Browsing by master's degree program "Master's Programme in Social Research (SOSM)"

Adoptioon liittyy erityispiirteitä, joita ei aina tunnisteta tai ymmärretä. Adoptoitujen sekä adoptioperheiden kannalta on erityisen tärkeää, että heidän kanssaan toimivilla ammattilaisilla on tietoa ja ymmärrystä adoptiosta ja, että mahdollisuus ja pääsy tarvittaviin palveluihin turvataan. Tutkielma käsittelee adoptioperheiden tuen ja palveluiden tarvetta adoption jälkeen. Tavoitteena on koota yhteen olemassa olevaa tieteellistä tietoa aiheesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista kirjallisuuskatsausta, joka tarkoittaa sekundaaritutkimusta tarkoin rajattuihin ja valikoituihin tutkimuksiin. Aineistonhaku on tehty kesäkuussa 2023 kuudesta eri tietokannasta. Tutkielman aineisto koostuu kolmestatoista englanninkielisestä kansainvälisestä tieteellisestä artikkelista, jotka käsittelevät adoptioon liittyviä tuen tarpeita. Aineistoksi valikoitui kvalitatiivisia, kvantitatiivisia sekä monimenetelmällisiä tutkimusjulkaisuja. Tutkimuksen aineiston järjestämisen apuna on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että adoptioperheiden tuen tarpeet ovat hyvin moninaiset ja jatkuvat vuosia adoption jälkeen. Adoptioperheet tarvitsevat virallisen tuen lisäksi epävirallista tukea, kuten vertaistukea ja -ryhmiä kokemustensa käsittelyyn ja jakamiseen. Adoption jälkeisten palveluiden tulee olla joustavia ja vastattava perheiden muuttuviin tuen tarpeisiin ja tilanteisiin. Tietoisuutta adoption erityispiirteistä ja adoption jälkeisistä tuen tarpeista sekä niiden arvioinnista on ulotettava myös muille perheiden kanssa toimiville ammattilaisille adoptiopalveluiden työntekijöiden lisäksi. Oikein kohdennetuilla ja tarkoituksenmukaisilla tukitoimilla pystytään ehkäisemään adoptioiden epäonnistumisia ja lisäämään adoptoitujen sekä adoptioperheiden hyvinvointia.

Suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan pitkään jatkuneesta terveyserojen kaventamisen tavoitteesta huolimatta väestöryhmittäiset erot terveydessä ja kuolleisuudessa ovat Suomessa pysyneet huomattavina. Terveys- ja kuolleisuuserot heijastuvat elinajanodotteen sosioekonomisiin eroihin, jotka ovat viime vuosikymmenien aikana kasvaneet elinajanodotteen kehityksen ollessa matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla muita väestöryhmiä hitaampaa. Tärkeänä tekijänä terveys- ja kuolleisuuserojen muodostumisessa on terveyskäyttäytyminen, jonka merkittävimpiin muotoihin lukeutuu alkoholinkäyttö. Sekä alkoholiperäisen kuolleisuuden että alkoholikuolleisuuden sosioekonomisten erojen tiedetään olevan Suomessa korkealla tasolla kansainvälisestikin vertailtuna. Alkoholin kokonaiskulutuksen ja alkoholikuolleisuuden taso on Suomessa mukaillut alkoholipoliittisten linjausten suuntaa. Vuonna 2018 astui voimaan alkoholilain kokonaisuudistus, joka lisäsi alkoholin saatavuutta, ja samaan aikaan vuosikymmenen ajan jatkunut laskeva trendi alkoholikuolleisuudessa päättyi ja kääntyi nousuun. Vuoden 2023 hallitusohjelmaan on kirjattu alkoholilain kokonaisuudistuksen jatkaminen, jonka myötä alkoholin saatavuutta lisätään edelleen. Aikakaudella, jolla alkoholin saatavuutta vapautetaan, ajantasainen ja tiheään tuotettu tutkimustieto alkoholihaittojen väestöryhmittäisestä kehityksestä on erityisen tärkeässä roolissa terveys- ja kuolleisuuserojen kasvun ehkäisemisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suomalaisten elinajanodotteet eroavat toisistaan koulutusryhmittäin 30 vuoden iässä ja miten alkoholiperäiset kuolemat vaikuttavat näihin eroihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, minkä suuntaista kehitys koulutusryhmittäisissä elinajanodote-eroissa ja alkoholiperäisten kuolemien vaikutuksessa on ollut ajanjaksojen 2011–2015 ja 2016–2020 välillä. Tutkimuksen aineistona käytetään Tilastokeskuksen rekisteridataa, joka sisältää tiedot tarkasteltavilla ajanjaksoilla eläneiden ja kuolleiden henkilöiden lukumäärästä, eletyistä henkilövuosista sekä alkoholiperäisten kuolemien määrästä ikä- ja koulutusryhmittäin. Menetelminä käytetään elinajantaulua sekä elinajanodotteen kuolinsyydekomponointia. Tutkimuksen tulosten mukaan elinajanodotteissa oli useiden vuosien eroja koulutusryhmien välillä. Koulutusryhmittäiset erot elinajanodotteessa kasvoivat tarkasteltavien ajanjaksojen välillä ja naisilla erojen kasvu oli miehiä suurempaa. Muutokset alkoholikuolleisuudessa eivät selittäneet elinajanodote-erojen kasvua. Alkoholiperäisten kuolemien vaikutus koulutusryhmittäisiin elinajanodote-eroihin oli kuitenkin merkittävää kummallakin ajanjaksolla etenkin miehillä kaikkien koulutusryhmien välillä sekä naisilla keskiasteen ja perusasteen koulutuksen suorittaneiden välillä. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää tarkastella kattavasti, mistä etenkin naisten kasvaneet koulutusryhmittäiset elinajanodote-erot johtuvat. Väestöryhmittäisten terveys- ja kuolleisuuserojen kaventamiseksi alkoholipoliittisia toimenpiteitä suunniteltaessa on erityisen tärkeää huomioida poliittisten linjausten vaikutukset haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja pyrkiä ajantasaisen tutkimustiedon tukemana ennaltaehkäisemään sosioekonomisten terveys- ja kuolleisuuserojen kasvua.

Lapsuudesta aikuisuuteen siirryttäessä motivaatio osallistumiseen sekä yhteisölliseen toimintaan muotoutuu nuoruuden ympäristöissä jokaisen omista lähtökohdista käsin. Nuorten toimijuus ryhmässä edellyttää sosiaalista toimintakykyä. Liittyminen osaksi yhteiskuntaa tapahtuu sosiaalisen toimintakyvyn mahdollistamana ja on kestävän hyvinvoinnin perusta. Tutkielma käsittelee nuorten sosiaalista toimintakykyä sekä sen vahvistumista heidän omaehtoisesti järjestäytyneessä harrastusympäristössään, joka tässä tarkastelussa on bändi. Tutkielmassa tarkastellaan nuorten kokemuksia bänditoiminnasta ja kokemusten yhteyttä sosiaaliseen toimintakykyyn. Tutkielman aineisto koostuu neljän bändin kanssa järjestetyistä ryhmäkeskusteluista, joissa bändin jäsenet pohtivat musiikkiharrastuksensa merkityksiä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty temaattista analyysiä, jonka avulla löydökset on järjestetty neljän aineistolähtöisen teeman mukaisesti. Toimintakykyä kuvaavia teemoja ovat vetovoimaisuus, kokemuksellisuus, luovuus ja tavoitteellisuus. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että bänditoiminta tarjoaa monipuolisen ympäristön nuorten sosiaalisen toimintakyvyn tarkasteluun. Nuoruuden taidelähtöisessä musiikkiharrastuksessa toimintakyvyn sosiaalinen ulottuvuus vahvistuu bändissä niin yksilö- kuin ryhmätasolla lisäten hyvinvointia sekä osallisuutta yhteiskunnassa. Suunniteltaessa tukitoimia nuorille tulee huomioida tarvittavat edellytykset tuen vastaanottamiselle. Kohtaamalla nuoret heidän harrasteympäristössään tietokäsitys toimijuudesta voi rakentua dialogisesti ja vahvistaa yhteiskunnallista hyvinvointia.

Teollisessa yhteiskunnassa työajan hallinta on keskeinen yhteiskunnallinen kiistanaihe. Tämän maisterintutkielman tutkimuksellisena tarkoituksena on ollut selvittää, miten suomalaisessa työaikakeskustelussa argumentoidaan työajan lyhentämisen puolesta ja vastaan. Tutkimusaineisto muodostuu kolmestatoista mediajulkaisusta, jotka ovat suomalaisissa medioissa esitettyjä uutisia ja kommenttipuheenvuoroja Britannian työaikakokeilusta. Tässä työaikakokeilussa 61 yritystä siirtyi lyhennettyyn työaikaan siten, että yritykset itse päättivät työntekijöidensä kanssa sopivasta työaikamallista. Pääsääntöisesti työntekijät tekivät joko nelipäiväistä työviikkoa tai kuusituntista työpäivää. Analysoin aineiston diskursiivisella tutkimusotteella, ensin luokittelemalla aineistoa, minkä jälkeen keskityin siihen, miten työaikaa koskevat argumentit rakentuivat aineistossa diskursiivisesti. Analyysini perusteella aineistosta nousi vastakkaisia, ristiriitaisia ja yhtäaikaisia diskursseja. Tutkimusaineistosta esiin nousi kuitenkin kolme selkeää diskurssia: terveys ja hyvinvointi, talous ja tuottavuus sekä tieto ja tutkimus. Argumentit sekä työajan lyhentämisen puolesta että vastaan ammensivat samoista diskursseista. Kaikki aineistossa esiintyneet argumentit eivät kuitenkaan palaudu yllä esitettyihin diskursseihin, vaan media toi esiin monipuolisempia argumentteja työajan lyhentämistä vastaan kuin puolesta, joista esiin nousi ainakin yksi; joustavuus ja byrokratia-diskurssi. Johtopäätöksissä todetaan, että tämän tutkielman tuloksista voi olla hyötyä muun muassa työaikakiistoissa ja mediatutkimuksessa. Tulokset voivat myös auttaa kansalaisia suhtautumaan kriittisesti työaikaan liittyvään mediakeskusteluun. Jatkotutkimuksissa olisi syytä keskittyä tutkimaan työaikakeskustelua laajemmin sekä myös muissa konteksteissa kuin perinteisessä mediassa. Lisäksi olisi tärkeää tutkia myös työajan lyhentämisen vaikutuksia eri menetelmin.

Tutkielma tarkastelee lasten ja nuorten kokemaa ympäristöahdistusta ja siihen liitettyjä merkityksiä ympäristöliikkeitä koskevassa suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Yksinkertaisimmillaan ympäristöahdistus voidaan määritellä negatiivisiksi tunteiksi ja muiksi psyykkisiksi seurauksiksi, joita ilmastonmuutoksen kaltaiset ympäristökriisit yksilölle aiheuttavat. Tässä tutkielmassa pyrin tarkastelemaan ympäristöahdistusta sekä jaettuna kokemuksena että yhteiskunnallisena käytäntönä ja ilmiönä. Kanavoituessaan toimintaan on ympäristöahdistuksella yhteiskunnallisia ja poliittisia seurauksia. Tutkielman aineisto on kerätty suomenkielisistä sähköisistä lähteistä ja koostuu keskenään erilaisista tekstityypeistä. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen tekemällä tapaustutkimuksen kaltainen syvä poikkileikkaus keskustelusta, jota lasten ja nuorten ympäristöahdistuksesta ja sen yhteydestä ympäristöliikehdintään on käyty vuosien 2019–2023 aikana. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi ympäristötunteista ja -liikehdinnästä tehty tutkimus, ja aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että lasten ja nuorten ympäristöahdistuksen ja ympäristöliikehdinnän välillä esitetään olevan erilaisia yhteyksiä, ja ympäristöahdistuksen merkitykset rakentuvat pitkälti näiden yhteyksien kautta. Ympäristöahdistuksen kokemuksen validioivissa puheenvuorossa ympäristöahdistus esitetään usein toiminnan motivaattorina ja voimavarana. Lasten ja nuorten kyky muuttaa ympäristöahdistuksensa toiminnaksi nähdään myös toivoa ja tulevaisuudenuskoa valavana asiana. Ympäristöahdistuksen kokemusta kyseenalaistavissa puheenvuoroissa tunnekokemus nähdään merkkinä ulkopuolisille vaikutteille altistumisesta tai kyvyttömyydestä ymmärtää ympäristökriisin luonnetta. Niin ympäristöliikkeitä kuin esimerkiksi poliittisia puolueita kritisoidaan ympäristöahdistuksen lietsomisesta lapsiin ja nuoriin. Lasten ja nuorten kokema ympäristöahdistus esitetään julkisessa keskustelussa usein ennen kaikkea yhteiskunnallisena ilmiönä, ei niinkään yksilötason tunnekokemuksena.

Tämä maisterintutkielma käsittelee valtio- ja yhteiskuntatieteiden yliopisto-opiskelijoiden työkokemuksia, opiskelijoiden töiden prekaariutta, sekä opiskelijoiden identiteettiä. Soveltaen Peter J. Burken identiteettiteoriaa, tutkielma kysyy tutkimuskysymyksinään 1) Millaisia identiteettejä yliopisto-opiskelijoilla on, ja kuinka työ niihin vaikuttaa, 2) Onko nuorten opiskelijoiden työkokemuksissa prekaarin työn piirteitä ja millaisia ne ovat, ja 3) miten prekaarius vaikuttaa nuoren itseymmärrykseen ja identiteettiin. Prekaarius on johdettu Guy Standingin prekariaatin käsitteen saamasta akateemisesta keskustelusta ja kritiikistä. Tutkielma on suoritettu haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin viittä Helsingin yliopiston valtiotieteiden opiskelijaa, jotka olivat opintojensa ohessa ja aikana tehneet töitä ja harjoitteluita. Haastattelut toteutettiin helmikuun 2023 aikana. Haastateltavat olivat kaikki 18-30 -vuotiaita. Haastatteluaineistoa kertyi litteroituna 57 sivua. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina, eli haastattelutilanteen tukena oli haastattelurunko (Liite 1), mutta haastattelutilanne haluttiin pitää keskustelunomaisena ja haastateltaville haluttiin mahdollistaa syventyminen itseään puhutteleviin teemoihin. Aineiston tulokset ja analyysi koostettiin käyttäen apuna koodaamista atlas.ti -ohjelmalla. Haastateltavien identiteeteistä oli tunnistettavissa työidentiteetti sekä opiskelijaidentiteetti. Työidentiteetti koettiin kuitenkin valtaosassa haastatteluja erillisenä opinnoista sekä omasta alasta, ja haastatteluiden perusteella työhistoriaa ei koettu tärkeäksi osaksi omaa alaa tai omaa uraa. Omalle identiteetille tärkeäksi koettiin myös kontekstista riippumattomat tekijät kuten kansallisuus, ikä tai luonteenpiirteet, ja näistä korostui erityisesti vierasmaalainen kansallisuus. Työkokemuksista oli tunnistettavissa prekaareja piirteitä, kuten töiden määräaikaisuus, kiireen ja tehostamisen tunne työpaikoilla sekä yleinen töiden epämielekkyys tai heikko side työyhteisöön ja työpaikkaan. Näillä piirteillä ei kuitenkaan vaikuta olevan vaikutuksia muihin identiteetteihin työn ulkopuolella, ja töitä koskevat kritiikit ja murheet koettiin osana töitä, jotka jäävät työpaikoille. Haastateltavien haaveet ja tavoitteet omalle uralle kuitenkin henkivät epäprekaareja piirteitä, kuten työn joustavuutta, itsenäisyyttä ja arvostusta.

Uuden julkisjohtamisen (New Public Management, NPM) periaatteet ovat asettaneet haasteita sosiaalityön ammatillisille lähtökohdille. Sosiaalityön toimintaa ymmärretään ohjaavan erityisesti erilaiset eettiset ohjeistukset ja arvot, kun taas uuden julkisjohtamisen tavoitteet keskittyvät palveluista johtuvien kustannusten minimoimiseen ja tehokkaaseen toimintaan. Tällöin myös alan henkilöstöltä odotetaan sitoutumista organisaation tuloksen tekoon. Uuden julkisjohtamisen lisäksi alan epäkohtia on myös pyritty ratkaisemaan palveluiden rakenteita kehittämällä. Julkisten organisaatioiden muutosprosessit ymmärretään kuitenkin haastaviksi palveluiden hierarkkisuuden ja laajuuden vuoksi. Muutokset asettavatkin lähijohtajille erilaisia vaatimuksia sietää epävarmuutta sekä kykyä johtaa palveluiden muutosta, myös haasteellisissa tilanteissa. Tutkielmani teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA), jonka myötä lähdin tarkastelemaan sosiaalityön lähijohtajien kokemuksia työnsä haasteellisuudesta sekä erityisesti roolistaan muutosjohtamistilanteissa. Tutkielman tuloksista ilmeni, että lähijohtajat kokevat olevansa eräänlaisessa ristipaineessa ylemmän organisaatiojohdon sekä alaistensa intressien välissä. Lisäksi alan lähijohtaminen koettiin luonteeltaan sirpaleisena sekä kovin itsenäisenä. Muutosjohtamistilanteiden yhteydessä lähijohtajat puolestaan kokivat roolinsa varsin keskeisenä. Tuloksissa korostuivat omien vaikuttamismahdollisuuksien arviointiin liittyvät kysymykset sekä korostunut viestinnän ja muutosprosessin hyväksymisen merkitys. Tutkimuksen tulokset ovatkin laajalti linjassa myös alan aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Sosiaalityön lähijohtajien omaa roolia ja siihen liittyviä kysymyksiä on kuitenkin IPA:n avulla tutkittu varsin vähän ja lisää tutkimusta kaivataankin vielä.

Datafication, the continually expanding technological trend to convert different aspects of people’s lives in computable form and commodifying them, has proven to be economically significant in the last few decades. The trend has been accompanied by increasing social criticism regarding its underlying practices and ideologies, and cooperative models have been proposed as alternatives to combat issues originating from the operating models of profit-seeking data-driven companies. The thesis discusses datafication through the case of the Finnish network of cooperatives, S Group, and inspects how it frames datafication in relation to its collectively and ideologically managed business model and its customer-owners. As the owners of the cooperative are also targets of its data-based manipulations, the relationship between them is intricate and sometimes contradictory. The theoretical framework of the thesis considers the power imbalances and information asymmetries concerning the subjects and objects of data. It is divided to three perspectives: Collective perspective of cooperative action, individual perspective of consumer agency, and the relationship perspective intersecting the former two through the manipulation of decision-making environments (nudging). All three perspectives are discussed first by their original definitions, followed by discussion relating to the effects of datafication on them. The research problem in the thesis is how the aggregation of individuals purchase data into instruments of collective action is presented in the context of cooperative trade. It is researched with an interpretative grounded theory approach of collecting and analysing the research material. The material was compiled from public informational communications articles, especially press releases, news articles, and blogs collected from S Group's websites. Three interdependent levels at which human behaviour and social activity is managed are identified in the thesis: Individual level, community owners’ level, and national population level. S Group justifies these levels by their connection to each other and by assigning benefits related to the cooperatives operating principles, ideology, and practical operations to each level. Framing these benefits is additionally strengthened by the strategies of nudging and enabling used to optimistically promote datafication and consenting to it further. The results of the thesis cannot be generalized nor was this the aim of it. Instead, the thesis’ purpose is to bridge the gap between individual and collective considerations in relation to datafication. Additionally, its aim is to encourage discussion of the fair prerequisites of datafication, one of them being real possibilities of participation for individual consumers as the producers and object of data.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia toimijuuden muotoja on erotettavissa sateenkaarinuorten eli seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kuvauksissa kokemastaan heteronormatiivisesta väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Toimijuus on sosiaalityölle keskeinen käsite, ja toimijuuden tukeminen ja tunnistaminen on tärkeä osa sosiaalityön työskentelyä. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että sateenkaarinuoret kokevat keskimäärin muita nuoria useammin väkivaltaa. Heteronormatiivisella väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka kytkeytyy seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin normatiivisiin käsityksiin. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, millaisilla tavoilla sateenkaarinuoret toteuttavat toimijuuttaan pyrkiessään selviytymään kohtaamastaan väkivallasta. Tutkielman aineistona on Nuorisotutkimusseuran ja Setan vuosina 2012–2014 toteuttaman Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeen kyselyaineisto. Tutkielman aineisto koostuu fyysistä ja henkistä väkivaltaa koskevista avovastauksista. Aineisto on rajattu siten, että siihen on valikoitunut vain vastaushetkellä 14–28-vuotiaiden vastaukset. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vain sellaista väkivaltaa, joka on nuorten oman kokemuksen mukaan liittynyt heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa, sukupuolen ilmaisuunsa ja/tai sukupuoli-identiteettiinsä. Aineistoa tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmassa tunnistetaan sateenkaarinuorten väkivallasta selviytymiseen liittyvistä kuvauksista kahdeksan eri toimijuuden muotoa: puolustautuminen, etäisyyden ottaminen, sisäisen voiman käyttäminen, menestymiseen pyrkiminen, ihmissuhteisiin tukeutuminen, sovinnon tekeminen, ulkopuolisen avun hakeminen ja tapahtuneen salaaminen. Puolustautumisella tarkoitetaan sanallista tai fyysistä vastahyökkäystä väkivallan tekijää kohtaan. Etäisyyden ottamisella tarkoitetaan sekä konkreettista etäisyyden ottamista, kuten uhkaavasta tilanteesta poistumista, että henkistä etäisyyden ottamista, kuten välinpitämätöntä asennetta. Sisäisen voiman käyttämisellä viitataan nuoren omaan sisäiseen vahvuuteen tukeutumista, kuten päättäväisyyttä, periksiantamattomuutta tai toiveikkaana pysyttelemistä. Menestymiseen pyrkimisellä tarkoitetaan pyrkimyksiä menestyä esimerkiksi opinnoissa, työelämässä tai yleisesti elämässä. Menestymiseen pyrkiminen voi tarkoittaa myös tulemista paremmaksi ihmiseksi kuin väkivallan tekijä. Ihmissuhteisiin tukeutumisella tarkoitetaan tukeutumista läheisiin ihmisiin, kuten ystäviin, perheenjäseniin, kumppaniin tai omiin vertaisiin. Sovinnon tekemisellä viitataan sekä kirjaimelliseen sovinnon tekemiseen väkivallan tekijän kanssa että kuvaannollisempaan sovinnon tekemiseen, kuten tapahtuneen tai oman itsen hyväksymiseen, anteeksi antamiseen tai pyrkimykseen ymmärtää väkivallan tekijää. Ulkopuolisen avun hakemisella tarkoitetaan avun hakemista ulkopuoliselta auktoriteetilta, kuten poliisilta tai opettajalta, tai hoitavalta taholta, kuten terapeutilta. Tapahtuneen salaamisella tarkoitetaan sitä, ettei nuori ole kertonut kokemastaan väkivallasta kenellekään. On tärkeää, että väkivaltaa kokeneiden sateenkaarinuorten kokemukset tulevat nähdyiksi ja että heidän toimijuutensa tunnistetaan ja sitä kunnioitetaan. Sateenkaarinuorten toimijuuden huomioiminen auttaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tukemaan väkivaltaa kohdanneita nuoria sekä ymmärtämään paremmin, mistä sateenkaarinuorten kohtaamassa väkivallassa on kysymys. Heteronormatiivisen väkivallan käsitteen avulla sateenkaarinuorten kokeman väkivallan tarkastelu voidaan asettaa laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen, joka tuo esille taustalla vaikuttavat sosiaaliset ja normatiiviset rakenteet.

Tässä yhteiskuntapolitiikan maisterintutkielmassa tutkin vuonna 2022 käytyä julkista keskustelua katujengeistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten jengi määritellään julkisista teksteistä koostuvassa aineistossa. Haluan myös selvittää, minkälaisia ratkaisuja jengirikollisuuteen aineistossa esitetään. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaista keskustelua katujengeistä käytiin vuonna 2022. Tutkielman aineistona toimii viiden suomalaisen uutislehden verkkosivuilta kerätyt katujengejä käsittelevät mediatekstit. Aineisto on kerätty ajanjaksolta 1.1.2022-30.11.2022. Tekstejä valikoitui aineistoon yhteensä 51 kappaletta. Analysoin julkista keskustelua laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Analyysin tuloksena tunnistin aineistosta kolme teemaa, joiden pohjalta vastaan tutkielmani tutkimuskysymyksiin. Tutkielman tulosten perusteella katujengit tunnistetaan julkisessa keskustelussa Suomessa olevaksi ilmiöksi. Jengi määritellään julkisessa keskustelussa siihen liitettyjen keskeisten piirteiden kautta. Gangsta rap- musiikki ja sosiaalisen median käyttö nousivat aineistossa esiin katujengeihin liittyvinä asioina. Myös väkivaltaisuus, jengin keskinäiset kiistat sekä alueille kiinnittyminen nähtiin aineistossa jengejä määrittelevinä ominaisuuksina. Nämä piirteet myös erottivat aineiston mukaan katujengit muista rikollisjengeistä tai nuorisoporukoista. Aineistossa nousee esille nuoriin kohdistunut huoli, mutta samalla nuoria halutaan kontrolloida tiukemmin. Huoleen liitettiin katujengien näkeminen yhteiskunnallisena ongelmana, ja samalla korostettiin yhteiskunnan vastuuta nuorista. Kontrolliin yhdistyi nuorten ja maahanmuuttajien näkeminen riskeinä, joita halutaan kontrolloida. Ratkaisuiksi jengirikollisuuteen julkisessa keskustelussa esitettiin niin sanottua pehmeää linjaa tai kovaa linjaa. Pehmeässä linjassa ratkaisuiksi esitettiin ennaltaehkäisyä, moniammatillista yhteistyötä ja maahanmuuttajien kotouttamisen parantamista. Kovassa linjassa jengirikollisuutta haluttiin hillitä tiukemman kontrollin keinoin, ja jengirikollisuuden ratkaisuiksi esitettiin rikosvastuuiän laskemista, vankilatuomioiden koventamista ja maahanmuuton vahvempaa kontrollia.