Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p6165"

Now showing items 1-6 of 6

Accounting for minority-majority relations : The construction of identity positions in the blogs of Finnish politicians with immigrant background

Dakash, Susanna (2017)

Recent years have witnessed a polarisation of public discussions on migration and refugee policies in Europe, and the position of immigrants and multiple ethnicities in European nation-states. While most research conducted on the issue takes a majority perspective, this thesis aims to examine the minority voice in public debates. The objective of this thesis is to gain an understanding on how three politicians in Finland with an immigrant background – Abdirahim Hussein, Nasima Razmyar and Ozan Yanar – account for minority and majority relations and immigrant belonging and participation in their blog posts, and what identity positions they construct for themselves, for other immigrants and for majority members. The theoretical framework for this thesis draws from social constructionism and three branches of discursive research: discursive psychology, positioning theory and rhetorical psychology. The data, collected from online blog posts between April 2014 and December 2016, consists of 68 blog posts. The blogs selected deal with immigration and intergroup relations. A thorough analysis revealed five different interpretative repertoires that the poli-ticians use to account for minority-majority relations: the hierarchy, the humanistic, the antagonistic, the collectivistic and the individualistic repertoires. The identity positions the repertoires offered for the politicians were, respectively, those of the success story, the mo-ral human being, the good citizen and the contributor. The positions constructed for other immigrants were those of second-class citizens, the ordinary people, the victims and the diverse community members. The individualistic repertoire casts both groups in the posi-tion of independent choice-makers. Moreover, the analysis pointed out the positions that were constructed for the majority public (the positions of dominant group, the ordinary people, the victims of false politics, the diverse community) and for political opponents (the position of dissidents). The closer examination of these repertoires and the subject positions they made available suggested that they functioned to legitimise immigrant belonging and participation by evoking universal human principles of morality and collectivity, by constructing a more inclusive Finnishness, and by undermining the credibility of those critical of immigration. Moreover, the analysis indicates that politicians of immigrant background have to manage at least three interdependent group relations – the relationship with their own and other ethnic minority groups, with the public consisting mainly of majority members, and with the mainstream or extreme political opponents. The most central references for this thesis were, among others, Verkuyten’s (2005) Ethnic Identity, Billig’s (1995) Banal Nationalism, Billig’s (1987) Arguing and Thinking, Potter and Wetherell’s (1987) Discourse and Social Psychology, Suoninen’s (1992) Perheen kuvakulmat, and Varjonen’s (2013) Osallistuja vai ulkopuolinen?.
Intergenerational Caregiving within Chinese One-Child Transnational Families : Qualitative Study of How Chinese Migrants in Finland Experience Caring for Their Parents in China

Pajari-Xiang, Laura (2021)

The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers.
Pelkoon ja maahanmuuttoon liittyvät diskurssit puoluejohtajien turvapaikanhakijakeskustelussa eduskuntavaaleissa 2019

Vainio, Laura (2020)

Tarkastelen tutkimuksessani pelon diskurssia julkisessa turvapaikanhakijakeskustelussa, tarkemmin vuoden 2019 eduskuntapuolueiden puheenjohtajien vaalitenteissä ja vaalikonevastauksissa. Laajemmin puheenvuorot muodostuvat osaksi turvapaikanhakijoihin liittyvää pelon diskurssia. Suomi on yhteiskuntana ollut aidosti sekä monikulttuurinen että nationalistinen, vaikka nämä käsitteet ymmärretään arkikielessä usein toisilleen vastakkaisiksi. Siksi maahanmuuton, kansallisuuden ja vierauden herättämien tunteiden tutkimus on ensisijaisen tärkeää. Pelolla on tärkeä rooli vallitsevien valtasuhteiden ylläpitämisessä, ja siksi juuri turvapaikanhakijoihin liittyvän pelon diskurssin tutkiminen on ensisijaista. Tutkimukseni tärkein tavoite oli kuvata, tulkita ja näin luoda käsitys siitä, miten pelkoa ja turvapaikanhakijoita käsiteltiin julkisessa keskustelussa Suomessa eduskuntavaaleja edeltävänä ajanjaksona vuonna 2019. Tutkimustulokseni on, että puoluejohtajat keskittyivät puheenvuoroissaan analysoimaan meitä ja muita, Suomea yhtenä hegemonisena kansakuntana. Tuloksieni mukaan puoluejohtajien puheenvuorot on luokiteltavissa neljään, maahanmuuttoon ja pelkoon liittyviin diskursseihin: luotettavan Suomen diskurssi, kansakuntadiskurssi, hyödyllisen maahanmuuton diskurssi ja uhkaavan pelon diskurssi. Kolme ensimmäistä kuvaavat maahanmuuttoa, mutta niitä värittää myös ajatus jonkin toisen uhkaavuudesta. Neljäs, uhkaavan pelon diskurssi puolestaan keskittyy torjumaan pelkodiskurssia. Tutkimukseni kuvaa, että kaikki puoluejohtajat osallistuivat puheenvuoroissaan osallistuvat pelon diskurssin ylläpitämiseen tunnustamalla turvattomuuden olemassaolon ja legitimoimalla sitä erilaisin keinoin. Kaikki neljä diskurssia kertovat pelosta eri asioita, ja pyrkivät joko vähentämään tai lisäämään sitä, tarjosivat pelolle erilaisia selityksiä ja antoivat tunteelle erilaisia muotoja. Ne keinot, joilla pelon tai turvattomuuden tunnetta pyrittiin diskursseissa vähentämään, voivat saada joko nationalistisia kaikuja tai monikulttuurisuutta itseisarvona puoltavia sävyjä.
”Se on omasta aktiivisuudesta kiinni” : Työntekijäkansalaisuus maahanmuuttajataustaisten ammatillisten opiskelijoiden kokemuksissa ja uratoiveissa

Isoaho, Mikael (2017)

Ammatillista koulutusta on Suomessa viime vuosina kehitetty pitkälti työelämälähtöisesti ja työmarkkinoiden tarpeisiin, ja sitä määrittävää koulutuspolitiikkaa ovat hallinneet markkinalähtöiset ajattelusuuntaukset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden työelämään liittyviä kokemuksia ja odotuksia työntekijäkansalaisuuden viitekehyksessä. Työntekijäkansalaisuudelle ominaisinta on kansalaisuuden inklusiivisen osallisuuden kytkös palkkatyöhön osallistumiseen: työntekijäkansalainen ansaitsee työstään palkkaa, maksaa palkastaan veroja ja sosiaaliturvamaksuja, ja on oikeutettu niiden nojalla työeläkkeeseen ja muihin ansiosidonnaisiin sosiaaliturvaetuuksiin sekä työsuhteensa perusteella työterveydenhuoltoon. Työntekijäkansalaisuus onkin ytimeltään kansalaisuutta, jossa osallisuus yhteisön jäsenyydestä toteutuu työmarkkinoilla palkkatyöntekijän asemassa. Työntekijäkansalaisuudelle läheisenä käsitteenä tutkimuskirjallisuudessa esiintyy aktiivinen kansalaisuus, johon sisältyy vahva ajatus yksilön vastuusta omasta pärjäämisestään ja toimijuudesta yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Tutkielman keskeisenä tutkimustehtävänä on selvittää, ovatko ammattiin opiskelevat maahanmuuttajataustaiset opiskelijat omaksuneet työntekijäkansalaisuuden eetoksen ja millaisia työntekijäkansalaisuudelle ominaisia arvoja heidän puheessaan ilmenee. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta pääkaupunkiseutulaisissa toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa toteutetusta ryhmäkeskustelusta, joissa osallistujia on yhteensä 31. Osallistujat suorittivat ammatillista perustutkintoa maahanmuuttajille suunnatussa koulutuksessa. He edustivat kaikkiaan 20 eri kansallisuutta ja heidän mediaani- ikänsä oli 30 vuotta. Ryhmäkeskusteluaineistot on analysoitu diskurssianalyyttisin menetelmin tarkastellen keskusteluissa ilmeneviä teorialähtöisiä merkityskehyksiä: kunnollisuutta, maahanmuuttajuutta, suomalaisuutta ja osallisuutta sekä kehysten yhtymäkohtia toisiinsa. Merkityskehykset ovat tässä tarkastelussa näkökulmia työntekijäkansalaisuuden eri ulottuvuuksia ilmentäviin puhetapoihin. Tutkielman analyysissa ilmeni, että ryhmäkeskustelujen opiskelijat näkevät palkkatyön ja työuran moraalisesti velvoittavana elämänpolkuna. Opiskelijoiden puheessa korostui yksilön vastuu omasta tekemisestään ja aktiivinen uran edistämiseen suuntautuva toimijuus. Tämä ilmeni eritoten optimistisena suhtautumisena koulutuksessa toistuvaan viestiin siitä, että maahanmuuttajien ja kantaväestön mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat samat ja että pärjääminen on itsestä kiinni. Hyvinvointivaltiolliset rakenteet ja sosiaaliturva nähtiin oikeutettuina silloin, kun niitä nauttiva kansalainen maksimoi oman toimijuutensa olemalla mahdollisimman aktiivinen työmarkkinoilla ja kehittämällä osaamistaan ja ammattitaitoaan. Opiskelijoiden puheessa korostui vahva usko siihen, että vastoinkäymiset ja jopa rakenteellisen syrjinnän työmarkkinoilla voi suurelta osin selättää omalla aktiivisuudella. Avointa kritiikkiä koulujärjestelmää, ammatillista opetusta ja suomalaista yhteiskuntaa kohtaan opiskelijat toivat esiin lähinnä vain puhuessaan yksittäisistä vastoinkäymisistään koulutuksessa ja työssäoppimisjaksoilla. Opiskelijat eivät juuri korostaneet maahanmuuttajataustaansa työmarkkinatilanteeseensa vaikuttavana erityisasemana, vaan katsovat omaavansa lähtökohtaisesti samat uramahdollisuudet kantasuomalaisten kanssa. He kuitenkin liittivät maahanmuuttajuuteen vahvoja moraalisia velvoitteita, olettaen, että maahanmuuttajina heiltä odotetaan korostunutta aktiivisuutta ja vastuullisuutta. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä esitetään, että ryhmäkeskusteluihin osallistuneet opiskelijat olivat omaksuneet sellaisen työntekijäkansalaisuuden eetoksen, jossa palkkatyön ja siihen liittyvän aseman kautta haettiin oikeutusta suomalaisen yhteiskunnan jäsenyydelle. Palkkatyö ja normatiivinen työntekijäkansalaisuus eivät kuitenkaan olleet opiskelijoille itsetarkoitus tai elämän mielekkyyden ensisijainen lähde. Palkkatyö ei tuonut osallisuutta esimerkiksi harrasteyhteisöissä tai perhe-elämässä, vaan sen kautta haettiin nimenomaan legitiimiä asemaa siinä yhteisössä, joka on miellettävissä laajasti suomalaiseksi yhteiskunnaksi. Opiskelijoiden puheesta välittyvän eetoksen nähtiin heijastelevan koulutuspolitiikkaa hallitsevia äänenpainoja. Tutkielma miellettiin osaksi työntekijäkansalaisuuden käsitteen kautta ammatillista koulutusta lähestyvää tutkimussuuntausta, ja sen katsottiin täydentävän erityisesti niiden tutkimusartikkelien näkökulmia, joissa tarkastelun kohteena ovat joko ammatillisten oppilaitosten opettajat tai koulutuspoliittisten asiakirjojen kieli.
Turvapaikanhakijat, naiset ja väkivalta : Miten asiantuntijat puhuivat maahanmuuttajista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta talvella 2015-2016?

Vainikka-Howard, Erja (2017)

Talvella 2015–2016 kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita saapui Suomeen Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Afganistanin kriisialueilta. Suuri osa heistä oli nuoria muslimimiehiä. Tulijoiden määrä oli Suomen oloissa poikkeuksellisen suuri ja aiheesta nousi vilkas keskustelu lehdistössä. Osa keskustelijoista näki maahantulijat erityisesti suomalaisille naisille vaarallisina. Tämän tutkielman tutkimuskysymys on: miten asiantuntijat puhuivat maahanmuuttajista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ajanjaksolla 15.10.2015–15.3.2016? Tutkielmassa on tarkasteltu asiantuntijoiden puheenvuoroja aiheesta kahden sanomalehden palstoilla. Tutkimusaineisto muodostui yhteensä 92:sta Helsingin Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien palstoilla julkaistusta lehtiartikkelista. Tutkielman viitekehys on feministinen. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tarkasteltu ihmisoikeuksien loukkauksena ja yksittäisiä tekoja laajempana pyrkimyksenä ylläpitää sukupuolten välisiä yhteiskunnallisia järjestyksiä. Työ on tehty fenomenografista tutkimusotetta hyväksi käyttäen. Fenomenografia mahdollistaa erilaisten käsitysten tarkastelun samanarvoisina. Tutkimusaineistosta löytyneistä asiantuntijoiden puheenvuoroista on muodostettu alakategorioita, ja näistä edelleen kattavampia kuvauskategorioita. Lähestymistapa on aineistolähtöinen. Asiantuntijoiden esittämistä käsityksistä on aluksi muodostettu kaksi ryhmää: yksilön näkökulmaan sekä yhteiskunnan ja kulttuurin näkökulmaan keskittyvät käsitykset. Yksilön näkökulmasta esitetyt puheenvuorot on jaettu asiantuntijaan, uhriin ja tekijään keskittyviin käsityksiin. Asiantuntijakäsitykset kulttuurin ja yhteiskunnan näkökulmasta jakautuvat yhtäältä osapuolten taustakulttuureja koskeviin käsityksiin ja toisaalta yhteiskunnan väkivaltaan puuttumisen keinoja koskeviin käsityksiin. Yhteiskunnan keinoina väkivaltaan puuttumiseksi nähtiin tekijöihin kohdistuvat rangaistukset ja valvonta, väkivallan ennaltaehkäisy ja yhteistyö maahanmuuttajien kanssa sekä uhreille tarjottava apu. Sukupuolinen ahdistelu ja väkivalta on liitetty keskusteluun naisten asemasta julkisessa tilassa. Asiantuntijat käyttivät heillä olevaa diskursiivista valtaa ylläpitämään olemassa olevaa sukupuolijärjestystä ja yhtenäisen sukupuoli-identiteetin ideaa. Myös asiantuntijan oman roolin tarkastelu on ollut näkyvässä osassa asiantuntijoiden puheenvuoroissa.
Vertaismentorointi maahanmuuttajataustaisten nuorten ammatillisten opintojen tukena

Alanko, Tiina (2020)

Suomessa peruskoulun jälkeinen tutkinto on usein käytännössä edellytys työelämään pääsemiselle. Vieraskielisen väestön määrä on Suomessa jatkuvassa kasvussa, ja koulutus on perinteisesti ollut täällä kotouttamispolitiikan keskiössä. Tilastojen mukaan, maahanmuuttajataustaiset henkilöt keskeyttävät toisen asteen opinnot useammin kuin kantaväestöön kuuluvat. Tutkielman tavoitteena on tarkastella maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden koulutuksessa kohtaamia haasteita ja vertaismentoroinnin mahdollisuuksia niiden ratkaisussa. Nuorten sosiaalisen tuen lähteiksi nimitetään useimmiten vanhemmat, opettajat ja vertaiset. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajavanhemmat eivät puutteellisen kielitaidon tai koulutusjärjestelmän heikon tuntemuksen vuoksi usein pysty auttamaan lapsiaan opinnoissa. Kouluilla ei välttämättä ole resursseja tai osaamista tukea vieraskielistä opiskelijaa. Koulutyöhön tukea etsitäänkin usein vertaisilta, sisaruksilta tai vanhemmilta kavereilta. Maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuspolkuja ja sosiaalisia suhteita on Suomessa tutkittu jonkin verran, mutta koulutukseen liittyvästä vertaismentoroinnista ei juuri ole aiempaa tutkimusta. Maisteritutkielma toteutettiin toimeksiantotyönä Maahanmuuttajien työ, koulutus ja kulttuuri ry:n vetämälle MUN KAVERI -hankkeelle. Hankkeessa opinnoissaan pidemmällä olleet opiskelijat auttoivat ja tukivat ammatilliset opintonsa haasteelliseksi kokevia nuoria. Aineisto koostuu vertaismentorointitoimintaan osallistuneiden nuorten haastatteluista. Tutkielman teoreettinen tarkastelu keskittyy sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan ja siihen, miten ne vaikuttivat nuorten koulutuspolulla etenemiseen ja näkyivät vertaismentoroinnin aikana. Aineiston analyysissä käytettiin narratiivista tutkimusmenetelmää ja A.J. Greimasin luomaa aktanttimallia. Analyysin myötä aineistosta hahmottui kaksi tarinan tasoa: yhteiskunnallinen ja yksityinen. Niiden pohjalta muodostettiin tyyppitarinat, joiden kautta tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin. Aineiston perusteella päädytään tulokseen, että kohderyhmälle opiskeluhaasteita tuovat yhteiskunnallisella tasolla erityisesti ohjauksen ja kielitaidon puute, maahanmuuttajien heikko tietämys mielenterveys- ja oppimisvaikeuksista sekä niihin avun saamisesta ja ammattikoulutuksen opintouudistuksen mukanaan tuomat haasteet. Yksilötasolla korostuvat elämänhallinnan ongelmat, priorisoinnin vaikeus sekä oikea-aikaisen ja asiantuntevan tuen tavoittamisen hankaluus. Haastatellut nuoret kokevat päässeensä opinnoissa eteenpäin hankkeen tarjoaman vertaistuen avulla. Vertaismentoroinnin etuja ovat etenkin samaan ikäryhmään ja kulttuuritaustaan kuuluminen sekä mahdollisuus löytää samaistuttavia roolimalleja. Tulosten perusteella on tärkeää, että tarjolla oleva apu on joustavaa, henkilökohtaista ja saavutettavaa. Aineiston nuoret kärsivät kulttuurisen pääoman vajeesta, jota he paikkaavat kerryttämällä sosiaalista pääomaa vertaistuen muodossa. Vertaismentoroinnin myötä lisääntynyt sosiaalinen pääoma mahdollistaa myös kulttuurisen pääoman kerryttämisen eli tutkinnon suorittamisen. Sosiaalisen pääoman kohdalla maahanmuuttajataustaisille henkilöille merkityksellisinä pidetään ennen kaikkea silloittavan sosiaalisen pääoman suhteita kantaväestöön kuuluvien henkilöiden kanssa. Tulosteni perusteella, tällaisia suhteita voidaan solmia myös samaan vähemmistöryhmään kuuluvien kesken. Tutkitussa tukimuodossa on kuitenkin riskinä, että maahanmuuttajataustaisten nuorten tutkinnon saavuttaminen jää kolmannen sektorin tuottaman, sosiaaliseen yhteisöön sidotun ja usein projektiluonteisesti rahoitetun tuen varaan. Yhteiskuntapoliittisesti on tärkeää, että palvelujärjestelmä takaa kasvavalle maahanmuuttajataustaiselle väestölle riittävät tukitoimet kouluttautumisen turvaamiseksi.

Now showing items 1-6 of 6

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p6165"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO