Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Hur representeras veganism i finlandssvenska dagstidningar? : En tematisk analys av artiklar i Hufvudstadsbladet och Vasabladet 2019–2023 
    Larouche, Sonja (2024)
    Den här magisteravhandlingens syfte är att granska hur veganism och veganer representeras i dagstidningar i Svenskfinland under 2019–2023. Det finns ett behov av mera forskning kring medierapporteringen om veganism i den finländska kontexten, och den här avhandlingen ämnar bidra till att delvis fylla det behovet. Som teoretiskt referensverk i studien används teorier om journalistikens och mediernas makt samt Stuart Halls representationsteori. Studien har genom kvalitativ tematisk analys granskat 37 webbartiklar som publicerades i Hufvudstadsbladet och Vasabladet under 2019–2023, och som innehöll ordet vegan minst en gång. Analysen i den här avhandlingen består av två separata tematiska analyser. Den första tar fasta på teman kring veganism i det empiriska materialet, medan den andra tar fasta på vem som kommer till tals i de analyserade artiklarna. Den tematiska analysen om teman kring veganism tar fram sju olika teman i det empiriska materialet: Det är lätt att vara vegan, Det är krävande att vara vegan, Vegetarisk och vegansk kost har normaliserats men är inte normen, Veganism är en klimatgärning, Vegansk kost är hälsosam, Världen kommer inte att bli vegansk och Alla ska inte bli veganer. Den tematiska analysen om vem kommer till tals i det empiriska materialet tar fram sex olika teman: Experter, Veganer, Allätare, Varken veganer eller allätare och Oklart. Materialet representerar veganism både på ett positivt och ett negativt sätt. Veganism representeras som positivt genom att representera det som lätt, hälsosamt och klimatvänligt. De negativa representationerna å sin sida uppmuntrar inte till konsumtion av enbart vegansk kost, och representerar veganism som onödigt och krävande. Majoriteten av de som kommer till tals i det empiriska materialet är experter, vilket innebär att veganism till stor del representeras av personer som åtminstone inte i media uppges vara veganer, utan som intervjuas om veganism eller växtbaserad kost utifrån deras kunskap, även om de eventuellt saknar egen erfarenhet av veganism.
  • Hur ska jag veta... : Socialarbetares reflektioner över våndan av att handla enligt barnets bästa 
    Balk, Maria (2013)
    Ett reflektivt arbetsgrepp har i socialt arbete blivit allt viktigare i takt med utvecklingen mot en mera fragmentarisk samhällsstruktur som kännetecknas av osäkerhet, föränderliga krav och individuellt ansvar. Kritisk reflektion innebär att socialarbetare kritiskt granskar de perspektiv, antaganden och emotioner som styr deras arbete samt prövar om de ramar de handlar inom är diskriminerande, förtryckande eller orättfärdiga. Syftet med denna studie är att genom semistrukturerade intervjuer undersöka den kritiska reflektionens roll bland socialarbetare i barnskyddet. Den centrala utgångspunkten är att socialarbetarens reflektion påverkas av både individuella faktorer och socialt samspel i en historisk och kulturell kontext. Utifrån bl.a. Jan Fooks och Fiona Gardners (2007) definition av kritisk reflektion och Patricia King och Karen Kitcheners (1994) modell om reflektivt omdöme granskas hur socialarbetare reflekterar kring sitt arbete och sina bedömningar i komplexa situationer. Särskild vikt läggs vid hur kritisk reflektion och eventuella reflektionsskillnader förekommer i socialarbetarnas reflektioner. Av intresse är också när och i vilka sammanhang socialarbetare har möjlighet att reflektera. Det empiriska materialet består av individuella semistrukturerade intervjuer med elva socialarbetare i barnskyddet. Intervjun var designad som en reflektionsprocess, vari ingick en kritisk händelse och två vinjetter. Analysen av det empiriska materialet utfördes i två skeden. En materialbaserad innehållsanalys gjordes för att utreda kring vad socialarbetarna reflekterar och en abduktiv analys, som influerats av forskning i reflektivt omdöme, gjordes för att utreda på vilket sätt de reflekterar. Studiens resultat tyder på att socialarbetares bedömningar påverkas av såväl yttre faktorer, t.ex. tidbrist, arbetsmängd och klienters reaktioner, som olika underliggande känslor; otillräcklighet, ensamhet, rädsla och osäkerhet. Utifrån sättet att reflektera kring osäkra och komplexa situationer kan socialarbetarna kategoriseras i fyra olika reflektionstyper; defensiv, principfast, reflektivt osäker och säkert osäker. Kritisk reflektion, så som den har beskrivits i litteraturen, förekommer i liten skala. Socialarbetarna framhåller betydelsen av en trygg, accepterande och stödjande omgivning för att reflektionen skall fungera i arbetet.
  • Hur småbarn exkluderar varandra i fria och organiserade lekar : En etnografisk studie på finländska daghem 
    Thostrup, Maria (2024)
    Den här avhandlingen utforskar exklusion bland småbarn i åldern 3-6 år på basen av sociala faktorer. Med fokus på ålders- och könsskillnader har jag identifierat mönster som tyder på att dessa faktorer har betydande inverkan på barnens interaktioner. Genom observation från två daghem, Koalan och Tigern, framstår det att åldersskillnader ofta upplevs som mer påtagliga bland de äldre barnen och kan leda till exkluderande beteenden, särskilt i samspel med könsskillnader. I Koalan framträder en dynamik där ålders- och könsskillnader tenderar att förstärka varandra i barnens interaktioner. De äldre flickorna visar en tendens att exkludera yngre pojkar, medan yngre pojkar tenderar att vara mer inkluderande av alla oberoende av kön eller ålder. Denna skillnad i beteende betonas av den större andelen frilek och mindre organiserad lek som präglar Koalans verksamhet. Tigern i sin tur visar en mer varierad och inkluderande dynamik där både ålders- och könsskillnader inte har lika stor betydelse för leksällskapet. Koalans grupp är mer homogen i både ålder och kön än Tigerns som har en mer jämn fördelning. Koalans grupp bestod av ¼ flickor och resten pojkar varav 3 av 5 flickor var äldre och majoriteten av pojkarna var yngre medan Tigern hade fler flickor än pojkar men överlag mer jämnåriga barn av båda könen än vad Koalan hade. Daghemmens resurser och personalnivåer påverkar också dynamiken i vardera grupp, då Tigern erbjuder en mer organiserad och övervakad lekmiljö på grund av att de har dubbelt mer personal än Koalan trots att de har lika många barn. Sammanfattningsvis visar denna avhandling att ålders- och könsskillnader kan spela en roll i barns inklusions- och exklusionsmönster i daghemsmiljöer. Medvetenhet om dessa faktorer och tillgången till tillräckliga resurser och personal kan bidra till att skapa mer inkluderande lekmiljöer för barnen oberoende hur heterogen eller homogen gruppen är.
  • Hur socialarbetare beaktar den tidiga anknytningen i samband med placering av barn i vård utom hemmet : en kvalitativ studie 
    Grönroos, Ebba Elisabeth (2020)
    Syftet med denna magisteravhandling har varit att utreda hur den tidiga anknytningen samt störningar och trauman i förhållande till den beaktas av socialarbetarna då barn blir omhändertagna och placerade i vård utom hemmet. Syftet har därtill varit att se om det finns ett samband mellan det ökande antalet ungdomar som blir placerade och långsiktig påverkning av brister i den tidig anknytningen. Forskningsfrågorna som avhandlingen har svarat på har varit följande: ”Hur har de tidigaste barndomsåren sett ut för de ungdomar som blir placerade i åldern 13 – 17 år, finns det information om detta i omhändertagningsbesluten?” och ”Hur beaktar socialarbetare den tidiga anknytningen i samband med placering av barn i vård utom hemmet?”. I studien har materialtriangulering tillämpats. Forskningsmaterialet har bestått av 21 omhändertagningsbeslut av ungdomar i åldern 13 – 17 år och kompletterats av en kvalitativ, semistrukturerad intervju av fem socialarbetare kring deras tankar om beaktandet av den tidiga anknytningen i samband med omhändertagningar. Det empiriska materialet analyserades med hjälp av innehållsanalys. Som teoretisk referensram fungerar anknytningsteorin i första hand och den transaktionella teorin som komplement. Anknytningstrauma har genomgående varit ett av de centrala begreppen. Resultatet av innehållsanalysen av omhändertagningsbesluten visar att socialarbetarna har haft förhållandevis mycket information om ungdomarnas tidigaste levnadsår Även om resultaten i denna studie är begränsade syns det tydligt att de ungdomar som blir placerade har haft många otrygghetsfaktorer under sina tidigaste levnadsår, vilket troligen har påverkat anknytningsmodellerna i familjen. Anknytningstrauman och störningar ger enligt teorin långtgående negativa följder och kan därför ha ökat risken för att barnen i tonåren och i samband med pubertet börjat reagera med eget riskfyllt beteende som sedan har resulterat i omhändertagning. Resultatet av den kvalitativa temaintervjun visar att anknytningsteorier är relevanta och av stor vikt i samband med omhändertagningar. Konkret beaktas det främst i fråga om val av placeringsstället i omhändertagningsprocessen. Därtill fäste socialarbetarna stor vikt vid fungerande samarbete i ett tidigt skede kring de barn som har anknytningsstörningar och vikten av samarbetsparternas expertiskunskap i tidig anknytning. Socialarbetarens roll och handlingsutrymme togs även upp som något som påverkar beaktande av den tidiga anknytningen inom barnskyddsarbetet. Slutresultatet visar att det finns behov av ännu tidigare och mera långsiktigt arbete och samarbete kring högriskfamiljerna för att eventuellt kunna förhindra fortsatt ökning av ungdomar som blir omhändertagna.
  • ”Huuhaata, potaskaa ja hölynpölyä” : vaihtoehtohoidot Helsingin Sanomien verkkojutuissa 
    Savo, Roosa (2021)
    Vaihtoehtohoidoista on käyty Suomessa laajaa julkista keskustelua 60-luvulta lähtien. Tässä Pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten Helsingin Sanomien verkkojutuissa kehystetään vaihtoehtohoitoja ja minkälaisia terveys- ja sairauskäsityksiä jutuissa ilmenee. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimus sijoittuu terveysviestinnän tutkimuksen kulttuurilinjalle. Lähtökohtana on ajatus siitä, että terveysjournalismi rakentaa käsityksiä siitä, mitä sairaus ja terveys ovat. Tämä tutkimus pyrkii hahmottamaan terveysjournalismin terveyttä konstruoivaa luonnetta kehysanalyysin avulla. Verkkojutut ovat toimitustyön käytännöissä ja kulttuurisessa kontekstissa muodostuneita ”tulkintapaketteja”, joissa tuotetaan vaihtoehtohoitoihin liittyviä merkityksiä. Aineisto koostuu 72:sta Helsingin Sanomien verkkojutuista, jotka sijoittuvat ajalle 1.1.2018–22.11.2020. Vaihtoehtohoitoja ei tutkita vain yksittäisenä ilmiönä, vaan osana yhteiskunnallista terveys- ja sairauskäsitysten merkityskamppailua. Analyysin tukena hyödynnetään lääketieteen filosofiaa, lääketieteen antropologiaa ja sosiologiaa. Vaihtoehtohoitoja kehystetään aineistossa neljällä tavalla. Vaarallisuuden kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään riskien, uhan ja sääntelyn kautta. Huijauksen kehyksessä vaihtoehtohoidot liitetään laajempaan keskusteluun ”huuhaan” leviämisestä. Yhteistyön kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään mahdollisena apukeinona lääketieteelliselle hoidolle. Inhimillisyyden ja henkisyyden kehyksessä vaihtoehtohoidot näyttäytyvät henkisyyden ja elämän merkityksellisyyden kontekstissa. Äänessä ovat eniten lääketieteen edustajat ja terveysviranomaiset. Vaihtoehtohoitojen tarjoajat ja niiden käyttäjät saavat vain vähän tilaa. Jutuissa näkyy tieteellinen maailmankuva, jossa sairauksien hoitamisen tulee perustua tutkittuun tietoon. Kautta linjan esiin nousee kysymys vaihtoehtohoidoista bisneksenä. Moraalinen viesti on se, että sairaiden ihmisten rahastaminen epätieteellisillä vaihtoehtohoidoilla on väärin. Tulokset ovat linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan biolääketieteelliset terveys- ja sairauskäsitykset saavat mediassa hegemonisen roolin. Vaarallisuuden, huijauksen ja yhteistyön kehyksissä terveys määrittyy suhteessa lääketieteeseen ja auktoriteetteihin. Viimeisessä kehyksessä terveys esittäytyy yksilön kokemuksellisuuden kautta murtaen vallitsevia käsityksiä.
  • Huumeaiheiset kirjoitukset tiede- ja ammattilehdissä vuosina 1985-2015 : Konsensusta ja eripuraa huumekontrollista ja kannabiksesta 
    Puranen, Esko (2018)
    Tiede- ja ammattilehtien huumeaiheista kirjoittelua ei Suomessa ole tähän asti tutkittu. Tilanteen kohentamiseksi tämän tutkielman aineisto on poimittu 18 suomenkielisen tiede- ja ammattilehden sivuilla julkaistuista 1 032 huumeaiheisesta kirjoituksesta vuosilta 1985-2015. Nämä painotuotteet jakautuvat asiantuntijuusalojen mukaan yhteiskuntapolitiikan, sosiaalitoimen ja kansanterveyden, lääketieteen ja lainvalvonnan lehtiin. Tämän laadullisen tutkielman tavoitteena on ollut aineiston kvantifioinnin ja sisällönerittelyn ja sen lomassa kulkevan taustoituksen avulla selvittää, millaista huumeaiheinen kirjoittelu on ollut luonteeltaan näissä erikoislehdissä neljän viime vuosikymmenen aikana, mistä aiheista on yleensä kirjoiteltu ja mitkä teemat ovat nousseet agendalla päällimmäisiksi eri aikoina, millaiset aiheet ja yksittäistapaukset ovat olleet kiistellyimpiä, ketkä ovat olleet aktiivisimpia kirjoittajia ja mitä tahoja he ovat edustaneet, millaisia eroja on eri lehtien ja lehtiryhmien välillä, onko päihdealan ammattilaisten keskuudessa lehtikirjoituksista päätellen ollut havaittavissa jonkinasteista konsensusta kuten suomalaisessa huumausainepolitiikassa on katsottu vallinneen, millainen vaikutus näillä lehtikirjoituksilla on ollut huumausainepolitiikkaamme ja sen käytännön toteutukseen sekä, huumeongelmien määrittelyyn ja konstruointiin. Lopuksi on pohdittu myös sitä, antaako näin laaja aineisto pohjaa visioida niin kansainvälisen kuin Suomen huumetilanteen kehitystä lähivuosikymmenien aikana. Ylivoimaisesti eniten kirjoiteltiin päihdehuollosta ja -hoidosta etenkin sosiaalitoimen ja lääketieteen lehdissä. Seuraavaksi suosituimpia aiheita olivat huumekontrolli, yleisluonteisemmat koti- ja ulkomaiset huumeasiat, huumepolitiikkamme linjaukset ja huumevalistus. Varsin odotuksenmukaisesti lääketieteen ja yhteiskuntapolitiikan lehtiryhmissä kirjoiteltiin runsaasti huumetutkimuksista, kun taas lainvalvonnan lehdissä keskityttiin huumekontrolln kysymyksiin. Muita käsiteltyjä aiheita olivat kannabiksen dekriminalisointi, huumeidenkäyttäjien identiteettikysymykset ja huumeteemat muissa medioissa. Yksittäisistä lehdistä ”Sosiaaliturvassa” ilmestyi jopa viidennes aineiston kaikista kirjoituksista. Aineiston aktiivisimmat kirjoittajat edustivat lääketieteen sekä yhteiskuntapolitiikan ja valtiotieteen asiantuntemusta. Kaikista kirjoittajista naisia oli noin 45 %, mutta akttiivisimmin lehtijuttuja tuottaneiden varsinaisten päihdealan asiantuntijoiden joukossa naisia oli vain neljännes, kun taas toimituksellisista artikkeleista vastasivat naiset peräti 90-prosenttisesti.. Erityistä huomiota tutkielmassa on kiinnitetty erinäisistä huumekysymyksistä kehkeytyneeseen kiistakirjoitteluun ja väittelyyn sekä virallisen huumepolitiikan kritiikkiin konsensusoletusten vastapainona. Tällaisia kiistakirjoituksia olikin lähes joka viidennes kaikista aineiston jutuista. Kiistely julkaisujen sivuilla oli yleensä maltillista, sovittelevaa ja professionaalista, joskin henkilökohtaisuuksiinkin joskus siinä mentiin. Mieliä kuohutti muun muassa kannabiksen laillistaminen, opioidiriippuvaisten korvaushoito ja muutamiin huumetutkimuksiin liittyvät metodologiset Laajempaa huumepoliittista konsensusta ei aina löytynyt edes lehtiryhmien sisältäkään, joskin lääketieteen ja lainvalvonnan asiantuntijoiden näkemykset olivat melko yhteneväisiä – ilmeisesti ammattieettisistä ja julkaisupoliittisista syistä. Varsinkin huumepolitiikkaamme arvostelevilla kiistakirjoituksilla ja niiden takaa löytyvällä asiantuntemuksella on ollut oma vaikutuksensa huumepolitiikkamme linjauksiin ja lainsäädäntöön sekä muun median ja yhteiskunnallisen keskusttelun agendoihin. Lisäksi monet aineiston aktiivikirjoittajista ovat virka-asemansa tai toimenkuvansa puolesta olleet jäseninä tai kuultavina erilaisissa komiteoissa ja työryhmissä sekä esiintyneet myös monissa muissa medioissa. Aineiston runsaissa sitaateissa puheenvuoron saa päihdealan asiantuntijoiden koko kirjo, johon kuuluu myös heidän asiakkaansa ja näiden lähimmäiset. Tutkielma tarjoaa hyödyllistä täydennystietoa, monipuolisia näkemyksiä ja laajan lähdekokoelman päihdealan moninaiselle ammattikunnalle puhumattakaan muista päihdeasioista kiinnostuneista pohdiskelijoista.Tutkielmassa kuvatun ja analysoidun huumeaiheisen lehtikirjoittelun kronologisesti etenevä aihekohtainen esittely tarjonnee myös vakuuttavan historiallisen katsauksen suomalaiseen huumetodellisuuteen 1980-luvulta aina nykypäiviin saakka.
  • Huumeetonta elämää rakentamassa : Raskaudenaikaisessa korvaushoidossa olevien naisten kertomuksia huumeiden käytöstä irtautumisesta odotusaikana 
    Vaara, Piia (2016)
    Huumeiden käyttäjä elää usein yhteiskunnan marginaalissa, erityisesti silloin kun huumeriippuvuus on voimakasta ja käyttö pakonomaista. Aiemman sosiaalitieteellisen tutkimuksen valossa huumekulttuurin on todettu olevan monin tavoin miesten hallitsema maailma. Huumeiden käyttö on yhteiskunnassa kriminalisoitua, joten raskaana olevien huumeita käyttävien naisten yhteiskunnallinen asema on haavoittuvainen. Huumeita käyttävien naisten voi halutessaankin olla vaikea hakeutua tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Tutkimuksessa tarkastellaan raskaudenaikaisessa korvaushoidossa olevien naisten kertomuksia huumeiden käytöstä irtautumisesta ja palveluista, joissa he ovat raskausaikana asioineet sekä kerätään naisten ehdotuksia heidän kanssaan tehtävän auttamistyön parantamiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa huumeita käyttävien tai käyttäneiden naisten kokemuksista huumeiden käytöstä irtautumisesta odotusaikana sekä naisten omista ehdotuksista heidän kanssaan tehtävän auttamistyön kehittämiseksi. Tavoitteena on tuoda esille naisten omia kokemuksia ja näkemyksiä. Tutkimusaineiston muodostavat neljän naisen kanssa tehdyt avoimet kerronnalliset haastattelut. Haastatteluja tehtiin yhteensä seitsemän. Naiset olivat haastatteluhetkellä raskaudenaikaisessa korvaushoidossa pääkaupunkiseudulla toimivalla erityisäitiyspoliklinikalla. Tutkimuksessa sitoudutaan eettisesti emansipatoriseen tiedonintressiin, joka on ohjannut tutkimuksen teoreettis-metodologisia valintoja. Teoreettinen viitekehys kiinnittyy marginalisaatiokysymysten sosiaalityön, naisten huumeiden käyttöä koskevan kirjallisuuden ja feministisen tutkimuksen välimaaston. Naisten kertomusten kautta tavoitellaan paikallisesti sijoittunutta, erityistä kokemustietoa. Analyysini on aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, johon olen yhdistänyt kertomusten temaattista luentaa. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että huumeiden käytöstä irtautuminen ja huumeiden käytön lopettaminen raskausaikana on naiselle vaativa ja vaiheittainen prosessi. Huumeiden käytöstä irtautumisessa keskeiseksi muodostui henkisen ja fyysisen eron tekeminen huumemaailmaan. Korvaushoito edisti merkittävästi huumeettoman elämän luomista raskausaikana. Raskaus toimi mahdollisuutena päihteiden käytön lopettamiselle. Äitiyteen liittyi pelkoja ja odotuksia, joita pohdittiin suhteessa omaan huumeiden käytön historiaan. Tulevaisuus raskaudenaikaisen korvaushoidon jälkeen näyttäytyi avoimena, mutta epävarmana. Naisten kokemuksia palvelujärjestelmässä kuvasivat kamppailu narkomaanin ja päihdeäidin leiman kanssa sekä kontrollin ja valvonnan alaisena oleminen. Toisaalta naiset kokivat erityisäitiyspoliklinikan kätilöiden huolenpidon ja välittämisen erittäin tärkeänä ja omaa toipumista tukevana tekijänä. Tutkimuksen perusteella nähdään, että riippuvuustasoinen huumeiden käyttö muodostaa naisen elämälle vakavan syrjäytymisriskin. Huumeriippuvaisten raskaana olevien naisten kanssa tehtävässä auttamistyössä on keskeistä naisten itsemääräämisoikeuden ja oman toimijuuden vahvistaminen suhteessa raskauteen, naisten tukeminen päihteistä vapaan omaehtoisen äitiyden rakentamisessa sekä avoimen ja turvallisen ympäristön luominen, jossa on saatavilla riittävästi tietoa ja luottamuksellisia auttamissuhteita. Näitä ympäristöjä ja tiloja voivat olla mitkä tahansa paikat, joissa ammatillisia tai vapaaehtoisuuteen perustuvia kohtaamisia naisten kanssa tapahtuu. Ammattilaisten haasteeksi muodostuu sensitiivisen, kunnioittavan ja empaattisen lähestymistavan löytäminen naisten kanssa tapahtuvissa kohtaamisissa.
  • Huumeita käyttävän ihmisen tuen tarpeeseen vastaaminen sähköisen palvelun avulla : sähköinen työkalu sosiaalisen tuen työkaluna 
    Tuominen, Marjo (2016)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on päihteitä käyttäville ihmisille suunnattu matalan kynnyksen sähköinen palvelu ja tämän palvelun sisällöliset kehittämismahdollisuudet sosiaalityöllisestä näkökökulmasta. Keskeisenä tutkimuskohteena ovat huumeita käyttävien ihmisten näkemykset suhteessa sähköisten palveluiden käyttöön päihehoidon tukena. Tutkimusympäristönä tutkielmassa on Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Mobiiliapu-hankkeen sähköiset palvelut. Aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, sillä sähköiset palvelut lisääntyvät kaikilla yhteiskunnan eri osa-alueilla, eivätkä päihdehoito ja sosiaaliala ole poikkeuksia tässä kehityksessä. Tietoyhteiskunnan lupaukset ja visiot näyttäytyvät myös sosiaalialalla erilaisina palveluina ja sovelluksina. Tutkielma on laadullinen ja tutkielman tietoteoreettinen lähtökohta on sosiaalitieteille tyypillisesti sosiaalinen konstruktionismi. Tutkielman kiinnostus liittyy siihen kuinka palvelun kohderyhmänä olevat ihmiset määrittelevät itse tuen tarvettaan. Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvassa ajattelussa pyritään huomioimaan nykymaailman moniulotteiset ja pirstaleiset totuudet ja näkemään useiden eri tulkintojen mahdollisuudet. Sosiaalinen konstruktionismi pyrkii samalla myös kiinnittämään huomiota yhteiskunnassa oleviin epäkohtiin ja epätasa-arvoisuuksiin. Tutkielman keskeinen käsite on sosiaalisen tuki, jonka kautta tarkastelen huumeita käyttävien ihmisten tuen tarpeita. Aineistona tutkielmassa ovat huumeita käyttävien ihmisten teemahaastattelut. Haastattelut on toteutettu kahdessa eteläsuomalaisessa terveysneuvontapisteessä. Keskeinen ideologia sekä terveysneuvontapisteiden työn, että Mobiiliapu-palvelun taustalla on haittojen vähentäminen. Tutkielmassa selvitetään huumeita käyttävien ihmisten itse määrittelemiä tuen tarpeita ja analyysissä etsitään sellaisia kohtia tuen tarpeista, missä heitä pystyttäisiin tukemaan sähköisen palvelun kautta. Analyysimenetelmänä tutkielmassa on laadullinen sisällönanalyysi. Analyysissä tarkastellaan huumeita käyttävien ihmisten näkökulmasta sähköisten palveluiden mahdollisuuksia toimia sosiaalisen tuen tarjoajana. Huumeita käyttävät ihmiset muodostavat erityisen kohderyhmän sähköisille palveluille. Huumeita käyttävien ihmisten tukemiseen liittyy erityisiä haasteita palvelun kohderyhmän ollessa yhteiskunnan marginaalissa elävät ihmiset. Perinteisellä palvelujärjestelmälläkin on haasteita vastata huumeita käyttävien ihmisten tuen tarpeisiin, eikä näitä haasteita voida pelkän sähköisen palvelun kautta ylittää. Tuen tarpeet ovat yksilöllisiä ja sosiaalityöllisestä näkökulmasta tarjottavan tuenkin tulisi siis olla yksilöllistä ja yksilön omista tarpeista nousevaa Huumeita käyttävien ihmisten palveluissa matalan kynnyksen merkitys korostuu. Mobiilivinkki välittää tiedollista sosiaalista tukea sähköisenä palveluna haittojen vähentämisen viitekehyksessä. Sähköisellä palvelulla voitaisiin myös tukea ihmisten välistä viestintää toiminnallisena tukena, esimerkiksi päihdehoidon kontekstissa tai vertaistukena.
  • Hydropolitics and Hydro-Hegemony in the Eastern Nile Basin : The Political Implications of the Grand Renaissance Dam to the Nile Cooperation 
    Rautiainen, Oona (2013)
    This piece of research scrutinizes the relationship between the Grand Renaissance Dam project and the struggling Nile cooperation. It incorporates the themes of transboundary river disputes and power asymmetries within regional cooperation into a qualitative case study in order to achieve a better understanding of the hydro-political situation at the Nile Basin. It approaches the issue through qualitative content analysis of 35 interviews and uses the framework of hydro-hegemony as a theoretical explanatory tool to help in the analysis of its findings. The study analyses the different issues, processes and dynamics related to the Dam project through the different factors of presented in the framework of hydro-hegemony and counter hegemonic act presented by Mark Zeitoun and Ana Cascao. The framework states that the balance of power is the factor that ultimately determines how the riparian states interact over shared resource. The framework assumes that the overall goal of each riparian is to maximize their objectives with the certain resource through control. The control can be achieved through different and strategies. The study confirms the current view rising from the recent research literature that the Nile river basin offers an example of hydro-hegemonic power structures in a transboundary river context. There is a clear asymmetry in power relations between the riparian states which can be seen in power dynamics and in all the aspects of cooperation. The outcome of hydro-hegemony at the Nile basin can be seen in the tension between the riparian states and unequal water distribution. The most downstream riparian state Egypt has been able to establish a consolidated control over the waters of the Nile for decades but through the political changes in the region the control has been contested. One of the main results of this study is to give confirmation to the view that the hydropolitical relations at the basin are in constant transformation mostly due to the increased the bargaining power of the upstream riparian states. At the moment three main challenges are characterizing the Nile cooperation. Firstly the question of CFA was seen by most of the informants as one of the main challenges in the Nile cooperation. Secondly the issue of water allocations was brought up as the most difficult matter to solve before reaching an agreement. Thirdly the environment of mistrust and misknowledge is seen as seriously hindering the cooperation. In addition to the factors which are challenging and hindering the Nile cooperation, the study presented other types of developments which describe the current state of the Nile cooperation. Those observations can be summarized to five factors which are: change in regional power dynamics, the rise of emerging new actors, the frustration of the traditional international donors, clear upstream vs. downstream dualism and the rise of unilateral action. This study states that the main challenges of the Nile cooperation are the main points of contradiction also in the case of the Grand Renaissance Dam project. It concludes that before reaching a permanent legal and institutional framework to the region the issue of water security and water allocations must be redefined and the lack of trust between the countries must be alleviated.
  • Hydropower and market power in the Nordic countries 
    Väliviita, Akseli (2024)
    In this master's thesis, I analyze the presence and implications of market power in the Nordic market for electricity. I estimate a structural oligopoly model using aggregate bidding data from the Nordic spot market, Elspot, as well as reduced-form models using aggregate bidding data and data on reservoir water levels of hydropower plants. These models shed light on noncompetitive behaviour in the wholesale market for electricity, and suggest that dominant hydropower firms withhold production when price elasticity of demand is relatively high. Data on the reservoir water level of hydropower plants can be used to estimate how market power and the price elasticity of demand influence production decisions. I collect this data from the NO5 pricing zone in Western Norway for the years 2020-2023, when the European energy market was in crisis. I propose an algorithm to estimate reservoir water levels that is based on publicly available satellite imagery, that I use to collect data from over 300 reservoirs. Using this data, I analyze the production decisions of hydropower producers and how they are influenced by their size, market power and elasticity of demand. I also estimate a structural model, in which market power is analyzed using aggregate bidding data as well as other market data. To estimate this model, I replicate the price-clearing algorithm of the Nordic day-ahead electricity market, the Elspot. I also collect data on wind power production and demand forecasts on the ENTSO-E transparency platform. I find evidence of market power for the sample years of 2020-2023. The results also suggest that market power did not have the same kind of influence in the years 2022 and 2023 as it did in 2020 and 2021, or that the structural model was unable to identify market power in these years.
  • Hygiene as ideology : a critical look into hygiene as a tool of oppression 
    Huotari, Edna (2022)
    Hygiene as a phenomenon is constantly present in our lives but it is rarely questioned. This thesis explores the concept of hygiene as a large-scale, social phenomenon and as a tool of oppression. My approach stems from the tradition of critical theory, and therefore in this thesis I define hygiene as form of ideology and employ ideology critique to criticise it. I argue that hygiene is a form of abjection meaning that it is a tool to create boundaries between members of a certain group and others. Additionally, hygiene functions as a positive technology of power, since its practice is connected to striving towards the ideal of normalcy and it is enforced by individuals repeating hygienic practices. Hygiene creates hierarchies between different groups of people, because it categorizes some groups as cleaner or healthier than others. These categories have moral and political dimensions and therefore hygiene can create oppressive structures. To define hygiene as a form of ideology, I explore the discussion concerning the different definitions of ideology. Within my framework of critical theory, ideology is always something pejorative. I divide the main challenges that one faces when defining ideology into two: the normative and the epistemic challenges. The normative challenge asks why we should be concerned with ideology from a normative point of view: How is it harmful for us? The epistemic challenge is concerned with the falsity of ideology and the possibility of gaining knowledge, if ideology is something that can cloud our epistemic judgement. I argue that a solution to these challenges can be found in the definition of ideology formulated by Theodor W. Adorno. This definition claims that ideology is a form of identity thinking: A system where we falsely think that we are perceiving objects as they are. This is never the case, since our way of thinking is conceptual and therefore we always see things through concepts. Ideology as identity thinking creates concepts affected by our current economic structure. We falsely assume that they are accurately describing the world. This limits our view of what is and what could be. The solution to this is negative dialectics, a system of critique which contrasts the potential of concepts with how they are in the world. Through the negation of our conditions and their ideal concepts, we can see objects as constellations: as things constructed from pieces of history, societal and economic structures etc. From this perspective we can critique our current conditions. The main conclusion of the thesis is that hygiene can be used as a tool of oppression because it is a form of ideology. Ideology as identity thinking describes hygiene successfully, because hygiene functions through identifying particulars under its concepts. This can be oppressive since some of its concepts, like unhealthy, dirty and so on, are derogatory and therefore create hierarchies between groups of people. Because hygiene is a form of ideology, i.e. a form of identity thinking, negative dialectics should be used to critique and change its oppressive forms.
  • Hyödyllisesti hapoissa : Psykedeelien käyttö terapeuttisen vallan ilmentäjänä suomalaisessa keskiluokassa 
    Haapamäki, Joel (2022)
    Huumausaineiksi Suomessa määriteltyjen psykedeelien, kuten LSD:n ja psilosybiinisienten, käyttöä mielenterveysongelmien ja addiktioiden kliinisessä hoidossa on tutkittu viime vuosina runsaasti. Lupaavat tutkimustulokset ja niistä julkaistut uutiset ovat avanneet julkiseen keskusteluun uudenlaisen diskurssin, jossa psykedeelit näyttäytyvät pikemminkin lääkkeinä kuin päihteinä. Samalla psykedeelien käyttö myös tutkimusolosuhteiden ulkopuolella on yleistynyt. Sosiaalitieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöt jäsentävät tällaista psykedeelien käyttöä usein aineiden terapeuttisia ja kognitiivisia vaikutuksia korostaen. Käsittelen tässä maisterintutkielmassa psykedeelien käyttöä sekä siihen liittyvää itsekehittämisen ja -hoitamisen eetosta suomalaisen keskiluokan piirissä. Olen kiinnostunut kulttuurisesti rakentuneista rajanvedoista huumaus- ja lääkeaineiden välillä, sekä siitä, miten yhteiskuntaan tiiviisti integroituneet yksilöt perustelevat laittomiksi määriteltyjen substanssien käyttöään. Huumausaineiden käytön jäsentelyssä perinteisesti käytettävien ongelmakäytön ja viihdekäytön käsitteiden sijaan tarkastelen aineistossani esiintyvää psykedeelien käyttöä hyötykäytön näkökulmasta. Sovellan aineistoon teoriaohjaavaa diskurssianalyysia, johon ammennan Michel Foucault’n valtateorioista ja niihin sidoksissa olevasta terapeuttisen vallan ajatuksesta. Keräsin tutkielmani aineiston haastattelemalla seitsemää psykedeelejä käyttänyttä, kouluttautuneeseen keskiluokkaan kuuluvaa suomalaista. Aineistoni tukee aikaisempaa psykedeelitutkimusta monella tapaa. Haastateltavani perustelivat psykedeelien käyttöään tutkimuksista tutuilla, pitkälti terapeuttisia hyötyjä painottavilla puheenvuoroilla. Psykedeelit liitettiin aineistossani niin mielenterveysongelmien itsehoitoon kuin päihde- ja parisuhdeongelmien selvittämiseen. Aineistossani korostui myös eräänlainen psykedeelien normalisointipuhe, jossa käyttö yhdistettiin ensisijaisesti itsestään huolehtimiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Psykedeelien hallussapito ja käyttö on useimmissa maissa, myös Suomessa, yhä rikolliseksi säädettyä ja raskaasti sanktioitua. Psykedeelien laittomuudesta osin kumpuavat tabut ja stigmat näyttävät aineistoni perusteella yhtäältä eristävän psykedeelien käyttäjiä ei-käyttäjistä, toisaalta ohjaavan heitä tietynlaiseen poliittisuuteen ja sitä myöten kohti voimaantumisen kokemuksia. Aineistoni ja teoreettisen viitekehykseni vuoropuhelusta syntyi terapeuttisen vallan jännitteisyyttä alleviivaava synteesi, jossa keskiluokkainen psykedeelien käyttö näyttäytyy yhtäaikaisesti yhteiskunnan normistoa mukailevana itsehoitona ja normistosta irtiottoja tekevänä vastarinnan keinona.
  • Hyödystä vai velvollisuudesta? : Lähiesimiesten asennoituminen tulos- ja kehityskeskusteluihin retorisesta näkökulmasta tarkasteltuna 
    Sirkiä, Saara (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan Helsingin kaupungin Rakennusvirastossa ja Sosiaalivirastossa työskentelevien lähiesimiesten (esimiehet, joiden alaisilla ei ole alaisia; Leppänen, 2002) asennoitumista tulos- ja kehityskeskusteluihin. Tulos- ja kehityskeskustelulla opinnäytetyössä tarkoitetaan esimiehen ja hänen alaisensa välistä luottamuksellista keskustelua, joka käydään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa etukäteen sovittuna ajankohtana ja jossa käsitellään menneen kauden arviointi, tulevan kauden tavoitteet sekä työntekijän kehittymistarpeet. (sovellettu Kaartinen ym., 2001.) Keskustelujen taustalta on tunnistettavissa useampia henkilöstöjohtamisen teoreettisia malleja, jotka voidaan jaotella työn suoriutumisen arviointia ja työssä kehittymisen näkökulmaa painottaviin malleihin. Opinnäytetyössä luodaan yleiskatsaus erilaisiin malleihin painottaen niiden mallien esittelyä, joiden voidaan nähdä liittyvän Helsingin kaupungin tulos- ja kehityskeskustelukäytäntöön. Tulos- ja kehityskeskustelukirjallisuudessa korostetaan esimiesten keskeistä asemaa keskustelujen toteuttamisen ja niistä saatavan annin kannalta (Elo, 1997; Juuti & Vuorela, 2002). Opinnäytetyön tavoitteena onkin selvittää, kuinka lähiesimiestehtävissä toimivat henkilöt asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin yhtenä henkilöstöjohtamisen työvälineenä ja millaisiin asioihin asennoituminen liittyy. Lähiesimiesten asenteita tarkastellaan argumentatiivisina ja sosiaalisina ilmiöinä ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996) sekä sosiaalista korostava relationaalinen sosiaalipsykologia (Bateson, 1972; Goffman, 1974; Israel, 1979). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 1999, 2005) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu 14:n lähiesimiestehtävässä toimivan henkilön yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Aineiston analyysin perusteella lähiesimiesten suhtautuminen muodostuu yksilöllisesti koettujen hyötyjen, työyhteisön kontekstin ja toimija-asemien suhteiden sekä nykyajan työelämähaasteiden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Pääosin haastateltavat suhtautuvat tulos- ja kehityskeskusteluihin myönteisesti. Myönteisen suhtautumisen nähdään joko kuuluvan lähiesimiehen toimija-asemaan, jolloin suhtautuminen on normatiivista tai myönteisyys liitetään itselle koituviin hyötyihin, jolloin suhtautuminen on pragmaattista. Kielteisempi suhtautuminen liittyy keskusteluiden toteuttamiseen viraston taholta ohjatussa toimintakulttuurissa tai kielteisyys liittyy kokemukseen keskusteluiden yksipuolisesta toteuttamisesta työntekijöiden passiivisuuden takia. Tulos- ja kehityskeskustelujen keskeisimmät kehittämisen kohteet aineiston analyysin perusteella liittyvät lähiesimiestyötä tekevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen sekä toimintakontekstin piirteiden huomioimiseen tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisessa. Myös ikääntyvien työntekijöiden sekä määräaikaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden kanssa tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisesta olisi tarpeellista tehdä jatkoselvitystä. Keskeisimmät lähdeteokset: retorisesta asenneteoriasta Michael Billigin (1987/1996) Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology; laadullisesta asennetutkimuksesta Kari Vesalan ja Teemu Rantasen (2005) Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaatteita, mahdollisuuksia, henkilöstöjohtamisesta Riitta Viitalan (2004) Henkilöstöjohtaminen sekä tulos- ja kehityskeskusteluista esimiestyössä Pauli Juutin ja Antti Vuorelan (2002) Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi.
  • ”Hyvää iltaa Kymmenen uutisista” : kriittinen diskurssianalyysi Ukrainan sodan televisiouutisoinnista inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta 
    Nori, Konsta (2023)
    Tutkielman aiheena on sota-aiheisten televisiouutisten viihteellistyminen inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta. Vaikka sota uutisaiheena ei ole uusi, on Ukrainan sota ensimmäinen sota eurooppalaisella maaperällä sitten toisen maailmansodan. 1980-luvulta asti on tutkittu tabloidisaation eli uutisten viihteellistymisen tai iltapäiväistymisen ilmiötä osana uutismediaa. Erityisesti yhdysvaltalaisessa viestinnän tutkimuksessa on tutkittu menneiden sotien uutisten viihteellisyyttä. Sen sijaan suomalaisessa tabloidisaation tutkimuksessa on keskitytty enemmän esimerkiksi politiikan uutisoinnin viihteellisyyteen. Ukrainan sodan seurauksena todennäköisesti myös Suomessa julkaistaan enemmän sota-aiheiseen uutisointiin liittyvää tutkimusta, jossa tällä maisterintutkielmalla on oma paikkansa. Tutkimusaineistona toimii MTV3-televisiokanavan Kymmenen uutisten lähetykset. Ensimmäinen aineistopäivä on sodan alkamispäivä, 24.2., ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin 15.3.2022 Aineiston kautta haetaan vastauksia tutkimuskysymyksiin 1) Miten Kymmenen uutisissa koskien Ukrainan sotaa 24.2.-15.3.2022 puhutaan tai näytetään sotatapahtumista kärsiviä ihmisiä? 2) Miten tabloidisaation viihteellistyminen ilmenee Kymmenen uutisten diskursseissa? Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysia (CDA), jota sosiolingvistiikan ja kuva-analyysin tutkimusmenetelmät tukevat. Aineistoa tarkastellaan osana laajempaa sosiokulttuurista kontekstia. Kuten aikaisempi tutkimus, myös tässä aineistossa nousee esille siviilien kärsimyksen korostaminen. Teksteissä keskitytään ukrainalaisiin vanhuksiin, naisiin ja lapsiin, jotka yhdessä muodostavat sotapakolaisten ryhmän. Kymmenen uutisissa asiantuntijavieraat vastaavat sotateknisistä aiheista, kun taas MTV:n omat raportit keskittyvät inhimillisen kärsimyksen kuvastoon. Yhtenä kollektiivina tämä ryhmä kärsii kamerakuvassa ja sen ulkopuolella keräten sympatiaa ja myötätuntoa uutisten katsojilta. Aineistopäivien edetessä kronologisesti, uutisissa näytetään MTV:n ulkomaantoimittajaa sodan keskellä välittäen autenttista tunnelmaa sodan keskeltä välittömästi ja tunteellisesti. Aineiston perusteella ei voida muodostaa kokonaiskuvaa MTV:n tyylistä uutisoida Ukrainan sodasta, vaan tutkielmassa keskitytään sodan alun ensimmäisten viikkojen televisiouutisointiin, jolloin tulosten kautta saadaan yksittäisiä esimerkkejä sodan viihteellisen uutisoinnin tavoista, erityisesti sodan alkushokin ajalta. Suomalaisiin televisiouutisten katsojille Ukrainan sodasta uutisoidaan tunteellisena ja myötätuntoa herättävänä kärsimysnäytelmänä, jossa ukrainalaiset liitetään osaksi länsimaalaista kollektiivia, jota tulee tukea.
  • Hyvän äitiyden yrittäminen : tutkielma äitien omanajanvietosta ja suorittamisesta keskiluokkaisissa suomalaisissa perheissä 
    Möller, Maria (2021)
    Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastelen äitiydessä ilmenevää suorittamiskulttuuria. Tavoitteena on tutkia miten äidit merkityksellistävät sekä omaehtoista, ei-tavoitteellista että suorituskeskeistä ansiotyön ulkopuolista oman ajan viettoa. Tutkielmani pääkysymys on millaisiin hyvään äitiyteen koskeviin normeihin sekä suorittamisen että ei-minkään tekemisen toiminnan merkitykset perustuvat. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta, keskiluokkaisessa heteroseksuaalisessa suhteessa olevien äitien teemahaastatteluista, joissa perheisiin kuuluu vähintään yksi alle kouluikäinen lapsi. Haastateltavat äidit rekrytoin helsinkiläisestä, äideille suunnatusta Facebook-ryhmästä. Haastatteluaineisto teemoiteltiin laadullisen sisällönanalyysin tavoin. Koska tavoitteena oli selvittää äitien merkityksienantojen kytköstä ei-minkään tekemisen sekä suorittamisen toimintaan, muodostuivat teemat äitien antamista arvonannoista sekä suhtautumistavoista liittyen sekä I) hyvään äitiyteen että II) suorittamisen ja III) ei-minkään tekemisen toimintoihin. Aineiston analyysissä hyödynnettiin sekä Michelle Foucault'n hallinnallisuuden sekä Sharon Haysin intensiivisen äitiyden teorioita. Tutkielman perusteella muodostuvat äitien itselleen vietetyn vapaa-ajan merkitykset normatiivisen äitiyden rakenteesta. Tutkielman perusteella muodostuu normatiivinen äitiys ensisijaisesti toiselle tekemisen arvosta. Äidit oikeuttivat itselleen vapaa-aikaa antamalla toiminnalle normatiiviseen äitiyteen sopivan arvon ja merkityksen. Hyödyllisyyden arvo ja merkitys oli sekä oman ajan vietossa että äitiydessä keskeisin.
  • Hyvän kehä, joka särähti rikki? : Euroopan unionin Lissabonin strategian ja sen revision talous- ja sosiaalipolitiikan välisen suhteen muutos, taustat ja vaikutuksia 
    Soisalon-Soininen, Janne (2017)
    Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena oli luoda Euroopasta kymmenessä vuodessa ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia, parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Viisi vuotta myöhemmin tavoite oli jo karannut ja strategia uudistettu. Strategian revisiossa painottuivat alkuperäisestä poiketen kasvu- ja työllisyystavoitteet. Alkuperäisessä strategiassa tasavertaisten talous- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden toisiaan tukevan “hyvän kehän” ajatus kyseenalaistui. Tutkimus kysyy ongelmanasettelua tarkastelemalla, kuinka tapa käsittää talous- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena todella muuttui, ja mitkä olivat eri painotusten taustat. Huomio kiinnittyy sosiaalipolitiikkaa tuotannontekijänä määrittelevän ajattelun historiaan ja Lissabonin strategiassa syntyneen hyvän kehän taustoihin. Tutkimus kysyy lisäksi, minkälaisia vaikutuksia strategian revision painottamalla talous- ja sosiaalipolitiikan välisellä suhteella oli. Metodina on ongelmanasettelua ja sen taustatietoa ja vaikutuksia tarkasteleva Bacchin politiikka-analyysi, jonka aineistolle ja aiemmalle tutkimukselle esittämät kysymykset muodostavat käsittelyn rungon ja rakenteen. Tärkeimmät aineistot ovat Lissabonin strategiasta sopineen Eurooppa-neuvoston päätelmät, sekä välitarkasteluraportti, joka käynnisti strategian uudelleen. Näiden taustalla tärkeinä aineistoina ovat lisäksi strategiaa ja revisiota alustaneet Gösta Esping-Andersenin ja Wim Kokin raportit. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävin työtä tukeva teos on Morelin, Palierin ja Palmen toimittama Euroopan talous- ja sosiaalipolitiikan suhdetta ja sosiaalisen investointivaltion lähtökohtia tarkasteleva teos. Analyysia tukevat lisäksi kymmenet aihetta sivuavat kirjat ja artikkelit. Lissabonin strategiassa perusongelmana nähtiin osaamiseen liittyvistä puutteista johtuva työttömyyden ja osattomuuden lisääntyminen. Revisiossa korostuivat puolestaan kasvun ja työllisyyden heikkenemisen ehkäisy työmarkkinoiden joustoja ja etuuksien kannustavuutta lisäämällä. Ajatus tehokkaan markkinatalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden synnyttämästä toisiaan edistävästä hyvän kehästä paketoitiin työllisyystavoitteiden kautta yhteiseurooppalaiseksi uutuudeksi, mutta ajattelun sekä rakenteellisten raamien juuret kulkivat syvällä historiassa. Hybridimalli pyrki asettumaan uusliberalistisen ja keynesiläisen yhteiskuntamallin kompromissiksi. Tavoiteohjelmien painotuserot näkyivät hallitsevissa diskursseissa ja niiden vaikuttavuudessa. Euroopan unionin laajeneminen, toimivallan talous- ja sosiaalipolitiikan epäsymmetria ja toisaalta jäsenmaiden poliittiset suunnanmuutokset vaikuttivat myös koettuihin vaikutuksiin. Ne asettivat hyvän kehän ajatuksen jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi. Alkuperäisestä strategiasta ja revisiosta voidaan löytää pääpiirteissään samat elementit. Tavoiteohjelmissa enemmän tai vähemmän kaikkia kohtia voitiin samaan aikaan tarkastella ongelmana, keinona ja ratkaisuna. Tämä on tutkimuksen kannalta merkittävä sekä keskeinen havainto. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus mahdollistivat painotuseroja jo lähtökohtaisesti. Tämä oli osa strategian oikeutusta. Painotuseroilla oli silti vaikutusta. Koska strategia ei ollut jäsenmaita sitova, sen vaikutuskeinot pohjasivat ennen kaikkea ongelmanasettelujen ja niitä kuvaavien diskurssien kautta toimivaan pehmeään valtaan. Painotusten määrittely oli jäsenmaihin kohdistuvaa vaikutusvaltaa. Koska aikajaksolla tuloerot kasvoivat ja saavutettuja etuja karsittiin, antipatiaa kohdistui muutospaineen taustavireen tarjoavaan Lissabonin strategiaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Revision painotuksien valossa yhteenkuuluvuutta lisäävä tavoite oli hankala toteuttaa. Työllisyys oikeutus tuli jäsenmaiden kansalaisten sijasta ulkoisista uhkakuvista ja kansainvälisen talousjärjestelmän merkittäviltä toimijoilta kuten OECD:n suosituksista. Tavoitteita toisaalta puolustettiin ja toisaalta haastettiin uhkakuvilla. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus olivat osa sen oikeutusta. Uhkakuvissa maalattuja jakolinjoja ja työmarkkinoiden segmentoitumista ei kyetty revision painotuksien ongelmanasettelulla ja sitä seuraavilla toimilla torjumaan.
  • Hyvän muunnelmia, analyysin muunnelmia : G. H. von Wrightin käsiteanalyyttinen menetelmä ja käsitys moraalisesta hyvästä Hyvän muunnelmissa (1963) 
    Jakola, Lassi Johannes (2015)
    Tutkimuksessa käsitellään suomalaisfilosofi Georg Henrik von Wrightin (1916–2003) teoksessaan Hyvän muunnelmat (2001, engl. Varieties of Goodness, 1963) ehdottamaa käsiteanalyyttistä lähestymistapaa moraalifilosofian kysymyksiin. Hyvän muunnelmat on tutkimus hyvän käsitteestä ja eri tavoista, joilla sanaa ’hyvä’ käytetään kielessä. von Wrightin mukaan hyvyys muodostaa laajan käsitteellisen kentän, joka koostuu erilaisista ‘hyvän muunnelmista’, jotka ovat eri tavoin sukua toisilleen: hän erottelee teoksessaan ‘välineellisen hyvyyden’, ‘teknisen hyvyyden’, ‘utilitaarisen hyvyyden’, ‘terveydellisen hyvyyden’, ‘hedonisen hyvyyden’ ja ‘jonkin olennon hyvyyden’; näiden ‘hyvän muunnelmien’ ohella hän käsittelee myös koko joukkoa muita filosofisen etiikan kannalta keskeisiä käsitteitä. Tutkielmassa kiinnitetään von Wrightin käsiteanalyysikäsityksen ohella erityisesti huomiota siihen, mitä sanottavaa von Wrightillä on ‘moraalisen hyvän’ käsitteestä. von Wrightin käsiteanalyyttistä menetelmää hahmotetaan tutkimuksessa kolmella eri tavalla: (i) von Wrightin lähestymistapaa taustoitetaan historiallisesti esittelemällä kahden von Wrightiä edeltäneen analyyttisen filosofin käsityksiä filosofisen analyysin luonteesta ja tämän analyysin tuloksena syntyneestä kuvasta hyvän käsitteestä. Nämä ajattelijat ovat G. E. Moore (1873–1958) ja A. J. Ayer (1910–1989). Myöhemmin tutkielmassa von Wrightin työtä verrataan näiden ajattelijoiden ohella myös Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) filosofisiin kontribuutioihin. Tarkastelemme myös von Wrightin omaa käsitystä 1900-luvun moraalifilosofian kehityslinjoista. (ii) Työssä esitellään von Wrightin Hyvän muunnelmissa omasta käsiteanalyyttisestä menetelmästään ja filosofisista päämääristään esittämiä luonnehdintoja ja kuvauksia. Niitä täydennetään soveltuvilta osin eräillä muilla huomioilla, joita von Wright on eri yhteyksissä filosofisesta analyysikäsityksestään antanut. (iii) Työssä tarkastellaan von Wrightin analyyttistä työtä hänen tutkiessaan yksittäisiä ‘hyvän muunnelmia’ ja eritellessään niiden erityispiirteitä ja keskinäisiä yhteyksiä. Tämä tarkastelu paljastaa monia yksityiskohtia siitä, miten von Wrightin ehdottama käsiteanalyysin muoto toimii käytännössä. Tutkimuksen pohjalta von Wrightin käsiteanalyysistä hahmottuva kuva on seuraava: von Wright ehdottaa ‘laaja-alaista lähestymistapaa’ etiikkaan ja moraalisen hyvän tutkimukseen. Hänen ehdottamassaan ‘etiikassa laajassa mielessä’ moraalista hyvää lähestytään laajan käsitekentän kautta, joka sisältää niin arvokäsitteitä, normatiivisia käsitteitä kuin psykologisiakin käsitteitä. von Wrightin mukaan moraalinen hyvä on käsitteelliseltä luonteeltaan ‘merkitystään etsivä käsite’, joka voi artikuloitua eri tilanteissa eri tavoin tätä laajaa käsitteellistä taustaa vasten. Hänen päätehtävänsä Hyvän muunnelmissa on kuvata tätä käsitteellistä taustaa ja sen yksityiskohtia, ja kartoittaa sen eri osien välisiä yhteyksiä. Tätä käsitystä analyysistä kutsutaan tutkielmassa nimellä ‘yhdistävä analyysi’. Tämän lisäksi von Wright kuitenkin ajattelee, että hänen tulee filosofina myös ‘muokata’ moraalisen hyvän käsitettä ja muita merkitystä etsiviä käsitteitä omien käsitteellisten intuitioidensa valossa. Tämä ‘muokkaava analyysi’ ilmenee teoksessa usein – vaikkakaan ei aina – erilaisten määritelmäehdotuksien muodossa. Näin von Wrightin käsiteanalyysissa on erotettavissa kaksi tasoa: kuvaava ja muokkaava. Työssä tarkastellaan lähemmin von Wrightin kuvaavassa analyysissään käyttämiä tekniikoita, ja siinä esitellään von Wrightin muokkaava määritelmäehdotus moraalisen hyvän käsitteelle. Tutkimus päätetään keskusteluun von Wrightin kaksitasoisen analyysimallin taustoista, sen ansioista, siihen liittyvistä ongelmista ja jatkokehitysmahdollisuuksista.
  • Hyvän naapuruuden jäljillä : Venäjän Suomeen suuntaama julkisuusdiplomatia 2012–2020 
    Shepelenko, Jan Mikael (2023)
    Tutkielma käsittelee Venäjän Suomen suurlähetystön toteuttamaa julkisuusdiplomatiaa vuosien 2012–2020 välisenä aikana. Venäjän julkisuusdiplomatian äskeishistoriaa tutkitaan Venäjän Suomen-suurlähetystön Twitter-tililtä sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tutkielmassa tarkastellaan suurlähetystön tuottamaa Twitter-viestintää julkisuusdiplomatiana sekä analysoidaan sitä tutkimuskirjallisuutta vasten. Tutkielmassa julkisuusdiplomatia ymmärretään valtiollisten toimijoiden viestinnäksi, jonka päämääränä ovat kyseisen maan ulkopoliittiset tavoitteet. Empiirisen aineiston muodostavat suurlähetystön Twitter-tili sekä Venäjän Suomen-suurlähettilään julkiset esiintymiset. Analyysin tuloksena käy ilmi sosiaalisen median keskeinen rooli julkisuusdiplomatiassa. Lisäksi selviää millaista julkisuusdiplomatiaa Venäjä harjoittaa Suomessa sekä mitkä ovat sen tavoitteet. Lähestymistapa havainnollistaa julkisuusdiplomatian jatkuvuuksia Itä-Ukrainan sodan sekä kiristyvän maailmanpoliittisen tilanteen ympärillä. Tutkielma osoittaa, että Venäjä pyrkii edistämään julkisuusdiplomatiansa avulla omaa vaikutusvaltaansa sekä ulkopoliittisia tavoitteitaan. Tärkeimpinä tutkimustuloksina käy ilmi, että Suomi ei ole merkittävä kohde Venäjän julkisuusdiplomatiassa. Venäjän tavoitteena on ylläpitää hyviä naapuruussuhteita ja samalla sitoa Suomi vaikutuspiirinsä taloudellisen ja arktisen yhteistyön sekä energiapolitiikan avulla. Venäjä ei julkisuusdiplomatiansa avulla pyri suoraan vaikuttamaan Suomen politiikkaan tai päätöksentekoon, joskin sen toiveena on Suomen pitäminen sotilaallisesti liittoutumattomana. Hyvä naapuruus on Venäjän Suomeen suunnatun julkisuusdiplomatian keskeisimpiä diskursseja. Se juontaa juurensa jo YYA-Suomen ajalta, joka muodostaa Venäjälle edelleen suhteiden ihannetilan. Hyvän naapuruuden voidaan tulkita vallitsevan niin kauan kuin Venäjän intressit huomioidaan päätöksenteossa. Julkisuusdiplomatiaa voidaan tulkita myös informaatiovaikuttamisena, jonka avulla pyritään heikentämään toisen valtion sisäistä tilaa. Itä-Ukrainan sodan aktiivisessa vaiheessa 2014–2015 myös Venäjän mediasota oli kiivaimmillaan. Tämä heijastui myös Suomeen suunnatussa julkisuusdiplomatiassa. Itä-Ukrainan sodan lisäksi tutkielman aikavälille sijoittuvat vuoden 2015 pakolaiskriisi sekä turvapaikanhakijoiden välineellistäminen, kuten osa myös niin sanotun lapsikiistan (venäläislasten huostaanotot Suomessa) vaiheista. Periodin päätösvuodelle mahtuvat myös koronaepidemian alkuvaiheet. Maisterintutkielma tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sekä tulkita mitkä ovat tuolloin olleet Venäjän pyrkimykset.
  • Hyväntekeväisyys, lapset ja lahjat : negatiivinen vastavuoroisuus työssä käyvien lasten koulussa Quitossa 
    Hänninen, Maarit (2011)
    Tutkimuskohteeni ovat erään koulun oppilaat Quitossa, Ecuadorissa. Tutkin oppilaiden toimintaa lahjoituksena saatujen sekä kadulta löydettyjen tai varastettujen esineiden parissa. Tavaroihin kohdistuvien käytäntöjen kautta pohdin oppilaiden suhdetta toisiinsa ja vanhempiinsa. Lisäksi tarkastelen oppilaiden suhtautumista koulun toimintaa hyväntekeväisyyden kautta tukeviin ulkomaalaisiin vierailijoihin ja koululla työskenteleviin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin. Pohdin oppilaiden kokemusta hyväntekeväisyydestä sekä asemastaan, epätasa-arvosta ja eroista globaalissa kontekstissa. Tutkimusmenetelmäni on osallistuva havainnointi ja hyväntekeväisyyteen perustuva lahjananto analyysini lähtökohta. Tarkastelen aineistoani negatiivisen vastavuoroisuuden (Sahlins 2004) teoreettisessa kontekstissa. Sosiaalista suhdetta karttava negatiivinen vastavuoroisuus on vastakohta solidaariselle vastavuoroisuudelle, joka kannattelee klassista antropologista lahjateoriaa. Tarkastelen lahjoittamista hyväntekeväisyyden idean määrittämänä yksisuuntaisena ilmiönä ja erittelen sekä lahjoittajien että vastaanottajien siihen kohdistamia asenteita ja merkityksiä. Esitän vaihtoehdon tulkinnalle, jonka mukaan vastaanottajan negatiivinen suhtautuminen ja kiittämättömyys johtuvat lahjoittajasta (Douglas 1999). Nämä voivat olla myös merkki negatiivisen vastavuoroisesta suhtautumisesta, jonka itsetarkoitus on pitää yllä sosiaalista etäisyyttä. Erittelen negatiivisen vastavuoroisuuden saamia ilmenemismuotoja suhteessa vierailijoihin ja vapaaehtoisiin sekä oppilaiden vertaissuhteissa. Oppilaiden suhtautuminen ulkomaalaisiin osoitti heidän tiedostavan globaalin hierarkian ja varallisuuserot. He tulkitsivat vierailijoiden ja vapaaehtoisten tulon hyväntekeväisyyden kautta. Ulkopuoliset tulevat antaakseen jotakin, joka heillä on sosiaalisen asemansa perusteella oikeus saada. Oppilaiden toiminta heille lahjoitettujen tavaroiden parissa toi ilmi, että heidän solidaarisen vastavuoroiset suhteensa eivät olleet kouluympäristössä. Tavarat katosivat koulusta pian niiden saamisen jälkeen. Oppilaiden toiminta kertoikin resurssien kertymisen tarpeesta ja solidaarisuudesta perhettä kohtaan sekä negatiivisen vastavuoroisista suhteista vertaisiin.
  • Hyväntekeväisyys taloustieteessä : Miten tuuppaukset vaikuttavat hyväntekeväisyyslahjoituksiin? 
    Parkkinen, Anniina (2022)
    Tutkielmassa tutkin kuluttajan valintakäyttäytymistä hyväntekeväisyydessä ja hyväntekeväisyysjärjestöjen käyttämiä tuuppauksia lahjoituksien lisäämiseksi. Tuuppauksilla tarkoitetaan mitä tahansa valinta-arkkitehtuurin muotoa, jolla voidaan vaikuttaa kuluttajan käyttäytymiseen kuluttajan valinnanvapauteen ja kustannuksiin koskematta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tuuppaukset vaikuttavat hyväntekeväisyyslahjoituksiin. Jotta voidaan ymmärtää tuuppauksien muodostamaa kokonaisuutta, on tärkeää ensin ymmärtää, miten kuluttajat toimivat erilaisissa valintatilanteissa, ja miksi kuluttajat lahjoittavat hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyysjärjestöt käyttävät tuuppauksien avulla näitä tietoja apunaan kerätessään lisää lahjoituksia. Tutkimuksessa tarkastelen tarkemmin kolmea eri tuuppausstrategiaa verraten niitä muihin asiayhteyksiin. Näiden lisäksi tutkin, voiko aikaepäjohdonmukaisuutta käyttää tuuppauksena. Oikein käytettynä tuuppaukset ovat tehokkaita työkaluja, mutta ne ovat herkkiä muutoksille ja saattavat helposti aiheuttaa erilaisia heijastusvaikutuksia, jotka voivat näkyä negatiivisina sivuvaikutuksina. Tuuppaukset herättävät huolta niiden eettisyyden kannalta. Vaikka hyväntekeväisyydessä lahjoitukset menevät hyvään tarkoitukseen, onko eettisesti oikein käyttää hyväksi tietoa siitä, miten kuluttajat käyttäytyvät lahjoitustilanteissa.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO