Faculty of Social Sciences

The purpose of this study is to explore the experiences of queer employees in formal workplaces in urban India. The research focuses on narratives within organisations rated as highly queer-inclusive by the India Workplace Equality Index to assess whether on-ground realities are in alignment with such rankings. Since Section 377 of the Indian Penal Code which criminalised homosexuality was read down as recently as 2018, this study also examines the changes queer employees have experienced in their workplaces owing to this legal alteration. Through eight in-depth semi-structured interviews with queer workers in organisations regarded as highly queer affirming, this study contributes to the scant literature on queer experiences in Indian workplaces, thereby addressing an important research gap. By utilising the conceptual frameworks of tempered radicalism, jugaad resistance, and peripheral inclusion, alongside ideations such as the business case of diversity, and heteronormativity, the study examines how queer employees experience inclusion or discrimination in their workplaces and how these environments are navigated. The study finds that though the decriminalisation of homosexuality was a landmark moment in Indian history, it was not widely commemorated in our participants’ workplaces. While this legal modification had a positive impact on the personal lives of most participants in one way or another, it was the older participants who felt a more intense change in their professional lives. Moreover, while some respondents cited the reading down of Section 377 as the source of the increased sense of safety in their workplaces after 2018, one participant credited this to his company’s own evolution unrelated to the judgement. On-ground experiences of queer workers indicate peripheral inclusion even in organisations categorised as highly queer-inclusive. Although efforts for queer inclusion are constructed, queer people exist on the periphery—neither in the organisational centre nor out of the organisation—in a liminal space that is fragile and volatile in terms of inclusion. However, the participants seem to be satisfied with this as they are now better positioned than before. In accordance with earlier findings, this study reveals diverse opinions among participants, underscoring the need for further investigations into queer workplace experiences both within and outside India.

Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelu, joka toimii sekä aktiivisen työvoimapolitiikan että aktiivisen sosiaalipolitiikan välineenä. Se on keskeinen aikuissosiaalityön ja työllistymistä edistävän sosiaalityön palvelu. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta astui voimaan vuonna 2001. Kuntouttava työtoiminta oli 2000-luvun alussa uusi aktivointia edistävä palvelu. Aktivointipuhe on nähty yhteiskunnallisen paradigman muutoksena, jossa painottuvat yksilökeskeiset toimet, yksilön vastuu sekä työllistyvyyden korostaminen. Kuntouttavasta työtoiminnasta on viime vuosina tehty verrattain vähän selvityksiä ja tutkimuksia eikä myöskään kattavaa tutkimusta kuntouttavan työtoiminnan vaikutuksista ole saatavilla. Kuntouttava työtoiminta on ollut mediassa kritiikin kohteena pitkään, mutta puoltaviakin näkemyksiä siitä on esitetty. Kuntouttavan työtoiminnan toimintaympäristö on tällä hetkellä maassamme suurten muutosten kourissa johtuen Sote-uudistuksesta sekä TE-palveluiden uudistuksesta. Tässä tutkielmassani tarkastelen kuntouttavaa työtoimintaa ja sitä koskevaa puhetta internetissä. Tutkielman metodologisena viitekehyksenä ja analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi perustuu konstruktionistiselle lähestymistavalle, jossa ollaan kiinnostuneita merkityksistä sekä siitä, miten ja millaisin seurauksin niitä kielen ja puheen avulla tuotetaan. Analysoin diskurssianalyyttisestä viitekehyksestä käsin kuntouttavaa työtoimintaa koskevia internetissä esiintyviä kirjoituksia. Tutkimuskysymykseni on, millaisia ja missä erilaisia kuntouttavaa työtoimintaa koskevia diskursseja aineistossani esiintyy. Tutkielman aineisto koostuu internetistä hakukoneen avulla etsityistä kuntouttavaa työtoimintaa koskevista teksteistä, joita ovat mm. toimittajien kirjoittamat artikkelit, blogit, kolumnit sekä palveluntuottajaorganisaatioiden internet- sivut. Aineisto on ns. luonnollinen aineisto, eli olemassa ja syntynyt tutkijasta riippumatta. Analysoinnin tuloksena tunnistan seitsemän puhetapaa, diskurssia. Myönteistä puhetta on kolmenlaista: a) Voimavaraistamisen diskurssi on palvelutuottajaorganisaation internet-sivustolta löydettävissä olevaa voimavaraistamispuhetta, b) Oikeasti hyödyllinen juttu -diskurssi on media- artikkeleissa toimittajan esittämän kritiikin lomassa esiintyvää puhetta siitä, että kuntouttavasta työtoiminnasta on oikeasti ollut hyötyä asiakkaille sekä c) Teemme hyvää -diskurssi on toimittajien kirjoituksissa esiintyvää puhetta kuntouttavan työtoiminnan työtehtävistä eko-sosiaalisesti ja yhteiskunnalle hyödyllisinä töinä. Kriittistä puhetta on kolmenlaista: a) Hyödytöntä puuhastelua - diskurssissa toimittajat tuovat esiin asiakkaiden negatiivisia kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta lapsellisena, nöyryyttävänä ja hyödyttömänä toimintana, b) Palkatonta työtä yrityksille -diskurssissa palveluntuottajia kritisoidaan yrityskytkennöistä palvelun toteuttamisessa, mikä näyttäytyy kilpailun vääristämisenä ja asiakkaiden hyväksikäyttönä, jonka lain epäselvyys mahdollistaa, sekä c) Säilytyspaikka-diskurssissa kuntia kritisoidaan niiden motiiveista palvelun järjestämisen taustalla, eli kuntia ohjaavat taloudellis-hallinnolliset motiivit eivätkä asiakkaiden tarpeet. Edellä mainitut diskurssit ajoittuvat koronapandemiaa edeltävään aikaan. Säästökohde- diskurssi ilmentää huolta palvelun toteutumisesta hyvinvointialueilla sekä huolta, saako asiakas tarvitsemaansa palvelua hyvinvointialueen sopeuttamistoimien vuoksi. Puhe on alkanut vuonna 2023 ja jatkuu edelleen.

Tupakointi aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja kuormittaen terveydenhuoltojärjestelmää sekä heikentäen yksilön elämänlaatua. Väestön tupakointiin on pyritty vaikuttamaan tiukentamalla lainsäädäntöä, kuten korottamalla verotusta. Tupakoinnin on muun terveyskäyttäytymisen ohella todettu olevan yleisempää matalassa sosioekonomisessa asemassa olevien keskuudessa. Tupakointi on vähentynyt väestötasolla edellisten kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta tupakoinnin sosioekonomiset erot vaikuttavat lisääntyneen. Tupakoinnin vähentyessä väestötasolla, on nuuskan käyttö yleistynyt etenkin nuorten miesten keskuudessa. Sosioekonominen asema vaikuttaa olevan yhteydessä myös miesten nuuskan käyttöön. Tässä maisterintutkielmassa tarkasteltiin Helsingin kaupungin alle 40-vuotiaiden työntekijöiden sosioekonomisen aseman yhteyttä nikotiinituotteiden käyttöön. Aineistona (n=4967) käytettiin Helsinki Health Studyn vuonna 2017 kerättyä kyselyaineistoa. Vastaajista 79,8 % (n=3965) oli naisia ja 20,2 % (n=1002) miehiä. Analyysimenetelmänä käytettiin binääristä logistista regressioanalyysiä, jossa selitettävinä muuttujina käytettiin tupakointia sekä nuuskan käyttöä. Selittävinä muuttujina tässä maisterintutkielmassa oli sosioekonomista asemaa kuvaavat koulutus, ammattiasema sekä tulot. Taustamuuttujina huomioitiin vastaajan ikä, siviilisääty, etnisyys sekä humalahakuinen juominen. Tupakoinnin osalta analyysit toteutettiin erikseen naisille sekä miehille ja nuuskan käyttöä analysoitiin vain miesten osalta. Matalampi koulutus, ammattiasema sekä tulotaso olivat yhteydessä tupakointiin ikävakioitua mallia tarkasteltaessa sekä naisten, että miesten kohdalla. Taustamuuttujien sekä toisten sosioekonomista asemaa kuvaavien muuttujien vakioinnin jälkeen havaitut yhteydet heikentyivät tai hävisivät. Naisilla yhteys tupakoinnin todennäköisyyteen säilyi vain perusasteen koulutetuilla (OR 3,12; 95 % lv 2,18- 4,46), ylemmillä toimihenkilöillä (OR 1,47; 95 % lv 1,07-2,02) sekä toiseksi korkeimman tulokvartiilin (OR 1,27; 95 % lv 1,00-1,61) osalta. Miehillä tilastollisesti merkitsevä yhteys säilyi ainoastaan koulutuksen osalta keskiasteen koulutetuilla (OR 1,83; 95 % lv 1,07-3,13) sekä perusasteen käyneillä (OR 2,63; 95 % lv 1,45-4,74). Koulutus oli ainoa sosioekonomisen aseman mittari, joka oli ikävakioidussa mallissa tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä miesten nuuskan käyttöön. Taustamuuttujien sekä muiden sosioekonomista asemaa kuvaavien muuttujien vakioinnin jälkeen yhteydet koulutuksen osalta entisestään voimistuivat ja voimakkain yhteys havaittiin perusasteen koulutetuilla (OR 3,40; 95% lv 1,72-6,73), nuuskan käytön ollen yleisintä heillä. Tuloluokkien osalta yhteys muuttui tilastollisesti merkitseväksi, mutta päinvastaiseksi odotettuun nähden, kun sekä matalimpaan (OR 0,61; 95% lv 0,37-0,99), että toiseksi matalimpaan (OR 0,46; 95% lv 0,27-0,79) tulokvartiiliin kuuluvien oli epätodennäköisempää käyttää nuuskaa, kuin korkeimpaan tulokvartiiliin kuuluvien. Tässä aineistossa sosioekonominen asema oli yhteydessä tupakointiin sekä nuuskan käyttöön. Yhteydet eivät kuitenkaan voimistuneet selkeästi siirryttäessä matalampiin luokkiin. Muiden nikotiinituotteiden, kuten nuuskan ja sähkösavukkeiden käyttöön yhteydessä olevista tekijöistä kaivataan lisää tutkimusnäyttöä.