Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p13915"

Sort by: Order: Results:

  • Jägerhorn-Tabermann, Jenny (2018)
    Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Helsinfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten Laitos/Institution– Department Svenska social- & kommunalhögskolan och Statsvetenskapliga fakulteten Tekijä/Författare – Author Jägerhorn-Tabermann, Jenny Työn nimi / Arbetets titel – Title Den finlandssvenska kulturjournalistiken i förändring – ”kris” eller paradigmskifte? En granskning av kultursidornas utveckling i HBL, VBL och ÅU 2007–2017. Oppiaine /Läroämne – Subject Journalistik och kommunikation Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu-avhandling Aika/Datum – Month and year Augusti 2018 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 97 Tiivistelmä/Referat – Abstract Syftet med denna pro gradu-avhandling är att undersöka hur de finlandssvenska tidningarnas kulturbevakning förändrats under åren 2007–2017 via en studie av Hufvudstadsbladet, Vasabladet och Åbo Underrättelser. Såväl inom den offentliga debatten som inom forskning har kulturjournalistikens ”kris” diskuterats med jämna mellanrum. Avhandlingen granskar vad som menas med ”kris” och om det finns belägg för krisdiskussionen när det gäller den finlandssvenska kulturbevakningen. I den teoretiska delen tar jag avstamp i Pierre Bourdieus teori om kulturens fält och kulturellt kapital, samt i Maarit Jaakkola och Heikki Hellmans (2009, 2012) tidigare forskning om friktionen mellan det estetiska och det journalistiska paradigmet. Jag undersöker om man också i Svenskfinland kan se samma tendens av ett paradigmskifte inom kulturjournalistiken mot ett mera nyhetsorienterat innehåll. Undersökningsmetoden är kvantitativ innehållsanalys. Mina resultat visar att kultursidorna i Svenskfinland har utvecklats väldigt olika. HBL:s och ÅU:s kultursidor präglas av en kontinuitet och en viss konservatism, medan VBL:s kultursidor genomgått större förändringar. I VBL syns den journalistiska vändningen således klarast. VBL sticker ut i mina resultat på flera sätt; vad gäller den ökade populariseringen, den växande andelen kulturnyheter i förhållande till recensioner, maskuliniseringen av recensioner, och också genom att antalet kulturartiklar ökat till skillnad från de andra två tidningarna. Att man i Österbotten starkt följer med utvecklingen i Sverige, där populariseringen och paradigmskiftet syntes redan för tio år sedan, kan delvis förklara det här. Antalet recensioner har minskat i alla undersökta tidningar. Men i HBL kvarstår recensionen 2017 som den klart vanligast förekommande artikeltypen, den utgör drygt hälften av allt material på kultursidan. Antalet kulturartiklar har under 2007–2017 minskat i både HBL och ÅU, medan de har ökat i VBL. Andelen kultursidor i jämförelse med det totala antalet sidor har ändå procentuellt sett hållits intakt i alla tre tidningar. Det vittnar om att tidningarna trots ekonomiska utmaningar och nedskärningar fortfarande värdesätter kultursidorna. Att tala om en ”kris” inom kulturjournalistiken i Svenskfinland finns det därför inte belägg för. Samtidigt visar min avhandling att det är svårt att ge ett generellt svar, eftersom variationen mellan de tre tidningar jag har undersökt är så stor. Kan tänkas är hela krisdiskussionen en del av det maktspel inom kulturfältet som också Bourdieu hänvisar till – ett sätt att bevara kulturjournalistiken fin och exklusiv. Att tala om kulturjournalistiken i kris är därför onödigt ödesmättat, mera träffande är det att tala om kulturjournalistiken i förändring. Ett exempel på detta är hur tv-drama börjat uppfattas som finkultur på kultursidorna, och bidrar till att omdefiniera distinktionen mellan högt och lågt. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Journalistik, kulturjournalistik, kultur, nyheter, paradigmskifte, kulturkritik, tidningar, recensioner, Svenskfinland, kris. Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Rytty, Tiina (2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Brasilia-uutisointia Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen artikkeleissa vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita ja diskursseja Brasiliaa käsittelevistä verkkoartikkeleista löytyy, ja millainen kuva Brasiliasta muodostuu verkkojulkaisujen uutisoinnissa. Tutkielma sijoittuu osaksi ulkomaan uutisten ja verkkojournalismin tutkimusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja jälkikoloniaalinen teoria. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat representaatio, länsi, toiseus ja diskurssi. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen 1.1.-31.12.2017 julkaistuista artikkeleista. Määrällisellä osiolla on kartoitettu otsikoissa useimmin esiintyviä sanoja ja uutisten vallitsevia teemoja. Teemoittelun kautta analyysin fokukseen on valikoitu vallitsevia teemoja edustavat artikkelit. Tutkimuksessa nimetään Brasilian representaatioiksi Etelä-Amerikan jättiläinen, moniongelmainen ja koeteltu maa ja presidenttijohtoinen maa. Brasilian presidentit ovat aineistossa vahvasti esillä. Brasilia esitetään aineistossa vahvasti osana Etelä-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa maantieteellisenä ja kulttuurisena alueena. Brasilian identiteetiksi muodostuu aineiston perusteella Latinalaisen Amerikan veturi ja vastuunkantaja. Diskursseina nousevat esiin suuruus, maan tapa, uhka, maine ja skandaali sekä globalisaatio. Diskurssien todetaan kietoutuvan yhteen. Suuruuden diskurssi korostaa asioiden suuren mittakaavan luomaa merkityksellisyyttä. Vahva ja hegemoninen maan tapa-diskurssi painottaa ongelmien pitkää historiaa sekä kulttuurisia ja rakenteellisia juuria. Uhan diskurssissa korostuu väkivalta ja rikollisuus. Maineen ja skandaalin diskurssissa korostetaan maan maineen merkittävyyttä ja skandaalien yleistymistä. Globalisaation diskurssi osoittaa Brasiliaa koskevia asioita pidettävän kansainvälisesti merkittävinä. Johtopäätöksenä todetaan uutisoinnin aiheiden olevan melko yksipuolisia ja negatiivisesti painottuneita. Brasilia-uutisoinnissa korruptio ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen levottomuus todetaan yleisiksi stereotypioiksi. Uutisoinnissa korostuu talouden ja globalisaation merkitys. Uutisointi todetaan paikoitellen sävyltään myös positiiviseksi ja myönteisiä muutoksia huomioivaksi. Suomen todetaan asemoivan itseään uutisoinnin kautta osaksi lännen yhteisöä ja rakentavan omaa identiteettiään. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten Brasiliasta uutisoidaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen. Suomalaisen median todetaan kaipaavan monipuolisempia aiheita brasilialaisesta arjesta, tieteestä ja kulttuurista. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään laajemman aineiston tutkimista määrällisellä menetelmällä, printtilehtien tutkimusta ja vertailevaa tutkimusta uutisoinnin muutoksista eri vuosikymmenillä. Brasiliaa käsitteleviä uutisia olisi mahdollista tutkia myös suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin ja BRICS-maihin.
  • Kinnunen, Anni (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan mediassa käytyä keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” vuosina 2017–2019. Tavoitteena on selvittää, kuinka keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” mediassa rakennettiin ja millaisia kehyksiä tässä mediakeskustelussa käytettiin. Keskustelu alkoi kirjailija Ossi Nymanin lokakuussa 2017 antamasta haastattelusta, josta nousi huomattava kohu, kun Nymanin kirjoitettiin olevan ”ideologisesti työtön”. Helmikuussa 2018 kohua sai aikaan myös Työstäkieltäytyjäliitto, joka kehotti ihmisiä kieltäytymään töistä ja vaati muun muassa vastikkeetonta perustuloa. Tutkielmassa käytettävä aineisto on koottu ”ideologista työttömyyttä” koskevista pääosin uutisista ja kolumneista koostuvista mediateksteistä. Aineisto koostuu suomalaisten uutissivustojen julkaisuista, television keskusteluohjelmista ja podcast-jaksoista. Menetelmänä tutkielmassa käytetään kehysanalyysia, jossa mediatekstistä pyritään tunnistamaan siinä käytetty kehys erilaisten tunnusmerkkien avulla. Mediassa keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” rakennettiin pitkälti kiistan muodossa ja lietsottiin iskevien ”klikkiotsikoiden” avulla. Aihetta käsittelevissä mediateksteissä ilmeni kolme erilaista kehystä, jotka nimettiin tutkielmassa uhan, provokaation ja moraalipaniikin kehyksiksi. Uhan kehyksessä ongelmaksi kehystettiin ”ideologinen työttömyys” itsessään, jonka nähtiin uhkaavan yhteiskunnallista järjestystä sekä muiden työttömien mainetta. Provokaation kehyksessä ongelmana ei näyttäytynyt niinkään ”ideologinen työttömyys” itsessään, vaan Ossi Nymanin ja Työstäkieltäytyjäliiton julkisuushakuisina provokaatioina pidetyt puheet ja kannanotot. Moraalipaniikin kehyksessä sen sijaan ongelmaksi määriteltiin median toiminta ”ideologista työttömyyttä” koskeneessa mediakeskustelussa. Yleisin kehyksistä oli uhan kehys, jossa ”ideologinen työttömyys” nähtiin vääränlaisena ja yksilön valinnasta johtuvana työttömyytenä, ja ratkaisua ongelmaan haettiin esimerkiksi työttömien aktivointitoimien lisäämisestä. ”Ideologista työttömyyttä” pikemminkin rakenteellisista syistä johtuvana ilmiönä kehystänyt moraalipaniikin kehys oli kehyksistä harvinaisin.