Browsing by discipline "Economics"

The bank as a business tries to maximize the profit measured by the return on allocated capital (ROAC). This measure is calculated by dividing net income on capital allocated, thus the bank should both maximize net income and minimize capital allocated on the portfolio. The idea of the research is to check whether the higher return on allocated capital may be achieved if a bank calculates a capital requirement based on an internal ratings-based (IRB) approach instead of a standardized approach. The research question hypothesizes that the introduction of the IRB approach may lower the capital allocated on the retail portfolio, as the bank currently uses a standardized approach for the capital requirement calculation. In case the hypothesis is valid, the introduction of the IRB model lowers minimum capital requirements and through it, the higher ROAC is achieved. The capital requirement under the IRB approach is calculated through the estimation of the probability of default (PD) and loss given default (LGD) based on the bank's historical data. Probability of default is estimated using logistic regression and for loss given default estimation, the simple linear formula is applied due to unavailability of relevant data. The research proves that the application of the IRB approach significantly lowers bank's capital requirement and as a result increases its return on allocated capital.

This thesis examines Finnish stock market reactions to European Central Bank monetary policy surprises after the Global Financial Crisis. The ECB provided excess liquidity to overcome the crisis and low inflation in Europe throughout the review period, April 2009 – January 2018. These actions improved liquidity conditions and caused a change in financial market environment. Rational investors who were searching return on their capital shifted funds from debt to equity markets. Effects of monetary policy surprises are studied using an event study methodology. The monetary policy surprises are estimated from changes in the term structure of Euribor futures around meetings of the Governing Council of the ECB. The surprises are calculated using factor analysis yielding two latent factors that explain the maximal fraction of the variation in the term structure. A target factor, which measures surprises at the level of the ECB policy rate, and a path factor, which measures surprises in the expected future path of the policy rate. These market-based measures attempt to explain daily returns in Finnish stock market. OMX Helsinki 25 index, which is the Helsinki Stock Exchange leading share index, is used in the thesis. The study shows that the target factor has a negative impact on stock returns, which is in line with previous literature. In turn, the path factor has a positive impact on stock returns, which contradicts the previous literature and the classic asset pricing theory. However, taking the changed market environment into account, the result contributes the understanding about asset pricing further. After a severe real economic activity shock, the unpredictable communication of future monetary policy easing affects stock prices adversely. An unanticipated announcement of future easing is a sign of a deteriorated future state of the economy. In turbulent times, equity traders revise their expectations of future corporate earnings downwards as a response to an easing announcement because a rate hike in the near future is not seen as a likely outcome.

Tutkielmassa on tutkittu pohjoismaisten yritysten joukkovelkakirjojen ja luottoriskinvaihtosopimusten (CDS-sopimusten) välistä hintaeroa eli CDS-basista. Työssä pyritään selvittämään, miksi riskiltään samankaltaisten sijoitusten hinnat ja tuotot eroavat toisistaan paikoitellen merkittävästi. Tutkimuksen aineistona käytetään pohjoismaisten yritysten joukkovelkakirjojen ja CDS-sopimusten hintadataa vuosilta 2005–2011. Datan pohjalta tehtyjä havaintoja verrataan aihetta käsittelevään aiempaan tutkimukseen. Aineiston perusteella tarkastellaan ensin sitä, eroaako pohjoismaisten yritysten CDS-basis edeltävässä tutkimuksessa pääasiassa käytetystä yhdysvaltalaisesta aineistosta. Tämän jälkeen tutkimuksessa pyritään erittelemään pohjoismaisille yrityksille ja markkinoille tyypillisiä CDS-basikseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten markkinaolosuhteiltaan poikkeava tutkimusajankohta on vaikuttanut CDS-basikseen. CDS-sopimuksella voidaan luoda käytännössä joukkovelkakirjaa vastaava positio sijoituksen riskin näkökulmasta. Arbitraasiehdon mukaan sijoitusten tuottojen tulisi tällöin olla samat. Markkinoilla on kuitenkin havaittu useita jaksoja, jolloin CDS:ien ja joukkovelkakirjojen hinnat ja tuotot ovat poikenneet toisistaan merkittävästi. Tämän vuoksi tässä työssä tarkastellaan ensin joukkovelkakirjojen ja CDS:ien tuoton muodostumista erikseen. Tämän jälkeen tarkastellaan tekijöitä, jotka saattavat mahdollisesti selittää, miksi CDS-basis poikkeaa nollasta. Työssä tarkastellaan myös CDS-basikseen liittyvää aiempaa empiiristä tutkimusta. Aiempaan tutkimukseen perustuen käydään läpi tekijöitä, joilla on havaittu olevan tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia CDS-basikseen. Työssä käytetty aineisto on koottu yhteensä 31 pohjoismaisen yrityksen joukkovelkakirjojen ja CDS:ien päivittäisestä hintadatasta vuoden 2005 alun ja vuoden 2011 lopun väliltä. Datan saatavuuden ja erityisesti joukkovelkakirjojen pienen määrän vuoksi ainoastaan noin kolmasosa yrityksistä päätyi mukaan lopulliseen tutkimukseen. Käytetty aineisto on peräisin Bloombergilta. Aineistosta kootun CDS-basiksen perusteella havaitaan, että basiksen kehitys on ollut pitkälti samankaltaista kuin aiemmissa aihetta käsitelleissä tutkimuksissa. Pohjoismaisten yritysten CDS-basis on ollut lievästi positiivinen vuosien 2005 ja 2008 välillä, minkä jälkeen se on painunut voimakkaasti negatiiviseksi finanssikriisin aikana. Kriisin eskaloitumisen jälkeen basis on palannut jälleen lievästi positiiviseksi. Pohjoismaisten yritysten CDS-basikseen vaikuttavia tekijöitä pyrittiin selvittämään lineaarisen regressiomallin perusteella. Mallissa CDS-basista pyrittiin selittämään erilaisilla yrityskohtaisilla ja markkinakohtaisilla selittävillä tekijöillä. Tekijöiden valinnassa oli otettu huomioon aiemmissa tutkimuksissa havaitut selittävät muuttujat sekä Pohjoismaille ominaiset tekijät. Selittävistä tekijöistä erityisesti tutkittavan yrityksen velkaisuusasteen, markkinoiden yleisen luottoriskitason sekä korkotason havaittiin olevan tilastollisesti merkitseviä selittäjiä CDS-basikselle. Tältä osin tutkimuksen tulokset ovat samankaltaisia aiemman tutkimuksen kanssa. Sen sijaan Pohjoismaille erityisiä, CDS-basista selittäviä tekijöitä ei löydetty. Myöskään finanssikriisin aikaisille selkeästi negatiivisille CDS-basiksille ei löydetty työssä merkittäviä selittäviä tekijöitä. Tutkimuksen keskeisinä havaintoina voidaan kuitenkin todeta, että sekä CDS-basiksen taso että basikseen vaikuttavat tekijät ovat pohjoismaisilla yrityksillä pitkälti samankaltaisia kuin aiemmassa tutkimuksessa käsitellyillä yhdysvaltalaisilla yrityksillä.

Euroopan unionin liikennepolitiikan yhtenä tavoitteena on vähentää tieliikenteen ulkoisvaikutuksia, joita ovat esimerkiksi ruuhkat, saasteet, melu ja liikenneonnettomuudet. Keinona Euroopan unioni esittää tieliikenteen hinnoittelujärjestelmien tehostamista ja ulkoisvaikutusten kustannusten ohjaamista niiden aiheuttajien maksettavaksi. Tavoitteena on siirtyä ajoneuvojen hankinnan ja omistamisen verottamisesta kohti liikkumisen ja tienkäytön veroja ja maksuja. Pitkän aikavälin kehityssuunta on kohti rajakustannushinnoittelua, joka voidaan toteuttaa esimerkiksi GPS paikannukseen perustuvalla kansallisella kilometriperusteisella tienkäyttömaksulla. Tieliikenteen käyttäjät maksaisivat ajettujen kilometrien mukaan ja kilometrille kohdistuvaa maksua voitaisiin vaihdella esimerkiksi paikan, ajan ja ajoneuvon ominaisuuksien mukaan. Taloustieteen mukaan Euroopan unionin tavoite tieliikenteen rajakustannushinnoittelusta on järkevä ja johtaisi tehokkaaseen resurssien allokaatioon. Euroopan unionin linjaukset noudattavat yleisempää kansainvälistä kehityssuuntaa. Suomi on Baltian maiden ohella ainoa Manner-Euroopan maa, jossa ei ole käytössä minkäänlaisia tienkäyttömaksuja. Vaikka Suomen tieliikenteen verotus on kansainvälisesti korkea, sen rakenne kaipaa uudistamista. Suomen verotuksen painopiste on omistamisen verottamisessa ja nykyisen verotuksen ohjaavuusvaikutukset ovat rajalliset. Etenkin polttoaineverotukselle lisähaasteita tuovat ajoneuvojen uudet energialähteet ja entistä matalampi polttoaineen kulutus. Vaikka teknologia kehittyy, autoilla tulee edelleen olemaan yhteisiä ominaisuuksia - ne tarvitsevat väylätilaa liikkumiseen ja parkkitilaa säilytykseen. Tutkin tässä työssä Suomen nykyisen tieliikenteen verotuksen korvaamista kansallisella kilometriperusteisella tienkäyttömaksulla. Uudistus parantaisi tieliikennemarkkinoiden tehokkuutta, mutta parantaisiko se myös oikeudenmukaisuutta? Yksi isoimmista huolenaiheista mitä tahansa uutta hinnoittelu- tai verouudistusta suunniteltaessa on hyväksyttävyys ja siten oikeudenmukaisuus. Työssäni havaitsen, että Suomen nykyinen tieliikenteen verotus ei ole tehokas eikä monelta osin oikeudenmukainen. Verouudistukset kohtaavat usein kiivasta vastustusta ja etenkin tienkäyttömaksuille hyväksyttävyys on ongelma. Uudistuksista keskusteltaessa on myös tärkeää tutkia mitä ollaan uudistamassa. Millaisia hyvinvointivaikutuksia vallitsevalla järjestelmällä on? Myös nykyinen järjestelmä on arvovalinta, jonka oikeudenmukaisuutta on aika-ajoin syytä tarkastella.

Asuntolainakanta muodostaa noin 75 % suomalaisten kotitalouksien ja lähes kolmanneksen koko kansantalouden lainakannasta. Lisäksi noin 90 % lainoista on kiinnitetty korkeintaan vuodeksi kerrallaan voimassa oleviin vaihtuviin viitekorkoihin, jotka määräytyvät Euroalueen rahoitusmarkkinoilla. Sitä kautta näiden korkojen muutokset näkyvät suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevissa tuloissa varsin nopeasti. Viitekorkojen muutosten lisäksi, myös asuntolainamarginaalit ovat vaihdelleet huomattavasti. Asuntolainamarginaalin tasoon vaikuttavat esimerkiksi pankkien välinen kilpailu, kustannustehokkuus ja luottotappioiden määrä Suomessa. Näiden lisäksi osittain kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden määrittämät pankkien omat rahoituskustannukset ja Euroalueella yhteisesti sovitun pankkisääntelyn määrittämät pääomavaatimukset vaikuttavat siihen, minkälaista asuntolainamarginaalia pankit voivat tarjota. Tämän tutkielman tarkoitus, on selvittää miten keskimääräinen asuntolainakorko ja korkomarginaali määräytyvät Suomessa. Asuntolainakoron määräytymistä selvitettiin yksittäisen pankin voitonmaksimointiin perustuvan teoreettisen Monti-Klein mallin avulla. Mallin ratkaisusta saatiin selville, mitkä muuttujat tulisi ottaa huomioon asuntolainakoron ja korkomarginaalin tasoa selitettäessä. Lisäksi saatiin selville, minkä suuntaisia vaikutuksia näillä muuttujilla tulisi olla. Teoreettinen malli ei kuitenkaan selittänyt koron määräytymisen dynamiikkaa, jolla on aiempien tutkimusten mukaan huomattava merkitys, selittäjien vaikuttaessa asuntolainakorkoon osin viiveellä. Dynaamisten tekijöiden lisäksi selvitettiin uusien Basel III säännösten nykyisiä ja osittain tulevia vaikutuksia asuntolainamarginaaliin. Tutkielman empiirisessä osassa testattiin teoreettisen mallin tuloksia Suomen aineistossa staattisen regressiomallin avulla. Tämän lisäksi selvitettiin kirjallisuudessa usein käytetyn, muuttujien yhteisintegroituvuuteen perustuvan virheenkorjausmallin puitteissa, minkälaista dynamiikkaa asuntolainakorko noudattaa. Teoreettisen mallin mukaiset selittäjät toimivat Suomassa varsin hyvin. Tutkielman mukaan keskeisimmät asuntolainakoron selittäjät ovat viitekorko, pankin tehokkuus, sekä pankin rahoituskustannukset. Lisäksi uusien vakavaraisuussäännösten arvioidaan vaikuttavan marginaaliin huomattavasti. Luottotappioiden riskin rooli on empiiristen mallien puitteissa epäselvä. Luottotappioita on tarkasteluaikana esiintynyt hyvin vähän suhteessa asuntolainakantaan, joten niiden rooli marginaalin muodostuksessa on todennäköisesti vähäinen. Edellä mainitut selittäjät toimivat osittain viiveellä siten, että siirtyminen uuteen tasapainotasoon tapahtuu noin puolen vuoden viiveellä. Lisäksi osittain aiemmista tutkimuksista poiketen, viitekorolla näyttää olevan vaikutusta asuntolainamarginaaliin. Tulosten mukaan yhden prosenttiyksikön muutos viitekorossa muuttaa asuntolainakorkoa 0,9 prosenttiyksikköä samansuuntaisesti. Tätä voidaan selittää markkinakorkojen ja pankin koko taseesta laskettavan nettomarginaalin positiivisella suhteella, alhainen korkotaso laskee pankin nettomarginaalia, jolloin asuntolainamarginaalia on nostettava vastaavasti.

The competitiveness in global competition is increasingly more dependent on the ability to create unique products and services. This is achieved through innovation. Innovation is a highly knowledge intensive activity, which requires combining different types of knowledge. Firms require many types of specialized knowledge that they cannot produce themselves. Moreover, knowledge often has a tacit element, which reduces its supply in the market. This calls for collaborative links among firms and between firms and institutions. Knowledge is exchanged, transferred and shared through non-market based knowledge networks. Those organizations which exploit networks as a source of knowledge gain competitive advantage over those which do not. Organizations often underinvest in forming and sustaining network relations. This justifies the public support of networking as part of innovation policy. The current study examines the microstructure of knowledge diffusion and innovation processes and aims to find guidelines for innovation policy design from this perspective. Its goals are to find out (1) what role do knowledge sharing networks play in innovation, (2) how does the micro-level structure of knowledge transfer interactions affect the overall performance of an economic system and (3) what are the implications of the analysis of knowledge sharing networks on innovation policy design? The current study is a theoretical examination on these subjects. Knowledge networks are found to function as extensions to the innovation resources and capabilities of economic agents. The availability of knowledge positively influences innovation in all stages: invention, innovation and diffusion. The benefits from networks include e.g. overcoming path dependency in the direction of technological development, learning about market needs and influencing customer preferences. Agent-based models of the diffusion of knowledge in networks suggest that the structure of a knowledge sharing network and the capabilities of economic agents have an effect on the performance of the network. The best performance is achieved in 'small-world' networks which consist of tightly interrelated groups of agents which have some contacts with other groups. Limitations on the learning capabilities of the agents may prevent knowledge sharing. If the agents require a shared knowledge base to be able to communicate with each other, providing all agents with some basic level of knowledge will ease communication and facilitate the diffusion of knowledge. Innovation policy based on the knowledge network analysis can be divided into promoting the creation of small-world networks and removing barriers to communication between agents. Small-world networks can be understood as local networks such as business clusters or non-local networks such as research networks or professional networks. Barriers to communication can be removed by improving the learning abilities of agents (means to learn) and promoting investments in collaboration (incentives to learn). The policy measures associated with the issues are various. Much attention is paid to providing a suitable institutional set-up which eases networking and knowledge transfer. Many of the relevant policy measures are complementary and should be adopted as packages. Changing one policy variable might have no effect if other variables are not changed at the same time. Furthermore, the knowledge networks are often technology or industry specific and technology neutral policies may overlook their needs. Thus the technology neutral policy measures should be supplemented by technology-specific measures. The identification of bottlenecks in technology-specific networks is needed in order to choose the best policy measure(s). According to a technological innovation system framework, technology fields should be evaluated on functionality: how a technological innovation system fulfils certain common criteria that are considered necessary for the development of innovations in a field. This evaluation helps choose which policy measures should be implemented.

Vielä muutama vuosikymmen sitten länsimaalaiset miehet kouluttautuivat selvästi naisia enemmän. Kuluneiden vuosikymmenten aikana koko väestön koulutustaso on noussut voimakkaasti. Koulutustason nousu ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti sukupuolten välillä, vaan naisten koulutustaso on noussut miehiä nopeammin. 2000-luvulle siirryttäessä suurimmassa osassa länsimaista naisten keskimääräinen koulutustaso on noussut miesten keskimääräistä koulutustasoa korkeammaksi. Samanaikaisesti kotitaloustöiden kokonaismäärä ja jakautuminen miesten ja naisten välillä on muuttunut. Ennen kotityö ja lastenhoito kasautuivat pääosin naisen harteille miesten vastatessa työmarkkinoilla tehtävästä työstä. Aiemmin naisten oli kannattavaa kouluttautua miehiä vähemmän, sillä kotitöiden ja lastenhoidon viemä aika oli pois työmarkkinoilla tehtävistä töistä ja laski heidän koulutuksesta saamiaan tuottoja. Kotitöiden kokonaismäärä on kuitenkin ajan myötä vähentynyt, ja miehet ovat lisänneet osallistumistaan kotitöihin ja lastenhoitoon. Koulutus voi olla investointi inhimilliseen pääomaan, signaali tuottavuudesta tai kulutushyödyke. Mikäli koulutus ajatellaan investointihyödykkeeksi, koulutuksen hyödyistä osa saadaan työmarkkinoiden, osa avioliittomarkkinoiden välityksellä. Jos koulutuksen tuotto työ- ja avioliitomarkkinoilla eroaa eri sukupuolten välillä, voi miesten ja naisten olla taloudellisesti kannattavaa kouluttautua eri verran. Chiapporin ym. (2009) luoma teoreettinen malli antaa viitekehyksen analysoida, miten työ- ja avioliittomarkkinoilla tapahtuvat muutokset vaikuttavat miesten ja naisten koulutusvalintoihin. Heidän mallissaan koulutuksen antama kokonaistuotto jaetaan kahteen komponenttiin – työmarkkinatuottoon ja avioliittomarkkinatuottoon. Chiappori ym. perustelevat mallinsa avulla, että naisten keskimääräisen koulutustason voimakkaampi nousu johtuu kotitaloustöiden määrässä ja jakautumisessa tapahtuneista muutoksista sekä koulutuksen palkkadiskriminaatiota vähentävästä vaikutuksesta. Suomessa palkkadiskriminaatio ei kuitenkaan vähene korkeammilla koulutustasoilla. Kun koulutus ei suojaa naisia palkkadiskriminaatiolta, ei palkkadiskriminaation esiintyminen myöskään lisää naisten koulutuksen työmarkkinatuottoa. Koska kotitaloustöiden määrässä ja jakautumisessa tapahtuneet muutokset eivät kykene yksinään selittämään naisten miehiä korkeampaa koulutustasoa, täytyy selitysten löytyä muista tekijöistä. Ensinnäkin erot miesten ja naisten ominaisuuksissa voivat aiheuttaa sen, että koulutuksen työmarkkinatuotto on naisilla miehiä korkeampi. Toinen mahdollinen selitys löytyy avioliittomarkkinoilta. Miehet arvostavat avioliittomarkkinoilla puolisoehdokkaan koulutustasoa enemmän kuin aiemmin. Kun koulutuksella on aiempaa positiivisempi signaali avioliittomarkkinoilla, kannattaa naisten kouluttautua aiempaa enemmän. Lisäksi naiset voivat haluta kuluttaa miehiä enemmän koulutuspalveluita, mikäli kouluttautumisesta saatava suora hyöty on naisilla keskimäärin miehiä suurempi. Kaiken kaikkiaan hyvin erilaiset, niin taloudelliset kuin talouden ulkopuolisetkin kannustimet, vaikuttavat siihen, kuinka korkeasti kukin lopulta kouluttautuu. Taloustieteellisen kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa naisten koulutuksen keskimääräinen kokonaistuotto on ohittanut miesten koulutuksen keskimääräisen kokonaistuoton. Tästä syytä naisten kannattaa nykyään kouluttautua miehiä korkeammin.

Hakukoneiden yhteydessä esitetään avainsanoilla kohdistettua mainontaa. Kuluttajan etsintää voidaan häiritä yritysten toimesta joissakin etsintämalleissa. Tutkimuskysymyksinä esitetään, miksi häirintää esiintyy, ja miksi epäneutraali hakukone puuttuu yhteensovituksen tarkkuuteen, heikentää yhteensopivuuden laatua ja mainosten relevanssia. Varaushintoja voidaan käyttää mainoslistojen laadun parantamiseen. Niiden hyvinvointivaikutuksia tutkitaan ylijäämätarkasteluilla. Tutkielman päämallissa tarkastellaan, millaisia vaikutuksia kohdistetulla mainonnalla voidaan tuottaa markkinoille. Työn aineisto koostuu malleista, jotka lähestyvät tutkimuskysymyksiä kuluttajan etsinnän näkökulmasta. Keskeiset lähteet ovat de Corniere (2011), Athey & Ellison (2011) ja Ellison & Wolitzky (2012). Tutkimusmenetelmä on teoreettinen kirjallisuuskatsaukseen perustuva analyysi. Malleja vertaillaan, analysoidaan strategista käyttäytymistä ja tunnistetaan erilaisia kannustimia. Häirinnän tarkoitus on heikentää kuluttajan etsinnän tehokkuutta ja nostaa etsintäkustannuksia. Yksittäisellä yrityksellä on kannustin häiritä ja yritys voi määritellä häirinnän tason. Häirintä voidaan olettaa yritykselle joko ilman kustannuksia tai kustannusten kanssa. Signaalihäirintä sisältää ylihäirintäongelman ja kuluttajan odotukset vaikuttavat oleellisesti hyvinvointiin. Mainonnan kohdistaminen avainsanoilla minimoi etsintäkustannukset, parantaa yhteensopivuutta ja lisää hintakilpailua. Klikkausmaksu on hakukoneen instrumentti, jonka tason se asettaa tavoitefunktioonsa. Hakukoneen tavoitteet asettuvat vastakkain: se voi tavoitella kaupan volyymiä tai pyrkiä ulkoistamaan yrityksen voittoa kasvattamalla osuuttaan kaupasta. Hakukoneen valitsema klikkausmaksu on korkeampi kuin sosiaalisesti optimaalinen taso, minkä vuoksi osa kuluttajista jää markkinoiden ulkopuolelle ja kaupan volyymi laskee. Epäneutraali hakukone voi mekanismin suunnittelulla valita yhteensovituksen tarkkuuden. Se voi lisätä prosessiin kohinaa ja siten heikentää yhteensopivuuden laatua. Lisäksi se voi valita kuluttajan kohtaaman efektiivisen etsintäkustannuksen. Näin se pystyy heikentämään etsinnän tehokkuutta, nostamaan etsintäkustannuksia ja hintatasoa. Hakukone suosii yritystä epätarkempaa yhteensovitusta. Varaushinta on hakukoneen väline, jolla voidaan lisätä mainoslistan laatua. Samalla varaushinnalla voi edistää sekä kuluttajan ylijäämää että sosiaalista hyvinvointia, koska niiden välillä on suora kytkös. Hakukoneen voiton maksimoiva varaushinta osoittautuu korkeammaksi kuin sosiaalisesti optimaalinen taso.

In the standard model of competitive labor markets, an influx of immigrants increases the labor market prospects of native workers whose labor is complementary to the immigrants' labor and decreases that of those native workers whose labor is substitutable with immigants' labor. The standard model cannot, however, explain how vacancies and unemployment exist at the same time, or allow the job creation to respond to the arrival of new workforce. This master's thesis studies the effects of immigration on the wages, employment and welfare of native workers when firms and workers have to spend resources to find a suitable job match. In this environment, search frictions produce unemployment and the job creation is allowed to respond to an influx of immigrants. Matching model with three different settings is used to study these effects. In the first one immigration is introduced to a two-country matching model to see how an influx of immigration affects wages, unemployment rate and welfare of natives through probabilities of finding a job and finding a worker for an open vacancy. By Pareto ranking the three equilibria the model produces it is shown that immigration is beneficial to all parties involved. The second setting is a one-country model with two sectors and examines how an influx of immigrants to one of the sectors affects natives' welfare in that sector. The effect is ambiguous and comprises of an impact through matching probabilities and an impact though relative prices. Finally, the impact of low-skilled immigration on both high-skilled and low-skilled native workers is studied. It will be shown that an influx of low-skilled immigrants has a positive impact on the wages and employment rate of high-skilled natives but an ambiguous impact on those of low-skilled natives. When the education choice is endogenized, however, more natives decide to acquire education and the overall effect is positive. While these results do not perfectly fit the empirical findings on the subject, they offer one mechanism to understand the behavior of labor markets with immigration, and help to understand the empirical results that contradict the predictions by the standard model.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on esitellä lähijunaliikenneinvestointien vaikutusten arviointia kaupunkitalouden näkökulmasta. Koska liikenneinvestointien taloudellisten vaikutusten arviointi on kokonaisuutena hyvin laaja, on tässä tutkielmassa valittu selkeästi maankäytöllisten vaikutusten tarkastelu. Hedonisten hintojen teorian avulla pyritään arvioimaan investoinnin mahdollisia vaikutuksia kiinteistöjen hinnoille ja kaupunkien maankäyttömallilla suurempia koko seutukuntaa koskevia maankäytöllisiä vaikutuksia. Kaksi ensimmäistä lukua keskittyvät teorioiden läpikäymiseen. Ensimmäisessä luvussa keskitytään hedonisten hintojen teoriaan Sherwin Rosenin (1974) artikkelin kautta. Teorian perusteet käsitellään perusteellisesti ja luvun lopuksi arvioidaan sen käyttökelpoisuutta hintavaikutusten arviointiin. Erityisesti käsitellään tasapainotilaa ja siihen liittyvää problematiikkaa. Toinen luku käsittelee Masahisa Fujitan (1989) maankäyttömallia. Mallin perusteet läpikäydään yksittäisen kotitalouden sijoittumisesta lähtien, mutta erityinen mielenkiinto on sen komparatiivisessa statiikassa. Sen avulla on mahdollista analysoida kuljetuskustannusten muutosten vaikutuksia kaupunkirakenteelle ja tätä soveltaen voidaan arvioida teorian tasolla lähijunaliikenneinvestoinnin maankäytöllisiä vaikutuksia. Kolmannessa luvussa arvioidaan näiden teorioiden soveltamista lähijunaliikenneinvestoinnin vaikutusten arvioinnissa ja keskustellaan teorioiden välisestä vuorovaikutussuhteesta. Hedonisten hintojen suhteen pyritään tunnistamaan sen käyttötarkoitus liikenneinvestointien näkökulmasta. Maankäyttömallia sovelletaan siten, että sitä voidaan käyttää lähijunaliikenneinvestoinnin analysointiin. Viimeisessä luvussa sovelletaan käsiteltyjä teorioita käytännön tasolla. Analysoinnin kohteena on ELSA (Espoo-Salo) – radan vaikutusten arviointi lähijunaliikenteen näkökulmasta. Analyysin johtopäätökset ovat linjassa esiteltyjen teorioiden kanssa. Uuden lähijunaliikenneinvestoinnin vaikutusalueella voidaan ennustaa kiinteistöjen hintojen kasvua. Maankäyttömallin avulla voidaan arvioida, että uusi yhteys raideliikenteen kannalta tyhjään tilaan Länsi-Uudellemaalle voi muodostaa uuden pääradankaltaisen nauhamaisen kaupunkialueen laajentumisen. Tämän seurauksena väestönpaine voi helpottaa lähellä Helsingin keskustaa, mutta sen arvioimiseksi tulisi aihepiiristä tehdä lisätutkimuksia.