Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "ystävyys"

Sort by: Order: Results:

  • Rantala, Jaana Ilona (2019)
    Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava herätysliike, jonka laulukirja on Siionin virret. Siionin virsistä toimitettiin uusi laitos, joka otettiin käyttöön kesällä 2017 Nilsiän herättäjäjuhlilla. Herännäisyydelle on tunnusomaista ikävöivä usko ja alhaalla liikkuva armo. Ihminen on pieni, Jumala on suuri ja luotujaan rakastava ja armahtava. Kristuksen ja ihmisen väliin ei saa asettaa mitään estettä, vaan Jumala armahtaa Kristuksen tähden syntisen ihmisen. Tutkimukseni käsittelee ystävyyttä Siionin virsissä. Herännäisyyden sydänäänet ja kristinuskon tulkinta on luettavissa Siionin virsistä. Virsissä ja puheissa puhutaan usein ystävyydestä. Heränneet kutsuvat toisiaan ystäviksi. Myös suhde Jeesukseen Kristukseen kuvataan usein ystävä-käsitteen avulla. Tämä tekee Jeesuksesta helposti lähestyttävän. Jeesus-ystävä paljastaa salatun Jumalan armolliset kasvot. Ystävyyttä voidaan pitää herännäisyyttä avaavana avainkäsitteenä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena niin, että virsistä on tehty temaattinen sisällönanalyysi, mutta sen rinnalla on käytetty lähiluvun (close reading) metodia. Ystävyys ymmärretään Siionin virsissä ystävyydeksi, joka muodostuu seura- ja veisuuystä-vyydeksi, jossa jaetaan yhteinen hengellinen kokemusmaailma ja jossa toista tuetaan ja kannetaan Jumalan eteen. Ystävät tarvitsevat vuorotellen toistensa tukea. Moralisointia vältetään ja sitä tulee välttää. Uudistetuissa Siionin virsissä on paljon niitä virsiä, joissa edellisten laitosten minä-muotoisten virsien sanat on muutettu me-muotoisiksi, jota kautta vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja uskonkokemusten kollektiivista luonnetta. Ystävyydellä tarkoitetaan Siionin virsissä ja herännäisyydessä eri asioita kuin tavanomaisesta ystävyydestä puhuttaessa. Kun tavallisesti ystävyys määritellään sosiologisesti ja psykologisesti, Siionin virsien ystävyys on ystävyyttä yhdessä veisattavien virsien ja seuraliikkeen sisällä. Arkisia ohjeita ja ihmissuhteiden mutkikkuutta ei Siionin virsissä ilmene. Sielunhoidollisuus ei poissulje ystävyyttä myös sellaisena ilmiönä, kuin se näyttäytyy sekulaarissa ympäristössä ja nykymediassa, mutta se ei ilmene Siionin virsien ystävyydessä. Ystävyyden korostus herännäisyydessä ja Siionin virsissä on osaltaan peräisin herännäisyyden piirissä 1800-luvulla vaikuttaneesta Margareta Högmanin johtamasta ystäväliikkeestä. Siionin virsissä ystäviä ovat ne, jotka jakavat samankaltaisen hengellisen kokemuksen ja todellisuuden. Ystävät jakavat keskenään hengellisen köyhyyden ja armon ikävöinnin. Siionin virsien Jumala on salattu. Hänen syvin olemuksensa paljastuu ystävässä Jeesuksessa Kristuksessa, jossa Jumala ilmoittaa rakkautensa ja armonsa.
  • Lampinen, Olli (2014)
    Tutkimus käsittelee Richard Rollen (k. 1349), englantilaisen erakon ja uskonnollisen kirjailijan, käsityksiä ystävyydestä yleensä ja erityisesti hengellisestä ystävyydestä miesten ja naisten välillä. Rolle kirjoitti useita latinan- ja keskienglanninkielisiä tutkielmia ja hengellisiä oppaita, joissa hän sivusi ystävyyden tematiikkaa sekä omaelämäkerrallisesta että teoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä käytetään seitsemää Rollen omaa teosta sekä kanonisoinnin toivossa hänestä laadittua pyhimyselämäkertaa. Tutkimus esittelee Rollen ystävyysteoriaa ja suhteuttaa sen 1300-luvun Yorkshiren historialliseen kontekstiin, Rollen kirjallisiin esikuviin sekä hänen ajatteluunsa yleensä. Rolle näyttää tunteneen sekä Ciceron (k. 43 eaa.) että Aelred Rievaulxlaisen (k. 1167) teokset ystävyydestä, mutta sovelsi näiden näkemyksiä omintakeisesti. Rollen maailmankuvalle oli ominaista jyrkkä kaksijakoisuus maailman ja Jumalan rakkauden välillä, minkä vuoksi ero pyhän ja maallisen ystävyyden välillä oli ehdoton. Vääränlainen ystävyys oli vaarallista etenkin kontemplatiivista elämää harjoittaville erakoille ja anakoreeteille, joita Rolle opasti välttämään ihmiskontakteja. Jyrkkyydestään huolimatta Rolle erosi edeltäjistään ja 1300-luvun valtavirrasta puolustamalla sukupuolten välisen pyhän ystävyyden mahdollisuutta. Tutkimuksen keskeinen löytö on, että Rolle määritteli sukupuolten välisen ystävyyden hengelliseksi ohjaukseksi ja perusteli siten sen tarpeellisuutta; naiset tarvitsivat pyhien miesten neuvoja pelastuakseen. Tällainen opetusystävyys ei ollut tasa-arvoinen suhde, vaan miehen tuli opastaa ja oikaista naista tämän omaksi parhaaksi. Toisaalta Rolle uskoi naisten mahdollisuuksiin saavuttaa hengellisen elämän korkeimmat asteet. Lähteet paljastavat, että Rolle tosiasiassa opasti naisia esittämänsä mallin mukaan. Tutkimus osoittaa, että yksittäisille naisille laaditut kansankieliset opaskirjeet sisältävät opetusystävyyden keskeisiä piirteitä ja noudattavat sen hierarkista logiikkaa: Rolle esiintyy välittäjänä Jumalan ja lukijan välillä houkutellen, moittien ja neuvoen lukijaa, jotta tämä saavuttaisi yhä korkeamman pyhyyden asteen. Rollen ja anakoreetti Margaret Kirkebyn välinen suhde, jota on keskiajalla ja myöhemmin pidetty esimerkkinä pyhästä ystävyydestä, näyttää myös muiden lähteiden valossa olleen hierarkkinen opetussuhde. Tutkimuksessa argumentoidaan, että Rollen kirjoittamista motivoi tarve itsepuolustukseen ja toiminnan oikeuttamiseen; hänen kontaktinsa naisiin herättivät epäilyksiä. Rolle halusi olla hengellinen auktoriteetti, mutta hänellä ei ollut luostarisääntökunnan, kerjäläisveljestön tai pappisviran tuomaa virallista tukea, joten hänen paras mahdollisuutensa itsepuolustukseen oli kirjallinen toiminta. Oikeuttaakseen toimintansa naisten parissa Rolle esitti mallin Jumalan rakkauden elävöittämästä pyhästä elämästä, johon kuului velvollisuus opettaa naisia ystävinä. Lisäksi Rollen tuli osoittaa, että hänen oma elämänsä edusti hänen puolustamaansa mallia, jonka edellytyksenä oli välinpitämättömyys maallisia houkutuksia kohtaan. Kaiken tämän takana näyttää olleen toive tasavertaisen ystävän löytämisestä: Rolle ei ollut löytänyt vertaistaan ystävää, joka olisi jakanut hänen hengelliset kokemuksensa, joten hän pyrki hengellisen ohjauksen avulla nostamaan edes yhden oppilaistaan tasolleen. On huomionarvoista, että Rolle näyttää pitäneen naisia kelvollisina kandidaatteina tällaiseen suhteeseen.
  • Tervala, Sanna (2014)
    Thomas More (1478–1535) oli englantilainen lakimies, kirjailija ja poliitikko, joka kävi kirjeenvaihtoa monien aikansa tunnetuimpien humanistien, kuten Erasmus Rotterdamilaisen (1466–1536), kanssa. Moren kirjeenvaihtoa on säilynyt kohtalaisesti ja se pitää sisällään virallisia kirjeitä, esseemuotoisia kirjeitä sekä kirjeitä ystäville ja perheenjäsenille. Tutkielmassa selvitetään millainen kirjeenvaihtoverkosto Morella oli ja keskitytään sen jälkeen erityisesti hänen ystävilleen kirjoittamiin kirjeisiinsä. Ystäville kirjoitetuista kirjeistä selvitetään ensin millaisia puhutteluja, tervehdyksiä ja hyvästejä More kirjeisiinsä liitti. Kirjeiden kirjoittamista sanelevat kullekin ajalle tyypilliset konventiot ja esimerkiksi tervehdykset voivat kertoa sekä osapuolten välisestä suhteesta että aikakauden fraseologiasta. Seuraavassa luvussa selvitetään millaisista aiheista More ystävilleen kirjoitti ja millaiset aiheet voidaan luokitella läheiseen ystävyyssuhteeseen kuuluviksi. Esimerkiksi avioliittoa ja perhe-elämää More käsitteli kirjeissään melko vähän, mutta säilyneet esimerkit kertovat usein luottamuksesta kirjeen vastaanottajaan. Koska 1400–1500-luvun humanistit käsittelivät ystävyyttä usein kirjoituksissaan, on ollut mielekästä selvittää miten More itse käsitteli ystävyyttä ja sen tunnusmerkkejä kirjeissään. Esimerkiksi kirjeessään John Coletille (1467–1519) vuonna 1504 hän listasi ystävänsä ominaisuuksia, jotka hän näki arvossapidettävinä. Samoihin ominaisuuksiin viitataan myös kirjeissä muille ystäville. Lopuksi selvitetään vielä miten ystävyyssuhteet ja Moren käsitys ystävyydestä kirjeiden perusteella muuttui, kun More oli elämänsä viimeiset neljätoista kuukautta vangittuna Towerin linnaan syytettynä maanpetoksesta. Näiden kysymysten kautta luodaan kuva siitä, mitä ja miten More kirjoitti ystävyydestä kirjeissään.