Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p4791"

Tutkielma tarkastelee kriittisesti ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessia ja luvan myöntämisen edellytyksiä suhteessa prosessin läpikäyneen kokemuksiin. Erityisen tarkastelun kohteena on ihmiskaupan uhrille inhimillisen yksilöllisen syyn perusteella myönnetyn oleskeluluvan edellytykset. Tutkielman perusteella erityisen tärkeäksi ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessin kannalta nousee kysymys siitä, milloin maahanmuuttoviranomaiset arvioivat hakijan aseman tarpeeksi haavoittuvaksi. Tutkielma käsittelee seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa nimenomaan laajemmin siirtolaisten oikeuksia koskevana kysymyksenä ja jäsentelee yleisesti siirtolaisuuden hallinnan ja erityisesti oleskelulupajärjestelmän aiheuttamia ongelmia seksityön, siirtolaisuuden ja ihmiskaupan näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on se, millaiseksi institutionaalinen ihmiskaupan uhrin lupaprosessi muodostuu suhteessa sen läpikäyneen kokemuksiin sekä se mitkä tekijät ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessissa edesauttavat myönteisen oleskeluluvan saamista ja mitä luvan edellytyksenä oleva ”haavoittuva asema” käytännössä tarkoittaa. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri lähteestä kerätystä aineistosta: ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessin läpi käyneen haastattelusta, hänen tapaustaan koskevista maahanmuuttoviraston dokumenteista ja asiassa avustaneen asianajajan haastattelusta. Koska aineisto on koottu tapaustutkimukselle ominaisesti useasta eri lähteestä, myös sen analyysissä käytetään erilaisia menetelmiä. Analyysin lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi siinä merkityksessä, että ajattelen todellisuuden rakentuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Haastatteluaineistoa luetaan narratiivisen näkökulman avulla koska nimenomaan haastateltavan kertomus on se, jota vasten tutkielman muuta aineistoa analysoidaan. Maahanmuuttoviraston dokumenttien analyysissä sovelletaan kriittistä diskursiivis-narratiivista luentaa sillä niiden osalta kiinnostuksen kohteena eivät niinkään ole kertomukset sinänsä vaan myös se millaisia diskursseja ne sisältävät. Analyysi nojaa seksityön, kriittisen ihmiskaupan ja kriittisen siirtolaisuuden tutkimuksen piirissä käytyihin tutkimuskeskusteluihin. Tutkielman analyysi osoittaa, että ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessissa maahanmuuttoviranomaiset toimivat portinvartijoina ja soveltavat oleskelulupakäytäntöjä sen mukaan, onko hakijan uhrikertomus uskottava ja herättääkö se heissä myötätuntoa vai ei. Kaikkein helpommin täydellisen ja legitiimin uhrin statuksen saa henkilö, joka rikoksen kohteeksi joutuessaan on fyysisesti ja henkisesti heikko ja viaton. Analyysi osoittaa, että haastateltavalle myönnettiin oleskelulupa vasta kun hänen tilanteensa pystyttiin konkretisoimaan sellaisiksi yleismaailmallisiksi biologisia lakeja noudattaviksi ongelmiksi, jotka voitiin paikallistaa sairaan ruumiista. Sairaan ruumiin legitiimi kärsimys toimii ikään kuin hakijan haavoittuvuuden mittarina. Sen mukaan kärsimys, jonka taustalta voidaan lääketieteellisesti tunnistaa tauti on uskottavampi kuin epämääräisistä vaivoista tai ongelmista kärsivien potilaiden tai turvapaikanhakijoiden kokemus.