Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p15327"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2019)Helsingin kaupungin lastensuojelun käyttämissä sijaishuoltolaitoksissa on kerätty tietoa sijoitettujen nuorten sijoituksista ja nuoren taustoista (HOSVA-aineisto) vuosina 2004 – 2016. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää tätä aineistoa käyttäen, millaisia ovat lastensuojelun toimenpiteenä sijaishuoltolaitokseen tapahtuneet sijoitukset, millaiset tekijät vaikuttavat sijoitukseen ja erottelevat sijoituksia toisistaan. Tutkimuksessa näkökulma on lastensuojenluinstituutiota, tarkastelun kohteena ovat lastensuojelussa tehdyt toimenpiteet (sijoitukset). Tieto on kerätty lomakemuotoisesti. Tutkimuksessa käytetyssä aineistossa on 1472 havainto-yksikköä, joissa on taustatiedot sijoituksen kohteena olevasta nuoresta ja hänen perheestään ja nuoren aiemmin saamista palveluista, sijoituspykälästä ja sijoituksen syystä. Aineistoa on analysoitu käyttäen lineaarista regressioanalyysiä, ristiintaulukointia ja kysymyksenasettelusta poikkeavia vastauksia analysoiden. Keskeisenä tutkimustuloksena ovat sijoituksien alueelliset, sijoituksen pituuteen ja sijoituspykäliin liittyvät erot sijoituksissa. Helsingin suuralueet eroavat toisistaan käytettyjen sijoituspykälien ja sijoituksien kestojen suhteen. Sijoitustoimenpiteistä avohuollon sijoitukset keskittyivät nuorempiin ja huostaanoton pykälät vanhempiin nuoriin, erityisen tuen pykälät erityisluokilla koulua käyviin. Sijoituksen kesto oli tytöillä pidempi kuin pojilla ja aiemman psykiatrisen hoitokontaktin saaneilla lyhyempi kuin muilla. Lastensuojelun tutkimuksessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen kategoria sisältää useita erilaisia sijoituksien pituuksia, syitä ja perhetilanteita. Kategorian sisällä olevia eroja on sijoitusten pituuksissa ja sijoitusten toimenpiteinä kohdistuessa eri ikäisiin eri tavoin. Lastensuojelun arjessa rakenteinen kirjaaminen on haasteellista ja voi tuottaa virheellisiä tuloksia, jos kirjaamisen käytännöt eivät ole selkeitä ja arjen työn kannalta mielekkäitä.
-
(2019)Divorces have been relatively common in Finland since the 1980s. In 2005–2016 the crude divorce rate varied between 2.4 and 2.6 per 1000 whereas in Europe the rate was on average 1.8–2.1 during the same years. Due to the high divorce rates, it is important to study the consequences of parental separation on child psychological well-being. Most studies from recent decades have found significant but usually modest associations between parental separation and child behavioral and emotional problems, malaise, anxiety and forms of depression. Also some evidence for causal links between parental separation and child’s mental health has been found, but the effects are likely to vary a lot. Firstly, due to selection effect, the poorer mental health outcomes among children from separated families are also affected by other family circumstances than the separation. Secondly, based on the so-called compensation theory, recent research has discussed the potential compensating role of parents’ socioeconomic resources. However, only a limited amount of register-based studies have investigated how the impacts of parental separation for child mental health vary by parents’ socioeconomic resources. This Master’s thesis studies the association between parental separation and depressive symptoms, measured by antidepressant use, in adolescence and young adulthood. It also provides an extensive analysis of how families are selected into separation by early family circumstances, and how strongly these circumstances contribute to the risk of depressive symptoms. Finally, the study examines whether the parental education, an indicator of social and economic resources, modifies the association between parental separation and depressive symptoms. The study uses register-linked panel data that is based on a 20 % random sample of Finnish households with at least one child aged 0–14 at the end of 2000. The final study population included birth cohorts 1990–97 (N=70,478) that were followed for antidepressant use between ages 15–21 in years 2005–2012. The data comprises information on social, demographic and economic characteristics of the families together with data on psychotropic drug purchases among both parents and offspring. The associations between parental separation and antidepressant use were analyzed with Cox regression model. In line with most of the previous research, parental separation was moderately associated with depressive symptoms in adolescence and young adulthood. In the unadjusted model children with an experience of parental separation had 1.6 times (HR) higher risk of antidepressant use at age of 15–21. Considering selection, the fully adjusted model showed a significant association, almost as strong as the unadjusted model (HR 1.45). For the risk of antidepressant use, the early family circumstances were on average less favorable in the families that separated. However, the family socioeconomic circumstances, previous psychotropic drug use, parental age and marital status and child’s sex explained a minor part of the increased risk of antidepressant use among children from separated families. In the moderation analysis, the association between parental separation and child depression was moderately stronger in families where parents had completed only basic education. The result is in line with the compensation theory, but cannot be generalized to a larger population, because the differences between educational groups in the main association were not statistically significant. The study suggests that the increased risk for depressive symptoms after parental separation is partly caused by the measured and unmeasured selection. The increased risk is also likely to be partly caused by the parental separation itself. In the study population the parental separation appears to have been less detrimental to children whose separating parents have more socioeconomic resources that compensate and obviate the negative consequences for child mental health.
-
(2020)Tämä pro gradu -työ tarkastelee täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten toimintaa deittisovellus Tinderissä sosiaalisaatioprosessien ja sosiaalisen pääoman kertymisen näkökulmista. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret suuntaavat aikuisuuteen ja opettelevat aikuisuudessa tarvittavia taitoja teknologian yhä vahvemmin värittämässä arjessa. Myös nuorten keskinäiset sosiaaliset suhteet tulevat uudella tavalla neuvoteltaviksi toisiinsa kietoutuneissa kasvokkaisissa ja virtuaalisissa konteksteissa. Nuorten yksityinen tila on laajentunut sovellusten avulla aiempaa voimakkaammin online-maailmaan, joka tarjoaa puitteet osallisuudelle, toimijuuden vahvistamiselle, sosiaalisen pääoman keräämiselle ja aikuisuuden käytäntöjen opettelulle omaan tahtiin ja yhdessä lähimpien ystävien kanssa. Nuorten osallisuutta ja toimijuutta online-ympäristöissä kuitenkin rajoitetaan ulkoapäin erilaisin ikärajoin, jotka perustuvat usein sukupuolittuneille ja normatiivisille käsityksille nuorille haitallisesta toiminnasta sekä toimintaan kohdistuvista riskeistä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millä tavalla Tinderin käyttö nivoutuu osaksi nuorten naisten aikuistumisprosesseja. Näitä prosesseja tarkastellaan suhteessa nuorten toimijuutta vahvistaviin ja rajoittaviin tekijöihin, kuten iän ja sukupuolen konstruktioihin. Aineiston analysoinnin avulla selvitetään, millä tavoin nuoret naiset kerryttävät sosiaalista pääomaa sovelluksen fasilitoimassa sosiaalisessa arjessa, sekä miten julkinen ja yksityinen toiminta limittyvät osaksi heidän itse- ja vertaissosialisaatioprosessejaan. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä 18–21-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2018 aikana. Kaikki haastateltavat ovat kirjautuneet alle 18-vuotiailta nuorilta kiellettyyn Tinderiin alaikäisinä ja käyttäneet sovellusta myös ollessaan täysi-ikäisiä. Haastateltavien rekrytoinnissa hyödynnettiin Tinder-sovellusta, jonne luotiin tätä työtä varten erillinen tutkimusprofiili. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina nuorten anonymiteetin suojelemiseksi. Aineiston luokittelussa ja analysoinnissa on käytetty sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysointiprosessi on linkittynyt kiinteästi teoreettisen viitekehyksen muotoutumiseen ja tuottanut havaintoja, joita työssä peilataan sosiologiseen, nuorisotutkimukselliseen ja sosiaalipsykologiseen tutkimuskirjallisuuteen. Aineistoa tarkastellaan haastateltavien tuottamina esityksinä ja tulkintoina menneestä toiminnasta. Aiempien tutkimusten mukaan etenkin alaikäisten nuorten naisten seksuaaliseen toimijuuteen kohdistuu ulkoapäin rajoittavia normatiivisia odotuksia. Tässä tutkimuksessa Tinderiä tarkastellaan digitaalisena sosiaalisena maailmana, joka heijastelee sukupuolittuneita sosiokulttuurisia normeja. Samalla se kuitenkin tarjoaa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta irrotetun toimintakontekstin, joka tuo nuorille naisille yksityisyyttä harjoitella deittailua. Yksityisyys vahvistaa nuorten toimijuutta, sillä he voivat tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja lähestyä kiinnostavia ihmisiä sosiaalisten verkostojensa ulkopuolelta ja seksuaalista mainettaan uhkaamatta. Sovelluskonteksti vahvistaa nuorten naisten toimijuutta myös siten, että he voivat säätää hakukriteereitään, käyttää sosiaalisen median alustoja tiedonetsintätyökaluina, arvioida toisten käyttäjien luotettavuutta jo viestittelyvaiheessa sekä halutessaan poistaa epäilyttäviksi koetut kumppanit kontakteista. Tämän tutkimuksen perusteella Tinderin käyttö on keskeisessä roolissa nuorten naisten sosiaalisessa arjessa. Sovelluksen yksityinen käyttö nivoutuu kiinteästi osaksi nuorten naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita, joiden puitteissa he reflektoivat toimintaansa, odotuksiaan, motiivejaan, arvojaan ja preferenssejään kollektiivisesti. Ystävyyssuhteet toimivat myös tukiverkkona nuorten pyrkiessä suunnistamaan anonyymissä online-ympäristössä tavoitteellisesti ja riskejä välttäen. Yhdessä oppiminen, vastavuoroinen jakaminen ja kokemusten kollektiivinen reflektointi toimivat prosesseina, jotka sosiaalistavat nuoria vertaisryhmässään jaettuihin normeihin ja muodostavat nuorille kollektiivisesti jaettua sosiaalista pääomaa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten Tinderin käyttö näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kollektiivisena projektina, jossa nuoret naiset pyrkivät tukemaan ja suojelemaan toisiaan toimiessaan anonyymissä online-ympäristössä riskien ja luottamuksen välisellä jatkumolla.
Now showing items 1-3 of 3