Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p27421"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkimuksen lähtökohtana on tuoda kuuluviin autismin kirjon henkilöiden omaa ääntä ja tuottaa tietoa sekä heidän tarpeistaan että voimavaroistaan yhteiskunnan jäseninä. Tutkimus lisää myös tuntemusta neurologisen monimuotoisuuden paradigmasta, jonka mukaan neuroerityisyyksissä, kuten autismin kirjossa, ei ole kyse sairaudesta vaan monimuotoisuudesta voimavaroineen ja vaikeuksineen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää autismin kirjon henkilöiden kokemuksia osallisuudesta ja osattomuudesta yhteiskunnassa. Tutkimus on kiinnostunut siitä, mitä merkityksiä autismin kirjon henkilöt antavat osallisuuden ja osattomuuden kokemuksille yhteiskunnan jäseninä ja millä tavoin he haluaisivat osallistua yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kyselyllä kerätyistä avoimista vastauksista. Vastaajat ovat yli 18-vuotiaita autismin kirjon henkilöiksi itsensä määritteleviä henkilöitä, jotka ovat saaneet tiedon tutkimuksesta erilaisten autismiin liittyvien foorumeiden välityksellä. Kysely toteutui ajalla 1.11. – 31.12.2016 Helsingin yliopiston E-lomakkeena ja siihen vastasi yhteensä 37 osallistujaa. Tutkimuksen tulokset syntyvät teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla sosiaalisen ulkopuolelle jäämisen teoriaa soveltaen. Osallisuuden ja osattomuuden kokemukset käsitetään kuuden ulottuvuuden kautta: työmarkkinat, taloudellinen, institutionaalinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja tilallinen ulottuvuus. Seitsemäs ulottuvuus jäsentyy aineistolähtöisen analyysin kautta. Työmarkkinallisella ja taloudellisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta syntyy osaamisen kautta ja osattomuuden tuntemuksia taas koetaan joustamattomien vaatimusten vuoksi. Arvostusta toivotaan tukemaan osallisuutta. Institutionaalisella ja sosiaalisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta syntyy vaikuttamisen kautta ja kokemukset eriarvoisuudesta muodostavat myös osattomuuden tuntemuksia. Osallisuutta tukemaan toivotaan hyväksyntää. Kulttuurisella ja sosiaalisella ulottuvuudella kokemus osallisuudesta tapahtuu arvojen kautta ja osattomuuden tuntemuksia koetaan leimaantumiseen liittyen. Ymmärrystä toivotaan tukemaan osallisuutta. Kokemus rikkaasta sisäisestä maailmasta ja vahvasta yhteydestä ympäristöön nousee tuloksista löydöksenä, jota ei voi mielekkäästi paikantaa osallisuuden kuuteen ulottuvuuteen, joten sille rakentuu oma seitsemäs ulottuvuus. Tutkimuksen tulokset kuvaavat autismin kirjon henkilöiden suhdetta yhteiskuntaan osallisuuden ja osattomuuden kokemusten sekä toiveiden kautta. Tutkimus esittää, että autismia ei tulisi nähdä pelkästään häiriönä vaan myös voimavarana. Autismi on olemisen tapa, josta neurotyypillisetkin voivat inspiroitua. Autismista tarvitaankin lisää tietoa sosiaalitieteellisestä näkökulmasta sivuuttamatta kuitenkaan autismin neurologista perustaa. Tärkeää olisi ottaa kokemusasiantuntijoita mukaan tiedonmuodostukseen. Kokemuksellisen tiedon lisääminen tarpeista ja voimavaroista edistäisi myös tarkoituksenmukaisten palvelujen kehittämistä aikuisille autismin kirjon henkilöille.
-
(2017)Nuorten aikuisten työkyvyttömyys ja työmarkkinoilta syrjäytyminen ovat yhteiskuntapoliittisen keskustelun keskiössä 2010-luvun Suomessa. Nuorten ikäluokkien työkyky nähdään työurien pidentämisen kannalta keskeisenä tekijänä. Työkykyyn liittyviksi kansainvälisiksi haasteiksi on tunnistettu erityisesti mielenterveyteen liittyvän työkyvyttömyyden sekä nuorten työkyvyttömyyden lisääntyminen. Mielenterveys toimii perustana myös muun terveyden toteutumiselle ja se on olennainen osa yksilön toiminta- ja työkykyä. Nuorella iällä tapahtuneeseen työmarkkinoilta syrjäytymiseen liittyy niin negatiivisia kansantaloudellisia vaikutuksia kuin myös useita yksilön kannalta negatiivisia hyvinvointivaikutuksia. Pitkiin sairauspoissaoloihin liittyy kohonnut riski pysyvään työkyvyttömyyteen. Tutkimalla mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen esiintyvyyttä on mahdollista tunnistaa työkyvyttömyyteen yhteydessä olevia tekijöitä ja saada kuva mielenterveyden häiriöiden aiheuttaman työkyvyttömyyden tasosta. Tutkielmassa tarkastellaan mielenterveysperusteisten sairauspoissaolopäivien esiintyvyyttä 20–34-vuotiaassa väestössä iän, sukupuolen sekä työmarkkina-aseman mukaan vuodesta 2005 vuoteen 2013. Tarkastelu on rajattiin vähintään 12 kalenteripäivää kestäneisiin pitkiin sairauspoissaoloihin. Tutkielmassa on käytetty rekisteripohjaista tutkimusaineistoa. Aineistossa on yhdistetty Kelan etuusrekisteristä haetut tiedot myönnetyistä sairauspäivärahajaksoista, Suomen väestöstä tehty 70 prosentin väestöotos sekä Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon perustuva tieto henkilöiden työmarkkina-asemasta. Tutkielmassa tarkastellaan sairauspoissaolopäivien vuosittaisia määriä sekä poissaolojen keskimääräisiä pituuksia graafisesti sekä ristiintaulukoimalla. Tulosten mukaan naisilla on enemmän mielenterveyden häiriöistä johtuvia pitkiä sairauspoissaolopäiviä kuin miehillä kaikissa eri työmarkkina-asemaryhmissä. Poissaolopäivien määrä on lisääntynyt vuodesta 2005 sekä 20–24-vuotiailla miehillä että naisilla. Naisilla poissaolopäivien määrä on lisääntynyt myös 25–34-vuotiailla. Masennus ja muut mielialahäiriöt aiheuttavat eniten mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja sekä miehillä että naisilla. Miehillä toiseksi eniten poissaolopäiviä aiheuttava tautiryhmä oli skitsofrenia, skitsotyyppiset häiriöt ja harhaluuloisuushäiriöt. Naisilla toiseksi suurin tautiryhmä oli neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt. Mielenterveysperusteisissa sairauspoissaolopäivissä on työmarkkina-aseman perusteella havaittavissa selkeä jako työelämässä ja sen ulkopuolella olevien välillä. Työsuhdetta vailla olevilla opiskelijoilla, työttömillä sekä työmarkkina-asemaltaan tuntemattomilla esiintyy 1,5–2,5-kertaisesti mielenterveysperusteisia sairauspoissaolopäiviä työntekijöihin verrattuna. Sairauspoissaolot ovat myös näihin ryhmiin kuuluvilla nuorilla aikuisilla keskimäärin huomattavasti pidempiä kuin työntekijöiden tai alempien ja ylempien toimihenkilöiden ryhmiin kuuluvilla. Tutkielman tulosten perusteella työkyvyttömyyden ehkäisyyn tähtäävät toimet näyttävät jakautuvan 2000-luvun Suomessa eriarvoisesti työmarkkina-aseman mukaan. Nykyiset työkyvyn tukemiseen ja työkyvyttömyyden ehkäisyyn tähtäävät prosessit eivät mielenterveyden häiriöiden kohdalla näytä tavoittavan työelämän ulkopuolella olevia nuoria aikuisia samalla tavalla kuin niitä, jotka ovat mukana työelämässä. Työurien pidentämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen kannalta olisi tärkeää, että mielenterveyden häiriöiden yhteydessä esiintyviin työkyvyn ongelmiin puututtaisiin aiemmin myös työelämän ulkopuolella olevien kohdalla. Näin olisi mahdollista ennaltaehkäistä pysyvän työkyvyttömyyden syntymistä.
Now showing items 1-2 of 2