Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p17752"

Omaishoitajuus voi olla palkitsevaa ja merkityksellistä, mutta monille omaishoitajille kokemus on raskas ja stressaava. Omaishoitajat käyvät myös usein taloudellisista syistä töissä hoitajan roolin lisäksi, jolloin omaishoitajuuden taakka koskettaa myös työpaikalla. Läheisen kuolema on elämää järisyttävä tapahtuma, josta jokaisella sen läpikäyneellä on oma yksilöllinen kokemus. Suru ja menetys ulottuvat elämän jokaiselle eri alueelle, jolloin työyhteisötkään eivät välty surun kokemuksilta. Vaikka suru ja kuolema ovat väistämätön osa ihmiselämää, ovat ne kuitenkin yhteiskunnassamme tabuja. Tämän myötä surun kokemus sekä sen kokonaisvaltaiset sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle tarkastelulle tieteellisellä kentällä. Kokemukset omais- sekä saattohoidoista läpileikkaavat niin omaishoitajien työssäkäyntiä kuin surun käsittelyä, tarjoten uniikin alustan surun kokemuksen tarkastelulle. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia läheisensä menettäneillä omaishoitajilla on omais- ja saattohoidosta, sekä miten he kokivat läheisensä kuoleman. Toisena painopisteenä tutkielmassani oli selvittää, miten omaishoitajat ovat kokeneet työyhteisön ja työn niin omais- ja saattohoitopolun kuin kuoleman jälkeisenä aikana. Tutkielman teoreettis-metodologisena lähestymistapana on tulkitseva fenomenologinen analyysi, joka tarjoaa alustan tarkastella omais- ja saattohoitopolun läpikäyneiden omaishoitajien elettyä maailmaa sekä henkilökohtaisia kokemuksia. Tutkielmassa käytettävä haastatteluaineisto on osa Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksella toteutettua tutkimushanketta, jossa selvitettiin työssäkäynnin ja omais- ja läheishoivan yhteensovittamista erilaisissa hoivatilanteissa. Hanke oli Työsuojelurahaston rahoittama ja se toteutettiin aikavälillä 1.1.2014 - 31.8.2015. Tutkielmassa käytetty aineiston osa käsittelee haastateltavien kokemuksia kuolemansairaan läheisen hoitoon osallistumisesta sekä kuolemaan liittyvän surun ja stressin käsittelystä. Tuloksista ilmenee, että omaishoitajuus koetaan raskaana, elämää rajoittavana ja sitä hankaloittavana tehtävänä. Saattohoitoihin liittyy kokemuksia epätietoisuudesta, toivottomuudesta ja surusta. Läheisen kuolema koetaan suurena stressitekijänä, johon liittyy kokemus kodin tyhjyydestä sekä arjen muuttumisesta. Hoitopolun sekä raskaiden saattohoitojen myötä kuolema koetaan myös osaltaan helpotuksena. Tulosten perusteella kokemus työstä on erilainen riippuen hoitopolun vaiheesta. Omaishoitajuuden aikana työ koetaan pääosin raskaana ja omaa jaksamista vaikeuttavana. Saattohoitojen aikana joustavuus töistä koetaan positiivisena ja välttämättömyytenä, sillä omaishoitajille on tärkeää, että he saavat viettää läheistensä kanssa näiden viimeisiä hetkiä. Kuoleman jälkeen työ koetaan hyvänä väylänä ajatusten harhauttamiseen sekä kodin emotionaaliselta taakalta levähtämiseen. Työ koetaan parhaana lääkkeenä ja henkireikänä, jolloin voi hetkeksi unohtaa oman surun.