Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p13180"

Tutkimuksen aiheena on huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja äitiys. Tutkimustehtävänä on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautuneiden äitien kuntoutumista päihteettömään äitiyteen, sekä toipumiseen ja äitiyteen liittyviä identiteettimuutoksia. Huumeita ja muita päihteitä ongelmaisesti käyttävät pienten lasten äidit ja raskaana olevat naiset ovat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa lisääntyvä asiakaskunta. Äidin raskaudenaikaisella käytöllä on tutkimusten mukaan monia haitallisia vaikutuksia sikiön terveydelle. Syntyneen lapsen kohdalla äidin huumeidenkäyttö muodostaa vauvan terveydelle ja turvallisuudelle vakavan riskin. Terveysriskien lisäksi huumeita käyttävän äidin kyvyt vauvan psyykkisten tarpeiden kohtaamiseen eivät ole tutkimusten mukaan riittävät lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Tutkimus on toteutettu narratiivisen ja fenomenologisen tutkimuksen menetelmin. Valittujen menetelmien tavoitteena on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautumista ja äitiyttä kokemuksellisena ja tarinallisena prosessina. Tutkimuksen toiminnallisena kontekstina on päihdeongelmaisille vauva- ja pikkulapsiperheille suunnattu ”Pidä Kiinni”–hoitojärjestelmä, jota toteutetaan Ensi- ja turvakotien liiton päihde-ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä eri puolella Suomea. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan huumeriippuvuudesta irrottautuneen äidin kertomukset. Aineisto koostuu 12:sta haastattelusta, kahden äidin kirjoittamista teksteistä ja havainnointipäiväkirjasta. Tutkimushaastattelut on toteutettu väljästi strukturoidun teemahaastattelun ja narratiivisen haastattelun menetelmin. Aineiston analyysi olen toteutettu narratiivisen analyysin keinoin. Tutkimusaineiston kertomusten valossa huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja päihteettömän äitiyden identiteetin rakentuminen oli tapahtunut monessa vaiheessa ja tasossa. Huumeista irrottautuminen oli mahdollistanut uudenlaisen päihteettömän identiteetin rakentumisen vaiheittain etenevän identiteettityön avulla. Uusi päihteetön identiteetti oli muuttanut tutkittavien käsityksiä myös omasta äitiydestään. Äitien kertomuksissa erottautui erilaisia päihderiippuvuuteen, siitä irrottautumiseen ja äitiyteen kytkeytyviä identiteettinarratiiveja. Äitiyden identiteettinarratiivit – äitiyden käsikirjoitukset – jakautuivat voimaantuneen, voimattoman ja ristiriitaisen äitiyden käsikirjoitukseen. Haastateltavieni identiteetin uudelleenrakentumista tukeneita vuorovaikutuksellisia, kognitiivisia ja emotionaalisia prosesseja kutsun tutkielmassani tarinalliseksi identiteettityöksi. Sen avulla haastateltavani olivat rakentaneet koherentteja merkityksiä menneisyyden kipeille kokemuksille ja liittäneet ne osaksi uutta päihteetöntä identiteettiään. Päihde-ensikotien ja avopalveluyksikköjen kuntouttavat prosessit kulkivat haastateltavieni kertomuksissa rinnakkain heidän kuntoutumisensa sisäisten prosessiensa kanssa. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumon tarjoama ”kiinnipitävä” ja välittävä tuki oli kannatellut haastateltavieni toipumisen etenemistä silloinkin, kun heidän omat voiman olivat olleet vähissä. Tutkimusaineiston valossa näyttää, että riittävän pitkä ja kuntoutujan tarpeisiin ajantasaisesti vastaava hoitojatkumo kannattelee parhaiten huumeriippuvuudesta irrottautuvan toipumista myös hoitojatkumon nivelvaiheiden yli. Keskeisimmät päihde-ensikodista kotiutumisen haasteet liittyivät äitien kertomuksissa arjessa selviytymiseen, vauvan tarvitsevuuteen vastaaminen ja päihteettömyyden säilyttäminen. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumo rakentuu avo- ja laitosperhekuntoutuksen palveluista, joilla pyritään tukemaan toisaalta äidin tai vanhempien päihteettömyyttä, toisaalta äidin tai vanhempien ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. Haastateltavieni kertomuksissa yksittäisiä perhekuntoutuksen käytäntöjä tärkeämpänä näyttäytyi perhekuntoutuksen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Äitien kokemukset perhekuntoutuksen terapeuttisista elementeistä liittyivät sekä vuorovaikutussuhteisiin työntekijöiden kanssa että vertaissuhteisiin.

Luottamus on äärimmäisen tärkeä sosiaalipsykologinen ilmiö organisaatioiden näkökulmasta, sillä se on olennainen osa sekä työntekijä-esihenkilösuhteita, että organisaation tehokasta toimintaa. Monissa uusissa työntekijä-esihenkilösuhteissa saatetaan kuitenkin epäonnistua saavuttamaan korkea luottamustaso, sillä luottamus on dynaaminen ja erityisen herkkä muutoksille tämän kriittisen alkuvaiheen aikana. Tämä maisterintutkielma esittää, että arvojen yhteensopivuus, relatiivinen identifikaatio, sekä riippuvaisuus toisesta ovat tärkeitä luottamusmotivaation kannalta, ja että muutokset näissä tekijöissä vaikuttavat myöhempään luottamuksen kehittymiseen. Lisäksi taustalla on oletus, että esihenkilön vaihtuminen moderoi näiden motivoivien tekijöiden vaikutusta luottamukseen. Tämä johtuu siitä, että esihenkilön vaihtuminen voidaan nähdä kognitiivista tulkintaa muuttavana tapahtumana (phase-shifting event; Lind 2001), jossa esihenkilön vaihtumisen kokeneet henkilöt prosessoivat ja tarkastelevat saatavilla olevaa tietoa syvällisemmin, mikä johtaa yleisten luottamusarvioiden pohdintaan, sekä muokkaamiseen. Tutkielmassa käytettävä pitkittäisaineisto kerättiin 718 suomalaiselta verkkopaneelin jäseneltä, jotka vastasivat kysymyksiin koskien heidän työtään, sekä heidän suhdettaan esihenkilöönsä. Datankeruun aikana huomattiin, että suhteellisen suuri osa vastaajista koki esihenkilön vaihdoksen aikapisteiden välillä, mikä mahdollisti hypoteesien testaamisen kvasikokeellisella asetelmalla. Lopullinen otanta koostui 137 vastaajasta, joilla esihenkilö vaihtui, sekä 581 vastaajasta, joiden esihenkilö pysyi samana. Tutkielman tulokset tukevat hypoteeseja siitä, että esihenkilön vaihtuminen voidaan nähdä kognitiivisena muutostapahtumana (phase-shifting event), ja että muutokset luottamuksen motivaatiotekijöissä vaikuttavat myöhempään luottamuksen kehittymiseen erityisesti silloin, kun vastaajat kokivat esihenkilön vaihdoksen. Lisäksi tulokset osoittavat, että luottamuksen kehittymisen kannalta ei välttämättä ole tärkeintä luottamuksen motivaatiotekijöiden yleinen taso, vaan ero nykyisen-, sekä totutun tason välillä. Tutkimalla samanaikaisesti luottamusta, esihenkilön vaihdosta, sekä muutosta luottamuksen motivaatiotekijöissä tämä tutkielma antaa ainutlaatuisen panoksen muuhun esihenkilön vaihdosta sekä luottamusta tutkivaan kirjallisuuteen. Tutkielman lopussa pohditaan teoreettisia ja konkreettisia yhtymäkohtia muuhun luottamuskirjallisuuteen ja organisaatioiden toimintaan, sekä ehdotetaan kuinka näitä tuloksia voi hyödyntää tulevaisuuden luottamustutkimuksessa.