Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p11280"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Vaikka yhteiskuntaluokka on ollut Suomessa vaikea ja latautunut puheenaihe, luokkien ei voi katsoa kokonaan kadonneen tai menettäneen merkitystään. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mobiiliviestintäsovellus Jodelin @rahvaat-kanavalle tuotettua sisältöä luokkien välisten ja sisäisten rajojen määrittelypyrkimysten ilmentymänä. Työ keskittyy erityisesti luokan kulttuurisiin ja moraalisiin ulottuvuuksiin ja sen keskeisen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Pierre Bourdieun distinktioteoria ja Beverley Skeggsin luokkatutkimus. Laadullisen sisällönanalyysin avulla pyritään vastaamaan siihen, millaisten elementtien varassa luokkaa @rahvaat-kanavalla tuotetaan eli ketkä ja millaiset asiat pyritään merkitsemään ”rahvaiksi” ja millä keinoin. Erityisesti analysoidaan niin kutsuttua larppaussisältöä eli roolipelaamista, jossa sovelluksen käyttäjä omaksuu ”rahvaan” roolin ja tuottaa tekstiä ja muuta materiaalia asioista ja tyylillä, joita pitää ”rahvaana”. Aineisto on rikasta ja mahdollistaa muun muassa sukupuoleen, koulutukseen, työmarkkina-asemaan, asenteisiin, päihteidenkäyttöön, ihmissuhteisiin, estetiikkaan ja kieleen liittyvien elementtien tarkastelun. Analyysi osoittaa, että ”rahvaus” on kanavan kontekstissa erityisesti moraaliin ja makuun kytkeytyvä ilmiö: se yhdistyy sivistyksen puutteeseen, takapajuisuuteen, taitamattomaan taloudenpitoon ja muiden kustannuksella elämiseen, runsaaseen päihteiden käyttöön, löyhään seksuaalimoraaliin, ihmissuhteiden jännitteisiin, välinpitämättömään asenteeseen muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan sekä eksessiivisyyteen ja huonoon makuun. Tutkimus vahvistaa aikaisemman, niin Suomessa kuin muualla tehdyn tutkimuksen tuloksia. Se osoittaa, että suomalaisessa keskustelussa on samoja piirteitä kuin perinteisempänä luokkayhteiskuntana pidetyssä Isossa-Britanniassa. Työväenluokkainen henkilöys ja kulttuuri määrittyvät varsin ongelmallisiksi, ja laajalle levitessään tällainen diskurssi voi vaikuttaa jopa sosiaalipolitiikkaan. Larppaamisen tutkiminen tuo myös uusia mahdollisuuksia luokkaerontekojen ymmärtämiseen. Siinä voi ajatella olevan kyse paitsi työväen- tai alaluokan ja keskiluokan välisen rajan määrittelystä myös keskiluokan sisäisten erojen tuottamisesta: larppaaminen on eräänlaista kilpailua työväenluokkaisen rekisterin hallinnasta, jonka avulla keskiluokkainen subjekti voi kerryttää itselleen arvoa ja erottautua siten myös keskiluokan massasta.
-
(2023)1900-luvun alkupuoliskoa voi kuvata kriisien aikakaudeksi. Ensimmäinen maailmansota, sisällissota, 1930-luvun lama ja toinen maailmansota osuivat kaikki kolmenkymmenen vuoden ajalle. Suuriin kriisivuosiin liittyi elintarvikkeiden säännöstelyä, massatyöttömyyttä ja voimakasta inflaatiota, jotka suoraan vaikuttivat aikalaisten kykyyn selviytyä arkielämästään. Yksi näistä selviytymiskeinoista olivat panttilainaamot, joiden avulla kaupunkien asukkaat tasasivat menojaan henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten kriisien edessä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten eri yhteiskuntaluokkiin kuuluneet kaupunkilaiset käyttivät panttilainaamoita selviytymiskeinonaan 1900-luvun alkupuoliskon kriisiaikoina. Tarkastelun kohteena ovat Helsingin ja Turun panttilainaamot, joiden asiakaskunta koostui sekä työläisistä että keskiluokasta ja säätyläisistä. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin, Turun Sanomien, Uuden Auran ja Sosialistin panttilainaamojen asiakaskuntaa koskettavista lehtiartikkeleista vuosilta 1913–1946, Panttilainaustarkastajan vuosikertomuksista vuosilta 1898–1918 sekä Helsingin ja Turun kaupunkien tilastollisissa vuosikirjoissa julkaistuista panttilainausliikkeen tilastoista vuosilta 1910–1947. Tutkimusmetodeina ovat laadullisen aineiston kehysanalyysi, josta nousseiden havaintojen avulla rakennetaan kuvailevaa tilastollista analyysia määrällisestä aineistosta. Lehdistön ja panttilainaustarkastajan korostamat keskiluokan köyhtymisen merkit ohjaavat tilastoaineiston jaottelua. Aikalaislehdistössä käyty panttilainauskeskustelu pohjautui pitkälti viranomaistahon vuonna 1916 tuottamaan ja myöhempinä vuosina ylläpitämään näkökulmaan, jonka mukaan keskiluokan tila oli heikentynyt 1910-luvun aikana. Lehdistö valjasti tarkastajan havainnon osaksi laajempaa keskusteluaan vasta sitten, kun se mahtui osaksi niiden kehystystä 1930-luvun laman kynnyksellä. Asteittain keskiluokkaistunut asiakaskunta päätyi panttilainauskeskustelun keskiöön, peittäen alleen etenkin työväenluokkaan kuuluneiden pulan. Panttilainaaminen kehystettiin ensisijaisesti työväen pankiksi, jota tuli käyttää ainoastaan viimesijaisen hädän lievittämiseen. Se oli paikka, jonne keskiluokkaisen ihmisen ei olisi koskaan tullut päätyä. Nämä ajatukset ohjasivat panttilainaamoista käytyä julkista keskustelua. Keskiluokan köyhtyminen oli ennenkuulumaton tilanne, joka kulminoitui etenkin porvarilehdistössä lähes sensaatiohakuiseen uutisointiin. Lehtien kehystyksellä pyrittiin tekemään jyrkkää rajanvetoa keskiluokan ja työläisten välillä nojaamalla sääty-yhteiskunnan aikaisiin ihanteisiin keskiluokan kainosta köyhyydestä. Panttilainaustarkastajan ja lehdistön havainnot keskiluokan kurjistuneesta tilasta eivät kuitenkaan esiintyneet siinä mittakaavassa, kuin kehystyksestä olisi voinut olettaa. Viranomaistahon osittain virheelliset päätelmät tilastoaineistosta päätyivät ohjaamaan koko panttilainaamoista käytyä keskustelua keskiluokan kurjuutta korostaen ja eri kaupunkien eroavaisuuksia häivyttäen. Keskiluokan päätyminen panttilainaston asiakkaiksi tapahtui vasta 1930-luvun laman aikaan vuoden 1916 sijaan. Porvaristolehdistön johtopäätökset työläisten keskiluokkaa paremmasta tilanteesta olivat myös osaltaan liioiteltuja. Keskiluokan köyhtyminen oli todellinen ilmiö, mutta sen asema julkisessa keskustelussa oli ylikorostunut.
Now showing items 1-2 of 2