Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p14542"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2023)The subject of my thesis is an academy in Bangkok for Burmese migrants. The thesis explores the socioeconomic conditions of the migrants and the impact of the Covid-19 pandemic on the academy's resources. The academy is referred to as ”DA”. The thesis analyzes how the academy aims to support the migrant community. The objective of the thesis is to provide an example of a community actively working to improve the opportunities of the migrants in Thai society. Furthermore, the thesis offers an example of how the COVID-19 pandemic is reflected in the lives of economically disadvantaged migrants. The data for the thesis consists of relevant literature, interviews, field diary, and statistics. The field diary and interviews were collected during February and March 2023 when I conducted a six-week ethnographic fieldwork in Bangkok. In addition to qualitative data, I also utilize data gathered by the DA about its students. The theoretical framework of the research consists of a collection of concepts, including precarity, cultural citizenship, social inclusion, and placemaking. Based on the research data, the situations of DA's migrant community members vary. The majority of DA's students work in low-paying manual labor, such as domestic work, factory work, or in inexpensive restaurants. Many have unstable lives, as they have low income, low educational level and limited social networks. In other words, their living conditions are precarious. These conditions are visible in the academy’s daily life as irregularity of participation and learning difficulties. DA's current operational capacity is also affected by the significant economic losses caused by the Covid-19 pandemic, resulting in reduced courses, materials, and teaching staff. The DA's ability to support the Burmese migrant community has reduced due to the pandemic. For example, cultural events and Burmese language courses that previously were included in the activities are no longer a part of the academy. The reduction in community building is a serious issue for the DA, as tensions between ethnic groups and the internal political crisis in Myanmar cause lack of trust within the Burmese community.
-
(2020)Vuonna 2015 Suomeen saapui aikaisempaan verrattuna moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita. Hakijoiden joukossa oli paljon alaikäisiä ja nuoria, yksin maahan tulleita turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijoiden suuren määrän vuoksi Maahanmuuttovirasto ja muu vastaanottojärjestelmä oli suuren haasteen edessä. Hakemusten käsittelyajat kasvoivat, ja turvapaikanhakijoihin liittyviä lakeja ja säädöksiä muutettiin nopealla aikataululla. Turvapaikkaa hakevat, yksin jopa vuosia matkaa tehneet lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ikänsä ja turvattomuutensa vuoksi. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota siihen, millä tavalla lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä erityisyyksiä on turvapaikkapäätöksissä käsitelty tai huomioitu. Turvapaikanhakijoihin liittyvää julkista keskustelua on leimannut uhan ja resurssien niukkuuden näkökulma, jossa myös lapset ja nuoret turvapaikanhakijat nähdään ennemmin näiden näkökulmien kautta, kuin kehitysvaiheensa kautta yksilöinä. Turvapaikkapäätös on yksittäisenä dokumenttina hyvin merkittävä: sen vaikutus ihmisen elämään on kauaskantoinen ja mullistava. Turvapaikkapäätösten kriittinen tarkastelu on tärkeää turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja eettisen kohtelun kannalta. Etiikka onkin tutkielman kannalta keskeinen teema. Aineistosta pyrittiin paikantamaan alaikäisiin ja nuoriin kohdistuvat eettisesti ongelmalliset teemat heidän turvapaikkapäätöksiään analysoimalla tutkimuskirjallisuuden kanssa vuoropuhelussa. Tutkimuskysymys on: Millaisia eettisesti ongelmallisia ilmiöitä on havaittavissa yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten turvapaikkapäätöksissä? Tutkielman aineistona on yksin maahan tulleiden alaikäisten ja nuorten turvapaikkapäätöksiä vuodelta 2017. Aineistona on 13 Maahanmuuttoviraston tekemää turvapaikkapäätöstä. Aineistossa on alaikäisiä hakijoita, sekä prosessin aikana täysi-ikäistyneitä tai katsottu iänselvityksen perusteella täysi-ikäisiksi, jolloin tutkielma laajeni käsittelemään alaikäisten lisäksi juuri täysi-ikäistyneitä ja nuoria turvapaikanhakijoita. Tutkielmassa aineisto koostuu turvapaikkapäätöksistä ja niitä varten laadituista lausunnoista lapsen edusta, eli kyseessä on laadullinen asiakirja- tai dokumenttianalyysi. Analyysimenetelmässä on piirteitä myös retorisesta analyysistä. Turvapaikkapäätöksiä tutkittiin siitä näkökulmasta, millaisia eettisesti ongelmallisia ilmiöitä niistä on löydettävissä. Analyysimenetelmä ei ole selkeästi minkään yksittäisen menetelmän edustaja, vaan se muotoutui tutkimuskirjallisuuden ja aineiston vuoropuhelusta. Aineistoon liittyvää kirjallisuutta ja aineistoa lukemalla rinnakkain nousi päätösteksteistä esiin samoja ilmiöitä, kuin kriittisissä maahanmuuttopolitiikkaa ja turvapaikanhakijoihin liittyviä teemoja käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Lisäksi aineistosta nousi toistuvia ilmaisuja, joiden tarkoitusta ja merkitystä tarkasteltiin eettisen päätöksenteon näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä aineistosta löytyi vuoropuhelussa kirjallisuuden kanssa monia eettisesti kyseenalaisia kohtia liittyen alaikäisten ja nuorten turvapaikkapäätöksiin. Turvapaikkapäätöksissä oli puutteita niin lapsen edun kuin nuoruusiän huomioimisessa. Samoin aineiston perusteella päätösten tekijöiltä puuttuu ymmärrystä siitä, miten traumamenneisyys vaikuttaa muistiin ja sitä kautta tapahtumista kertomiseen turvapaikkapuhuttelussa. Pitkät prosessit vaikuttavat heikentävästi turvapaikanhakijoiden asemaan: he ehtivät täysi-ikäistyä prosessin aikana, mikä taas heikentää heidän asemaansa monin eri tavoin. Iänselvitykseen liittyy epäluotettavuutta ja kyseenalaisuuksia niin selvitykseen ohjaamisessa kuin tuloksissa. Lisäksi turvapaikanhakijan sukupuoleen liittyy vahingollisia oletuksia. Asiantuntijoiden käyttö on vaihtelevaa ja heidän panoksensa huomioiminen riippuu turvapaikkapäätöksen lopputuloksesta. Ylipäätään vaikuttaa siltä, että alaikäisyyttä ja nuoruutta ei huomioida turvapaikkapäätöksissä, ja päätösten perusteluita on vaikea löytää. Tutkielman perusteella turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumisessa ja päätösten eettisyydessä on puutteita. Turvapaikanhakijoihin liittyvä tutkimus on ajankohtaista, ja haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ja alaikäisten osalta prosesseja on syytä tutkia kriittisesti ja pyrkiä muuttamaan epäeettisiä käytäntöjä jatkossa.
-
(2021)The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers.
-
(2024)Maahanmuutto on maailmanlaajuisesti eri syistä kasvanut, ja myös Suomessa ulkomaalaistaustaisten määrä on noussut kolmen viime vuosikymmenen aikana. Tämän lisäksi Suomessa kehitetään työvoiman maahanmuuttoa tavoitteena ratkaista väestön ikääntymisestä ja syntyvyyden laskusta johtuvia työttömyyden ongelmia. Samaan aikaan keskustelu maahanmuuttajien kotoutumisesta on politisoitunut, ja saanut jopa ideologisia muotoja. Aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arviointi on mahdollista, mutta sitä on tehty Suomessa vain vähäisesti. Suomen kotoutumispoliittisen toteutuksen ja arvioinnin kenttää kuvataan kirjallisuudessa pirstaleiseksi. Tämä johtuu erilaisista määräaikaisista ja paikallisista hankkeista, sekä pilottikokeiluista, joiden tulosten hyödyntämismahdollisuudet on nähty kapeina. Tutkimus on toteutettu, koska kotoutumisen edistämisen ilmiön käsittelyyn tarvitaan tietoperusteisempaa lähestymistapaa, jotta voimme selvittää missä määrin asioita tehdään oikein ja tuloksellisesti. Tässä tutkimuksessa pyrkimyksenä oli kuvata kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnin onnistumista mahdollistavia ja estäviä tekijöitä. Näiden lisäksi tavoitteena oli selvittää, millä tavalla kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnin onnistumisen edellytyksiä voitaisiin kehittää. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Empiirisenä haastatteluaineistona oli viiden Espoon Omnian osaamiskeskuksen vaikuttavuustutkimuksen suunnitteluun tai toteutukseen osallistuneiden henkilöiden puolistrukturoidut yksilöhaastattelut, jotka toteutettiin lokakuussa 2023. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnissa onnistuminen vaatii nykyistä syvällisemmän ymmärryksen kotoutumisen ilmiön moniulotteisuudesta, ja näiden eri ulottuvuuksien keskinäisten riippuvuussuhteiden tutkimista. Tämä vaatii olemassa olevien eri rekisteriaineistojen monipuolisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa käyttöä, sekä kattavampien pitkittäisseurantatutkimuksien toteuttamista. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteiksi tunnistetaan tietoaineistoissa esiintyvät puutteet, sekä hallinnollisista ja lainsäädännöllisistä syistä johtuvat tutkimushankkeita hidastavat tekijät. Tutkimuksellisena lähtökohtana vertailuryhmäasetelman muodostaminen tunnistetaan yhdeksi merkittävimmäksi vaikuttavuusarviointien luotettavuutta ja tulosten hyödynnettävyyttä mahdollistavaksi tekijäksi. Tutkimuksen johtopäätös on, että emme voi sanoa kotoutumisen edistämisen vaikuttavuudesta, koska tutkimus on riittämätöntä. Tutkimus on tunnistanut puutteita vaikuttavuuden arviointiin välttämättömissä tietoaineistoissa, ja niiden hyödyntämisessä vaikuttavuuden arvioinnin toteuttamisessa. Koska luotettavaa tutkittua tietoa kotoutumista edistävien toimien vaikutuksista on vain vähän, tai ei lainkaan, emme voi väittää kotouttavamme vaikuttavasti.
-
(2020)Tämä pro gradu -tutkielma on kvalitatiivinen, diskurssiteoriaan pohjautuva työ, jossa tarkastellaan Suomen sisäistä turvallisuutta. Tutkielmassa tutkitaan sitä, miten Suomen sisäinen turvallisuus on rakennettu, mitkä turvallisuuden suurimmat uhkakuvat ovat, ja erityisesti kenelle turvallisuutta luodaan. Yksi työn tutkimuskysymyksistä keskittyy myös siihen, kuinka sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat sisäisessä turvallisuudessa otettu huomioon. Sisäistä turvallisuutta on mielenkiintoista tutkia, sillä valtion käyttämänä määritelmänä se on uusi. Sisäisen turvallisuuden rakennetta ja diskurssia tutkimalla saadaan käsitys turvallisuuden sisällöistä, rajanvedoista ja ristiriidoista. Lisäksi voidaan nähdä mihin suuntaan turvallisuuspolitiikka on Suomessa liikkunut. Tämän tutkielman aineistona toimii valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteko ja strategia. Selonteko on Suomen ensimmäinen sisäistä turvallisuutta käsittelevä valtiontason dokumentti. Sitä seurannut sisäisen turvallisuuden strategia on yksi Juha Sipilän hallituksen periaatepäätöksistä. Strategiassa keskitytään arvioimaan Suomen sisäisen turvallisuuden lähitulevaisuutta, jonka lisäksi se sisältää toimenpideohjelman. Toimenpideohjelma koostuu 39 erillisestä toimenpiteestä, joiden tarkoituksena on tehdä Suomesta hallitusohjelman vision mukaisesti maailman turvallisin maa elää, asua, yrittää ja tehdä työtä. Tutkielman menetelmien avulla käsitteellistetään Laclaun ja Mouffen diskurssiteoriaa. Laclaun ja Mouffen diskurssiteoria on poststrukturalistinen teoria, jossa kielen ja kaiken sosiaalisen nähdään muovaavan todellisuutta. Toisin sanoen kielen rakenteet ovat valtarakenteita. Diskurssit ovat ainiaan liikkeellä olevia ja muovautuvia prosesseja vuorovaikutuksessa niitä ympäröiviin muihin diskursseihin. Diskurssiteorian avulla voidaan tutkia näitä prosesseja, valtarakenteita, identiteettejä sekä kielen sisään rakennettuja ristiriitoja ja suhteita. Suomen sisäisen turvallisuuden selonteossa ja strategiassa turvallisuus tuodaan esiin lähinnä haasteiden tai uhkien kautta. Sisäisen turvallisuuden keskeiset kiinnekohdat ovat talous, globalisaatio ja maahanmuutto. Näistä talous saa suurimman painoarvon ja sitä käytetään perusteena eri toimille ja näkemyksille. Myös maahantulo ja globalisaatio ovat merkittäviä tekijöitä turvallisuudessa, ja näihin liitetään esimerkiksi talouden taantumaa, arvojen sirpaloitumista, terrorismia, ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Mielenkiintoista on, että vaikka selonteon alkusanoissa korupuheisesti nostetaan esiin yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan suuri rooli sisäisen turvallisuuden rakentamisessa, sivuutetaan ne selonteossa ja strategiassa miltei täysin. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus jätetään myös surutta sisäisen turvallisuuden strategian ja selonteon ulkopuolelle. Tutkimuksen tulokset vahvistavat suurilta osin aiempaa tutkimusta. On kuitenkin jokseenkin yllättävää, että maahantulo on sisäisessä turvallisuudessa nostettu niinkin keskeiselle paikalle. Maahantulon nostaminen uhkakuvien kautta sisäisen turvallisuuden keskiöön, on myös huomattavaa poliittista vallankäyttöä. Jatkoa ajatellen, olisinkin mielenkiintoista nähdä, miten sisäinen turvallisuus Suomessa kehittyy ja mitä siinä tulevaisuudessa korostetaan. Jää myös nähtäväksi onko sisäinen turvallisuus tullut Suomen politiikkaan jäädäkseen, vai sulautetaanko se jatkossa osaksi muuta turvallisuuspolitiikkaa.
-
(2018)The ethnic diversity in Europe is increasing and targeted cultural rights for old and new minorities are today a hot topic of debate. Most studies of these debates have so far focused on public discourses. This thesis asks how ethnic and national identities gain function as arguments in these debates and takes the study of them to the grass-root level of a specific locality: Porsanger. Porsanger is a municipality in Northern Norway with three official cultures; Sámi, Kven and Norwegian. Lately, also new immigration has increased the local diversity. The specific objective of this thesis is to analyse 1) in what kind of discourses ethnic and national identities gain function as arguments, 2) what kind of versions of these identities they facilitate, and 3) what kind of norms and ideologies these arguments build on. The primary material of the study consists of thematic, qualitative interviews with 19 inhabitants from Porsanger, all with diverging backgrounds and ethnic affiliations. The analysis was done with Discourse Analysis and borrowed concepts from Argumentation Theory. The discursive contextualization was done with ethnographic material and 36 thematic interviews from Porsanger (from year 2015 and 2017), previous research, media material and governmental documents. The results show, that the utterances in which diverging constructs of ethnic and national identities gain argumentative function reflect two central ideologies. First off, the function of ethnic identities is especially prominent in utterances which build on the idea that cultural rights are a question of minority categorization and of being an “authentic” minority. Three legal categories with different ethnic criteria, which entitle to different levels of protection, form the basis for targeted minority rights today: indigenous peoples, national minorities and immigrant groups. Sámi are today recognized as indigenous peoples and Kven as a national minority. Three discourses are identified in the material. In discourses in which the status or the authenticity of a specific group is questioned, ethnic identities become a matter of debate. In the Discourse of sameness, groups are re-constructed as indistinguishable right claimants. In the Discourse of opportunism, existing rights are opposed by questioning the authenticity of specific group identities. The normative presuppositions in these discourses insinuate that those that are autochthonous and “authentic”; those traditional and genetically and culturally distinct, have the most right to cultural protection. Secondly, the utterances also reflect the public discourses in which cultural rights boil down to a question of national belonging: a question of who should receive protection by the state and whose culture belongs in the public sphere. Hence, also re-constructions of the nation gain function. Several pan-ethnic boundaries such as “western”, “indigenous”, “Muslim” and “refugee” are drawn in these negotiations of belonging. Those culturally most distant are constructed as having the least right to belong. In addition, and more surprisingly, also the region of Porsanger gains a clear function. I argue, that Porsanger takes form as a nation-like construct. In the Discourse of regional belonging, constructs of Porsanger and the Norwegian nation justify different standpoints on the inclusion of immigrant cultures. The Norwegian nation or Porsanger as multicultural functions as an argument for increased rights for immigrant groups, while Norway as mono-cultural, and Porsanger as part of it, functions for the opposite. Constructing everyone in Norway as ethnically “mixed”, functions both as an argument against exclusion of immigrants but also against targeted rights as such. Conversely, constructing the nation as built on several distinct peoples (Norwegian and Sámi or Kven) becomes an argument for targeted rights. This thesis shows that rights and identities are negotiated in plural and fragmented ways and in relation to other groups, the nation, and the regional community. The thesis shows that identity construction is a dialectic, context dependent, glocalised way of ordering the world.
-
(2020)Tässä tutkielmassa selvitän, minkälaisia merkityksiä maahanmuutonvastainen, rasistinen diskurssi liittää sen alle joutuviin ihmisiin maahanmuuttovastaisen Facebook-ryhmän keskusteluissa sekä, minkälaista valtaa tämä sisältää. Lähtökohtana on, ettei Suomi ole irtonainen eurooppalaisen kolonialismin perinnöstä ja kehitystutkimuksella on rooli tämän purkamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttovastaisuuteen liittyvä, rasistisesti motivoitunut kieli ei toimi vain syrjässä, vaan näkyy myös medioissa ja politiikan kentällä. Siksi on tärkeää tutkia, kuinka tämän diskurssin merkitysrakenteet muodostuvat ja operoivat. Tutkielman sekä teoreettisena että kontekstin viitekehyksenä toimii postkoloniaalinen teoria. Teorian moninaisen kirjon joukosta käytetään Sara Ahmedin postkoloniaalisen kohtaamisen teoriaa tutkielman teoreettisena työkaluna. Avainkäsitteinä ovat läheisyys ja sijainti, tunnistaminen ja tunteminen (knowing someone) sekä kuuluminen (belonging), jotka käsitteinä pyrkivät avaamaan postkoloniaalisuuden lokaaleja suhteita. Ahmedia seuraten tuntematon vieras täytyy tunnistaa, jotta hänet voidaan paikantaa, ja tunnistaminen edellyttää vieraan tuntemista sekä riittävää spatiaalisen tai diskursiivisen rajan ylittämistä paikaan kuuluvien ”meidän” läheisyyteen. Postkoloniaalisessa kohtaamisessa luodaan, sanoitetaan, tunnistetaan ja rajataan sekä kuuluvien – ”meidän” – että kuulumattomien vieraiden – ”niiden” – ryhmät. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta kokonaisuudesta: loppuvuodesta 2017 kerätyt keskustelutaltioinnit sisältäen tekstin lisäksi emojit, gif-animaatiot, kuvat ja ryhmään jaetut sisällöt sekä kesän 2019 etnografisen aineistonkeruujakson kenttämuistiinpanot. Tutkielmassa käytetään kahden metodologian yhdistelmää, jossa foucault’lainen diskurssianalyysi ja nettietnografia täydentävät toisiaan. Keskusteluaineiston analysoinnissa pääpaino on ollut foucault’laisessa diskurssianalyysissä, mutta myöhempää sosiaalisiin käytäntöihin painottunutta etnografista tutkimusjaksoa on myös ohjannut diskursiivinen katse. Tutkimuseettisistä syistä aineiston ryhmästä käytetään tutkielmassa pseudonyymiä. Aineistossa rakentuu postkoloniaalisessa kohtaamisessa toisistaan erilliset ja erilaiset joukot ”me” ja ”ne”. Nimet nousevat suoraan ryhmän omasta kielenkäytöstä. Tekstin ”meidän” ja ”niiden” välistä suhdetta määrittää rasistinen, ulossulkeva diskurssi, joka ulottuu koskemaan jokaista tekstin tietojen ”niiden” joukkoon tunnistettua siirtolaista, maahanmuuttajaa, turvapaikanhakijaa tai iholtaan joukkoon tunnistettua ihmistä. Suhdetta määrittää neljä osittain päällekkäistä, toisiinsa kytkeytyvää ja toisistaan tukea saavaa diskursiivista tiedon osaa: suomalaisuuden tavoittamattomuus ja sisään päästämättömyys, resurssien ansaitsemattomuus tai ansainta työllä ja historiallisella kiinnittymisellä Suomeen, väkivallan ja rikollisen toiminnan vääjäämättömyys ominaisuutena ja tämä väkivaltaisuus uhkana suomalaisuudelle ja suomalaisille, sekä seksi reproduktiivisena tai väkivaltaisena uhkana tai vaarana aina jollekin (Suomelle) tai jollekulle (suomalaisille naisille). Diskurssin alla ”niiden” joukkoon tunnistettujen on mahdotonta välttää suhteessa kuvattujen tietojen leimaa. Diskurssi pyyhkii jokaisen ”niiden” oman yksilöyden yli peittäen sen omilla merkityksillään. Tutkielma kuvaa myös erilaisia tapoja, joilla diskurssin tietojärjestelmä suojautuu vastapuheelta sekä ylläpitää itseään. Kuvattu diskurssi tukeutuu ja yhdistyy myös valkoisuuden, kansallisuuden ja nationalismin, maskuliinisuuden ja patriarkaatin sekä uusliberalismin diskursseihin. Tutkielman metodologiayhdistelmän valinta on onnistunut, jotta päästiin aineiston diskursiivisten merkitysten ja vallan lisäksi arvioimaan diskurssin lausumien käyttöä ja toimintaa ryhmän sosiaalisissa käytännöissä. Kehitystutkimuksen kannalta tutkielma on osoittanut, että postkoloniaalisuus tarjoaa hyödyllisen kehyksen tarkastella Suomen kontekstia ja, ettei Suomi poikkeuksena asetu koloniaalisuuden jälkioireiden ulkopuolelle. Kuten todettu, tutkielmassa esitellyn diskurssin kieli näyttäytyy myös politiikan kentällä, joten diskurssin toiminnan ymmärtäminen on olennaista myös, kun halutaan arvioida, mitä esimerkiksi maahanmuuttoon tai kehitysyhteistyöhön liittyvässä politiikan keskustelussa todella sanotaan.
Now showing items 1-7 of 7