Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p1947"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2020)Tämän pro gradu-tutkielman aiheena on lasten hyvinvointi. Tutkielma paikantuu ehkäisevän lastensuojelun kentälle. Lasten hyvinvoinnista on suhteellisen paljon laajoihin rekisteriaineistoihin ja tilastollisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Lasten hyvinvoinnin tutkimuksessa on perinteisesti keskitytty hyvinvoinnin uhkiin ja riskeihin. Hyvinvointia tuottavat ja ylläpitävät asiat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lasten koetun, subjektiivisen hyvinvoinnin tutkimus on vuosien varrella lisääntynyt, mutta sitä on edelleen verrattain vähän. Ehkäisevän lastensuojelun toimintakentillä, peruspalveluissa ja järjestöissä, tavoitetaan lapsiväestöä laajasti ja mahdollisuudet heidän hyvinvointinsa edistämiseen ovat olemassa. Kaikkien lasten hyvinvoinnin turvaaminen ei kuitenkaan ole onnistunut ehkäisevän lastensuojelun keinoin. Tässä tutkielmassa lapset nähdään oman elämänsä asiantuntijoina, sosiaalisina toimijoina ja yksilöinä, joilla on oikeuksia, näkemyksiä ja arvokasta tietoa elämästään ja hyvinvoinnistaan. Tutkielmassa sitoudutaan lasten oikeuksien ja osallisuuden edistämiseen. Tässä tutkielmassa lasten hyvinvointia tarkastellaan Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien eli elintason (having), yhteisyyssuhteiden (loving) ja itsenä toteuttamisen (being) ulottuvuuksien kautta. Lisäksi lasten hyvinvointia lähestytään subjektiivisen eli koetun hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään ehkäisevän lastensuojelun piirissä olevien lasten ajatuksia hyvinvoinnista eli siitä mikä lasten näkemyksen mukaan tuottaa heille hyvinvointia ja millaiset asiat lapset kokevat hyvinvointiaan uhkaavina. Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus. Lasten ajatuksia hyvinvoinnista kartoitettiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimushaastattelujen tavoitteena oli kysyä lapsilta heidän ajatuksiaan hyvinvoinnista. Tutkielman aineisto koostuu Pelastakaa Lapset ry:n ehkäisevän työn piirissä olleiden lasten yksilöhaastatteluista. Tutkimushaastatteluihin osallistui kymmenen 7-12-vuotiasta lasta, viisi poikaa ja viisi tyttöä. Tutkielman aineiston perusteella lasten hyvinvoinnin rakennuspalikoita ovat hyvä arki ja hyvät ihmissuhteet. Erityisesti myönteiset vuorovaikutussuhteet ovat lasten hyvinvoinnin kannalta keskeisiä. Leikki on lapsille tärkeä yhdessäolon ja vapaa-ajan vieton muoto. Lapset arvostavat tekemisen mielekkyyttä ja tekeminen koetaan mielekkääksi, kun siihen yhdistyvät hyvät ihmissuhteet sekä mahdollisuus hauskanpitoon ja leikkiin. Lasten hyvinvointia uhkaaviksi asioiksi lapset näkevät kuormittavat ihmissuhteet ja kiusaamisen. Lasten hyvinvointia ylläpitävään toimivaan arkeen kuuluvat aineelliset asiat vastaavat Allardtin hyvinvointiteorian elintasoon ja elämän aineellisiin olosuhteisiin liittyvää having-ulottuvuutta. Lasten hyvinvointiin liittyvät perhe- ja kaverisuhteet kuuluvat Allardtin hyvinvointiteoriassa yhteisyyssuhteiden eli loving-ulottuvuudelle. Lisäksi lasten hyvinvointiin kuuluu mielekäs tekeminen, kuten leikkiminen, jotka Allardtin hyvinvointiteoriassa sijoittuu itsensä toteuttamisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen being-ulottuvuudelle. Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksilla tarkasteltuna tutkielman tulokset korostavat yhteisyyssuhteiden merkitystä lasten hyvinvoinnin kannalta. Tutkielmassa havaitut lapsille merkitykselliset lasten hyvinvointiin vaikuttavat asiat ovat samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa. Näin ollen on mahdollista, että lapsen vuorovaikutussuhteiden laadulla ja mahdollisuudella hauskanpitoon ja leikkiin on yhteys lapsen koettuun hyvinvointiin. Tämän tutkielman näkökulmasta tärkein havainto on aikaisempien tutkimusten vahvistama vuorovaikutussuhteiden laadun keskeinen merkitys lasten hyvinvoinnille. Hyvät ja toimivat vuorovaikutussuhteet ovat lasten turvallisuudentunteen ja hyvinvoinnin lähde ja mahdollistavat mielekkääksi koetun toiminnan. Vaikeudet vuorovaikutussuhteissa sitä vastoin vaikuttavat negatiivisesti lasten hyvinvointiin. Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksilla tarkasteltuna sekä aikaisempi tutkimus että tämän tutkielman tulokset nostavat yhteisyyssuhteiden (loving) ulottuvuuden lasten hyvinvoinnin kannalta keskeiseksi, välttämättömäksi hyvinvoinnin edellytykseksi, joka mahdollistaa itsensä toteuttamisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen (being). Tässä tutkielmassa sitouduttiin kunnioittamaan lasten tietoa, oikeuksia ja osallisuutta. Käytännön syyt vaikuttivat tutkielman menetelmällisiin valintoihin siten, että menetelmälliset valinnat eivät tukeneet lasten osallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsia ei otettu osallisiksi kanssatutkijoina tutkielman eri vaiheisiin. Tutkielmassa lasten tieto ja oikeudet on joka tapauksessa otettu vakavasti ja niitä on kunnioitettu. Toisenlainen tutkimusasetelma olisi mahdollistanut lasten osallisuuden laajemman toteutumisen. Lisäksi toisenlainen tutkimusasetelma, jossa lapset olisivat osallistuneet kanssatutkijoina tutkimusprosessin eri vaiheisiin, olisi todennäköisesti tuottanut tavalla tai toisella erilaisia tuloksia.
-
(2020)Assuming that living is not always categorically good or categorically bad for the life’s subject, ‘wellbeing’ must be a value that is measured on a non-ratio scale. This entails that there is no significant zero point on the wellbeing level scale. The arbitrary zero point on a non-ratio scale does not signify a lack. Thus, the states of living and non-living are incomparable from the perspective of wellbeing-related interests, for a subject does not have any wellbeing level while not alive. A similar argument was put forward already by Epicurus and Lucretius. The concepts of ‘a life worth living’ and ‘a life not worth living’ are flawed. Birth and death, as coming into existence and ceasing to exist, can never either harm or benefit a life’s subject wellbeing-wise. This is true a priori. As wellbeing levels are non-ratio values, they do not cumulate. Hence, it makes little sense in trying to compare the wellbeing values of wholes, like complete lives, especially if they are of different duration. The thesis starts from a premise of ‘wellbeing’ relating to moments of time, this being the undisputed part of the different interpretations of the term. Only after carefully examining the concept of a ‘wellbeing level’ and its features, a theory is built to address the question of how to compare values of temporal wholes. In the process, all of the possible symmetrical and asymmetrical theories of the personal value of birth and death are laid out, and their relationship with the concept of ‘wellbeing’ is analyzed. The term ‘biosignificantism’ is introduced to refer to a theory according to which birth and death may both be either beneficial or detrimental to a subject from a wellbeing-point-of-view. The claims of biosignificantism are refuted by demonstrating why a significant zero point on a non-ratio scale cannot be defined. The type of non- cumulative wellbeing that a non-ratio scale entails is logically combined with features that pose some limitations on how wellbeing may be affected either causally or non-causally. These limitations are outlined. Finally, the broad implications of a theory that is named ‘bioindifferentism’ and that reduces personal value on non-ratio wellbeing are formulated. The relevant literature that is utilized in the research is largely divided: mostly separate fields of research have been devoted to the relationship of birth and wellbeing, and, on the other hand, the relationship of death and wellbeing. This master’s thesis brings the issues together. Derek Parfit’s Reasons and Persons (1984) and Ben Bradley’s Well-Being & Death (2009) are central references. Past research has been largely conducted in terms of moral philosophy which seems to have led to a lot of confusions. The thesis’s axiological focus is intended to bring the discussion back to the atom level to lay down the groundwork for also ethics.
-
(2024)This master's thesis examines how perceived neighbourhood safety is associated with socioeconomic status in Finland from 2002 to 2018. The research questions of the thesis are, firstly, how well do measures of socioeconomic status explain perceived neighbourhood safety within people living in Finland, and secondly, has the importance of socioeconomic status in explaining experiences of insecurity changed over time. As perceived insecurity in the neighbourhood is observed to be a markedly gendered phenomenon, it is thirdly examined whether the association of socioeconomic status with perceived neighbourhood safety is different according to gender. The examination is based on the European Social Survey (ESS) data of Finland, which are somewhat representative samples of the population living in Finland. Perceived neighbourhood safety is part of the ESS core questionnaire, which has been carried out in EU countries every second year since 2002. The data used in this thesis has been collected in nine waves, in such a way that data from every even year in the timeframe 2002-2018 is used. For this purpose, the data have been merged and the final analyses include a total of 17 955 respondents. The development of perceived neighbourhood safety or insecurity over time is examined through three periods of years, which are 2002-2006, 2008-2012, and 2014-2018. The method used in the work is logistic regression, for the needs of which the response variable that measures insecurity has been coded as binary. Perceived neighbourhood safety over time in the light of the ESS surveys has not previously been investigated in Finland with a similar method and perspective. Looking at the relationship between socioeconomic status and perceived neighbourhood safety, it is observed that a lower level of education explains the experiences of insecurity in both women and men, but the connection disappears in men when background variables and other measures of socioeconomic status are held constant. On the other hand, for women, the level of education remains a statistically significant factor for experiencing insecurity in all models. When examining changes over time, it is found that the experiences of insecurity in the neighbourhood area have decreased for women, so that, above all, insecurity has decreased for those who have completed higher education. Within men, perceived insecurity in the neighbourhood is experienced less, and no statistically significant changes are detected over time according to the level of education. Instead, within male respondents, a process of differentiation according to perceived adequacy of income is observed during the time period, in such a way that those men who felt that they could get by with their current income experienced a decrease in perceived insecurity, while this did not happen to the other male respondents. At the level of all respondents, perceived insecurity in the residential area has decreased during the time period observed, but indications are found that the positive development has been slower or even stagnant in population groups of lower socioeconomic status. Experiences of insecurity have negative health effects on the ones having the experience. The connection of socioeconomic status to perceived insecurity points to an additional dimension of inequality among those living in Finland. On a general level, it was observed that lower socioeconomic status, measured according to several different indicators, predicted higher perceived neighbourhood insecurity.
-
(2024)Tässä tutkielmassa arvioidaan Hyvä kierre -projektin verkostotason tuloksellisuutta Provanin ja Milwardin (2001) viitekehykseen perustuen. Hyvä kierre -projektin verkostotason tuloksellisuutta tarkastellaan verkostokoordinaattoreiden haastattelujen ja toimintakertomusten perusteella hyödyntäen monimenetelmällistä lähestymistapaa. Haastatteluiden analysointi suoritetaan käyttäen teorialähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Toimintakertomuksia analysoidaan vuorostaan kvantifioinnin ja sisällön erittelyn keinoin. Tutkimuskysymyksenä on: Minkälaisia verkostotason tuotoksia ja tuloksia Hyvä kierre - projektin työ on tuottanut? Verkostotason tuloksellisuuden arviointia tehdään kolmeen pääteemaan perustuen: jäsenet, palvelut ja organisointi. Ensimmäiseksi jäsenten pääteemassa arvioidaan kolmea verkostotason tuloksellisuuden osa-aluetta: jäsenten määrän kasvua, jäsenten sitoutumista verkoston päämääriin sekä suhteiden vahvuutta ja moninaisuutta. Näiden verkostotason tuloksellisuuden osa-alueiden arvioitavia tuloksia ja tuotoksia ovat jäsenten määrän kasvun lisäksi Instagram-tilin seuraajien määrä, kyselyiden vastaajamäärät, verkoston jäsenyyksien pysyvyys, yhteistyön luonne, jäsenyyksien moniammatillisuus ja verkoston suhteiden multipleksiyys (engl. multiplexity). Toinen pääteema liittyy Hyvä kierre -projektin palveluihin. Palveluiden pääteemassa arvioidaan projektin tarjoamien palveluiden määrän kasvua. Tämän verkostotason tuloksellisuuden osa-alueen arvioitavia tuotoksia ovat: palvelujen määrän kasvu ja se, missä määrin projektin tarjoamat palvelut kohtaavat jäsenten tarpeet. Kolmas pääteema arvioi Hyvä kierre -projektin organisointia. Organisoinnin pääteemassa arvioidaan projektin tarjoamien palvelujen koordinaatiota ja integraatiota. Osana tämän verkostotason tuloksellisuuden osa-aluetta arvioidaan seuraavia tuotoksia ja tuloksia: hallitseeko, ohjaako ja koordinoiko verkoston hallitsijaorganisaatio verkoston toimintaa ja palveluntarjontaa sekä missä määrin verkoston hallitsijaorganisaatio hankkii ja jakaa resursseja verkostolle. Hyvä kierre -projektin jäsenten ja palveluiden pääteemoihin liittyvät tulokset ja tuotokset viittaavat vahvasti siihen, että Provanin ja Milwardin (2001) teorian mukainen verkostotason tuloksellisuus toteutuu Hyvä kierre -projektissa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Provanin ja Milwardin (2001) teorian mukaiset verkostotason tulokset ja tuotokset toteutuvat organisoinnin pääteemassa jäsenten ja palveluiden pääteemoja heikommin, vaikka siinäkin on nähtävissä vahvuuksia. Erityisesti jäsenmäärä, jäsenten moniammatillisuus, suhteiden vahvuus ja moninaisuus ja Hyvä kierre -projektin valmius vastata jäsenten tarpeisiin ovat sellaisia determinantteja, joiden voidaan olettaa vahvistaneen Hyvä kierre - projektin tuloksellisuutta verkostotasolla. Lisäksi verkostotason tuloksellisuutta voitaisiin aiemman tutkimuksen valossa nostaa nykyisestä hankkimalla jäseniltä resursseja ja jakamalla niitä Hyvä kierre -projektissa aiempaa systemaattisemmin, vahvistamalla jäsenten sitoutumista ja yhteistyötä sekä koordinaatiota parantamalla.
-
What’s next for Finland? : a broad inquiry into strengths and weaknesses of the economy of Finland (2020)Finnish economy performed remarkably well for decades after the war. Finland achieved an enviable standard of living with a combination of free-market capitalism and extensive welfare state. The long period of growth, which was temporarily disrupted by the 1990s depression, culminated in the spectacular rise of Nokia that pushed the entire country forward. Eventually the period of growth ended in global financial crisis of 2007-2008. While Finland’s neighbors were able to bounce back in few years, it took a decade for Finland to recover, and the effects of the prolonged recovery are felt yet today. This dissertation focusses on identifying the underlying reasons to Finland’s poor performance in recent years. The research question in this dissertation is broad: to identify significant trends and phenomena that cross sector boundaries and cannot be described by a single model and a narrow approach. The approach is to systematically review well established theories, sector by sector, and then present cross-country evidence to shed light on Finland’s economy. A lot of emphasize is on Schumpeterian endogenous growth theory, which explains why firms invest in research and development. Schumpeterian theory is tested with a panel data regression, using sector-level Product Market Competition data and data on triadic patent presentations. Data used in this dissertation is collected from public sources, including Statistics Finland, Eurostat, OECD, UN, ILO, WIPO and The World Bank. A Statistically significant and positive relationship between PMC and rate of innovation was found to exist using Finnish data for 2013 and 2017. As PMC has declined in key industries in Finland, it means that firms’ incentives to innovate have decreased. This coincides with austerity measures that have impacted public sector R&D spending. These factors, among with others, have contributed to Total Factor Productivity decline, which is worrisome. Other notable findings include Finland’s post-crisis growth in private demand, that substantially contributed to Finland’s recovery. However, much of that growth comes from spending on housing, water, electricity, gas and other fuels, that is related to steep increase in electricity transmission tariffs. In other words, increased spending reduced welfare. As overall conclusion, Finland needs a more strategic approach to economic policy. Finland would benefit from focusing on policies that spur innovation and generate growth, namely, stronger focus on market economy and R&D. Deregulation, supporting the market economy, and lowering the obstacles that stand in the way of immigration of skilled workers, are examples of those policies.
Now showing items 1-5 of 5