Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p27526"

Tutkielman aiheena on itsemurhasta omaisten näkökulmasta rakentuva kuva suomalaisessa omaelämäkerrallisessa kirjallisuudessa. Itsemurhia tehtiin Suomessa vuonna 1990 miltei 1500, minkä jälkeen lasku on ollut melko tasaista vuosina 1987–1996 toimineen kansallisen itsemurhien ehkäisyprojektin ansiosta, ja vuonna 2019 itsemurhia tehtiinkin enää 746. Laskusta huolimatta itsemurhien määrä on väestön kokoon nähden melko korkea ja sen vuoksi on selvää, että itsemurhat vaikuttavat monien suomalaisten elämään. Itsemurhaa on jonkin verran tutkittu omaisten näkökulmasta ja aiempien tutkimustulosten mukaan itsemurha jättää omaisiin pysyvät jäljet, jotka näkyvät vielä useiden vuosien jälkeen tapahtuneesta. Itsemurhia käsittelevän aiemman tutkimuskirjallisuuden lisäksi otan aineistoni luonteen vuoksi tutkielmassani osaa myös kaunokirjallisuutta osana sosiaalityön tiedontuotantoa käsittelevään tutkimukselliseen keskusteluun. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on kaksijakoinen. Ensinnäkin tarkastelen aineistoa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jolloin ymmärrän aineistossa käytetyn kielen toimintana ja todellisuutta luovana ja muokkaavana. Teoreettisen viitekehyksen toinen osa muodostuu elämäkertatutkimuksesta. Aineistonani toimii viisi suomalaista omaelämäkerrallista kirjaa, joissa omainen kuvailee läheisen itsemurhaa ja kokemuksiaan siihen liittyen. Aineistoa tarkastelen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensinnäkin etsin vastausta siihen, millaista ymmärrystä itsemurhasta kokonaisvaltaisena ilmiönä rakennetaan näissä teoksissa. Toiseksi kysyn, miten itsemurhan tehneen läheiset kuvaavat ja merkityksellistävät tapahtuman vaikutuksia heidän omaan elämäänsä. Jäsensin aineistosta neljä puhetapaa, joilla läheisen itsemurhaa kuvattiin. Itsemurha näyttäytyi rohkeana tekona, tekijän omana päätöksenä, epäitsekkäänä tekona sekä tabuna. Omaisten tapoja kuvata ja merkityksellistää läheisen itsemurhan aiheuttamaa kokemusta jäsensin viideksi diskurssiksi. Kokemus näyttäytyi absurdina, kokonaisvaltaisena, kehollisena ja särkevänä, merkityksettömyytenä sekä vihana ja ulkopuolisten odotuksiin vastaamattomana. Tutkielman tulokset osoittavat, että läheisen itsemurhaa kuvattiin paikoin jopa glorifioiden sitä. Tämä näkyi muun muassa kunnioituksena koskien itsemurhan tehneen henkilön päätöstä sekä tapana kuvata itsemurhaa poikkeuksellista rohkeutta ja epäitsekkyyttä vaativana tekona. Lisäksi omaisten kuvauksissa korostuivat läheisen itsemurhan moninaiset, paikoin jopa ristiriitaiset sekä kokonaisvaltaiset vaikutukset omaisen elämään. Kokonaisuudessaan tutkielma tuottaa tärkeää tietoa itsemurhasta omaisen näkökulmasta tarkasteltuna. Sosiaalityöntekijät joutuvat töissään kohtaamaan sekä itsetuhoisia että läheisen itsemurhan kohdanneita asiakkaita, jolloin ilmiön syvällisempi ymmärtäminen nousee tärkeään rooliin.