Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p14878"

Pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena on selvittää, millaista poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua perintöverotuksesta käytiin Suomessa vaalikausina 2003–2007 ja 2007–2011. Keskeistä on tässä tarkoituksessa selvittää, millaiset tunnistettavissa olevat intressit, arvot ja poliittiset tavoitteet ovat ohjanneet perintöverotuksesta käytyä keskustelua ja ketkä tuohon keskusteluun ovat osallistuneet. Tutkimuskysymyksiä lähestytään tarkastelemalla edelleen, millaista keskustelua perintöverotuksesta on jo aiemmin käyty, miten se on ajan kuluessa kehittynyt sekä millaisin argumentein veroa on puolustettu ja vastustettu. Tutkielman aineistona hyödynnetään ensisijaisesti virallisaineistoja eli hallituksen esityksiä lakiuudistuksista sekä niiden pohjalta käytyjä keskusteluja eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoissa. Eduskunnassa käydyistä keskusteluista hyödynnetään myös kansanedustajien perintöverotusta koskeneita kirjallisia ja suullisia kysymyksiä sekä lakialoitteita. Tutkielmassa tarkastellaan edelleen perintöverotuksen käsittelyä hallitusohjelmissa sekä valikoitujen eduskuntapuolueiden vaaliohjelmissa. Yhteiskunnallisen keskustelun osalta tutkielmassa hyödynnetään Helsingin Sanomissa vuosina 2003–2011 julkaistuja uutisartikkeleja ja pääkirjoituksia sekä valikoituja, ensi sijassa oikeustieteellisiä artikkeleja. Tutkielmassa aineistoa lähestytään laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tutkielmassa analysoidaan ja eritellään käytettävää aineistoa tarkoituksin selvittää perintöverotuksesta esitetyt argumentit, vertailla siitä käytettyjä puheenvuoroja sekä muodostaa keskustelua koskevasta aineistosta laajempi yhteiskunnalliseen kontekstiin kytköksissä oleva kokonaisuus. Sisällönanalyysissä korostetaan tutkimuskohde ja -kysymykset huomioiden ennen kaikkea sen aineistolähtöistä toteutusta. Tutkielmassa havaitaan, että 2000-luvun alkuvuosina voimistui mielipidekehitys, jonka mukaisesti perusperiaatteiltaan lähes muuttumattomana pysynyt perintövero ei enää vastannut ajatusta oikeudenmukaisesta ja ajantasaisesta verotuksesta. Poliittiselle agendalle perintövero nousi vaalikaudella 2003–2007. Vaalikauden aikana hallitus laajensi perintöveron sukupolvenvaihdoshuojennuksia. Pian päätöksen jälkeen Ruotsi luopui perintöverosta, mikä lisäsi perintöveroa jo ennestään vastustaneiden vaatimuksia veron poistamiseen myös Suomessa. Perintövero oli tätä seuraten merkittävä teema sekä puolueiden vaaliohjelmissa vuonna 2007 että vaaleja seuranneissa hallitusneuvotteluissa vaalikaudelle 2007–2011. Hallitus toteutti vaalikauden 2007–2011 aikana perintöveron yleiskevennyksen ja alarajan noston, mutta sen alun perin suunnittelema perintöveron poistaminen sukupolvenvaihdostilanteissa kaatui laaja-alaiseen vastustukseen niin eduskunnassa kuin julkisuudessakin. Vaalikausina 2003–2007 ja 2007–2011 perintöverotuksesta käyty poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu osoittaa, että keskustelu perintöverotuksesta on jo lähtökohdiltaan epäsymmetristä ja teemoiltaan epäyhtenäistä. Käsittelyssä sekoittuvat usein paitsi puhtaasti verotuksen taso ja verojärjestelmän kokonaistoimivuus, myös sosiaalipoliittiset näkökohdat, yksilötaso sekä elinkeinopoliittiset motiivit. Tutkielmassa havaitaan, että eduskuntapuolueiden ja niiden kansanedustajien lisäksi perintöverotuksesta käytyyn keskusteluun osallistuivat vaalikausien 2003–2007 ja 2007–2011 aikana aktiivisesti myös etujärjestöt. Etenkin Perheyritysten liitto onnistui osaltaan politisoimaan perintöverotuksesta käytävää keskustelua nimenomaisesti elinkeinopoliittiseksi. Tutkielmassa havaitaan myös, että oikeustieteellisten asiantuntijoiden kannanotoilla ja niistä julkisuudessa käydyllä keskustelulla oli oleellinen merkitys Vanhasen toisen hallituksen kaavaileman sukupolvenvaihdostilanteiden perintöverotuksen poiston epäonnistumisessa.

Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on arvioida valtioneuvoston EU-politiikasta eduskunnalle vuonna 2021 antaman selonteon yhteydessä käydyn eduskunnan lähetekeskustelun puheenvuorojen EU-käsityksiä intergraatioteorioiden ja kehysteorian näkökulmista. Tutkielman metodina käytetään laadullista sisällönanalyysiä, jonka täydennyksenä esitetään myös muutamia määrällisiä sisällönanalyyttisiä havaintoja. Analyysin perusteella aineistosta voidaan löytää muutamia hallitsevia, lähes kaikkien puhujien jakamia kehyksiä unionin luonteesta ja integraatiosta sekä heikompia kehyksiä, jotka asettuvat osin päällekkäin ja joiden sisällä käydään poliittista kamppailua siitä, mitä unioni ja sen integraatio ovat. Hallitsevimmat ja läpileikkaavimmat tavat jäsentää aineiston EU-luonnehdintoja voidaan tiivitää viiteen pääkehykseen: EU on sisämarkkina-alue, arvoyhteisö, turvallisuusyhteisö, globaali toimija tai epäonnistunut projekti. Näiden pääkehysten alle voidaan sovittaa yksityiskohtaisempia tulkintoja, jotka voivat olla toisilleen vaihtoehtoisia, päällekkäisiä ja rinnakkaisia. Tutkielman tulosten perusteella puolueiden yleiset integraatioasenteet noudattelevat pääpiirteittäin jo 1990-luvulla tehtyjä arvioita. Muutamat havaitut muutokset esimerkiksi vihreiden, kokoomuksen ja vasemmistoliiton integraatioasenteissa noudattavat nekin tutkimuskirjallisuuden tarjoamaa teoreettista selitystä, jonka mukaan EU:n integraation monialaistuminen markkinasektoria laajemmaksi tekee sen kannattamisen helpommaksi viher- ja vasemmistopuolueille ja toisaalta saattaa latistaa keskustaoikeistolaisen kokoomuksen yhdentymismyönteisyyttä.