Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p5674"

Pro-graduni käsittelee dopingin määrän vähentämistä urheilussa. Tutkin dopingin määrän vähentämistä urheilussa peliteoreettisin keinoin. Katson urheilua tutkimuksessani taloudelliselta kannalta. Tutkimukseni metodina käytän kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen motivaationa voidaan pitää nykyisen antidopingtoiminnan toimimattomuutta ja sitä, kuinka paljon rahaa urheilussa liikkuu. Täten on hyvä kitkeä urheilusta vilppi pois. Aiemmassa kirjallisuudessa voidaan erottaa selvästi kaksi eri tutkimus-suuntaa. Osa tutkimuksista keskittyy yksittäisten urheilijoiden kannustimeen käyttää dopingia. Osa tutkimuksista taas keskittyy siihen, kuinka antidopingorganisaatioiden toiminta ei ole uskottavaa. Kun tutkitaan dopingin määrän vähentämistä urheilussa dopingin käytön kannustimien vähentämisellä, voidaan saada seuraavia johtopäätöksiä. Yksi keino vähentää dopinginkäyttöä on lajien sääntömuutokset, jolloin urheilijat joutuvat tekniikkamuutoksiin ja täten dopingin vaikutus suoritukseen vähenee. Myös rangaistuksen koventaminen ja esimerkiksi sakkorangaistuksiin siirtyminen voisi toimia dopingin käytön kannustimen pienentämiseen. Kun dopingia ja harjoittelua katsotaan substituutteina, voidaan huomata antidopingtoiminnalla olevan myös haittapuolia, kuten harjoittelun kannustimen pieneneminen. Tämän takia myös sallittu suorituskyvyn parantaminen pitää ottaa huomioon rankaisumenetelmää mietittäessä. Jos taas dopingin käyttö ja sallittu suorituskyvyn parantaminen lasketaan komplementaarisiksi toisilleen todennäköisyysvaikutus vaikuttaa dopingin käyttöä kasvattavasti. Pohjapalkalla taas voidaan pienentää dopingin käytön kannustinta, sillä silloin voitosta saatava hyöty pienenee. Aikaisemmista tutkimuksista käy myös ilmi, kuinka sijoitusperusteinen rankaisujärestelmä toimisi dopingin ehkäisemisessä paremmin kuin tämän hetkinen järjestelmä, jossa urheilijoita rangaistaan tasavertaisesti sijoituksesta riippumatta. Antidopingorganisaatioiden uskottavuuden puutetta voidaan katsoa kahdelta kantilta; sekä kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla että kansallisilla antidopingorganisaatioilla on omat uskottavuuden puutteensa. Kansallisen antidopingtoiminnan uskottavuuden puute liittyy siihen, kun organisaatiot ovat taloudellisesti sidoksista kansallisiin olympiakomiteoihin. Olympiakomiteat saavat helpommin rahoitusta, kun valtion urheilijat pärjäävät kilpailuissa ja tämä taas ajaa kansallista antidopingorganisaatiota höllentämään valvontaa. Tämä voidaan estää sillä, että kokonaisuudessaan antidopingtoimintaa hoitaa kansainvälinen organisaatio, sillä tällä ei ole kannustinta kohdella eri valtioiden urheilijoita eritasoisesti. Myös kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla on oma uskottavuuden puutteensa, sillä se on taloudellisesti kytkettynä kansainväliseen olympiakomiteaan. Kiinnostus olympialaisia kohtaan romahtaisi, jos lajiensa huiput käryäisivät dopingista, eivätkä täten saisi osallistua olympiakilpailuihin. Tämän takia myös kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla on kannustin lieventää dopingvalvontaa. Tämä voidaan estää tekemällä kansainvälisestä antidopingorganisaatiosta täysin riippumaton urheilukilpailuiden järjestäjistä. Toinen vaihtoehto on palkata antidopingtoiminnan johtajaksi henkilö, jonka inho dopingia kohtaan on pohjaton. Kolmas vaihtoehto kitkeä kansainvälisen antidopingtoiminnan luottamuspula on asettaa toiminnan johtajalle ”tulospalkkaus” tehdystä työstä.