Browsing by Title

The platform economy has emerged in the past two decades to become a remarkably profitable and increasingly global industry. The explosive growth of platform firms can be attributed to the outsourcing of almost all aspects of business operations to minimize costs. This is coupled by their motivation to grow rapidly to capture disproportionately large market shares. Consequently, platform firms have become global behemoths, and the labor which sustains their growth has come to be known as “gig work”, in which self-employed contractors work whenever they please, without the traditional protections provided to formal employees. The goal of this dissertation is to explain these mechanisms in relation to their potential impacts on income inequality. This dissertation tests two hypotheses: the outsourcing hypothesis and market concentration hypothesis. Each hypothesis proposes a causal chain whereby outsourcing and market concentration in the platform economy lead to disproportionate economic power and greater economic insecurity, and consequently links these outcomes to a double movement in the U.S. income distribution. Methodologically, this research employs contrastive comparisons, whereby exemplary platforms are compared with their traditional competitors, namely Uber with the taxi industry, Amazon with Walmart, and DoorDash with Domino’s Pizza. From these contrastive comparisons, evidence is gathered to demonstrate key differences between platforms and their traditional competitors. Additionally, this research is contextualized in terms of historical and ideological trends, particularly the gradual re-emergence of income inequality and the development of neoliberal hegemony. The findings demonstrate that through unique combinations of the hypothesized mechanisms, platform businesses do proliferate greater economic insecurity, and generate disproportionate economic power between platform providers and platform managers and owners. However, evidence directly linking these outcomes to downward or upward pulls in the U.S. income distribution remains inconclusive. That said, substantial evidence was found for the rejection of the outsourcing hypothesis. Evidently, given the complexity of social systems, the findings from this research may be inherently difficult to generalize on a global or systemic level. As such, I conclude that further research is necessary to draw more decisive and generalizable conclusions regarding the interplay between income inequality and the platform economy.

This is an explorative case study on the transformations of the hegemonic self and the subaltern other in the spaces of Israel’s globalising economy. Inspired by the works of Saskia Sassen, the thesis is based on a premise that the modern binary categories of difference may transform in the spaces of global, destabilising the hegemonic state. To study this possibility, thesis collects individual imaginaries of difference from Israel where the state has started to integrate the Palestinians of Israel into the centre of Israel’s start-up economy and the key operations of global capital. The thesis deploys an innovative research design that approaches difference as imaginary, made in the living interaction of materialities, myths and creative sense-making. The data of the study consists of individual narrations of difference, collected from Israeli-Palestinian entrepreneurs and Jewish public officials who work together at the entrepreneurial spaces in Israel. The findings of the thesis demonstrate that the Palestinians of Israel who are included into the entrepreneurial space, seek to reject their Palestinian identity and past in order to escape from the national hegemonic conditions. Through analysing the sense-making of Israeli Palestinians, the thesis demonstrates that the entrepreneurial space systematically expels knowledges of otherness that do not fit into the binary logic of modernity. The thesis concludes that in essence, the entrepreneurial intervention is a tool for reproducing the modern emancipatory image of self through the inclusion of the other. At the entrepreneurial site, it is not fear but the hope of emancipation that motivates Palestinians of Israel to detach from Palestinian narratives and spaces. Zionism, it seems, is able to re-institute its binary categories of difference from within the hope that the global brings. The results of the thesis help to understand the hegemonic dynamics through which Zionism and global capital expand together into subaltern consciousness and spaces of political As imaginaries of entrepreneurial knowledge economy are expanding not just in Israel but throughout the globe, the findings of the thesis may open up analytical possibilities also elsewhere.

Tutkielman päämääränä oli tutkia Irakissa toimivien puolisotilaallisten shiiaryhmien käyttämiä hybridisodankäynnin keinoja ja niiden toimintaa osana Iranin laajempaa strategiaa. Tutkimuskysymykset olivat ensinnäkin, kuinka sotilaallisia ja ei-sotilaallisia keinoja voidaan yhdistää, kun yritetään vaikuttaa naapurivaltion sisäpolitiikkaan ja toiseksi, kuinka puolisotilaalliset ryhmät Irakissa osallistuvat Iranin käymään hybridisotaan Saudi-Arabiaa ja Yhdysvaltoja vastaan. Tärkeimmät tutkitut tapaukset olivat: Irakin keskushallinnon operaatio kurdeja vastaan vuonna 2017, vuoden 2018 hallituksenmuodostusprosessi, 2019 syystalven mielenosoitukset ja Qassem Soleimanin tappamisesta seurannut kriisi vuonna 2020. Tutkimuksessa tarkasteltiin shiiaryhmien (Badr-organisaatio, Asa’ib Ahl al-Haq, Harakat al-Nujaba’ ja Kata’ib Hizbollah) omaa viestintää tärkeiden tapahtumien ympäriltä. Sosiaalisen median aineistot olivat alkuperäiskielisiä eli arabiaksi, ja ne sisälsivät lyhyitä tekstejä (twiittejä), pidempiä tekstejä kuten kannanottoja, videoita ja kuvia. Aineistoa kerättiin vuosilta 2014–2020 ja sitä täydennettiin uutislähteillä. Aineistoa tarkasteltiin hybridisodankäynnin käsitteen kautta. Käytetyssä Cullenin ja Reichborn-Kjennerudin mallissa hybridisotaa käyvä osapuoli käyttää kaikkia mahdollisia keinoja synergiaedun saavuttamiseksi. Tutkimuksessa havaittiin Iranin tukemien ryhmien kasvattaneen valtaansa merkittävästi, ja että ne hyödynsivät edelleenkin satunnaisesti sotilaallisia keinoja toiminnassaan – poliittisten keinojen ja informaatiovaikuttamisen ohella. Iran on hajauttanut tukeaan useille ryhmille, mikä on mahdollisesti saattanut helpottaa toimijoiden erikoistumista joko aseelliseen kamppailuun tai politiikkaan. Ryhmien sosiaalinen toiminta ei ole tavoittanut suurta osaa väestöstä. Toinen tärkeä havainto oli, että ryhmien toiminta ei ole ainoastaan paikallista, vaan ne ottavat osaa alueelliseen keskusteluun ja Iranin toimintaan Lähi-idän alueella. Ryhmät identifioituvat osaksi laajempaa kokonaisuutta, vastarinnan akselia, ja kokevat itse toimivansa osana transnationaalista muslimien yhteisöä. Iranin sotilasstrategian kannalta ryhmät ovat avainasemassa Yhdysvaltojen vastaisessa sotilaallisessa toiminnassa, sillä niiden avulla voidaan hämärtää toimijuutta, ja mahdollisesti niillä on myös pelotevaikutus. Suoraa toimintaa Yhdysvaltoja vastaan on vältetty, ja iskuja on sen sijaan kohdistettu sijaiskohteeseen, Saudi-Arabiaan. Iranin vaikutus Irakissa on ilmeinen, mutta Iranilla ei ole ollut syytä aiheuttaa Irakissa kriisitilannetta lukuun ottamatta kurdihallinnon vastaista konfliktia. Sen tukemat ryhmät vahvistavat toimintaansa yhteiskunnan eri sektoreilla ja käyttävät väkivaltaa säästeliäästi. Puolisotilaallisilla ryhmillä on kuitenkin jatkuva sotilaallisen toiminnan pelote, vaikka ne eivät aktiivisesti viestisikään tästä pelotteesta. Sodankäynnissä Yhdysvaltoja vastaan sijaistoimijoiden hyökkäysten on toivottu pysyvän Yhdysvaltojen toimintakynnyksen alapuolella. Yhdysvaltojen isku Qassem Soleimania vastaan vuonna 2020 kuitenkin osoitti, että sijaistoimijoidenkin tekemät iskut voisivat johtaa suoraan toimintaan Irania vastaan.

Nykypäivän Iran eroaa suuresti vasta vallankumouksen kokeneesta Iranista ja tähän on vaikuttanut merkittävällä tavalla nuorisokulttuurin kehittyminen. Vallankumouksen jälkeinen autoritaarinen politiikka on luonut nuorison, joka suhtautuu kriittisesti poliitikkoihin ja viranomaisiin ja valtion ankaraan islamintulkintaan. Islamilainen tasavalta on pyrkinyt luomaan nuorille kuvan oikeanlaisesta islamilaisesta kansalaisesta tiukoilla säännöillä. Vallankumouksen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole omaksunut hallinnon edustamia moraalikoodeja suunnitelmien mukaan, vaan on päinvastoin aktiivisesti omistautunut toiminnalle, joka on hallituksen mukaan syntiä. Sukupolvi, jonka piti kasvaa ylläpitämään islamilaisen vallankumouksen ideologiaa, on kapinoinut ja osoittanut monin tavoin olevan hallituksen ihanteita vastaan. Nuoriso ja hallitus ovat joutuneet jatkuviin konflikteihin, erityisesti julkisessa tilassa. Iranissa on käynnissä jatkuva rajaneuvottelu siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten määritellään normaali ja epänormaali, ja millainen on oikeanlainen islamilaisen tasavallan kansalainen. Tutkielmassani analysoin näitä neuvotteluja, joita käydään valtion ja nuorten välillä. Missä menevät sallitun käyttäytymisen rajat ja missä menee raja, missä kielletty käytös paljastuu. Selviytyäkseen monimutkaisesta todellisuudesta iranilaisnuoriso on luonut monimutkaisen käytöskoodiston, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työni keskiössä on se, kuinka nuoret reagoivat pakolla toteutettuun politiikkaan ja käyttävät hyväkseen hallinnon luomaa toimintakenttää. Rajaneuvotteluihin liittyen olen kiinnostunut myös yksilön ja tilan välisestä suhteesta. Pyrin näyttämään, että Iranissa ei ole pysyvää jakoa suhteessa yksityiseen ja julkiseen tilaan. Tarkastelen tiloihin liittyviä rajaneuvotteluja ja käsittelen näitä rajaneuvotteluja vastarintana, jonka kautta nuoret pyrkivät luomaan pysyvää omaa tilaa. Lisäksi näytän, miten nuoriso pyrkii luomaan tilapäistä omaa tilaa julkiseen tilaan. Kaikki Iranissa tietävät, että uskonto ei ilmene samalla tavalla ihmisen henkilökohtaisessa todellisuudessa, kuin se näyttää ilmenevän julkisessa tilassa. Tämä muodostaa eräänlaisen julkisen salaisuuden. valtiovallalle on tärkeää, että julkinen tila pysyy puhtaana, jotta salaisuutta ei tarvitse 'paljastaa'. Julkinen salaisuus on yhteiskunnan, erityisesti nuorison ja valtion välillä tehty kompromissi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Erilaisten esimerkkien kautta näytän, että tilan käytöllä ja näennäisesti kapinoivalla käytöksellä luodaan olemassaolon politiikkaa. Nuoret eivät halua olla vaatimattomia ja näkymättömiä, vaan he haluavat näyttää ja tuntea olevansa olemassa ja ottaa oman tilansa. Taistelu tilasta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhdistänyt poikia ja tyttöjä ja on sitä kautta luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sukupuolten välille.

Tutkielman lähtökohtana on mielenkiintoinen havainto suomalaisten pankkien yritysluottojen yleisistä ehdoista. Yhden ehdon mukaan suomalaisilla pankeilla on oikeus irtisanoa yritysluottosopimus pankin maksuvalmiuden tai vakavaraisuuden perusteella. Suomalainen pankkilainsäädäntö eroaa tältä osin Yhdistyneen kuningaskunnan pankkilainsäädännöstä, jonka mukaan luotonottajaa ei saa rankaista luotonantajan toimintaympäristön muutosten seurauksena. Tutkielman tarkoituksena on pohtia irtisanomisehdon vaikutuksia sekä tarjota informaatiota kyseisen ehdon olemassa olosta. Pankkikirjallisuudessa ei ole mainintoja kyseisestä ehdosta, eikä sitä ole tutkittu aikaisemmin. Pankkirahoituksen saatavuutta on tutkittu Suomessa ja muualla maailmassa, mutta tutkimukset ovat keskittyneet tarjontapuolen ongelmiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään yritysluottojen laatuun, jolla on vaikutusta yritysluottojen kysyntään, vaikka muut luoton kustannukset olisivat kiinnostavalla tasolla yritysten näkökulmasta. Irtisanomisehtoa tarkastellaan yksinkertaisen arpajaismallin kautta, sen aiheuttaessa myös luotonhakijalle riskin luottosopimuksen jatkuvuudesta. Ehdon vaikutuksia pohditaan myös pankkikirjallisuudessa esiintyvien moraalikadon ja haitallisen valikoitumisen ongelmien kautta. Irtisanomisehdon tutkimiseksi ehdotetaan ehdollista maksuhalukkuustutkimusta ja siitä tehdään kokeilu pienelle osittaisotannalla valitulle yritysjoukolle. Teorian ja haastattelutulosten perusteella voidaan todeta, että irtisanomisehto aiheuttaa yrityksille riskin, mikäli ne rahoittavat toimintaansa pankkirahoituksella. Noin 50 % yrityksistä rahoittaa toimintaansa ulkoisella rahoituksella ja rahoituksen kysyntä keskittyy pääosin käyttöpääoman rahoittamiseen. Negatiiviset mielikuvat pankkirahoitusta kohtaan, jota irtisanomisehto myös lisää, vähentävät yritysten luottokysyntää pidempiaikaisia investointeja kohtaan. ß Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että irtisanomisehdolla on vaikutusta rahoitusmarkkinoille. Tutkimusta olisi hyvä jatkaa laajemmalle joukolle yrityksiä, jolloin voitaisiin todeta irtisanomisehdon todellinen merkitys. Tutkimukseen tulisi ottaa mukaan kaikki yritysmuodot sekä yrittäjiksi aikovat, mikä antaisi laajemman kuvan irtisanomisehdon vaikutuksesta. Asiakkaille tehdyllä laadullisilla tutkimuksen perusteella viranomaiset voisivat tehdä johtopäätöksiä suomalaisen pankkisektorin tilasta.

Hoitovapaan käyttö on edelleen 2010-luvun Suomessa sukupuolittunutta: valtaosa kotihoidon tuelle jäävistä vanhemmista on äitejä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pidempään kotona ollut vanhempi kantaa tyypillisesti päävastuun kodista ja lapsista myös hoitovapaan jälkeen. Mitä vastuunjaolle tapahtuu, kun hoitovapaalle jääkin isä? Vaikuttaako koti-isyys näiden perheiden puolisoiden väliseen vastuunjakoon? Miten vastuu lapsen hoivasta ja kodista jaetaan isän palattua takaisin työelämään? Tutkimuksessa tarkastellaan 2010-luvun suomalaista koti-isyyttä puolisoiden välisen vastuunjaon näkökulmasta. Tutkimuskysymys kuuluu, miten vastuu kodista ja lasten hoivasta jaetaan isän kokemuksen mukaan isän hoitovapaan aikana ja sen jälkeen? Tutkimuksen avulla valotetaan sitä, millaista puolisoiden välinen dynamiikka on isän näkemyksen mukaan ja millaisia keinoja isälle tarjoutuu toimijana. Kahdestakymmenestä teemahaastattelusta koostuva tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä koti-isää hoitovapaan aikana ja uudestaan heidän palattuaan takaisin työelämään. Tutkimuskohteena olevaa ilmiötä ja kerättyä aineistoa lähestytään toimintateoreettisesta ja yksilöllistymisteoreettisesta näkökulmasta. Toimintateorian hengessä aineistoa on analysoitu tarkastelemalla niitä kulttuurisia odotuksia ja ihanteita sekä perheen elämässä vallitsevia olosuhteita ja tilannetekijöitä, jotka määrittelevät ne raamit, joiden sisällä isän on mahdollista toimia ja tehdä valintoja. Lisäksi puolisoiden välistä dynamiikkaa on lähestytty yksilöllistymisteorioiden valossa. Aineistosta piirtyi esiin kolme tyypillistä koti-isän tarinaa, joissa puolisoiden välinen dynamiikka ja vastuunjako toteutuivat toisistaan poiketen. Ensimmäinen tyypillinen tarina on nimetty levähtäjäisän tarinaksi. Levähtäjäisälle hoitovapaa edustaa taukoa hektisestä työelämästä sekä aikaa vihdoin tutustua syvemmin omaan lapseensa. Levähtäjäisän tarinassa isä kyllä hoitaa lasta päivisin kotona, mutta perimmäinen päävastuu lapsista ja kodista huolehtimisesta jää kuitenkin äidille. Levähtäjäisä kokee hoitovapaalle jäämisen suurena muutoksena, sillä isä opettelee hoitovapaalla hoitamaan lasta yksin. Toisessa, yhteisen projektin tarinassa isä kokee vastuun lasten hoivasta ja kotitöistä jakautuvan tasan puolisoiden välillä. Hoitovapaalle jääminen ei tunnu merkittävältä muutokselta, sillä yhteisen projektin isä on kokenut osallistuvansa lapsen hoivaan lapsen syntymästä asti yhtä paljon kuin äiti. Kun kotitöiden ja hoivavastuun jakautumista tarkastellaan hyvin käytännöllisellä tasolla, on äiti tässäkin tarinassa tyypillisesti se, joka viime kädessä huolehtii ja suunnittelee perheen arkeen liittyvistä asioista. Kolmas tyypillinen tarina kertoo tukipilari-isästä , joka kokee kantavansa päävastuun kodista ja lapsista sekä hoitovapaan aikana että vielä töihin palattuaan: hän sekä hoitaa että huolehtii pitääkseen perheensä hyvinvoivana ja kasassa. Tukipilari-isälle hoitovapaalle jääminen tuntuu ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Kaikkia näitä kolmea tarinaa läpileikkaa kulttuuristen odotusten metatarina, joka on nimetty tutkimuksessa tasapuolisen työnjaon ihannetarinaksi. Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, että isät ovat tietoisia jaetun vanhemmuuden ja uuden isyyden ihanteesta, jossa puolisot jakavat vastuun lasten hoivasta ja kodista huolehtimisesta tasan. Haastatellut isät peilaavat omaa isyyttään ja vastuunkantoaan tähän ihanteeseen. Keskeisin tutkimustulos on, ettei isän hoitovapaa aina väistämättä johda muutoksiin puolisoiden välisessä vastuunjaossa. Ristiriitoja näyttää syntyvän niissä tilanteissa, joissa isät kokevat puolisoiden välisen vastuunjaon olevan epätasapainossa suhteessa tasapuolisen työnjaon ihanteeseen. Toisaalta tasapuolinenkaan vastuunjako ei tarkoita sitä, etteikö perheissä käytäisi jatkuvaa neuvottelua hoivavastuiden jakamisesta. Levähtäjäisän ja yhteisen projektin isätarinat tukevat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia isän ja äidin välisestä työn- ja vastuunjaosta. Kiinnostavana ja mahdollisesti uutena ilmiönä tutkimuksessa nousevat tukipilari-isät, joiden hoiva ulottuu lasten ja kodin lisäksi puolisoon. Koti-isyys synnyttää monenlaisia tapoja jakaa vastuuta. Puolisoiden välinen dynamiikka vaikuttaa siihen, millaiseksi vastuunjako muodostuu hoitovapaan aikana ja sen jälkeen. Isä voi esimerkiksi olla ottamatta vastuuta kannettavakseen, hän ei saa vastuuta yrityksistä huolimatta itselleen äidiltä tai päävastuu kodista ja lapsista jää yksinomaan isälle. Tasapuolinen työnjako ei ihanteesta huolimatta aina käytännössä toteudu. Tulokset nostavatkin esille kysymyksen, onko mahdollista, että tasa-arvoideologiaan pohjaavan ihanteen rinnalla vaikuttaisi samanaikaisesti myös jotain arkaaisempaa ja patriarkaalisempaa?

Introduction. Sedentary behaviour, i.e. sitting or reclining without being otherwise physically active, has been associated with serious health consequences, independent of moderate to vigorous physical activity. Schooldays include long periods of uninterrupted sitting and schools have been recognized as a promising setting for health promotion interventions. Let’s Move It intervention was developed to reduce vocational school students’ sedentary time. As teachers have large potential to regulate students’ sedentary time in classrooms, they were trained by Let’s Move It facilitators in three 90 minute workshops to 1) decrease their students’ total sedentary time and to 2) introduce breaks to sedentary time in classrooms by using active teaching methods and activity breaks.Teacher training also included habit formation components to create sustained habitual behaviours in providing sedentary behaviour reduction for students. This study evaluates the effectiveness of the Let’s Move It teacher training, teachers’ engagement with the habit formation components, and the habit formation processes. Methods. A cluster randomised controlled trial with one intervention arm (Let’s Move It workshops for teachers) compared with a control arm (no treatment) was conducted in six school units. Altogether 236 eligible teachers were identified, of whom 118 were allocated to intervention arm and 116 to control arm. In the intervention arm, 64 teachers received the intervention. Baseline and 8-week follow-up data was collected with online questionnaires. Results. The Let’s Move It workshops for vocational school teachers were effective in increasing teachers’ reported use of classrooms sitting reductions strategies and frequency of introducing breaks to students’ sitting, but not frequency of reducing students’ total sitting time. Only 15.5 % of intervention arm teachers used habit formation techniques frequently. However, the habit formation techniques the teachers reported having used were mostly optimal for habit formation. Use of habit formation techniques was not correlated with sitting reduction automaticity. However, use of habit formation techniques was positively correlated with both use of sitting reduction strategies and frequency of reducing students’ total sedentary time. Discussion. The Let’s Move It intervention was successful in increasing vocational school teachers’ use of classroom sitting reduction strategies. Even though this study could not indicate habit formation techniques’ effectiveness in making teachers’ classroom sitting reduction practices habitual, it indicated that habit formation has potential to aid teachers’ behaviour change in this context. Further research is needed to establish acceptability, feasibility and effectiveness of habit formation in teachers’ classroom sitting reduction training.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka kolme lähtökohdiltaan toisistaan poikkeavaa verkkouutissivustoa uutisoi Suomen eduskuntaa vuonna 2019 puhututtaneesta kysymyksestä: Syyrian al-Holin leirillä olleiden suomalaisten tilanteesta. Tutkielmassa analysoidaan tapaustutkimuksen kautta oikeistopopulistisen vastamedian ja eduskuntapuolue perussuomalaisten verkkouutissivuston tiedon tuottamista ja keskinäistä vuorovaikutusta sekä pureudutaan Ylen uutisoinnin avulla populismin ja journalismin monisyiseen suhteeseen. Tavoitteena on paikantaa, kuinka uutissivustot kehystävät al-Holin kysymystä ja millaisia representaatioita ne luovat leirin suomalaisnaisista ja -lapsista. Näin pyritään tavoittamaan vastamedian ja puoluemedian tiedonvälityksen yhtäläisyyksiä ja eroja, kuten myös näiden kahden oikeistopopulistisen uutislähteen eroja ja yhtymäkohtia journalistiseen mediaan. Aineistona ovat vastamedia Kansalaisen, perussuomalaisten puoluemedia Suomen Uutisten ja journalistisen media Ylen uutiset. 75 uutisartikkelin otanta on kerätty paikantamalla kunkin sivuston vilkkaimmat uutisoinnin vaiheet tammikuun 2019 ja kesäkuun 2020 väliseltä ajalta ja muodostamalla niistä vertailukelpoisia. Metodina toimii kvalitatiivinen uutiskehysanalyysi, ja kehysten tunnistamisen pohjana on hyödynnetty Karina Horstin suomalaisesta maahanmuuttouutisoinnista paikantamia kehyksiä. Sivustojen uutisoinnista nousee esiin kolme merkittävää kehystä: islamistisen terrorismin uhan kehys, lapsen edun ja oikeuksien kehys sekä valtiollisen kontrollin kehys. Al-Holin leirin suomalaisten uhkaa korostava kehys on kaikissa tutkituissa uutislähteissä kehyksistä voimakkain ja yhteneväisin; vastamedian ja perussuomalaisten uutisoinnin kehystys ”Isis-naisista” ja ”Isis-lapsista” on lähes identtinen paitsi keskenään, hyvin samankaltainen myös journalistisessa mediassa. Vastamediassa lapset nähdään pelkästään uhkana, kun journalistisessa mediassa ja puoluemediassa uhkakehystyksen vastapainoksi ilmenee lapsia humanitaariselta kannalta kehystävää uutisointia. Tässä kehystyksessä Yle esittää lapsen edun ja oikeudet itseisarvoisen tärkeinä, mutta Suomen Uutiset korostaa niiden arvoa vain silloin, kun lasten puolustamisella saadaan alleviivattua suomalaisnaisten vaarallisuutta ”Isis-äiteinä”. Valtiollisena kehystettyä kontrollia puolestaan esiintyy kaikissa uutislähteissä. Ylellä se ilmenee ainoastaan al-Holin suomalaisten tilanteen esittämisenä vaihtoehdottomasti Suomen valtion kontrollin alaisena. Puoluemediassa ja vastamediassa kontrollin kehystykseen sisältyy myös oikeistopopulistinen identiteetin rakennusprosessi, jossa osa suomalaisista suljetaan suomalaisuuden ulkopuolelle rajaamalla al-Holin leirillä olijat ”kansan” ulkopuolisiksi toisiksi. Tällä sekä kansalaisuutta että suomalaisuutta kontrolloivalla kehystämisellä ne pyrkivät estämään al-Holin leirin suomalaisten – vähintään naisten – tulon Suomeen. Oikeistopopulististen sivustojen uutiskehyksiin yhdistyy poikkeuksetta agenda keskustella al-Hol-aiheen avulla sitä laajemmasta poliittisesta teemasta: maahanmuuton ja Suomen kansalaisuuden kontrollista. Kansalaisen ja perussuomalaisten uutisoinnissa luodaankin populistista kriisiä: ne yhdistävät al-Holin suomalaisten kysymyksen laajempaan maahanmuuton uhkakuvien ja kriisin performanssiin sekä vaatimukseen kontrolloida tiukemmin maahanmuuttoa. Näin ne tuottavat al-Hol-aihetta kehystäessään journalistista mediaa haastavaa vastatietoa. Myös journalistisessa mediassa al-Holin suomalaisia koskevan uutisoinnin kehystys on ilmentymä mediatilassa synnytetystä kriisistä. Ylellä kriisi pitäytyy uutisoinnin aiheessa, mutta uhan, vastakkainasettelun ja kontrollin korostuminen al-Holista uutisoidessa viittaa populismin mediatisaatioon: populistisen tyylin normalisoitumiseen mediassa. Mediapopulismi vaikuttaakin ujuttautuneen al-Hol-uutisoinnin yhteydessä Ylen journalismiin. Lisäksi Ylen tapa esittää leirin suomalaisten tilanne kriisinä hyödyttää populistisia toimijoita, sillä al-Hol-aiheen kriisiyttäminen legitimoi populistien sen pohjalta luomaa kriisiä. Al-Holin leirin suomalaisia toiseuttava ja näkökulmiltaan polarisoiva kehystys aiheesta uutisoitaessa on voinut vaikuttaa myös poliittiseen ratkaisuun – kysymystä koskevan hallituksen periaatepäätöksen yhtäältä turvallisuusuhkia ja toisaalta lasten parasta korostavaan sisältöön.

Tässä pro gradu –tutkielmassa käsitellään islamilaista feminismiä muslimiyhteisössä teoriatasolla sekä suomalaisten ja ruotsalaisten muslimifeministien näkemysten ja kokemusten kautta. Islam on Euroopassa ja globaalissa maailmassa kannattajamäärältään nopeimmin kasvava uskonto. Suomessa muslimeja oli vuonna 2012 yli 60 000. Maailmanpolitiikkaan islam kiinnittyy toiseutensa kautta: islam on edelleen lännen toinen. Islamilainen feminismi on poliittis-uskonnollinen liike, joka tavoittelee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kaikilla alueilla. Akateeminen islamilainen feminismi puolestaan on monitieteistä pyhien tekstien tulkintaa, jossa käytetään erityisesti hermeneuttista menetelmää. Sen metodologiat ovat klassisen islamin mukaisesti ijtihad eli uskonnon lähteiden itsenäistä tutkimusta ja tafsir eli Koraanin selitystä, tulkintaa. Islamilainen feminismi vakiintui vasta 2000-luvun alussa, mutta jo jotkut 1990-luvun alussa ilmestyneet teokset nimettiin islamilaiseksi feminismiksi. Musliminaisista ja feminismistä on Euroopassa tutkimuksia vain jonkin verran, Suomessa ei lainkaan. Tutkimuskenttä islamilaisesta feminististä ja sitä toteuttavista musliminaisista huutaa tyhjyyttään, ja islam on tärkeä paitsi muslimeille, myös tiedeyhteisölle ja suomalaiselle valtaenemmistölle. Aineisto koostuu kahdeksan muslimifeministin haastatteluista, joita on analysoitu postkolonialistisen feministisen teorian kautta. Postkolonialistinen teoria on yksi uudemmista maailmanpolitiikan kriittisistä teorioista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastetteluina. Tutkimuskysymykset olivat: Miten islamilainen feminismi kytkeytyy maailmanpolitiikan keskeisiin kysymyksiin, mitä jännitteitä liittyy islamilaiseen feminismiin ja miten islamilaisen feminismin sisältämät jännitteet ilmenevät suomalaisten ja ruotsalaisten muslimifeministinaisten kokemuksissa ja näkemyksissä muslimiyhteisöstä. Suomalaisten ja ruotsalaisten naisten näkemykset havainnollistavat tutkimuksen kohdetta eli islamilaista feminismiä, musliminaisten toiseutta muslimeina ja naisina ja islamista lännen toisena. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että islamilaisen feminismin sisältämät jännitteet kytkeytyivät kaikki todellisuuden ja ihanteen tuomaan ristiriitatilanteeseen. Jännitteet olivat: patriarkaalinen muslimiyhteisö, muslimeihin kohdistuvat asenteet valtaväestön taholta, länsimaisen feminismin taakka ja feminismin yhdistyminen länsimaisuuteen, jännitteet islamin ihanteiden ja todellisuuden välillä sekä positiivis-negatiivinen tulevaisuudenkuva. Aineisto ja tutkimuskirjallisuus kohtasivat jokaisen jännitteen kohdalla. Suomessa ja Ruotsissa on muslimifeministejä, jotka elävät sukupuolittuneessa muslimiyhteisössä. Heidän toimintansa mahdollisuuksia rajoittavat yhteisön patriarkaaliset käytännöt ja islamin opilliset tulkinnat, jotka muodostavat suuren haasteen muslimiyhteisössä. Islamilaista feminismiä ei tarvittaisi, jos naisten oikeudet, vapaus ja sukupuolten tasa-arvo toteutuisivat kaikilla tasoilla. Tämän tutkimuksen lisäämän tietämyksen myötä voi olla mahdollista vahvistaa muutosprosessia ei vain muslimiyhteisössä, vaan uuspatriarkaattisessa maailmassa kaiken kaikkiaan sekä valtaväestön asenteissa islamia kohtaan Suomessa.