Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p4541"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2017)Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, miten alhainen syntymäpaino on yhteydessä moniin kroonisena kansantautina tunnettuihin sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin, tyypin 2 diabetekseen ja verenpainetautiin. Mekanismin arvellaan liittyen elimistön ohjelmoimisena tunnettuun tapahtumaan, jossa raskauden kriittisessä vaiheessa tapahtunut ulkoinen ärsyke sotkee elimistön elimen kyvyn säädellä elimistön toimintoja. Tämä näkyy kohonneena sairausriskinä myöhemmällä iällä. Tutkimus keskosia kohtaan on lisääntynyt tasaisesti samaan aikaan, kun heidän henkiinjäämistodennäköisyys on parantunut keskoskaappien teknologisen kehityksen ansiosta. Vastaavasti alhaisen syntymäpainon tiedetään olevan riskitekijä myös ADHD:lle. ADHD:n kehityskulku noudattelee usein ongelmien kasaantuvaa kehitystä siten, että varhaisessa vaiheessa alkanut häiriö vaikuttaa henkilön koulunkäyntimenestykseen ja myöhempiin työuriin. ADHD:llä on voimakas perinnöllinen tausta ja se todetaan useammin pojilla kuin tytöillä. Huolimatta ADHD:n korkeasta periytyvyydestä sosiaalinen ympäristö on tärkeässä osassa siinä, ilmeneekö jokin periytyvä häiriö ja miten voimakkaasti tämä häiriö ilmenee. Tutkimuksessa pyritään kiinnittämään erityinen huomio sukupuolten välisiin eroihin ja sosioekonomisiin tekijöihin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin kompensatorisina tekijöinä äidin koulutustaustaa, perheen tuloja, perhetyyppiä ja maahanmuuttajataustaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineen ylläpitämää EKSY014-rekisteriaineistoa. Aineisto sisältää 20 prosentin satunnaisotoksen kaikista Suomen kotitalouksista, joissa asui vuoden 2000 lopussa 0-14-vuotiaita lapsia (n = 415 000). Rekisterin pohjana toimivat Tilastokeskuksen, THL:n, Kelan sekä ETK:n rekisteritiedot,joiden väliset tiedot voidaan yhdistää keskenään. Lapsien syntymäpainotiedot on haettu THL:n ylläpitämästä syntymärekisteristä ja ADHD-oireiden tunnistamiseen käytettiin Kelan tietoja reseptilääkeostoista sekä THL:n hoitoilmoitusrekisterin sisältämiä tietoja. Varsinaiseen tutkimusotokseen kuului yhteensä 168 286 henkilöä. Tutkimuksen pääasiallisena menetelmänä käytettiin elinaikamallinnukseen kuuluvaa Coxin suhteellisten vaarojen menetelmää, jonka avulla eri syntymäpainoluokkien ja ADHD:n välistä suhteellisia vaaroja voitiin vertailla keskenään. Analyysin pohjalta havaittiin, miten lapsen alhainen syntymäpaino oli yhteydessä ADHD:hen siten, että riski kasvoi mitä kevyempiin syntymäpainoluokkiin tarkastelussa siirryttiin. Sukupuolten väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin taustamuuttujien vakioimattomia yhteyksiä. Analyysin avulla kävi ilmi, että äidin alhainen koulutusaste, perheen matala tulotaso ja yksinhuoltajuus kasvattivat kaikki itsessään lapsen ADHD-riskiä. Tytöillä alle kilonpainoisten keskosten vakioimaton yhteys ADHD:n oli 5,27-kertainen ja pojilla 3,5-kertainen. Kun näiden ja useiden muiden sekoittavien tekijöiden vaikutusta tarkasteltiin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä vakioimalla, säilyi alhaisen syntymäpainon kasvattava riski erittäin korkeana. Alle kilon painoisten tyttöjen kohdalla vakiointi nosti hieman yhteyden riskiä (5,36) ja pojilla yhteys hieman laski noin 2,5-kertaiseksi Tutkimuksen pohjalta ei havaittu sellaisia tekijöitä, joilla olisi ADHD:ltä suojaavaa tai altistavaa ulottuvuutta. Kun tupakointia ja alhaista syntymäpainoa tarkasteltiin yhteisinä riskitekijöinä, näyttäisi siltä, että näiden vaikutuksissa on selvästi päällekkäisyyttä ADHD-riskin suhteen. Tutkimuksessa havaittiin, miten tärkeässä osassa raskaudenaikaiset tekijät ja kriittiset kasvuvaiheet ovat myöhemmin ilmenevän terveyden kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa havaittiin riskien kasaantumiseen liittyviä elämänkaariepidemiologisia prosesseja, joissa ADHD:n diagnoosiriski kasvoi pojilla lähes kolminkertaiseksi ja tytöillä 3,5-kertaiseksi, jos alhaisen syntymäpainon lasten äiti oli tupakoinut raskauden aikana On hyvin mahdollista, että yhteys selittyy osittain raskaudenaikaisella terveyskäyttäytymisellä ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen voi olla yksi mahdollisuus ennaltaehkäistä ADHD:n kehittymistä. Tutkimuksen valossa ADHD:n ennaltaehkäisy olisi hyödyllisintä ajoittaa syntymää tai kouluikää edeltäneeseen aikaan, ennen kuin ADHD:stä johtuvat varsinaiset ongelmat alkavat kasaantua.
-
(2012)Syftet med denna undersökning är att studera hur familjen och föräldrarna som har ett barn med ADHD och/eller uppmärksamhetsstörning har upplevt diagnostiseringsprocessen av sitt barn och hur de upplever att ha blivit bemötta av omgivningen. Hur beskrivs händelserna kring diagnostiseringen av barnet samt hur upplever föräldrarna det då deras barn får en diagnos? Dessutom utreds huruvida föräldrarna anser eller upplever att deras barn och de själva är negativt särbehandlade eller stigmatiserade, i vilka situationer de upplever det samt hur de handskas med upplevelser av detta slag. Med föräldraperspektiv avses att utreda föräldrarnas synpunkt på familjens liv och deras syn på familjen, barnet och processen kring diagnostiseringen samt hur de blir bemötta av olika aktörer i samhället. Genom att ge röster till föräldrarna lyfts en helhetsbild av familjernas vardagsliv fram. Målgruppen i forskningen är föräldrar som har barn som har ADHD eller aktivitets- och uppmärksamhetsstörning. En del barn kan även ha tilläggsdiagnoser av olika slag. Sammanlagt sju föräldrar, varav sex mammor och en pappa, med barn som har ADHD eller aktivitets- och uppmärksamhetsstörning har blivit intervjuade och berättat om hur de själva upplever att de blivit bemötta i samhället. Studien utfördes i Helsingforsregionen och barnen var i åldern 5-18 år. Detta är en kvalitativ studie med halvstrukturerade temaintervjuer där tilläggsfrågor har ställts längs med samtalet. Frågorna indelades i fem teman gällande familjen, händelseförloppet kring barnets utveckling, bemötandet/omgivningens attityder, nuläget med föräldrarnas/familjens situation idag, samt frågor som behandlar föräldrarnas syn på vad ADHD beror på samt eventuell stigmatisering och hur familjen i så fall handskas med det. Teoretiskt bygger avhandlingen på olika perspektiv på funktionshinder och teorier om stigma. Föräldrarnas upplevelser när de har blivit negativt särbehandlade eller mött stigmatisering i familjens liv visade sig uppkomma både i samhället och bland släktingar och vänner. Även i skola och dagvård blev föräldrarna negativt bemötta. Bland släktingar och vänner uppstod situationer med kränkningar och negativ kritik som ledde till en minskad social kontakt. Det fanns ett klart uttalat missnöje med barnrådgivningens agerande. Föräldrarna efterlyste mera stöd i ett tidigare skede. Den långa väntetiden mellan remiss och tid till utredning var svår att förstå. Föräldrarna fick kämpa för att få del av olika stödformer. Föräldrarna efterlyste även mera information från de olika instanserna till föräldrarna. Däremot beskrev föräldrarna sina erfarenheter av bemötandet på utredningsinstanserna som goda, även om de påpekade det svåra i upplevelsen av att få en diagnos och inte få tillräckligt stöd och redskap att jobba med. Resultaten visar att det kritiska kring diagnostiseringsprocessen var ta reda på information helt själva. Vardagen och byråkratin kring diagnostiseringen kändes tung. Föräldrarna kände sig utelämnade och utan stöd. Samtidigt var bemötandet i omgivningen icke stödande. Detta har konsekvenser för barnfamiljernas officiella nätverk, såsom barnrådgivningen, barndagvården och skolan. Kunskapen ger dessutom utmaningar och möjligheter till intresseorganisationerna inom området och deras politiska arbete. Förhoppningen är att den kunskap som denna undersökning kommit fram till skall kunna användas som hjälp då de personer, institutioner och instanser som arbetar med familjer som har barn med ADHD utvecklar sin verksamhet.
-
(2022)Toiminnalliset häiriöt ovat elämänlaatua heikentäviä sekä työ- ja toimintakykyä haittaavia oireita ja oireyhtymiä, joiden syy ei selviä somaattisissa tai psykiatrisissa tutkimuksissa ja joiden taustalla ei ole rakenteellista elinjärjestelmän vikaa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Toiminnallisten häiriöiden poliklinikka tarjoaa kuntoutujilleen erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja, joista yksi on poliklinikan toteuttama psykologin ja sosiaalityöntekijän ohjaama Psykologisen joustavuuden ryhmäinterventio. Sen sisältö perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan, ja interventiossa pyritään lisäämään kuntoutujien psykologista joustavuutta. Tutkimuskysymykseni on seuraava: Miten toiminnallisista häiriöistä kärsivät henkilöt kokevat hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisen ryhmäintervention suhteessa omaan kuntoutumiseensa? Kuvaan tutkimuksessani toiminnallisista häiriöistä kuntoutumista ryhmäintervention avulla ja erityisesti tarkastelen kuntoutujien subjektiivisia kokemuksia liittyen ryhmäkuntoutukseen. Lopuksi pohdin psykologisen joustavuuden taitoharjoittelun merkitystä toiminnallisesta häiriöstä kuntoutumisessa sekä terveyssosiaalityöntekijän roolia tervehtymiseen tähtäävässä kuntouttavassa työssä. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja sen aineisto kerättiin toiminnallisten häiriöiden poliklinikan ryhmäkuntoutusinterventiossa syksyllä 2020. Ryhmä kokoontui kuusi kertaa puolitoista tuntia kerrallaan. Tutkimukseni on virittäytynyt etnografisesti ja perustuu metodologisesti pääosin lyhyeen osallistuvaan havainnointiin ja teemahaastatteluihin. Analysoin tutkimusaineiston sisällönanalyysin avulla. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella toiminnallisista häiriöistä kärsivät henkilöt kokivat hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisen ryhmäintervention omaa kuntoutumistaan tukevana. He saivat konkreettisia työkaluja toiminnallisten oireidensa kanssa toimeen tulemiseksi ja oireiden vaikutusten vähentämiseksi omaan elämäänsä. Lisäksi he oppivat psykologisen joustavuuden taitoja. Aineiston perusteella toiminnallisesta häiriöstä kuntoutumista tukevat vertaisten olemassaolo, ryhmän moninaisuus, luottamuksellinen ilmapiiri, tervehdyttävän tiedon saaminen ymmärrettävässä muodossa, erilaisten kokemuksellisten harjoitusten tekeminen yhdessä sekä kotitehtävinä, harjoitusten reflektointi, rauhallinen eteneminen sekä valmius suunnitelmien muuttamiseen, kaksi ohjaajaa, pieni ryhmäkoko sekä tapaamiskerran pituus puolitoista tuntia. Lisäksi tutkimukseni tulokset kertovat siitä, että psykologisella joustavuudella on merkitystä toiminnallisesta häiriöstä kuntoutumisessa. Tutkimuksen mukaan terveyssosiaalityöntekijällä on paikkansa myös sairaudesta kuntoutumiseen tähtäävässä työssä. Tutkimukseni perusteella kuntoutuskäytäntöjä ja sosiaalityöntekijän toimenkuvaa poliklinikalla voidaan kehittää. Tutkimukseni hyödyttänee tätä laajemminkin toiminnallisista häiriöistä kärsiviä henkilöitä, koska se kannustaa kokeilemaan kuvatunlaista kuntoutusinterventiota toteutettavaksi eri tasoilla ja eri ammattiryhmien yhteistyönä. Tutkimukseni paikantuu erityisesti sosiaalitieteisiin ja sosiaalityöhön, mutta se on hyödynnettävissä myös psykologian ja lääketieteen aloilla.
Now showing items 1-3 of 3