Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p8612"

Now showing items 1-5 of 5

Jokapäiväinen tieteemme : tiede, tutkimus ja tieteellisyys Helsingin Sanomien ja Ylen uutisvirrassa

Männistö, Pauliina (2020)

Tutkielman tavoitteena on muodostaa yleiskuva siitä, millä tavoin tiede ja tutkimus näkyvät kahden suomalaisen median jokapäiväisessä uutisvirrassa, ja millaisia keinoja esitetyn tiedon tieteellisyyden ymmärtämiseen lukijoille annetaan. Aineiston kuvaa tieteestä ja tutkimuksesta tarkastellaan suhteessa mediavälitteisesti toimivan demokraattisen yhteiskunnan julkiseen keskusteluun: antavatko julkisuudessa syntyvät puhetavat kansalaisille mahdollisuuksia ymmärtää esitettyjä väitteitä tai tieteellistä tietoa? Yksittäisten väitteiden totuusarvojen sijaan tarkastelun kohteena on tieteen kokonaiskuva ja sen episteeminen erityislaatuisuus. Tiedettä ja tutkimusta lähestytään tutkielmassa laajassa merkityksessä. Perinteisten tiedeuutisten lisäksi tavoitteena on tarkastella kaikkia niitä tapoja, joilla tiede ja tutkimus näkyvät arkisessa uutisvirrassa. Aineistona on kaksi laajalevikkistä ja yleisötutkimuksissa luotettavimmiksi arvioitua uutislähdettä, Ylen verkkouutiset sekä Helsingin Sanomat. Aineisto muodostuu kolmesta, systemaattisella, tasavälisellä otannalla kerätystä keinotekoisesta viikosta aikavälillä 2.1.-11.6.2017. Tutkittuina 21 päivänä uutislähteissä ilmestyi 4390 artikkelia, joista tarkempaan sisällönanalyysiin valittiin tieteen ja tutkimuksen mainitsevat 779 artikkelia. Aineisto luokiteltiin teoriaohjaavasti, eli muuttujat rakennettiin aineiston ja teorian vuoropuhelussa. Lopuksi jutut jaoteltiin luokittelun pohjalta muodostettuihin yläkategorioihin, joiden avulla pystyttiin tarkastelemaan niissä esiintyvien tiede- ja tutkimusmainintojen suhdetta yhteiskuntaan ja tieteelliseen menetelmään. Tutkielman keskeisinä löydöksinä voidaan pitää tiede- ja tutkimusmainintojen läpileikkaavuutta sekä niiden tieteellisen luonteen näkymättömyyttä. Tutkimusaikana ilmestyneistä jutuista 18 % mainitsee tieteen tai tutkimuksen ja ne esiintyvät lähestulkoon jokaisella uutisosastolla painottuen niin sanottuihin koviin uutisiin. Yleisin on juttutyyppi, jossa asiantuntijahaastateltava taustoittaa käsiteltävää aihetta. Tieteenaloista eniten näkyvät yhteiskuntatieteet, jotka mainitaan 26 % jutuista. Tiedemaininnat esitetään lähes poikkeuksetta tavalla, joka kytkee ne lukijan elämään tai laajempaan yhteiskuntaan. Tieteen ja tutkimuksen mainitsevia artikkeleita on Helsingin Sanomissa Yleä useammin, mikä selittyy niiden esiintymisellä muiden aiheiden käsittelyn yhteydessä. Aineiston perusteella tieteellinen tieto ja tutkimustulokset esitetään lukijoille useimmiten irrallisina faktoina, joiden taustalla olevaa menetelmää, teoreettisia taustoja tai toteutustapaa ei avata. Tutkimuksen mainitsevista jutuista hieman yli kolmannes viittaa sellaiseen ”tutkimukseen”, jota lukijan ei ole annettujen tietojen perusteella mahdollista löytää. Tiede näyttäytyy näissä teksteissä eräänlaisena mustana laatikkona, josta saataviin tuloksiin lukijan on uskottava ilman, että hänellä on mahdollisuutta arvioida esitettyjä väitteitä itse. Koska tieteeseen ja tutkimukseen vedotaan nimenomaan julkisen keskustelun foorumeiksi laskettavissa uutislähteissä ja tyypillisesti koti- ja ulkomaanpolitiikan kaltaisissa yhteiskunnallisissa aiheissa, on perusteltua odottaa että lukija saisi keinoja näiden keskusteluiden seuraamiseen ja väitteiden arvioimiseen. Esitettyjen väitteiden lähteistäminen ja kontekstoiminen mahdollistaisi tieteellisen tiedon ymmärtämisen ja julkiseen keskusteluun osallistumisen useammalle.
Puhdas suomalainen maatalous : Maatalouden ympäristökysymysten kehystäminen Helsingin Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa

Jarva, Pieta (2019)

Maataloudella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toisaalta se joutuu sopeutumaan ympäristöongelmien aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin. Ruuantuotanto koskee meitä kaikkia päivittäin ruokaa tarvitsevina yksilöinä, ja koko yhteiskuntaa esimerkiksi maataloudelle maksettavien tukien määrän vuoksi. Maataloudella on myös historiallisesti merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja siihen liittyvät mielikuvat ja kulttuurilliset ideaalit ovat vahvoja. Maatalouden ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi aihe on kiinnostava yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen ja mediatutkimuksen kannalta, mutta sitä on tutkittu vasta vähän. Tässä työssä maatalouden ympäristökysymyksistä käytävää julkista keskustelua tarkastellaan kahden sanomalehden, Helsingin Sanomien (HS) ja Maaseudun Tulevaisuuden (MT) 1.4.2016-30.3.2017 julkaistujen, aihetta käsittelevien tekstien kautta. Tutkielmassa vastauksia haetaan siihen, miten maatalouden ympäristökysymyksiä käsitellään MT:ssa ja HS:ssa12 kuukauden aikana ja miten käsittely eroaa näissä kahdessa lehdessä. Lisäksi selvitetään, miten maatalouden ympäristökysymyksiä kehystetään Itämeri-laskuria koskevassa osa-aineistossa, joka aiheutti tihentymän kummankin lehden aineistossa. Aihetta lähestytään koko aineiston määrällisellä sisällön erittelyllä ja sisällön analyysilla. Tämän jälkeen keskitytään Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysiin, jossa apuna kulkevat aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta löydetyt maataloutta koskevat kulttuuriset ideaalit. Kehysanalyysi on Erving Goffmanin kehittämä työkalu, jonka avulla pyritään löytämään niitä kulttuurisesti tunnistettavia kehyksiä, joiden kautta aihetta käsitellään julkisessa keskustelussa. Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysissa etsitään William Gamsonin ja Andre Modiglianin määrittelyn mukaisesti tekstiaineistosta kehystämisvälineitä kuten avainsanoja, iskulauseita ja järkeilyvälineitä kuten syy-seuraus-ratkaisu -ketjuja, jotka auttavat kehysten löytämisessä. Gamsonin & Modiglianin esimerkin mukaisesti työssä lähdetään siitä, että Itämeri-laskurin aineistossa aiheuttamaa kriittistä kohtaa tarkastelemalla koko käsitellystä teemasta voi paljastua tavallista enemmän. Itämeri-laskuria koskevasta aineistosta löytyy neljä kehystä: puhdas suomalainen maatalous -kehys, arjen pienet teot -kehys, maatalous välttelee vastuuta -kehys sekä väärät ympäristövaatimukset -kehys. Kaksi ensimmäistä kehystä mahdollistavat konsensushakuista keskustelua maatalouden ympäristökysymyksistä ja kaksi jälkimmäistä kehystä ylläpitävät konfliktia. Kaikkia kehyksiä käytetään niin puolustamaan kuin kyseenalaistamaankin Itämeri-laskurin esittämiä väitteitä maatalouden ympäristövaikutuksista. Nämä neljä kehystä on löytyvät myös työn laajemmasta aineistosta. Tutkielmasta käy ilmi, että maatalouden ympäristökysymyksiä käsiteltäessä kumpikin sanomalehti allekirjoittaa yleisesti tavoitteen ympäristön hyvästä tilasta. Myös maatalouden jatkuvuuden arvoa pidetään tärkeänä kummankin lehden aineistossa. Näiden kahden tavoitteen välillä on aineiston perusteella ristivetoa, jonka käsittelyä teksteissä helpottavat Itämeri-laskuri -aineistosta identifioidut konsensuskehykset puhdas suomalainen maatalous -kehys ja arjen pienet teot -kehys. Näissä kehyksissä näkyy myös kolmas aineistossa vahva moraalinen väittämä, jonka mukaan toimiva markkinatalous hyödyttää kaikkia. Aineistossa yleinen suomalaisen maatalouden poikkeuksellista ympäristöystävällisyyttä korostava puhdas suomalainen maatalous -kehys ylläpitää konsensusta ja vaikeuttaa vaihtoehtoisten kehysten käyttöä. Etenkin HS:ssa yleinen arjen pienet teot -kehys asettaa maatalouden ympäristökysymysten ratkaisijaksi yksittäiset kuluttajat ja asemoi esimerkiksi poliittisen ohjauksen tai viljelijöiden toimet ratkaisujen ulkopuolelle. Väärät ympäristövaatimukset -konfliktikehys aktivoituu aineistossa erityisesti, jos maatalouden jatkuvuutta puolustava moraalinen väittämä on uhattuna. Maatalous välttelee vastuuta -kehys esiintyy usein myös negaation kautta: tekstissä reagoidaan ja puolustaudutaan tämän oletetun kehyksen väittämiin. Tämä paljastaa pidempiaikaisen jännitteen. Tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka yleisesti ympäristökysymykset ovat olleet arkipäivää suomalaisessa mediajulkisuudessa 60-luvulta asti ja maatalouden vesistövaikutukset nousivat mediassa esiin jo 1990-luvun lopulla, aiheen käsittely ei vieläkään ole erityisen monipuolista. Työ tukee aiempia huomioita, että yleissanomalehdissä – joihin HS kuuluu – maataloutta käsitellään pinnallisesti, mutta toisaalta se linkitetään aiheena laajemmin muihin teemoihin kuin MT:n kaltaisissa, maatalouteen perehtyneissä medioissa, joissa näkökulma on usein yksipuolisemmin maatalouden.
Radikaali vapaus marginaalissa : Taiteen ja julkisen keskustelun suhde taiteen tekijän näkökulmasta

Juolahti, Minerva (2019)

In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
Tekoälyä koskeva julkinen keskustelu Suomessa vuosina 1994 – 2019

Piikkilä, Mimmi (2020)

Tutkielma käsittelee tekoälyä koskevaa julkista keskustelua Suomessa vuosina 1994-2019. Julkista keskustelua lähestytään tekoälyyn kohdistuvien odotusten kautta. Tutkimus selvittää, millaisia odotuksia tekoälyyn liitetään julkisessa keskustelussa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii ensisijaisesti odotusten sosiologia. Odotuksiin liittyvät teoreettisina käsitteinä myös hypesykli ja teknologiamyytit. Lisäksi tarkastellaan tieteisfiktion merkitystä odotusten synnyssä. Teoreettinen tausta käsittelee myös tekoälyn käsitettä ja historiaa, julkisuusteoriaa ja journalismin murrosta. Tutkimuksen aineistona on yhdentoista suomalaisen sanomalehden artikkeleita vuosilta 1994-2019. Aineistoa analysoidaan kahden tutkimusmenetelmän, aihemallinnuksen ja kehysanalyysin avulla. Laskennalliseen yhteiskuntatieteeseen lukeutuva aihemallinnus ja laadulliseen tutkimusperinteeseen kuuluva kehysanalyysi yhdistetään tuoreeksi tutkimusmenetelmäksi nimeltä kehysmallinnus. Alkuperäisaineistosta löytyi 2286 tekoälyä koskevaa artikkelia, joille tehtiin aihemallinnus. Mallinnuksen jälkeen aineistosta poimittiin kolmetoista artikkelia lähilukua varten ja ne analysoitiin kehysanalyysin avulla. Aihemallinnus tuotti aiheita, joista kolmetoista ryhmiteltiin neljään teemaan. Yhteiskunta-teeman aiheet liittyivät talouteen, työhön ja kansainväliseen politiikkaan. Teknologia-teeman aiheet käsittelivät koneoppimista, robotteja, teknologista kehitystä ja sosiaalista mediaa. Kulttuuri-teemaan muodostui yleinen kulttuuria käsittelevä ja erillinen kirjallisuutta käsittelevä aihe. Viihde-teema käsitteli pelejä ja elokuvia. Kehysanalyysin avulla tunnistettiin lähiluetuista artikkeleista yhdeksänkymmentäkuusi odotusta. Kahden analyysimenetelmän avulla tunnistettiin, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa on nähtävissä hypesyklin mukainen aktivoituminen vuosina 2014-2019. Lähes kaikki tekoälyä koskeva yhteiskunnallinen keskustelu tarkasteluaikavälillä on käyty samoina vuosina. Ennen 2010-lukua tekoäly on esiintynyt enimmäkseen peliarvosteluiden yhteydessä. Tekoälyyn kohdistuvista odotuksista osa oli ylilyöviä ja tekoälymyyttiä rakentavia. Merkittävämpi havainto oli kuitenkin se, että odotukset kohdistuivat suurelta osin taloudellisen tehokkuuden edistämiseen. Keskustelussa ääneen pääsivät pääasiassa yritysmaailmaa edustavat, korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa toimivat miehet, jotka hyötyvät tekoälyn kehityksestä taloudellisesti. Tutkimuksen johtopäätöksenä onkin, että tekoälyä koskevan julkisen keskustelun tulisi olla moniäänisempää. Toimittajien tulisi pyrkiä päästämään ääneen myös niitä, jotka kärsivät tekoälyn mahdollistamasta automatisaatiosta ja suhtautua kriittisemmin kehityksestä hyötyviin.
Uhkaa, uhoa vai kohtuutonta kohua? : kehysanalyysi ”ideologista työttömyyttä” käsittelevästä mediakeskustelusta

Kinnunen, Anni (2021)

Tutkielmassa tarkastellaan mediassa käytyä keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” vuosina 2017–2019. Tavoitteena on selvittää, kuinka keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” mediassa rakennettiin ja millaisia kehyksiä tässä mediakeskustelussa käytettiin. Keskustelu alkoi kirjailija Ossi Nymanin lokakuussa 2017 antamasta haastattelusta, josta nousi huomattava kohu, kun Nymanin kirjoitettiin olevan ”ideologisesti työtön”. Helmikuussa 2018 kohua sai aikaan myös Työstäkieltäytyjäliitto, joka kehotti ihmisiä kieltäytymään töistä ja vaati muun muassa vastikkeetonta perustuloa. Tutkielmassa käytettävä aineisto on koottu ”ideologista työttömyyttä” koskevista pääosin uutisista ja kolumneista koostuvista mediateksteistä. Aineisto koostuu suomalaisten uutissivustojen julkaisuista, television keskusteluohjelmista ja podcast-jaksoista. Menetelmänä tutkielmassa käytetään kehysanalyysia, jossa mediatekstistä pyritään tunnistamaan siinä käytetty kehys erilaisten tunnusmerkkien avulla. Mediassa keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” rakennettiin pitkälti kiistan muodossa ja lietsottiin iskevien ”klikkiotsikoiden” avulla. Aihetta käsittelevissä mediateksteissä ilmeni kolme erilaista kehystä, jotka nimettiin tutkielmassa uhan, provokaation ja moraalipaniikin kehyksiksi. Uhan kehyksessä ongelmaksi kehystettiin ”ideologinen työttömyys” itsessään, jonka nähtiin uhkaavan yhteiskunnallista järjestystä sekä muiden työttömien mainetta. Provokaation kehyksessä ongelmana ei näyttäytynyt niinkään ”ideologinen työttömyys” itsessään, vaan Ossi Nymanin ja Työstäkieltäytyjäliiton julkisuushakuisina provokaatioina pidetyt puheet ja kannanotot. Moraalipaniikin kehyksessä sen sijaan ongelmaksi määriteltiin median toiminta ”ideologista työttömyyttä” koskeneessa mediakeskustelussa. Yleisin kehyksistä oli uhan kehys, jossa ”ideologinen työttömyys” nähtiin vääränlaisena ja yksilön valinnasta johtuvana työttömyytenä, ja ratkaisua ongelmaan haettiin esimerkiksi työttömien aktivointitoimien lisäämisestä. ”Ideologista työttömyyttä” pikemminkin rakenteellisista syistä johtuvana ilmiönä kehystänyt moraalipaniikin kehys oli kehyksistä harvinaisin.

Now showing items 1-5 of 5

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p8612"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO