Browsing by Subject "virsi"

Tässä tutkimuksessa selvitetään mitä hengellinen musiikki merkitsee tutkimuksen nuorille aikuisille. Tutkimuksen kohteena on Agricolan kirkon Tuomasmessu, joka on toiminut säännöllisesti sunnuntai-iltaisin jo vuodesta 1988 Helsingissä. Tuomasmessu on erikoisjumalanpalvelus, jossa on monipuolinen hengellinen musiikki. Tuomasmessussa peruskaava ja rakenne ovat säilyneet samanlaisena, vaikka musiikkityylejä kokeillaan ennakkoluulottomasti. Messun musiikista vastaa vaihtuva musiikkijohtaja, joka kokoaa muusikot ja laulajat sekä sovittaa musiikin messuun sopivaksi. Tuomasmessun musiikki on eläväistä ja eroaa päiväjumalanpalveluksen musiikista, messussa bändi, kuoro ja esilaulajat pitävät huolen yhteislaulun sujuvuudesta. Tutkimuksen kysely toteutettiin Agricolan kirkossa Tuomasmessun aikana sunnuntaina 20.1.2013 ja vastaajia oli 228, joista haastatteluun osallistui kymmenen vuosina 1982−1993 syntyneitä nuoria aikuisia. Tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelurunkoa, haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tutkimuksen teoria on aineistolähtöinen. Tutkimuksen aineiston analyysi sisältää kymmenen nuoren aikuisen haastattelun lisäksi kyselytutkimukseen osallistuneiden vastauksia avoimeen kysymykseen: Miten kuvaisit Tuomasmessun musiikin merkitystä itsellesi? Aineiston haastatteluiden ja avoimen kysymyksen vastausten pohjalta Agricolan Tuomasmessussa musiikki on monipuolista ja laadukasta. Helsinkiläisten nuorten aikuisten sitoutuminen kirkkoon ei ole Case Kallio-tutkimuksen mukaan suurta ja kirkon olisikin syytä kiinnittää huomiota niihin nuoriin aikuisiin, jotka ovat löyhästi kiinnittyneinä kirkkoon. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että haastatteluun osallistuneista nuorista aikuisista kaikki ovat kristillisesti sitoutuneita. Kiinnostavaa on yhden haastateltavan kiinnittyminen messuun, vaikka hän pitää itseään ateistina. Tuomasmessu koetaan paikkana jonne voi tulla kuin lätkämatsiin omana itsenään, epäilevänä tai uskossaan vahvana. Tuomasmessuun osallistutaan yksin tai ennestään tutun ihmisen seurassa, uskonnollisuus on individuaalista. Vain yksi haastateltavista on tiiviisti kiinnittynyt Tuomasyhteisöön ja osallistuu messun lisäksi messukokouksiin sekä toimii vapaaehtoisena. Muilla seurakuntalaisilla ei haastateltaville ole tunnelman luomisen lisäksi suurempaa merkitystä. Tuomasmessussa tunnelma ja musiikki saavat yhä uudelleen käymään messussa.

Tutkimuksessa tarkastellaan vuoden 2016 Tampereen synodaalikokoukseen osallistuneiden pappien ja diakoniatyöntekijöiden kokemuksia Amazing Grace -työpajasta ja virsikirjan 2016 lisävihkosta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne liittyvät sekä työpajaan, että itse uuteen lisävihkoon. Ensimmäisenä tutkimusaiheena oli tarkastella työpajaan osallistuneiden kokemuksia uusien virsien laulamisesta ja sitä minkälaisia reaktioita, kokemuksia ja mielipiteitä uudet virret herättivät. Toinen tutkimusaihe liittyi lisävihkoon ja siihen, minkälaisia näkemyksiä työpajaan osallistuneilla oli lisävihkouudistuksesta ja uusien virsien käyttämisestä. Yksittäisellä tutkimusmenetelmällä on vaikea saada kattavaa kuvaa tutkimuskohteesta. Tässä tapaustutkimuksessa olen käyttänyt menetelmätriangulaatiota eli tutkimusmenetelminä sekä havainnointia että kyselyä. Aineisto koostuu siis sekä työpajan lopuksi jaettujen kyselylomakkeiden vastauksista, että havainnointilomakkeen merkinnöistä. Kyselyn avulla vastaajat saivat kertoa subjektiivisia kokemuksiaan. Kenttätyö on erityinen tapa päästä läheisiin kosketuksiin tutkittavien kanssa, joten havainnointilomake täydentää kyselyn vastauksia ja lisää tutkimuksen luotettavuutta. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi tehtiin monivaiheisena prosessina. Litteroitu tutkimusaineisto pelkistettiin ja tämän redusoinnin jälkeen tapahtui aineiston ryhmittely eli klusterointi. Ryhmittelyn avulla kerätystä aineistosta etsittiin samankaltaisuuksia ja niistä luotiin omat luokkansa. Pelkistetyt ilmaukset jaoteltiin omiin alaluokkiinsa, joita näin muodostaen tuli yhteensä kahdeksantoista. Nämä alaluokat nimettiin sisällön perusteella, esimerkiksi ”käsitys virrestä muutoksessa”. Kerätty aineisto saatiin näin tiivistettyä johtopäätösten tekoa varten neljään pääluokkaan, joiden avulla pyrin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että yhtenäistä suuntaa, mieltymystä tai mielipidettä ei virsien sanoituksista tai sävellyksistä, virsikirjasta ylipäätään tai niiden uudistustarpeesta saada. Aineistossa mielipiteet ovat monilta osin hyvin ristiriitaisia. Käsitys virren ja hengellisen laulun rajapinnasta on edelleen muutoksessa. Perinteisillä virsillä on kirkon historiassa ja ihmisten elämässä oma paikkansa. Tutkimuksen tuloksista selviää, että uusillekin virsille on tilausta. Anna-Mari Kaskinen, tunnettu kirjailija, runoilija ja virsien sanoittaja on ollut lisävihkon valmistelutyöryhmän jäsen. Valmistelutyön kuluessa hän on arvellut, että vielä tämän vuosisadan aikana ilmestyy kokonaan uusi virsikirja. Maailma elää ja kirkko sen mukana, myös virsi uudistuu jatkuvasti. Kaskisen eräässä Uusi Virsi -blogikirjoituksessa oli ajatuksia herättävä näkemys tulevaisuudesta ja pohdintaa jo mahdollisesti tällä vuosisadalla seuraavaksi ilmestyvästä virsikirjasta. Tämän pro gradu -tutkielman otsikoksi valikoituikin kyseisen blogin osuva otsikko Virsi elää!