Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p3727"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2024)Internationell adoption har under de senaste åren varit ett populärt samtalsämne i flera europeiska länder. Allt fler adopterade har framfört sina åsikter om adoption och också väckt misstro till adoptionsprocesser. I Finland har debatten däremot varit relativt tyst. Mitt mål med denna studie var att låta de finländska internationellt adopterade bli hörda. Syftet med denna magisteravhandling är därför att lyfta fram de adopterades livsberättelser och attityder till adoption. Forskningsfrågorna är: 1. Hur beskriver de adopterade sina liv och de viktigaste händelserna i deras liv? 2. Vilken betydelse anser de adopterade att deras adoptionsbakgrund har i deras liv? 3. Vilka attityder till adoption framkommer bland de adopterade? Studiens empiriska material består av åtta semistrukturerade intervjuer med internationellt adopterade. Resultatet har analyserats med hjälp av teorier om livsberättelser och livslopp samt befintlig adoptionsforskning. I resultatet presenteras hur relationer, identiteter samt hur betydelsen att vara adopterad kommer fram i adopterades livsberättelser. Dessutom redogörs det för informanternas attityder gentemot adoption och deras förbättringsförslag till adoptionsorganisationer, adoptionssökande och adoptivföräldrar. I studien framkommer att adopterade inte upplever att de fått tillräckligt med känslomässigt stöd från sina adoptivföräldrar. Deras adoptivföräldrar har inte upplevts kunna stöda dem i deras identitetsfrågor och deras identitetsuppfattning. De adopterades identitetsuppfattning har främst baserat sig på hur mycket de vet om sin adoptionsbakgrund samt andra människors åsikter. Alla förutom en av de adopterade upplevde även sig i grunden ha positiva attityder gentemot adoption. Trots detta hade alla förbättringsförslag och önskemål på adoptionssystemet, adoptionssökande och adoptivföräldrar. De önskar dem vara mer öppna, ärliga och genomskinliga. Denna avhandling har stor vikt i dagens samhälle då diskursen gällande internationell adoption är på tapeten i grannländerna. En stor del av informanterna i avhandlingen har också försökt skapa en diskurs om ämnet i Finland, de känner dock inte att de blivit hörda. Denna avhandling är därför viktig eftersom den vill ge de internationellt adopterade i Finland en möjlighet att bli hörda.
-
(2018)Denna pro gradu- avhandling är en narrativ studie och syftar att belysa nationell adoption utifrån de adopterades synvinkel, genom deras unika livsberättelser. Studien granskar med hjälp av dessa livsberättelser hur vuxna nationellt adopterade gestaltar sina liv, sin identitetsprocess samt eventuella rådande kulturella paradoxer kring nationell adoption och nationellt adopterade. Studiens teoribildning består av narrativitet, identitet och anknytning. Som analysmetod har jag utnyttjat tematisk narrativanalys i strävan efter att framhäva de adopterades berättelser, betraktelser och upplevelser i relation till studiens forskningsproblematik. Informanterna för denna studie består av fem nationellt, externt adopterade personer i åldern 40–70, som är bosatta i Finland. Forskningens centrala frågeställning är följande: Hur ser informanterna själva på sin adoption och sin identitetsskapandeprocess? Hur gestaltar informanterna sina liv som adopterade i relation till omgivningens syn på inhemsk adoption? De centrala teman som framkom i de adopterades berättelser var rötternas och den biologiska familjens betydelse, öppenhet gällande adoptionen, rotlöshet, skam, identitetsprocessen, adoption som en livslång process, behov av stöd samt de kulturella paradoxerna gällande inhemsk adoption. Studies resultat påvisar att adoption är en livslång, mångfacetterad, individuell process. Ur studien framgår hur adopterade har en individuell, unik historia och erfarenheterna, tankarna samt känslorna gällande adoption kan således variera. Vidare konstaterades att adopterade uppfattar vetskapen gällande det egna ursprunget betydelsefull och avgörande, specifikt för den adopterades identitetsskapandeprocess samt känslan av rotlöshet och utanförskap. Adoptionen bör delges barnet tidigast möjligt i eftersträvan att adoptionen blir en naturlig del av familjekonstellationen samt den adopterades identitet. För att kunna bearbeta adoptionen samt bygga en hel identitet, bör adoptionen behandlas öppet och transparent under uppväxten, men även senare i vuxenåldern. Öppenheten kan minska de adopterades behov av att skapa fantasier kring den biologiska bakgrunden samt risken att de adopterade förblir ensamma med sina känslor, tankar och frågeställningar. Detta kan i sin tur ha en preventiv effekt gällande den adopterades risk att drabbas av personliga svårigheter senare i livet. Resultaten påvisar även den trygga anknytningens betydelse för en såväl fysisk, psykisk som social utveckling. Studiens resultat förklarar hur en brusten anknytning och tidig separation från den biologiska föräldern kan ha en effekt på både den adopterades identitet och förmåga att skapa tillit. Detta kan medföra utmaningar gällande skapande och upprätthållande av stadigvarande och trygga relationer, vilka är avgörande för individens välmående. Den biologiska familjen upplevdes viktig och medförde en känsla av trygghet. Vetskapen om de biologiska rötterna samt möjligheten att spegla sig i sina biologiska familjemedlemmar uppfattades som den saknade pusselbiten och bekräftade den adopterades identitet samt stödde bearbetandet av den egna adoptionen. Detta uppfattades även ha en positiv och stärkande effekt på relationen till adoptivfamiljen. I resultaten framhävdes även de professionellas kunskap gällande tematiken samt det sociala arbetets betydelse och stöd för såväl den adopterade som adoptivfamiljen. Den stereotypa uppfattningen gällande adopterade som offer, som räddats genom adoption framstod klart i resultaten. Även omgivningens uppfattning att adopterade bör vara tacksamma för sin adoption betonades. Studien påvisar hur den nationella adoptionens historia har bidragit med en stigmatisering samt tabu gällande ämnet. De nationellt adopterade uppfattar sig samt den nationella adoptionen som osynliga i vårt samhälle. Studien ämnar tillföra nya infallsvinklar och vidga den existerande uppfattningen gällande ett ämne som varit relativt okänt, bidra till den utvecklingsprocess som för tillfället pågår inom adoptionsväsendet och genom detta öka de inhemskt adopterades synlighet i samhället.
-
(2017)Tässä tutkielmassa keskitytään adoptiossa syntyvään sukulaisuuteen suomalaisten aikuisten adoptoitujen kannalta. Tutkielma nivoutuu osaksi antropologista sukulaisuudentutkimusta. Antropologinen adoptiontutkimus on keskittynyt länsimaissa usein vanhempien kokemuksiin ja kansainvälisiin adoptoituihin sekä identiteettiin. Tässä tutkielmassa sivutaan identiteettiä mutta erityisesti tutkimuskysymykseksi nousee tiedon rooli näiden adoptoitujen sukulaisuuden käytännöissä. Muiden tieteenalojen adoptiotutkimuksiin verrattuna tässä tutkielmassa korostetaan kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kontekstin merkitystä. Teoreettinen tausta on sukulaisuudentutkimuksen uudessa paradigmassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kesällä-syksyllä 2014 puolistrukturoituja teemahaastatteluja käyttäen. Aineisto koostuu 1950-1990-luvuilla Suomesta ja kansainvälisesti adoptoitujen sekä muutaman näiden vanhemman haastatteluista. Aineisto teemoiteltiin osin teoria-, osin aineistolähtöisesti ja teemat koottiin yhteen, jolloin niistä syntyi työn perusrakenne. Tutkimuksessa kuvataan kontekstina suomalaisen perheen ja adoption historiaa ja nykypäivää teorialähteiden avulla ja jäljitetään perheen eksklusiivisuuden ja inklusiivisuuden tendenssejä, jotka ovat vaikuttaneet adoptioon viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi myöhemmin työssä analysoidaan tiedon ja identiteetin kulttuurista yhteyttä ja vallitsevan, eksklusiivista kuulumista korostavan identiteettitarinan vaikutusta adoptoitujen sukulaisuustiedon käytäntöihin. Kerätyn aineiston valossa adoption vahvin tiedollinen käytäntö on ollut adoptiosta ja synnyinvanhemmista vaikeneminen ja tätä salaisuutta myös adoptoidut kantavat ja toisaalta käyttävät strategisesti hyväkseen kohdatessaan perheen ulkopuolisen maailman. Adoption jälkipalvelu osoittautuu adoptoiduille sekä esteeksi että mahdollistajaksi adoptiota ja synnyinsukua koskevaa tietoa hankittaessa ja käytettäessä. Adoptoitujen joukossa nousussa on ollut vaikenemisesta luopuminen ja tiedon selvittäminen, etsiminen, ja tässä adoptoidut käyttävät erilaisia temporaalisia strategioita, kuten pysähdyksiä, vain tiettyyn pisteeseen etenemistä ja tulevaisuuteen suuntautumista yhteydenpidossa synnyinsukulaisiin. Tiedon puute saa adoptoidut usein kuvittelemaan erilaisia mahdollisuuksien maailmoita ja selvitettyä tietoa synnyinsuvuistaan he punovat valikoidusti osaksi identiteettitarinoitaan. Tiedolle löytyy myös rajat: se ei voi korvata yhdessä elettyä elämää ja jaettua historiaa ja synnyinsuvun osaksi tuleminen ja sukulaisuussuhteiden luominen on usein työlästä ja onnistuu vain suhteessa joihinkin sukulaisiin. Tutkielman valossa voi sanoa, että tieto on adoptiossa syntyvässä sukulaisuudessa merkittävässä roolissa ja adoptoidut käyttävät sitä strategisesti, mukauttavat sitä ja sen vaikutuksia itseensä ja suhteisiinsa. Tässä tutkielmassa otetaan myös osaa klassiseen antropologiseen sukulaisuudentutkimuksen keskusteluun sukulaisuuden luonteesta ja tullaan siihen johtopäätökseen, että adoptioissa syntyvä sukulaisuus on hybridistä: adoptiosuku ja synnyinsuku erottuvat ja yhdistyvät adoptoitujen kokemuksissa ja saavat merkityssisältöjä vahvasti suhteessa toisiinsa jatkuvassa prosessissa.
-
(2017)Tämän pro gradun tutkimuskohteena ovat suomalaiset Etelä-Afrikasta lapsen adoptoineet vanhemmat. Työn lähtökohtana on ensinnäkin se, että adoptoidut kokevat Suomessa rodullistamista. Toinen lähtökohta on se, että adoptiodiskurssissa kannustetaan adoptiovanhempia pitämään lapsen taustaa ja kulttuuria mukana lapsen elämässä. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kulttuurin merkitys perheessä kasvaa, mitä suurempi on lapsen ja vanhemman välinen ulkonäöllinen ero. Rodun ja kulttuurin kysmykset kietoutuvat siis yhteen. Tämän työn tarkoituksena on tutkia miten suomalaisissa adoptioperheissä käsitellään rotua ja kulttuuria. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia jännitteitä adoptioperheen arjessa syntyy? Mitä suhtautumistapoja jännitteisiin vanhemmilla on? Työ sijoittuu adoptiotutkimuksen ja rodun tutkimuksen risteykseen. Yhdistän David H. Kirkin (1964) teorian adoptiovanhemmuudesta 2000–luvun kriittiseen adoptiotutkimukseen. Tutkimukset ja teoriat käsittelevät samaa asiaa: miten adoptiovanhemmat suhtautuvat itsensä ja lapsensa välisiin eroihin. Tämän lisäksi haen kriittistä pohjaa postkoloniaalista Pohjoismaisesta tutkimuksesta, joka auttaa sovittamaan pääosin Yhdysvaltalaisen adoptiotutkimuksen suomalaiseen kontekstiin. Aineisto muodostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin kesällä 2016. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineiston järjestelemisessä käytettiin Coffeyn ja Atkinsonin (1996) koodauksen työkaluja. Analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi, johon sovellettiin Bente Halkierin (2011) analyyttisen yleistämisen työvälineitä. Keskeiset tulokset ovat, että perheeseen syntyy jännitteitä sekä kulttuurista että rodusta. Etelä-Afrikka on kaikkien perheiden elämässä jollain tasolla läsnä. Vanhemmat kuitenkin voivat kyseenalaistaa roolinsa eteläafrikkalaisen kulttuurin ylläpitäjinä. Perheen sisäinen erivärisyys aiheuttaa jännitteitä kodin sisällä ja ulkopuolella. Perhe ja lapsi kohtaavat arjessaan rasismia. Aineistosta muodostuu kolme suhtautumistapaa, joilla vanhemmat pyrkivät purkamaan näitä jännitteitä: tavallisuutta korostava, sensitiivinen ja monikulttuurinen suhtautumistapa. Ensimmäisessä pyritään minimoimaan lapsen ja vanhemman välisiä eroja, toisessa ne hyväksytään ja kolmannessa niitä korostetaan. Työn keskeiset johtopäätökset ovat, että ulkoiset paineet asettavat adoptioperheisiin jännitteitä, mutta adoptiovanhemmilla on erilaisia tapoja purkaa niitä. He käyttävät näitä suhtautumistapoja liukuvasti eri tilanteissa. Vanhempien toiminta mukailee pitkälti sitä, mitä adoptiodiskurssissa heiltä odotetaan. Keskeinen tapa käsitellä vanhemman ja lapsen välisiä eroja on tukeutua adoptiovertaisryhmään.
Now showing items 1-4 of 4