä tavalla. Aineisto ilmensi hyvin heikosti uskonnon mediatisaatiota, mutta teoria nosti esiin oleellisia huomioita kirkon viestinnästä ja kirkon ja median suhteesta. Kirkko näyttäytyy aineiston kautta yhteiskuntaan vahvasti kiinnittyneenä instituutiona.
-
(2017)Tutkin tässä tutkimuksessa millaista seurakuntien audiovisuaalinen media täytyisi olla, jotta se kiinnostaisi mahdollisimman paljon evankelis-luterilaisen kirkon isosia. Aineisto on kerätty tutkimukseen haastattelemalla kuutta eri isosta ja kysymällä heidän kiinnostusta, suhtautumista ja toiveita seurakuntien audiovisuaalista mediaa kohtaan. Haastattelut on toteutettu kahdessa eri seurakunnassa puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti, missä teoria ja aineiston tulokset keskustelevat keskenään. Tutkimuksen mukaan isosille tärkeintä seurakuntien audiovisuaalisessa mediassa oli viestinnän sisältönä tieto. Toiseksi isoset toivovat, että seurakuntien audiovisuaalinen media välittäisi yksilölle elämyksiä ja myös kertoisi seurakuntien mahdollistavan elämyksiä. Kolmanneksi isoset näkivät seurakuntien audiovisuaalisen median sosiaalisessa mediassa yhteisöllisyyttä vahvistavana tekijänä. Toiveet tiedosta seurakuntien audiovisuaalisen viestinnän sisältönä erottaa sen selkeästi muusta audiovisuaalisesta mediasta sosiaalisessa mediassa, koska pääsääntöisesti nuoret katsovat audiovisuaalista mediaa viihteellisistä syistä. Isoset toivoivat tietoa seurakunnista yleensä, seurakuntien työntekijöistä, työmuodoista ja toiminnasta. Näiden lisäksi isoset toivoivat, että seurakuntien audiovisuaalinen media avaisi uskonnollisia käsitteitä. Tutkimuksen mukaan isoset ymmärtävät elämyksellisen viestinnän kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on nähdä se siten, että elämyksellisyys sisältyy itsessään audiovisuaaliseen mediaan. Toinen tapa on nähdä se siten, että audiovisuaalinen media viestii niitä elämyksiä, mitä seurakunnassa voi kokea reaalimaailmassa. Toiveet elämysten sisällöstä vaihtelivat. Osa toivoi enemmän uskonnollisia elämyksiä, osa taas rajoittaisi niitä. Audiovisuaalinen media ja sosiaalinen media vahvistavat yhteisöllisyyttä. Tästä syystä myös isoset toivoivat seurakunnan tekevän enemmän audiovisuaalista mediaa sosiaaliseen mediaan. Tutkimuksen mukaan audiovisuaalinen media sosiaalisessa mediassa myös legitimoisi seurakunnan yhteiskunnassa. Koska tällöin seurakunta käyttäisi niitä keinoja viestintään, mitkä ovat tänä päivänä yleisiä.
-
(2018)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien vuonna 2017 julkaisemia rippikouluesitteitä. Tavoitteena on selvittää millaisia rippikouluesitteet ovat, mitä ne sisältävät, ja millaisia mielikuvia ne luovat rippikoulusta. Tutkimusaineisto koostuu 29 rippikouluesitteestä, jotka seurakunnat tai seurakuntayhtymät ovat julkaisseet vuonna 2017. Näissä esitteissä kerrotaan vuonna 2018 konfirmaatioon päättyvistä rippikouluista ja niiden kohderyhmänä ovat vuonna 2003 syntyneet nuoret, jotka ovat seurakunnan jäseniä. Esitteissä on sekä tekstiä että kuvia. Esitteiden sivumäärät vaihtelevat välillä 4-32 sivua ja myös niiden ulkonäössä on huomattavia eroja. Esitteiden laatimiseen ei ole yhteistä ohjeistusta seurakunnille ja esitteet ovat vain yksi viestinnän keino, jota seurakunnat voivat halutessaan käyttää viestiessään rippikoulusta. Aineistoa on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn menetelmin. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on kvalitatiivinen menetelmä, jonka avulla esitteistä nousevia ilmaisuja on ryhmitelty ja näistä ryhmittelyistä koottu esitteiden sisällöstä nousevia mielikuvia. Sisällön erittely on kvantitatiivinen menetelmä, jonka avulla esitteiden erilaisten ominaisuuksien yleisyyttä on arvioitu. Tutkimuksen perusteella rippikouluesitteissä on paljon sisältöä, joka liittyy rippikouluun ilmoittautumiseen. Tietoa löytyy eri rippikouluryhmistä, rippikoulun sisällöstä ja rakenteesta, rippikoulumaksuista, rippikoulun tarkoituksesta ja ilmoittautumisesta. Esitteissä käytetään paljon kuvia, jotka yhdessä tekstin kanssa korostavat rippikoulun sosiaalisia, yhteisöllisiä ja hauskoja piirteitä. Opetukseen liittyviä asioita mainitaan, mutta ne jäävät hauskan yhdessäolon ja mukavien aktiviteettien varjoon. Esitteiden 460 kuvasta vain kolme on selvästi talvisia, mikä vahvistaa mielikuvaa rippikoulun liittymisestä kesään. Rippikoulu esitetään kaikille avoimena ja kaikkia nuoria kutsutaan rippikouluun iästä, kirkkoon kuulumattomuudesta, kielestä, oppimisvaikeuksista ja perheiden tiukasta taloudellisuudesta huolimatta.
-
(2015)Tutkimukseni käsittelee Suomen evankelisluterilaisen kirkon sosiaalisen median käyttöä ja viestintää sen Facebook-sivun päivitysten kautta. Tutkin miten kirkko viestii ja kenelle, sekä millaista sivun viestintä on verrattuna kirkon strategisiin asiakirjoihin sekä verkkopalveluiden kuvauksiin kirkon verkkoviestinnästä. Facebook-päivitykset muodostavat käytetyn aineiston ja ne voivat sisältää tekstiä, kuvaa, videoita ja linkkejä. Ne ovat pituudeltaan tyypillisesti muutaman lauseen mittaisia. Tutkin sivun kohokohta-päivityksiä vuosilta 2011–2014, joita on yhteensä 419 kappaletta. Päivitysten viestintätapaa ja mahdollista yleisöä selvitän muodostamani kolmen sisältökategorian sekä retorisen tutkimuksen käsitteiden avulla. Kolme kategoriaa ovat tiedottavat, interaktiiviset ja julistavat sisällöt. Tarkastelen myös päivitysten tyyliä sekä oletusyleisöä kirjoittajan ja yleisön jakamien arvojen ja esisopimusten kautta. Analyysin muodostamaa kuvaa sivun viestinnästä vertaan verkkoviestintää käsitteleviin strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin. Tutkimuksen mukaan kirkko viestii Facebook-sivullaan laajalle yleisölle monipuolisesti ja sosiaaliseen mediaan sopivalla tavalla. Viestintä seuraa osittain strategisia asiakirjoja ja verkkopalveluiden kuvauksia. Sisällön jakaminen ja epävirallisuus, henkilökohtaisuus, huumori sekä perinteisten tiedotteiden vähäisyys viittaavat uudenlaiseen viestintätapaan, jonka voi katsoa sopivan sosiaalisen median kontekstiin. Sivulla viestitään laajalle yleisölle, jolla voi olla monenlaisia mielipiteitä ja arvoja. Myös muutamia viittauksia kirkon aktiivijäseniin ja kirkosta vieraantuneisiin on löydettävissä. Laajan yleisön tavoittelu näyttäytyy ymmärrettävänä nykyajan tilanteessa, jossa uskonnollisuus on aikaisempaa monimuotoisempaa ja yksilöllisempää sekä verkkoympäristössä, jossa nämä erilaiset näkemykset kohtaavat. Sivun viestinnästä löytyy yhteneväisyyksiä strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin, mutta sivun tavoittelema yleisö näyttäytyy niissä kuvattuja kohderyhmiä laajempana. Verkkoviestintää käsittelevien asiakirjojen ja kuvausten yleisluontoisista suuntaviivoista on mahdollista tulevaisuudessa siirtyä viestintätapojen ja itse viestin tarkentamiseen sekä tarvittaessa pohdintaan eri kohderyhmien tavoittamisesta.
-
(2020)Tutkimuksen tavoitteena eli tarkoituksena eli tehtävänä on tulkita kirkkohallituksen julkaisun Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan (lyhenne PHIJO) saarnaa koskevat ohjeet Roman Jakobsonin viestintämallin osien avulla. Edellä mainitusta tutkimustehtävästä generoituu suoraan tutkielman tutkimuskysymys, joka tarkentuu kirjoitusasuun: ”Millaisina Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan saarnaohjeet näyttäytyvät viestinnällisesti, kun ne tulkitaan Jakobsonin viestintämallin osien avulla?” Tutkimus on lajityypiltään tulkitseva viestinnällinen tutkimus. Sen aineistona on PHIJON kolme saarna-aiheista alalukua. Tutkimuksen päätutkimusmenetelmä, kun aineiston saarnaohjeita tulkitaan pääluvussa 4, on viestinnällinen tulkinta Jakobsonin viestintämallin (osien) avulla. Muulloin tutkielman sivututkimusmenetelmä on yleinen tieteellinen metodi. Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia ovat a) saarnaohjeiden tulkinnat, jotka esitetään pääluvun 4 taulukoissa ja b) tuon pääluvun päätelmät sekä c) pääluvun 5 johtopäätökset. Jumalanpalvelussaarnan vanhimmat juuret voidaan ajoittaa juutalaisen kansan erityisiin hetkiin, joissa kansan papillinen tai poliittinen johto luki kansalle Tooraa ja muita pyhiä kirjoituksia. Juuret voidaan kohdentaa myös Jeesuksen ja apostolien ”missiosaarnoihin”. Kristillisen kirkon pitkän historian aikana saarnaa on kuvattu useiden määritelmien avulla, joista esimerkiksi Lönnebon moderni ja yksinkertainen luonnehdinta ”Saarna on Jumalan sanan ajankohtaista julistusta ja opetusta nyt-hetkessä” on tehokas. Saarnaan kohdistuvat säännöt voivat olla juridisia, kuten kirkkolain ja -järjestyksen säädökset, tai muuten normatiivisia tai ohjeellisia, kuten Jumalanpalveluksen oppaan periaatteet ja ohjeet. Roman Jakobson laati Karl Bühlerin kieli- ja viestintämallin (1934) pohjalta oman mallinsa viimeistään vuonna 1958. Mallin, jota nyt käytetään tutkimuksen tulkintavälineenä, alatasolla on yhteensä 6 viestinnän perustekijää, eli puhuttelija, sanoma, puhuteltava, konteksti, kosketus (koostuu kahdesta alaosasta) ja koodi − ylätasolla taas on 6 viestinnän tehtävää, eli ilmaisu-, poeettinen, vaikuttamis-, viittaamis-, faattinen (koostuu kahdesta osasta) ja metakielellinen tehtävä. Tutkielmaa varten mallista muokattiin uusi esitysmuoto (taulukko), johon sijoitettiin jokainen aineistosta kiteytetty saarnaohjevirke eli ydinsanoma tehtyine tulkintatuloksineen. Aluksi aineiston alalukukohtaisten tiivistettyjen saarnaohjeiden tulkinnassa puhuttelija (piispainkokous), puhuteltava (saarnaava pappi), fyysinen kanava (kirja), psykologinen yhteys (piispa – pappi) ja koodi (asiakoodi, kirkollinen asiakoodi, hengellinen koodi) nähtiin samoina kolmen alaluvun osalta. Toisaalta virkkeiden konteksti ja (ydin)sanoma vaihtelivat alaluvuittain paljon. Lisäksi viestinnän tehtävistä poeettisen, faattisen ja metakielellisen tehtävän ei nähty toteutuvan, mutta viittaustehtävän, ilmaisutehtävän ja vaikuttamistehtävän nähtiin toteutuvan täysin, jolloin esimerkiksi ilmaisutehtävä kertoi piispainkokouksen (yhteisestä) epävarmuuden tunteesta, tietävätkö saarnaavat papit kirkon saarnaohjeiden ydinkohdat. Kokonaistulkinta, jossa koko aineiston kattava saarnaohje käsitti mm. saarnan huolellisen valmistelun, Raamatun käytön, ajankohtaisuuden ja puhtaan evankeliumin kehotuksen, nosti esiin alalukutulkintoja laajemman tulkinnan puhuttelijasta ja puhuteltavasta. Samoin tulkinnat saarnaohjeiden (ydin)sanomasta, kontekstista, ilmaisutehtävästä ja vaikuttamistehtävästä laajenivat selvästi. Tutkimukseni tulokset ovat loogisia ratkaisuja saarnaohjeiden jakobsonilaisista viestinnän perustekijöistä ja tehtävistä. Lisäksi päättelin, että laadullisen tutkimuksen tulkinnallisuus näkyy nyt saarnaohjeiden laaja-alaisina kontekstiratkaisuina. Toin myös esille, että PHIJO voisi sisältää graafisen viestintämallin, että täydellistä viestintämallia ei ilmeisesti ole ja että yksi käsite voi johtaa laadullisen tulkinnan rakentelussa moniin eri strukturaalisiin käsitehierarkioihin.
-
(2020)Yrityksen arvot ohjaavat kaikkea sen toimintaa. Arvot voivat olla tiedostamattomia tai tiedostettuja. Useat yritykset ilmoittavat arvonsa virallisesti verkkosivuillaan, mutta konkreettisemmin yrityksen tosiasialliset arvot välittyvät sen johdon viestinnässä. Tässä maisterin tutkielmassa tutkitaan neljän eri toimialan yrityksen arvoja, näiden yritysten toimitusjohtajien twiittien sisältöä ja analysoidaan miten arvot ilmenevät näissä twiiteissä. Yritykset ovat Yle, PwC, Tamro ja Elo sekä näiden toimitusjohtajat Merja Ylä-Anttila, Mikko Nieminen, Kai Kaasalainen ja Satu Huber. Tutkielman aineisto koostuu yritysten ilmoittamista arvoista, arvoja avaavista yritysten kirjauksista sekä toimitusjohtajien twiiteistä. Tutkielmassa perehdytään yritysten strategiaan, yritysvastuuseen ja eettisiin liiketoimintaperiaatteisiin. Strategiset kirjaukset avaavat yrityksen tarkoittamaa arvojen toteutumista liiketoiminnassaan. Tutkielmassa kirjauksista ryhmitellään arvojen toimintaperiaatteita sekä abstrahoidaan kirjausten kielellisestä sisällöstä arvosidonnaisia ilmauksia. Toimitusjohtajien julkaisemia alkuperäisiä twiittejä tutkitaan yhteensä 41 kappaletta. Kaikki twiitit on julkaistu lokakuussa 2019. Tutkimusmenetelmä on laadullinen induktiivinen sisällönanalyysi. Menetelmää käytetään niin yritysten arvojen kuin myös twiittien tutkimiseen. Tutkimus on aineistolähtöistä myös tutkimuksessa käytettävän käsitteistön osalta. Keskeisimmät käsitteet ovat Twitter, yritys, toimitusjohtaja ja arvo. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat toimitusjohtajien twiittaavan johtamiensa yritysten arvojen mukaisesti. Twiittien ja arvojen välisiä ristiriitoja ei tutkielmassa ilmene. Yritysten arvot ilmenevät toimitusjohtajien Twitter-käyttäytymisessä monipuolisesti. Arvot ilmenevät twiittien aiheissa, käytetyssä kielessä sekä oman yrityksen ja toimialan esittelyssä. Toimitusjohtajat eivät käytä Twitteriä yksityishenkilöinä vaan aina yritystensä toimitusjohtajina. Twitterissä toimitusjohtajat antavat yritykselleen kasvot ja edustavat yritystään koko persoonallaan. Heidän viestinnässään yrityksen arvoja voidaan tarkastella ikään kuin yksilön arvoina. Tässä tutkimuksessa tutkitaan vain mainittujen neljän yrityksen arvoja ja näiden yritysten toimitusjohtajien twiittejä, joten tutkimustulos ei ole yleistettävissä muihin yrityksiin tai toimitusjohtajiin. Tutkimustulokset vahvistavat yritysten arvoviestinnän olevan monipuolista ja toimivaa. Yrityksen arvot eivät ole irrallisia sen johdon arvoista, joten arvojen tosiasiallista ilmenemistä voisi seuraavaksi tutkia johdon vaihtumistilanteissa.
Now showing items 1-7 of 7