Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Social Sciences

 

Recent Submissions

  • Smolej, Mirka (2022)
    Lähisuhdeväkivalta on globaalisti merkittävä sosiaalinen ja kansanterveydellinen ongelma. Käsitteellä viitataan missä tahansa lähisuhteessa tapahtuvaan käyttäytymiseen, joka aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä tai seksuaalisia vammoja tai haittoja suhteen osapuolille. Maisterintutkielmassa on tarkasteltu lähisuhdeväkivallan ehkäisyä vaikuttavuuden näkökulmasta. Lähtökohtana on, että lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet ilmenevät ja ovat empiirisesti jäljitettävissä muutoksiin lähisuhdeväkivaltaa tehneen tai kokeneen ihmisen hyvinvoinnissa tai elinoloissa. Tutkielman tutkimuskysymys on: mitkä lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevien psykososiaalisten interventioiden kontekstiin ja mekanismeihin kytkeytyvät tekijät selittävät interventioiden vaikuttavuutta ja miksi näin on? Tutkimusmenetelmänä on realistiseen arviointitutkimukseen perustuva systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tiedonkeruu pohjautuu ennalta määriteltyihin, rajattuihin tutkimuskysymyksiin. Realistinen arviointitutkimus tarkastelee kontekstin, mekanismien ja tulosten keskinäistä vuorovaikutusta ja pyrkii selittämään esimerkkien kautta, mistä onnistumiset ja epäonnistumiset tietyn intervention toteutuksessa johtuvat. Aineistoon on sisällytetty sekä laadullisia, määrällisiä että monimenetelmäisiä tutkimusjulkaisuja. Kirjallisuuskatsauksen aineiston keruu ja valinta on toteutettu työssä kolmivaiheisesti. Ensimmäisen vaiheen alustavan tiedonkeruun ja asiasisältöjen kartoittamisen jälkeen on laadittu lopullinen hakustrategia, jonka aikajänteeksi määriteltiin 1.1.2020–31.3.2022. Tiedonkeruu toteutettiin huhtikuussa 2022 kolmesta tietokannasta ja yhteensä hakuja tehtiin 20 kappaletta. Määritellyillä hakuehdoilla saatiin 89 osumaa, joista lopulliseen aineistoon sisällytettiin 15 vertaisarvioitua alkuperäistutkimus- tai kirjallisuuskatsausartikkelia. Aineiston artikkeleista kuusi oli empiirisiä alkuperäistutkimuksia ja yhdeksän kirjallisuuskatsauksia. Aineiston analyysi on toteutettu realistisen synteesin periaatteita noudattaen kolmivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa on tiivistetty aineisto visuaalisesti taulukkomuotoon tutkimusartikkeleiden aiheiden, tutkittavan joukon, menetelmien ja keskeisten tulosten osalta. Synteesin toisessa vaiheessa aineistolle on toteutettu metodologinen laadunarviointi. Kolmannessa vaiheessa on tunnistettu aineiston artikkeleissa toistuvia konteksteja ja mekanismeja, joiden yhteisvaikutuksella väkivaltaa joko onnistuttiin tai ei onnistuttu vähentämään. Aineistoon valikoituneiden tutkimusten ja tutkimuskatsausten heterogeenisyyden vuoksi mikään yksittäinen interventio ei noussut esiin muita menetelmiä tehokkaampana keinona lähisuhdeväkivallan vähentämiseen. Interventioiden kontekstin osalta keskeisiä toiminnan onnistumista selittäviä tekijöitä olivat tutkittavien valikoituminen sekä intervention maantieteellinen, institutionaalinen ja sosiaalinen toteutusympäristö. Yksilötason vaikuttavuudesta eniten näyttöä aikaansaaduista hyödyistä oli väkivallan tekijöille kohdennetuilla kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvilla interventioilla. Yksilötasolla keskeiseksi eri interventioiden toimivuutta selittäväksi tekijäksi nousi lisäksi sekä väkivallan tekijöiden että uhrien osalta interventioon osallistuvien motivaatio. Lähisuhdeväkivallan uhrin ajattelutapojen, käsitysten ja käyttäytymisen muutokseen tähdänneet tutkimukset aineistossa olivat ongelmallisia, sillä niissä ei kuvattu interventioiden konkreettista tai teoreettista toiminnan mekanismia. Siten se, miksi ja miten lähisuhteessa tapahtuva väkivalta vähenisi väkivallan uhrin psykososiaalisella tuella jäi selvittämättä. Ottaen huomioon lähisuhdeväkivallan uhrien elämäntilanteen kompleksisuuden, on pääteltävissä, että integroitu interventiomalli, jossa yhdistetään erilaisia elementtejä ja korostetaan erilaisia teoreettisia lähestymistapoja tuottaa parempia tuloksia väkivallan vähenemisen kannalta kuin tietty yksittäinen interventio. Intervention tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvin tekijöiden tunnistaminen on keskeistä, jotta niihin voidaan kiinnittää huomiota sekä uusia väkivallan vähentämisen interventioita suunniteltaessa että niiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioitaessa.
  • Pitkänen, Aarni (2022)
    Herbert Marcuse’s work One-Dimensional Man (1964) provides an important and exemplary account of the reasons why even today our advanced industrial capitalist society, beneath its surface of great achievements, is in fact exceptionally repressive and destructive. Marcuse’s description shows us how the tranquilising abundances and comforts provided by this society, work and how despite them, or rather as a result of them, society is as repressive and destructive as ever. This society is dominated by the so-called technological rationality, which refers to a mode of thought and behaviour; as advanced, efficient technology progresses and spreads everywhere in society, it creates a corresponding demand for individuals to achieve a similar, unattainable level of efficiency. Individuals must force themselves to adjust to this absurd, efficient domination. Thus the acceptance of this demand means that this constant progress then leads to repression and destruction. The current, worsening climate crisis has given Marcuse’s analysis a renewed relevance as the spread of this technological capitalism does not take place only at the expense of humans but also on that of nature. Then again Marcuse importantly acknowledged that things could be turned around. Marcuse calls for the Great Refusal, a collective negation of the current repressive and destructive social order. As part of this resistance, the highly advanced technology could importantly be vested for the amelioration of existence and true human needs instead. The fact is however that Marcuse remains too much under the influence of Hegel’s philosophical system in the sense that if the former does not perceive dialectical movement is society, he is quick to conclude that the repressive and destructive one-dimensional society is perhaps more stagnant than it really is. Therefore we can incorporate to such an analysis of modern society the genealogical critique founded by Friedrich Nietzsche and centrally developed by Michel Foucault. Genealogy underlines and evinces the constant contingency and haphazardness of sociohistorical formations and thus continuous malleability. Through Nietzsche and Foucault we come to see that the one-dimensional society and its values are never final but part of an aimless sociohistorical development. Society is always open for change.
  • Lankinen, Maija (2022)
    Perhetaustan ja yhteiskuntaluokan merkitys koulutuspolkuihin on lisääntynyt viime vuosina mahdollisuuksien tasa-arvoa korostavassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten työläistaustaiset yliopisto-opiskelijat rakentavat narratiivista identiteettiään heidän elämäntarinoissansa. Lisäksi tutkielmassa halutiin tietää, millaisia merkityksiä opiskelijat antoivat elämänsä avaintapahtumille sekä käännekohdille kulkiessaan kohti yliopisto-opintoja. Laadullista tutkielmaa ohjasi teoreettisesti narratiivinen lähestymistapa ja narratiivisen identiteetin teoria. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta työläistaustaiseksi subjektiivisesti identifioituvaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijaa. Haastattelustrategiana käytettiin sovellettua avaintapahtumametodia. Aineiston analyysia ohjasi laadullinen narratiivinen analyysi, jonka tukena käytettiin positiointiteoriaa. Tuloksista rakentuu kuva työläistaustaisista yliopiskelijoista, joiden elämäntarinat ovat ainutlaatuisia, mutta niistä löytyy myös yhtäläisyyksiä. Eritysesti koulutuspolun nivelvaiheet ja yliopistossa opiskelu muodostuvat merkityksellisiksi käännekohdiksi, jotka ovat ohjanneet yliopisto-opintoihin tai yliopistossa kohtaamaan oma työläistaustaisuus. Opiskelijat rakensivat narratiivista identiteettiä eri lähtökohdista, mutta niissä oli läsnä henkilökohtaisiin kykyihin liittyviä älykkyyden ja kunnianhimon positiota, sekä sosiaalisesti työläistaustaisuuden positio, johon yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden positiot liittyivät. Tuloksista käy ilmi, että korkeimman koulutustason saavuttaminen on edelleen mahdollista perhetausta huolimatta, mutta yhteiskuntaluokka on edelleen läsnä työläistaustaisten yliopisto-opiskelijoiden koulutuspoluissa ja osana identiteettiä.
  • Blick, Siiri (2022)
    Lastensuojelun systeeminen toimintamalli on suomalaiseen lastensuojelun toimintaympäristöön tehty sovellus Iso-Britanniassa vuonna 2007 kehitetystä Reclaiming Social Work- mallista. Systeemisen toimintamallin avulla on pyritty lastensuojelun työkäytäntöjen sekä toimintakulttuurin kokonaisvaltaiseen uudistamiseen, kehittämiseen ja muuttamiseen tavalla, jossa hallinto- ja ammattikuntakeskeisyyden sijaan painotetaan lapsi- ja perhelähtöisempiä sekä suhdeperustaisempia tapoja tehdä lastensuojelun sosiaalityötä. Systeemisen toimintamallin pilotointia ja implementointia koordinoitiin Suomessa kansallisella tasolla osana hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPEA) vuosina 2016—2018. Toimintamallin vakiinnuttamis- ja jalkauttamistyö jatkuu edelleen. Maisterintutkielma käsittelee sosiaalityöntekijöiden kuvauksia systeemisen toimintamallin hyödyntämisestä lastensuojelun avohuollon kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena sosiaalityöntekijät kuvaavat systeemistä asiakastyötä ja sen jatkumista sen jälkeen, kun asiakkaan tilannetta on käsitelty lastensuojelun systeemisessä viikkokokouksessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja siihen osallistui 8 sosiaalityöntekijää eräästä Helsingin lastensuojelun avohuollon toimipisteestä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla ryhmähaastatteluilla ja aineiston analyysimenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalityöntekijät kokevat systeemisen asiakastyön ajattelun, tekemisen ja olemisen tavaksi. Systeeminen viikkokokous kuvautui työn tekemisen rakenteena, mikä edistää, ylläpitää ja vahvistaa työntekijöiden systeemistä ajattelutapaa ja siten tukee myös systeemisen asiakastyön tekemistä. Lisäksi viikkokokous koettiin hyödylliseksi välineeksi moniammatillisessa yhteistyön edistämisessä. Tulosten mukaan systeemisen toimintamallin taustaideat ja ydinelementit (systeeminen tiimi, - asiakastyö ja viikkokokous) ovat muuttaneet sosiaalityöntekijöiden ajattelutapaa, ammatillista roolia sekä lastensuojelun toimintakulttuuria suhdeperustaisempaan suuntaan. Sosiaalityöntekijät kuvasivat myös kokemuksiaan yksin olemisen ja - tekemisen tunteen vähentymisestä, mikä näyttäytyi työssä jaksamista edistävänä tekijänä.
  • Luostarinen, Marika (2022)
    This master’s thesis focuses on exploring the impact of basic income experiments and pilots in the Global North on the social dimension of well-being and their implications for families. The background to this research is that basic income has a definition but often basic income experiments do not fully fulfil this definition. Studies indicate that a good economic situation has a positive effect on well-being. Studies also suggest that social relationships, social activities, a sense of belonging, and good interpersonal relationships can increase well-being. By supporting families, society supports individuals and the people close to them. Supporting parents in particular often has a direct impact on the well-being of their children. However, previous studies have focused more on the effects of basic income on employment. The aim is to gain a deeper understanding of the impact of basic income experiments on the social dimension of well-being and the impact on families. Previous research on the effects of poverty on the well-being of families and individuals through social relationships and a sense of belonging serve as a frame of reference for this thesis. The research questions were: What are the results of basic income experiments in the Global North regarding the social dimension of well-being? Based on these results, what kind of problems could basic income address? News articles from the Basic Income Earth Network website (BIEN, https://basicincome.org/news/) from January 9, 2014 to May 31, 2022 (n=2250) are used as the data for this thesis. The methods of the thesis were web scraping and a scoping review. The material of the thesis consisted of the analysis of the results of ten different experiments. Therefore, the final results from the experiments were collected through a scoping review of ten reports for more in-depth analysis (n=10). The results of the thesis indicated that basic income helped those who participated in basic income experiments to deepen their social relationships, improved their sense of belonging, relieved stress, and had a positive effect on family relationships. However, the results also suggested that well-being may be a subjective experience and many factors may have influenced these outcomes. In addition, the results showed that the effects on individuals as well as families were positive and similar, but there were also differences. Future research could focus on a more in-depth study of the effects of the basic income experiment on social well-being and sense of belonging. In addition, the long-term effects should be examined, in particular the impact of basic income on the increased risks of poverty over the course of life and at different stages of life.