Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Social Sciences

 

Recent Submissions

  • Freese, Kaari (2023)
    In previous studies it has become clear that external support is essential for the success of separatist movements in their claim for self-rule. Independence is impossible to achieve without international recognition, which makes external support an integral part of separatist movements. Of particular interest is the role of external support when it comes to the level of conflict: is the support helpful to the minority and does it make the conflict escalate even further? The aim of this study is to look into external support granted to separatist movements and to see if this support is escalating in nature. With the help of existing theories on separatist conflict escalation, the comparative method is deployed using a grading system to shed light on the escalating nature of external support. The research question is “What kind of external support is granted to separatists by states and is the support escalating in nature?”. Separatist groups always reside in states, so essentially the study focuses on the dynamics of three actors that emerges from the internationalized conflict situation; the relationship between the host state and the separatist group is of importance, since it determines the process of escalation, but so is the relationship between the supporter and the separatists, and the supporter and the host state. Two cases were randomly selected for the analysis after checking for similar conditions with the help of the All Minorities at Risk dataset (AMAR). In this thesis, the conditions are that both separatist movements have a significant level on the separatism scale, have expressed claims for self-rule, have past grievances with the host-state, and most importantly have received external support. On the other hand, their key difference is that the other is in an active state of conflict, whereas the other is pursuing its separatist claims peacefully. The two cases that were selected are the Tibetans (peaceful) and the Kashmiris (in conflict). In the analysis, the support that India grants for Tibetans and the support that Pakistan grants for Kashmiris are given grades based on the escalating nature of the support. The lower the grade, the more escalating the support is according to existing theories on escalation. The result of the analysis is that both cases received the grade -0,5, which indicates some kind of escalating nature. The grade might indicate a broader trend considering separatism in the region.
  • Kekäläinen, Anni (2023)
    Tämä tutkielma käsittelee Suomen sosiaalisessa mediassa tekemää maabrändäystä ja sen roolia mahdollisena pehmeän vallankäytön välineenä. Tarkastelussa on Suomen Japanin-suurlähetystön Twitter-tili ja sen twiitit vuoden 2019 alkupuoliskolta, tammikuusta kesäkuuhun. Suomen Japanin-suurlähetystö on sosiaalisessa mediassa ottanut viranomaisviestinnäksi poikkeuksellisen otteen ja käyttää viestinnässään äänenä suurlähetystön maskottia Fintania. Tämän takia suurlähetystön Twitter-tili nousi muutamia vuosia sitten pienimuotoiseksi ilmiöksi ja nostettiin esiin useassa japanilaisessa mediassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomi brändää itseään ja minkälaista Suomi-kuvaa se rakentaa Japanissa Twitterin avulla, sekä pohtia, toimiiko näin rakennettu maabrändi pehmeän vallankäytön välineenä. Tutkielman teoreettisen pohjan muodostaa aikaisempi tutkimus maabrändäyksestä ja siihen liittyvät käsitteet, kuten julkisuusdiplomatia, promootiokulttuurin nousu ja pehmeä valta. Maabrändäyksellä tarkoitetaan markkinoinnin keinojen käyttämisestä maan parhaiden ja houkuttelevimpien puolien tuomiseksi muiden maiden kansalaisten tietoisuuteen. Tutkielmassa maabrändäystä käsitellään promootiokulttuurin nousun myötä yleistyneenä julkisuusdiplomatian muotona, jonka tarkoituksena on luoda positiivinen maabrändi pehmeän vallankäytön välineeksi. Tutkielma tarkastelee tutkimuskysymystä laadullisen sisällönanalyysin avulla. Yhteensä 861 twiitin laajuinen aineistosta on nostettu esiin teemoittelemalla viisi eri pääteemaa, joita Suomen Japanin-suurlähetystö käyttää laajasti sosiaalisen median viestinnässään: edelläkävijyys, rikas kulttuuri, hyvinvointivaltio, luonto ja ympäristö sekä ystävälliset Suomi-Japani -suhteet. Lisäksi analyysissä käsitellään viranomaisviestinnälle poikkeuksellista kohdeyleisöön kohdennettua äänensävyä ja tyyliä, jota käytetään tehokeinona herättämään kiinnostusta tilin sisältöä kohtaan. Tutkielman tulokset näyttävät Suomen sosiaalisessa mediassa tekemän maabrändäyksen tukeutuvan vahvasti ulkoministeriön laatimaan maabrändäysstrategiaan ja sen keskeisiin teemoihin. Suomen parhaita ja houkuttelevimpia puolia nostetaan esiin keskittyen kohdeyleisön kannalta kiinnostavimpiin asioihin, kuten muumeihin ja saunaan, korkeatasoiseen koulutukseen ja maiden välisiin eroihin. Lisäksi maabrändäykseen otetaan rohkeasti maabrändäysstrategiassa määriteltyjen arvojen mukaista otetta myös tyylillisesti. Suurlähetystön Twitter-viestintää tehdään tavalla, jonka tarkoituksena on luoda positiivisia mielikuvia Suomesta ja saada kohdeyleisö valitsemaan Suomi esimerkiksi turisti-, sijoitus- tai maahanmuuttokohteeksi. Sen yhtenä tavoitteena voidaan siis sanoa olevan Suomen pehmeän vallan lisääminen.
  • Katajainen, Linda (2023)
    Diskriminering mot sexuella- och könsminoriteter är fortfarande vanliga, och det förekommer diskriminering även inom hälso- och socialvården. Även hatbrott och hatretorik mot sexuella- och könsminoriteter är fortfarande ett signifikant problem. Det behövs mera kunskap kring tematiken även inom socialt arbete. Syftet med denna magisteravhandling har varit att både bidra med kunskap om, samt att synliggöra könsnormer. Jag utgick från en frågeställning: Hurudana upplevelser relaterade till könsnormer kan förekomma bland HBTIQ-personer? Som material har jag använt färdigt, offentligt publicerat material i form av tre självbiografiska verk av HBTIQ-personer. Materialet analyserades med hjälp av en teoristyrd innehållsanalys. Analysen medförde tre större tematiska helheter, som användes som en stomme vid presentationen av resultaten. Dessa helheter var: förväntningar och ideal, antaganden och ifrågasättanden samt acceptans och bekräftelse. Kritiskt socialt arbete samt intersektionalitet utgjorde avhandlingens teoretiska utgångspunkter. Resultaten tyder på att det finns en mängd utseendemässiga faktorer och ideal om det hur en människa förväntas se ut. Dessa kan utöver utseendemässiga faktorer även beröra olika slags egenskaper och beteende. Ett stereotypiskt utseende som sitter in i normer kan ses som en skyddande faktor, och världen kan vara brutal för de personer som inte passar in i den binära könsuppfattningen, eller de ideal som den binära könsuppdelningen har. Resultaten tyder även på att desto bättre man passar in i normen, desto bättre blir man bemött av omgivningen. Resultaten tyder på att olika slags ideal och normer kommer oftast från omgivningen, samhället och andra människor. De människor som inte passar in i ideal och normer som omgivningen ställer på en, kan hamna ut bland annat för olämpliga frågor, olämpliga kommentarer, diskriminering på olika arenor och att bli felkönad. Resultaten tyder på att förutsättningar för att en människa kan känna sig fri och leva ett lyckligt liv, är bland annat på det att kunna vara sig själv, och förutom att acceptera sig själv, även bli accepterad av omgivningen. Det är inte enkelt att välja ens egen väg och frigöra sig från omgivningens krav, speciellt i situationer där man möter motstånd och inte blir accepterad av omgivningen. Trots positiva förändringar både i fråga om attityder och lagstiftning, behövs det fortfarande mera diskussion kring mångfald av kön och sexualitet, samt normer. Förutom en öppen och genuin diskussion, behövs det mod, ett kritiskt och reflektivt förhållningsätt, samt en intersektionell förståelse, för att kunna förändra samhället till ett samhälle som accepterar människor som de är, och som inte dömer och diskriminerar bland annat personer som inte passar in i trånga könsnormer, och den binära könsuppdelningen.
  • Palosaari, Matti (2024)
    Työvoiman työkykyisyyden merkitys tulee painottumaan lähitulevaisuudessa, sillä huoltosuhteen muutoksen vuoksi nykyistä useamman työikäisen panos työelämässä tarvitaan. Vähintään 11 päivän työkyvyttömyydessä maksetaan useimmissa tilanteissa Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahaa. Mikäli hoidon yhteydessä on tarve sairauspoissaololle, muodostaa sairauspoissaolo yleensä suurimman osan hoidon kustannuksista. Monikanavarahoituksen vuoksi sairauspäivärahalla olemisesta muodostuu kustannuksia Kansaneläkelaitokselle, työnantajalle, vakuutetulle itselleen ja veromenetysten vuoksi myös julkiselle taloudelle. Tutkielmassa tarkastellaan asiantuntijoiden näkemyksiä sairauspäivärahakäytännön toimivuudesta, sen mahdollisista ongelmista sekä ratkaisukeinoista toimivuuden parantamiseksi. Lisäksi tarkastellaan asiantuntijoiden näkemyksiä niin sanottujen aktivoivien toimien soveltumisesta sairauspäivärahakäytäntöön. Aiempaa tutkimusta asiantuntijoiden näkemyksistä suhteessa suomalaiseen sairauspäivärahakäytäntöön ei ole juuri olemassa. Aktivoivalla sosiaalipolitiikalla on tutkimuksissa tarkoitettu sosiaalipolitiikan ja työllisyyspolitiikan välimaastoon sijoittuvia toimia, joilla työttömiä on tukitoimien ja sanktioiden avulla pyritty saamaan mukaan työelämään ja sosiaaliturvan kustannuksia on pyritty vähentämään. Työttömien aktivoinnista on paljon tutkimusta, mutta työkyvyttömien ja sairauspoissaolojen osalta tutkimusta ei juuri ole tehty. Tutkimuskysymykset olivat: 1) toimiiko nykyinen Kelan sairauspäivärahakäytäntö asiantuntijoiden mielestä ja millaisia ongelmia siihen mahdollisesti liittyy? 2) Mitä tekijöitä asiantuntijoiden mielestä on sairauspäivärahakausien pitkittymisen taustalla? 3) Mitä mieltä asiantuntijat ovat yksilöön tai rakenteisiin kohdistuvista aktivoivista toimista ratkaisukeinoina sairauspäivärahakauden pitkittymiseen tai esittävätkö he muita ratkaisuehdotuksia sairauspäivärahakäytännössä mahdollisesti havaittuihin ongelmiin? Tutkielman aineistona oli viisi asiantuntijahaastattelua, joista tehtiin laadullinen, induktiivinen sisällönanalyysi. Haastatteluissa käytettiin virikkeitä. Tutkielman keskeinen tulos oli se, että haastatellut asiantuntijat toivoivat sairauspäivärahakäytäntöön kohdistuvan nykyistä enemmän hallintaa. Tällä tarkoitetaan toimia, joilla sairauspäivärahaan liittyviä käytäntöjä ohjattaisiin nykyistä paremmin. Ohjausta voisivat toteuttaa useat eri tahot, kuten valtion tutkimus- ja asiantuntijalaitokset, Kansaneläkelaitos, terveydenhuollon koulutus- ja tutkimusorganisaatiot, potilasyhdistykset, työnantajat ja viime kädessä lakien säätäjätkin. Tulosten perusteella asiantuntijat kaipasivat useiden eri tahojen ja instituutioiden aktivoimista sairauspäivärahakäytännön toimivuuden kehittämiseksi, mutta he eivät juuri kannattaneet sairauspäivärahalla oleviin yksilöihin kohdistuvia aktivoivia toimia. Tutkimustulokset tarjoavat uutta tietoa sairauspäivärahakäytännön ongelmakohdista sekä mahdollisista ratkaisuista ja tuloksia voidaan hyödyntää sairauspäivärahakäytännön uudistamisessa osana suomalaisen sosiaaliturvan uudistamista.
  • Kettunen, Karoliina (2024)
    Yhteinen terveys (One Health) on terveyden ekologinen viitekehys, joka peräänkuuluttaa sektoreiden välistä tieteen- ja hallinnonalarajat ylittävää yhteistyötä ihmisten, muiden eläinten ja ympäristön terveyden ja hyvinvoinnin kompleksisten kysymysten ratkaisemiseksi. Yhteinen terveys on päätöksentekoa ohjaavana lähestymistapana kuitenkin varsin abstrakti. Tässä tutkielmassa yhteistä terveyttä käsitellään julkishallinnon organisaatioiden välisenä yhteistyönä pyrkien hahmottamaan, missä mielessä ja määrin yhteisen terveyden käsitteen peräänkuuluttamaa yhteistyötä julkishallinnossa tehdään ja minkä asteista yhteistyö on. Yhteistyön astetta tarkastellaan teoreettisena jatkumona, jossa yhteistyömuodot asettuvat yhteistoiminnan, koordinaation tai kumppanuuden asteille. Aineisto koostui viiden julkishallinnon organisaation asiantuntijan (n = 7) haastatteluista sekä yhden työpajan havainnoinnista. Aineistoa täydennettiin julkisesti saatavilla olevien verkkosivujen sisällöllä ja asiakirjoilla. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Yhteisen terveyden lähestymistapa ja siihen liittyvä yhteistyö koetaan tärkeäksi terveysuhkiin varautumisessa ja terveyden edistämisessä. Yhteisen terveyden teemoihin liittyvää yhteistyötä tehdään Suomen julkishallinnossa monissa muodoissa ja asteilla, mutta sitä ei aina kuvata yhteisen terveyden käsitteen kautta. Yhteistyön muotoja ovat vakiintunut viranomais- ja asiantuntijayhteistyö, kansallinen ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja strategia- tai työryhmäyhteistyö. Suurin osa yhteistyömuodoista asettuu koordinaation asteelle, mutta myös yhteistoiminnan ja kumppanuuden asteista yhteistyötä esiintyy. Yhtäältä yhteistyösuhteissa ilmenee kumppanuusmaisia vakiintuneita käytäntöjä ja yhteistyörakenteita, yhteisiä tietojärjestelmiä ja keskinäisiä riippuvuussuhteita. Toisaalta organisaatioiden erillisyys sekä resursseihin ja rahoitukseen liittyvät haasteet ilmentävät yhteistoiminnan tai koordinaation asteista yhteistyötä. Myös tieteenala- tai sektorikohtaisen siiloutumisen sekä tiedon hyödyntämisen ja yhteistyön jatkuvuuden haasteiden koetaan rajoittavan yhteistyömahdollisuuksia. Suurin osa aineistossa esille tulleesta yhteistyöstä ei siis yllä yhteisen terveyden lähestymistavan peräänkuuluttaman kumppanuuden asteelle. Tulosten perusteella yhteisen terveyden lähestymistapa ei vaikuta vielä olevan julkishallinnossa laajalti tunnettu. Yksi keino syventää organisaatioiden välisen yhteistyön astetta voisi olla yhteisen terveyden lähestymistavan tunnettuuden lisääminen. Käsitteen laajempi omaksuminen voisi myös auttaa tunnistamaan oleellisia toimijoita. Nykyistä laajemmin eri hallintosektoreita ja tieteenaloja yhteen kokoavan yhteistyöelimen perustaminen tai yhteistyön kansallinen koordinointi muulla tapaa olemassa olevia yhteistyörakenteita ja -verkostoja hyödyntäen voisi lisätä yhteistyön vaikuttavuutta ja edistää yhteisen terveyden parempaa huomioimista päätöksenteossa.