Faculty of Social Sciences
Recent Submissions
-
(2023)Suomalaiset pelaavat paljon rahapelejä. Iso osa suomalaisista pelaa rahapelejä ja Suomessa Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmälle perustuvalla rahapelaamisella on pitkä historia ja vahva näkyvyys. Suurimmalle osalle pelaajista rahapelien pelaaminen on mukavaa ajanvietettä, ja heidän kohdallaan rahapelaamisesta ei aiheudu suurempia ongelmia. Rahapelaaminen voi kuitenkin muuttua myös ongelmaksi. Tässä maisterintutkielmassa tutkin rahapelien pelaamista kotona. Tutkin erityisesti selittävätkö tietyt henkilön elämäntilanteeseen liittyvät tekijät kotona tapahtuvaa rahapelaamista ja esiintyykö rahapelejä kotona pelaavien keskuudessa enemmän ongelmapelaamista kuin rahapelaajien keskuudessa yleensä. Tutkimusaineistona käytän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rahapelitutkimus 2019 –aineistoa. Analyysimenetelminä käytän ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Suomessa rahapelejä voi pelata hyvin moninaisissa paikoissa. Yli puolet suomalaisista rahapelaajista pelaa rahapelejä kotonaan. Enemmistö rahapelejä kotona pelaavista henkilöistä oli miehiä. Kotona rahapelejä pelasivat nuoremmat ikäluokat, korkeamman koulutustason omaavat henkilöt ja kokopäivätöissä olevat palkansaajat. Rahapeliongelmien yleisyyden osalta rahapeliongelmia on hieman enemmän kotonaan rahapelejä pelaavien keskuudessa, kuin muualla rahapelejä pelaavien joukossa. Erot eivät ole suuria, mutta kotona rahapelejä pelaavien keskuudessa rahapeliongelman kaikkia tasoja on enemmän sekä SOGS- että PGSI-rahapeliongelmamittareilla mitattuna. Jos rahapelaaminen tulevaisuudessa siirtyy entistä vahvemmin koteihin ja osaksi ihmisten arkea, tulevat rahapelaamiseen liittyvät ongelmat näkymään vielä nykyistä laajemmin sosiaalityön työkentällä. Rahapeliongelmat kietoutuvat usein yhteen muiden elämän ongelmien kanssa, esimerkiksi koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämisen, taloudellisten vaikeuksien ja mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa.
-
(2023)Julkisista anteeksipyynnöistä ja mediaskandaaleista on tullut tavallisia ilmiöitä mediajulkisuudessa. Niiden lisääntymisen taustalla voidaan nähdä julkisuuden ja yksityisyyden rajojen muuttuminen: läpinäkyvyyden vaatimus on kasvanut ja aiemmin piilotettuja asioita paljastetaan tai tunnustetaan mediajulkisuudessa. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä julkisen anteeksipyynnön merkityksestä mediaskandaalissa. Pyrin tapaustutkimuksen keinoin vastaamaan siihen, miten julkinen anteeksipyyntö rakentuu mediassa, miten julkinen anteeksipyyntö vaikuttaa mediaskandaalin etenemiseen sekä mitä mediaskandaalin yhteydessä esitetty julkinen anteeksipyyntö kertoo mediajulkisuuden kyllästämästä yhteiskunnasta. Käytän tutkimuksen aineistona kolmesta suomalaisesta mediaskandaalista vuosilta 2018, 2019 ja 2022 kerättyjä mediatekstejä, joita analysoin laadullisin menetelmin, erityisesti lähiluvun ja teemoittelun avulla. Analyysissäni havaitsin, että julkisilla anteeksipyynnöillä on monia merkityksiä mediaskandaalissa. Yksilötasolla anteeksipyyntö voi purkaa salailun taakkaa ja viedä hetkellisesti huomiota pois vääristä teoista, yhteisön tasolla se voi puolestaan olla rituaali, joka auttaa pääsemään symbolisesti yli tapahtuneesta. Yhteiskunnallisella tasolla se tarjoaa mahdollisuuden keskustella tekojen seurauksista. Aineiston perusteella julkiset anteeksipyynnöt näyttävät mediaskandaalissa kuitenkin palvelevan ensisijaisesti mediajulkisuuden tarpeita jatkuvasta uudesta, henkilökohtaisesta ja keskustelua herättävästä sisällöstä. Aina julkiset anteeksipyynnöt eivät ole edes toivottuja: skandaaleihin turtunut yleisö tai väärintekijään epäilevästi suhtautuvat uhrit voivat odottaa anteeksipyynnön sijaan konkreettisia tekoja, kuten toimintatapojen muuttamista. Medialla on merkittävä rooli sekä mediaskandaalin rakentumisessa että julkisen anteeksipyynnön esittämisessä ja arvioinnissa. Medioiden käyttämät sanavalinnat ja haastateltavat rakentavat arviota anteeksipyynnön onnistumisesta tai aitoudesta. Medioituneessa yhteiskunnassa mediaskandaali jakaa usein jo lähtökohtaisesti yleisön kantoja. Julkinen anteeksipyyntö mediajulkisuuden läpäisemässä yhteiskunnassa näyttää tutkielman perusteella mukailevan näitä heterogeenisen yleisön rajalinjoja sen sijaan, että se synnyttäisi kollektiivista anteeksiantoa.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkitaan valtasiirtymää Vasemmistoliitossa. Valtasiirtymähypoteesin mukaan valta on siirtynyt puolueessa jäsenistöltä puolue-eliitille. Lähtökohtana Vasemmistoliiton valinnalle tutkimuksen kohteeksi toimii se, että Vasemmistoliitto on jäänyt tutkimukselliseen pimentoon jäsendemokratiaa ja valtasiirtymää tutkittaessa. Tutkimuksen keskittyminen Vasemmistoliittoon avaa joukkopuolueeseen pohjautuvan puolueen jäsenten näkemyksiä vallasta ja jäsendemokratiasta. Täten tutkimus tuo uutta näkökulmaa Suomen puoluetutkimuksen kentälle. Tutkielman varsinaisena tavoitteena on selvittää, onko Vasemmistoliitossa tapahtunut valtasiirtymää ja miten valta on jakautunut eri toimielinten välille. Valtasiirtymän tarkastelun ohella tutkielmassa tutkitaan jäsenten puolueen demokratiaa kohtaan koetun tyytyväisyyden yhteyksiä arvioihin puolue-elinten vallasta. Lisäksi tutkielmassa selvitetään mitkä muut tekijät selittävät puolue-elinten arvioitua valtaa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat puolueteoriat, jotka osoittavat joukkopuolueiden muutoksen asiantuntijoiden valtaa korostaviksi professionaalisiksi vaalipuolueiksi ja kartellipuolueiksi. Taustalla vaikuttaa rappiokertomustulkinta puoluedemokratian muuntumisesta kohti yleisödemokratiaa, jossa puoluepolitiikka on yksilöitynyttä. Nämä muutokset puoluejärjestelmissä muuttavat myös puolueiden sisäistä vallanjakoa niin, että puolueen jäsenistöä edustavat kenttätason puolue-elimet menettävät valtaa julkisella toimintatasolla toimiville puolueen puheenjohtajistolle ja eduskuntaryhmälle. Tutkielman aineistona käytetään marraskuussa vuonna 2021 Vasemmistoliiton jäsenille lähetettyä kyselytutkimusta. Kyselytutkimuksen avulla selvitettiin jäsenten näkemyksiä Vasemmistoliiton jäsendemokratiasta ja puolue-elinten vallasta. Kyselytutkimuksessa saatua aineistoa tutkitaan lineaarisen regressioanalyysin keinoin. Regressioanalyysia käytetään, kun halutaan selvittää, mitkä muuttujat parhaiten selittävät tutkittavaa ilmiötä. Regressioanalyysin selitysaste osoittaa, kuinka hyvin selittämisessä on onnistuttu. Tutkielmassa tehtäviin regressioanalyyseihin valitaan selitettäviksi muuttujiksi puolueen puheenjohtajan, puoluehallituksen ja puoluekokouksen arvioitu valta. Selitettävät muuttujat edustavat jokaisen kolmen toimintatason puolue-elimiä, joille jäsenet arvioivat eniten valtaa. Näitä pyritään selittämään selittävien muuttujien avulla. Tutkielmassa selittäviksi muuttujiksi valikoidaan jäsenten puolueen demokratiaa kohtaan koettu tyytyväisyys sekä kontrollimuuttujat, joita ovat kyselytutkimuksessa vastaajan taustatietoina annetut ikä, liittymisvuosi puolueeseen, koulutustaso sekä rooli puolueessa. Ennen regressioanalyysin ajoa selittävät muuttujat operationalisoidaan dummy-muuttujiksi, mikä mahdollistaa luokitteluasteikollisten muuttujien käytön lineaarisessa regressioanalyysissa. Regressioanalyysissa selittävät muuttujat auttavat kertomaan, mikä yhteys jäsenen taustassa selittää parhaiten näkemyksiä puolue-elinten vallasta. Havainnot osoittavat, että valtasiirtymähypoteesin voidaan sanoa toteutuvan Vasemmistoliitossa. Julkisen toimintatason elimille arvioidaan enemmän valtaa kuin muille toimintatasoille. Regressioanalyysien havainnot osoittavat, että mitä tyytyväisempi jäsendemokratiaan on, sitä enemmän arvioi puolue-elimillä olevan valtaa. Tyytyväisyyttä mittaavien muuttujien merkitsevyysasteet ovat tilastollisesti merkitseviä myös silloin, kun otetaan huomioon kontrollimuuttujat. Kontrollimuuttujista vuosina 2000–2009 ja 2016–2021 puolueeseen liittyneet sekä 26–45-vuotiaat ja 45–65-vuotiaat omaavat myös itsenäistä selitysvoimaa. Samoin puoluerooliltaan aktiiviset ja kunnallisessa luottamustehtävässä toimivat omaavat itsenäistä selitysvoimaa. Tyytyväisyys selittää kuitenkin merkitsevimmin arvioita puolue-elinten vallasta. Tutkielmassa paitsi kerrotaan, miten vallan arvioidaan sijoittuvan puolue-elinten välille, myös osoitetaan, mitkä tekijät parhaiten selittävät näitä arvioita. Tutkielman havainnot ovat yhteneväisiä puolueteorioiden kanssa ja asemoivat tutkielman osaksi puoluetutkimusten kenttää.
-
(2023)In response to the increasing need for an effective method to compare student performance on the international scale, the Organization for Economic Cooperation (OECD) launched the Program for International Student Assessment, better known as the PISA, in 1997. As such, PISA not only establishes an internally agreed upon framework between countries, but it also binds the commitment of OECD member states to regularly assessing the impact of educational systems on student performance. According to the first published PISA results, PISA “aims at providing a new basis for policy dialogue and for collaboration in defining and operationalizing educational goals— in innovative ways that reflect judgment about the skills that are relevant to adult life.” In simple terms, PISA seeks to evaluate how well 15-year-olds are prepared for the challenges they will face in life. Finland has ranked among the top countries since the first administration of the triennial PISA in 2000. Despite measuring well against its OECD counterparts, Finland, which once topped the PISA ranks, has since experienced a relative decline in performance. The mediation of PISA results has undeniably affected Finland’s image of education. This media discourse analysis uses major American newspaper outlets to unearth how Finland’s image has been affected by PISA results. These newspapers’ presentations of Finnish PISA performance further reveal how the US understands its own academic system. Ultimately, PISA asserts that academic institutions can make a profound difference on the individual, country, and global levels. Since PISA results can influence the academic decisions and policies of a given country, then the assessment must also make a difference on the individual, country, and global levels. Since the OECD drives forward the PISA, then the OECD also has an influence on the beforementioned levels. Thus, the OECD not only shapes representations of countries, but it also hinges on media as a vehicle by which to deliver these representations internationally. Although commonly overlooked, the OECD is a relevant and power-wielding actor because its PISA index reinforces and challenges narratives of academic exceptionalism, as exemplified by the case of Finland in this study. Does the OECD’s positioning as an overlooked actor magnify its power?
-
(2023)Lähisuhdeväkivaltaa on yleisesti tutkittu melko laajasti, mutta tietoa sukupuolivähemmistöihin kohdistuneesta lähisuhdeväkivallasta ei juurikaan ole. Lähisuhdeväkivalta on läheisen ihmisen toimesta koettua henkistä, fyysistä, taloudellista, hengellistä tai seksuaalista väkivaltaa. Kokemukset lähisuhdeväkivallasta vaikuttavat laajasti henkilön hyvinvointiin ja ovat yhteydessä esimerkiksi masennukseen ja itsetuhoisuuteen, jonka vuoksi kaikki lisätieto lähisuhdeväkivallasta on merkittävää. Sukupuolivähemmistöihin kohdistuva lähisuhdeväkivalta voi olla entistä haavoittavampaa, eikä sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa osata aina tunnistaa. Tässä tutkimuksessa selvitetään sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten aikuisten kokemuksia lähisuhdeväkivallasta sekä sen vaikutuksia henkilöön. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen, koska tutkimuksen kohteena on yksilön omakohtaiset kokemukset lähisuhdeväkivallasta. Haastatteluihin osallistui yhteensä neljä henkilöä, joille kaikille annettiin tutkimuksen analyysia varten omat sukupuolineutraalit pseudonyymit. Haastattelut toteutettiin loppukesän ja syksyn 2022 aikana ja haastattelujen kesto vaihteli puolesta tunnista tuntiin. Haastateltavat olivat iältään 18-34-vuotiaita ja sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolisia tai transsukupuolisia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja yksilöllisiä teemahaastatteluja ja analyysimetodina teemoittelua. Kaikki neljä haastateltavaa kertoivat kokemuksistaan henkisestä lähisuhdeväkivallasta ja kaksi haastateltavaa kertoivat fyysisen lähisuhdeväkivallan kokemuksista. Rajoittamista ja kontrollointia kuvailtiin aineistossa eniten henkisen lähisuhdeväkivallan muotona. Haastatteluissa ilmeni myös muita lähisuhdeväkivallan muotoja, kuten hengellinen lähisuhdeväkivalta ja sukupuoli-identiteettiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Kaikki haastateltavat kertoivat myös kärsivänsä masennuksesta ja välttelevänsä konfliktitilanteita, jotka mukailevat aiempia tutkimustuloksia lähisuhdeväkivallan vaikutuksista henkilöön. Kolme haastateltavista kertoi kärsivänsä näiden lisäksi myös ahdistuksesta. Haastateltavat eivät aina olleet tietoisia kokemuksiensa olevan lähisuhdeväkivaltaa, joka on osaltaan vaikuttanut lähisuhdeväkivallasta raportointiin. Lähisuhdeväkivaltatilanteet jäävätkin usein piilorikollisuuteen, sillä kokemuksia ei syystä tai toisesta raportoida viranomaisille. Sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa on tärkeä tutkia, jotta lähisuhdeväkivallan erityisiä muotoja osataan tunnistaa lähisuhdeväkivallaksi ja tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta sekä auttavista tahoista voidaan lisätä. Lisäämällä tietoisuutta voidaan myös ehkäistä lähisuhdeväkivallan jäämistä piilorikollisuuteen.