Browsing by Issue Date

Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveydenhäiriöitä, joilla on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Syömishäiriöt ovat Suomessa yleisiä, mutta niiden tunnistamisessa ja hoidon saatavuudessa on puutteita. Taustalla vaikuttavat stereotyyppiset, osaltaan median ylläpitämät käsitykset syömishäiriöstä ja syömishäiriötä sairastavista ihmisistä. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, miten syömishäiriöitä representoidaan mediassa. Maisterintutkielman aineiston muodostavat Helsingin Sanomien digitaalisessa versiossa vuoden 2022 aikana julkaistut syömishäiriöitä käsittelevät tekstit. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ketkä puhuvat Helsingin Sanomissa syömishäiriöistä, millaisina syömishäiriötä sairastavat henkilöt kuvautuvat sekä mitkä pääasialliset syömishäiriöihin liittyvät diskurssit nousevat esille. Maisterintutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja aineiston analyysissä on hyödynnetty diskurssianalyysiä. Tutkimusaineistosta nousee esiin kolme diskurssia: huolen diskurssi, kulttuurin diskurssi ja vastuun diskurssi. Huolen diskurssi ilmentää erilaisia syömishäiriöihin liittyviä huolia. Kulttuurin diskurssi kuvaa sen sijaan niitä kulttuurisia tekijöitä, joiden katsotaan aikaansaavan ja ylläpitävän syömishäiriökäyttäytymistä tarjoten samalla ratkaisuja kulttuurin muuttamiseksi. Vastuun diskurssi erittelee puolestaan tahoja, joita voidaan pitää syömishäiriöiden kontekstissa vastuullisina. Aineiston analyysin perusteella syömishäiriö näyttäytyy lähinnä tyttöjen ja naisten sairautena. Syömishäiriöistä puhuvat aineistossa pääosin erilaiset asiantuntijat ja syömishäiriötä sairastavat tai syömishäiriötä joskus sairastaneet henkilöt. Sen sijaan syömishäiriötä sairastavien läheiset eivät juurikaan ole aineistossa äänessä syömishäiriöistä puhuttaessa.

This master's thesis examines how perceived neighbourhood safety is associated with socioeconomic status in Finland from 2002 to 2018. The research questions of the thesis are, firstly, how well do measures of socioeconomic status explain perceived neighbourhood safety within people living in Finland, and secondly, has the importance of socioeconomic status in explaining experiences of insecurity changed over time. As perceived insecurity in the neighbourhood is observed to be a markedly gendered phenomenon, it is thirdly examined whether the association of socioeconomic status with perceived neighbourhood safety is different according to gender. The examination is based on the European Social Survey (ESS) data of Finland, which are somewhat representative samples of the population living in Finland. Perceived neighbourhood safety is part of the ESS core questionnaire, which has been carried out in EU countries every second year since 2002. The data used in this thesis has been collected in nine waves, in such a way that data from every even year in the timeframe 2002-2018 is used. For this purpose, the data have been merged and the final analyses include a total of 17 955 respondents. The development of perceived neighbourhood safety or insecurity over time is examined through three periods of years, which are 2002-2006, 2008-2012, and 2014-2018. The method used in the work is logistic regression, for the needs of which the response variable that measures insecurity has been coded as binary. Perceived neighbourhood safety over time in the light of the ESS surveys has not previously been investigated in Finland with a similar method and perspective. Looking at the relationship between socioeconomic status and perceived neighbourhood safety, it is observed that a lower level of education explains the experiences of insecurity in both women and men, but the connection disappears in men when background variables and other measures of socioeconomic status are held constant. On the other hand, for women, the level of education remains a statistically significant factor for experiencing insecurity in all models. When examining changes over time, it is found that the experiences of insecurity in the neighbourhood area have decreased for women, so that, above all, insecurity has decreased for those who have completed higher education. Within men, perceived insecurity in the neighbourhood is experienced less, and no statistically significant changes are detected over time according to the level of education. Instead, within male respondents, a process of differentiation according to perceived adequacy of income is observed during the time period, in such a way that those men who felt that they could get by with their current income experienced a decrease in perceived insecurity, while this did not happen to the other male respondents. At the level of all respondents, perceived insecurity in the residential area has decreased during the time period observed, but indications are found that the positive development has been slower or even stagnant in population groups of lower socioeconomic status. Experiences of insecurity have negative health effects on the ones having the experience. The connection of socioeconomic status to perceived insecurity points to an additional dimension of inequality among those living in Finland. On a general level, it was observed that lower socioeconomic status, measured according to several different indicators, predicted higher perceived neighbourhood insecurity.

Tämä maisterintutkielma tarkastelee Yhdysvaltojen intiaanipolitiikkaa ja sen vaikutuksia dakota-intiaaneille Minnesotassa 1850-luvulla. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, kuinka Yhdysvaltojen 1850-luvulla harjoittama intiaanipolitiikka on ollut keskeinen syy dakotojen aloittamalle sodalle elokuussa 1862. Yhdysvallat ei omalta osaltaan sitoutunut dakotojen kanssa solmittuihin sopimuksiin, mikä aiheutti dakotojen keskuudessa syvää katkeruutta liittohallintoa kohtaan. Yhdysvaltojen roolia voidaan tarkastella tutkimalla dakotojen kanssa solmittuja sopimuksia sekä niiden täytäntöönpanon epäonnistumista. Dakotojen kanssa solmittuihin sopimuksiin liitetty korruptio yhdistetään usein kauppiaisiin ja korruptoituneisiin virkamiehiin mutta tämä tutkielma pyrkii osoittamaan, että ongelmat olivat huomattavasti laajemmat: intiaanipolitiikka järjestelmänä oli rakenteellisesti korruptoitunut ja viallinen eikä liittovaltion hallinto tehnyt mitään tiedossa olevien ongelmien korjaamiseksi. Poliittisessa keskustelussa alkuperäiskansat nähtiin väliaikaisena esteenä Yhdysvaltojen läntiselle laajentumiselle, joka rakentui pitkälti alkuperäiskansojen kanssa neuvoteltujen sopimusten varaan. Näillä sopimuksilla Yhdysvallat otti haltuunsa valtavia maa-alueita, joista korvauksena alkuperäiskansat saivat vuotuismaksuina rahaa ja erilaisia tarvikkeita. Vuotuismaksujen johdosta alkuperäiskansat tulivat yhä riippuvaisemmiksi liittohallinnosta ja samaan aikaan sopimusten takaamat korvaukset houkuttelivat erilaisia keinottelijoita, jotka halusivat hyötyä sopimuksista rahallisesti. Tämän johdosta intiaanipolitiikan ympärille syntyi intiaanijärjestelmä – rakennelma, josta kehittyi merkittävä poliittisen sekä taloudellisen vaikutusvallan väline. Sopimukset olivat olennainen osa intiaanijärjestelmän toimintaa, koska niistä maksettavat korvaukset ylläpitivät järjestelmässä liikkuvia rahavirtoja. Useissa tapauksissa valtaosa korvauksista päätyi suoraan kauppiaille, jotka myivät tuotteitaan alkuperäiskansoille velaksi jopa nelinkertaisilla katteilla. Minnesotassa intiaanijärjestelmän toiminta voidaan liittää osavaltion alueelliseen kehitykseen 1800-luvun puolivälissä. Minnesotan nopea alueellinen kehitys territoriosta (v.1849) osavaltioksi (v. 1858) vain kymmenessä vuodessa vaikutti suoraan myös dakotojen olosuhteisiin. Uudisasukkaiden määrän moninkertainen kasvu 1850-luvulla yhdistettynä dakotoille tärkeiden turkiskaupan sekä saaliseläinten määrän romahtamiseen 1840-luvulla pakottivat dakotat allekirjoittamaan alueita koskevia sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa. Dakotat luopuivat lähes kaikista maa-alueistaan vuosien 1851 ja 1858 sopimusten myötä ja etenkin vuoden 1851 sopimuksiin on liitetty suoranaista korruptiota sekä virkamiesten ja poliitikkojen kyseenalaista toimintaa. Dakotojen mukaan lopulliset sopimukset eivät vastanneet sisällöltään sitä, mitä neuvotteluissa oli sovittu. Vuoden 1851 sopimusten yhteydessä allekirjoitetut dakotojen velkoja koskevat paperit sekä niihin liitetty korruptio saivat Yhdysvaltain senaatin käynnistämään tutkinnan, joka lopulta vapautti syytetyt kaikista syytteistä, todisteista huolimatta. Dakotojen riippuvuus Yhdysvalloista kasvoi 1850-luvun aikana eikä liittohallinto ollut valmis puuttumaan tiedossa olleisiin intiaanijärjestelmän aiheuttamiin ongelmiin. Dakotoille kuuluneet vuotuismaksut maksettiin toistuvasti myöhässä, vaikka sopimuksissa maksun ajankohdasta määrättiin eksplisiittisesti. Kauppiaiden ylisuuret katteet söivät suurimman osan dakotoille kuuluneista vuotuismaksuista, mikä ylläpiti kärsimyksen, katkeruuden ja tyytymättömyyden kierrettä. Dakotojen aloittama sota elokuussa 1862 oli suoraa seurausta Yhdysvaltojen intiaanipolitiikasta ja intiaanijärjestelmän toiminnasta Minnesotassa 1850-luvulla.

Tässä sosiaalityön maisterintutkielmassa tarkastellaan kokemusasiantuntijoiden sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten välistä kohtaamista. Tutkimustehtävänäni oli selvittää, millaisia koh-taamistarinoita kokemusasiantuntijat kertovat kohtaamisesta ammattilaisten kanssa. Lähtökohta-na oli tarkastella kokemusasiantuntijoiden tuottamia tarinoita kohtaamisista ammattilaisten kans-sa. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen palveluiden kehittämistyössä on saanut jalansijaa viime vuosikymmeninä, vaikka se ei lastensuojelun kontekstissa olekaan vielä vakiintunutta. Kokemusasiantuntijan hyödyntämiseen liittyvät rakenteet ovat muotoutumattomia, sekä koke-musasiantuntijuuteen liittyvä termistö ja kokemusasiantuntijuuden vaatimukset ovat vaihtelevia. Kokemusasiantuntijuuteen liittyvä tutkimus on keskittynyt paljon mielenterveyspalveluiden kon-tekstiin, josta kokemusasiantuntijuus ponnistanut muihinkin palveluihin. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä haastattelusta, joista yksi oli parihaastattelu. Aineiston laajuus litteroituna on 124 sivua ja aineiston käsittelyssä on noudatettu narratiivista tutkimusotet-ta, jolloin avainasemassa ovat narratiivit eli kertomukset merkitysten rakentajina. Narratiivinen lähestymistapa on osa sosiaalis-konstruktionistista näkökulmaa, jossa sosiaalinen maailma ra-kentuu vuorovaikutuksessa välittyneistä merkityksistä. Näin tutkittava saa position todellisuuden tuottajana. Aineiston analyys on tehty teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Kohtaajatarinoiden pohjalta jäsensin aineiston analyysissä neljä kohtaajatyyppiä. Kohtaajatyypit ovat silkkihansikkaiset, pyöreän pöydän ritarit, ohittelijat ja yliastujat. Loin kohtaajatyyppiker-tomukset, jotka kuvastavat toistuvia teemoja ja merkityksiä kohtaamisissa ammattilaisten kanssa. Kohtaajatyypit kuvastavat tavanomaista kohtaamisen tapaa kunkin tkertomusyypin sisällä. Koh-taajatyypit erottuvat toisistaan kokemusasiantuntijaan suhtautumisen ja kohtaamisen ulottuvuuk-sien osalta. Tulokset osoittavat, että kohtaamiskokemuksia on useanlaista. Kohtaamiskokemukseen vaikut-tavat kohtaamisen tilanne, ilmapiiri, kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen toiminta. Kohtaamis-kokemuksilla on erilaisia henkilökohtaisia merkityksiä kokemusasiantuntijalle. Kohtaamistari-noiden kautta on mahdollista paikantaa kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen väliseen yhteis-työhön liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Kohtaamisella on merkitystä tavoitteellisen yhteis-työn lopputulemalle ja sen vaikutuksille kokemusasiantuntijan henkilökohtaiselle identiteetille.

Tutkimus keskittyy muistin politiikkaan Virossa. Siinä tarkastellaan Postimees-lehdessä vuonna 2022 käytyä julkista keskustelua Virossa olevien neuvostomuistomerkkien eli punamonumenttien kohtalosta. Ukrainan sodan myötä keskustelu punamonumenteista eskaloitui ja johti monien symboliarvoltaan merkittävien punamonumenttien, esimerkiksi Narvan tankin poistamiseen. Koko keskustelu monumenteista tarjoaa runsaasti näkökulmia muistin politiikkaan: mitä asioita monumentit edustavat, kuinka neuvostohallintoa muistetaan ja millä tavoilla menneisyyttä pyritään käsittelemään monumenttien poistamista ja säilyttämistä koskevassa keskustelussa. Tutkimuksen ensisijaisena metodina on diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastellaan julkista puhetta, kielenkäyttöä ja siihen liittyvää sosiaalista toimintaa. Aineisto koostuu noin viidestäkymmenestä Postimees-lehden artikkelista, joissa otetaan eri näkökulmista kantaa punamonumenttien merkitykseen Virossa. Lähdeaineiston havaintoja reflektoidaan tutkimuskirjallisuuteen ja erityisesti muistin politiikan teorioihin, joista tärkeimpänä on Mihail Bernardin ja Jan Kubikin typologisointi kolmeen muistin regiimiin ja neljään muistin toimijaan. Regiimit ovat pirstoutunut, pilarisoitunut ja yhtenäinen, toimijat ovat muistin taistelijat, pluralistit, kieltäjät ja mahdolliset. Lähdeaineiston perusteella muistin politiikka on Virossa melko pirstoutunutta ja merkittävä osa keskustelijoista on luokiteltavissa muistin taistelijoiksi: he ovat varmoja historian totuudesta, eivät etsi keskusteluyhteyttä toisin muistavien kanssa ja näkevät vahvan eron ”meidän” ja ”vieraan” välillä, vieraan edustaessa Venäjää ja venäläistä muistin politiikkaa. Menneisyyden käsittelyssä muodostuu selkeä vastakkainasettelu Viron vapaussodan (1918–1920) ja neuvostomiehityksen – ja niihin liittyvien muistomerkkien – välille: vapaussota on ”meitä” ja ”meidän” kansallista identiteettiämme määrittävä historian avainkokemus, neuvostoaika taas ”vierasta” aikaa, jonka perintöä on vaikea ja osin mahdoton pitää omana. Erityisesti Narvan historiaa muistettaessa keskustelijoilla esiintyy myös muistin kieltämistä: Narvan pommitusta ja 1940-luvun venäläistämistä ei käytännössä hyväksytä osaksi tapahtunutta historiaa, vaan halutaan palauttaa Narva osaksi toista maailmansotaa edeltänyttä historiaa. Kuitenkin keskustelijoiden joukossa on myös muistin pluralisteja, jotka hyväksyvät erilaiset muistamisen tavat ja etsivät keskusteluyhteyttä eri muistikollektiiveihin kuuluvien välille. Yleensä kuitenkin sekä pluralisteilla että taistelijoilla on etnisen enemmistön näkökulma ja keskusteluun osallistuu huomattavan vähän vaihtoehtoisen, käytännössä venäläisen, diskurssin piiristä tulevia ihmisiä. Etnisen enemmistön sisälläkin on kuitenkin toisistaan runsaasti poikkeavia tapoja käsitellä menneisyyttä, vaikka keskeinen diskurssi ”meistä” ja ”vieraasta” ja vapaussodan ja neuvostomiehityksen suhteesta onkin melko yhtenäinen. Tutkimuksessa todetaan, että erityisesti johtavat poliitikot lukeutuvat pääasiassa muistin taistelijoihin, minkä seurauksena melko revansistinen monumenttikulttuuri ja muistin politiikka saavat julkisuudessa vahvan aseman: ”vieras” historia eli punamonumentit halutaan pois näkyvistä ja sen tilalle ”oma” historia eli erityisesti vapaussodan muiston vaaliminen. Tutkijoiden ja kulttuurialan ihmisten tehtäväksi jää tämän revansismin haastaminen, mikä ainakin jossain määrin myös onnistuu.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia toimijuuden muotoja on erotettavissa sateenkaarinuorten eli seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kuvauksissa kokemastaan heteronormatiivisesta väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Toimijuus on sosiaalityölle keskeinen käsite, ja toimijuuden tukeminen ja tunnistaminen on tärkeä osa sosiaalityön työskentelyä. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että sateenkaarinuoret kokevat keskimäärin muita nuoria useammin väkivaltaa. Heteronormatiivisella väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka kytkeytyy seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin normatiivisiin käsityksiin. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, millaisilla tavoilla sateenkaarinuoret toteuttavat toimijuuttaan pyrkiessään selviytymään kohtaamastaan väkivallasta. Tutkielman aineistona on Nuorisotutkimusseuran ja Setan vuosina 2012–2014 toteuttaman Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeen kyselyaineisto. Tutkielman aineisto koostuu fyysistä ja henkistä väkivaltaa koskevista avovastauksista. Aineisto on rajattu siten, että siihen on valikoitunut vain vastaushetkellä 14–28-vuotiaiden vastaukset. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vain sellaista väkivaltaa, joka on nuorten oman kokemuksen mukaan liittynyt heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa, sukupuolen ilmaisuunsa ja/tai sukupuoli-identiteettiinsä. Aineistoa tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmassa tunnistetaan sateenkaarinuorten väkivallasta selviytymiseen liittyvistä kuvauksista kahdeksan eri toimijuuden muotoa: puolustautuminen, etäisyyden ottaminen, sisäisen voiman käyttäminen, menestymiseen pyrkiminen, ihmissuhteisiin tukeutuminen, sovinnon tekeminen, ulkopuolisen avun hakeminen ja tapahtuneen salaaminen. Puolustautumisella tarkoitetaan sanallista tai fyysistä vastahyökkäystä väkivallan tekijää kohtaan. Etäisyyden ottamisella tarkoitetaan sekä konkreettista etäisyyden ottamista, kuten uhkaavasta tilanteesta poistumista, että henkistä etäisyyden ottamista, kuten välinpitämätöntä asennetta. Sisäisen voiman käyttämisellä viitataan nuoren omaan sisäiseen vahvuuteen tukeutumista, kuten päättäväisyyttä, periksiantamattomuutta tai toiveikkaana pysyttelemistä. Menestymiseen pyrkimisellä tarkoitetaan pyrkimyksiä menestyä esimerkiksi opinnoissa, työelämässä tai yleisesti elämässä. Menestymiseen pyrkiminen voi tarkoittaa myös tulemista paremmaksi ihmiseksi kuin väkivallan tekijä. Ihmissuhteisiin tukeutumisella tarkoitetaan tukeutumista läheisiin ihmisiin, kuten ystäviin, perheenjäseniin, kumppaniin tai omiin vertaisiin. Sovinnon tekemisellä viitataan sekä kirjaimelliseen sovinnon tekemiseen väkivallan tekijän kanssa että kuvaannollisempaan sovinnon tekemiseen, kuten tapahtuneen tai oman itsen hyväksymiseen, anteeksi antamiseen tai pyrkimykseen ymmärtää väkivallan tekijää. Ulkopuolisen avun hakemisella tarkoitetaan avun hakemista ulkopuoliselta auktoriteetilta, kuten poliisilta tai opettajalta, tai hoitavalta taholta, kuten terapeutilta. Tapahtuneen salaamisella tarkoitetaan sitä, ettei nuori ole kertonut kokemastaan väkivallasta kenellekään. On tärkeää, että väkivaltaa kokeneiden sateenkaarinuorten kokemukset tulevat nähdyiksi ja että heidän toimijuutensa tunnistetaan ja sitä kunnioitetaan. Sateenkaarinuorten toimijuuden huomioiminen auttaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tukemaan väkivaltaa kohdanneita nuoria sekä ymmärtämään paremmin, mistä sateenkaarinuorten kohtaamassa väkivallassa on kysymys. Heteronormatiivisen väkivallan käsitteen avulla sateenkaarinuorten kokeman väkivallan tarkastelu voidaan asettaa laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen, joka tuo esille taustalla vaikuttavat sosiaaliset ja normatiiviset rakenteet.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimijuuden rakentumista haavoittuvassa asemassa olevien ikäihmisten puheissa sekä selvittää heidän tuntemuksiaan liittyen kuntoutuskokeiluun, johon he ovat osallistuneet. Tutkielmaa ohjaa tutkimuskysymys ”Millaista toimijuutta ikääntyneet päihde- ja mielenterveyskuntoutujat rakentavat haastattelupuheessaan?” Samalla tarkastelin kuntoutujien kokemusta interventiosta kysymyksen ”Miten ikääntyneet päihde- ja mielenterveyskuntoutujat kokevat Askelpolku-pilotin intervention” ohjaamana. Tutkielmani aineisto koostuu seitsemän kuntoutukseen osallistuneen ikääntyneen teemahaastattelusta. Kuntoutujia yhdistää se, että he kaikki ovat hakeutuneet erinäisiä kanavia pitkin kuntoutuskokeiluun päihde- ja mielenterveyshaasteiden vuoksi. Aineisto on analysoitu Atlas.ti-ohjelmalla, jonka avulla edettiin koodauksen ja luokittelun kautta diskursseihin hyödyntämällä subjektiaseman käsitettä ja toimijuuden modaliteettihahmotelmaa. Tulokseksi sain kuusi diskurssia, jotka ovat nimetty modaliteetteja hyödyntäen. Tärkeimmät johtopäätökset liittyvät siihen, että kuntoutuksella on ollut myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden toimijuuteen, mutta kuntoutuksessa olisi hyvä huomioida palveluiden jatkuvuus myös kuntoutuksen jälkeen. Yhteisöillä, kuten perheellä on merkittävä rooli toimijuuden vahvistamisessa, joten tämä tulisi huomioida kuntoutuksen juurruttamisessa käytäntöön. Kuntoutuksen hyödyt korostuivat erityisesti kuntoutujien elämänhallinnassa ja arjen sujumisessa.

Syftet med avhandlingen är att studera grundskolans skolkuratorers handlingsutrymme i skolan och få en uppfattning om hur deras handlingsutrymme ser ut samt vilka möjligheter och utmaningar skolkuratorerna upplever i sitt handlingsutrymme inom elevhälsan. Tidigare forskning har bland annat visat att skolkuratorerna upplever att deras roll inom elevhälsan är otydlig och att de saknar tydliga arbetsbeskrivningar samt stöd från ledningen. Skolkuratorn och deras roll inom elevhälsan är ett ganska outforskat område och därför ämnar denna avhandling skapa en tydligare bild om skolkuratorns arbete inom elevhälsan. Forskningsfrågorna i denna avhandling är; 1) Hurdant handlingsutrymme har skolkuratorn i grundskolan? och 2) Vilka möjligheter respektive utmaningar upplever skolkuratorn relaterat till sitt handlingsutrymme i skolan och inom elevhälsan i grundskolan? Studien är kvalitativ och materialinsamlingen har skett genom att intervjua sex skolkuratorer som arbetar i grundskolan. Resultaten av studien har analyserats med hjälp av teoretisk innehållsanalys. Den teoretiska utgångspunkten i studien är Michael Lipskys teori om gräsrotsbyråkrater. Teorin används för att definiera skolkuratorernas handlingsutrymme inom elevhälsan. Innehållsanalysen kännetecknas av två huvudkategorier: (1) Skolkuratorns roll och arbetsuppgifter och (2) Handlingsutrymmets möjligheter och utmaningar inom elevhälsan. Dessa huvudkategorier har följande underkategorier; (1) Fastställandet av skolkuratorns arbetsuppgifter, skolkuratorns upplevelser om sin arbetsroll i skolan och elevhälsan, skolkuratorns upplevelser om hur skolans personal ser på deras arbetsroll, skolkuratorns upplevelser av stödet från ledningen samt (2) Skolkuratorns möjligheter och Utmaningar i skolkuratorns arbete. Studien visar att skolkuratorerna är relativt nöjda med att det inte finns tydliga arbetsbeskrivningar för deras arbete, vilket skiljer sig åt från den tidigare forskningen. Skolkuratorerna upplever att de har stort utrymme att själva utforma sina arbetsuppgifter inom ramen av lagen och olika riktlinjer, vilket kan upplevas som en möjlighet inom elevhälsan för skolkuratorerna. Utmaningar inom elevhälsan präglas av resursbrist både inom elevhälsan och utanför, bland annat inom specialsjukvården. Ur resultaten framkommer att resursbristen påverkar arbetsbelastningen och att skolkuratorerna tar åt sig arbete som egentligen inte hör till dem, tillexempel när det saknas skolpsykolog i elevhälsoteamet. Avhandlingen visar att skolkuratorns handlingsutrymme påverkas av både inre och yttre organisatoriska faktorer som påverkar att det finns skillnader mellan tillvägagångssätt i skolornas elevhälsa, vilket kan innebära att elevhälsans kvalitet skiljer sig åt mellan skolorna. Det finns ett behov av fortsatt framtida forskning gällande skolkuratorns arbete och hur elevhälsans kvalitet skiljer sig åt mellan skolorna samt hur skolkuratorns åtgärder påverkar elevens skolgång och välbefinnande. Mera forskning om skolkuratorns arbete skulle kunna bidra till att skapa en större förståelse över hur viktiga skolkuratorerna är inom elevhälsan och det sociala arbetet i skolan.

This thesis delves into the identity of Somali women and its intricate connections with their sense of belonging and overall well-being. The central theme revolves around intersectional theory, weaving together the intersecting identities of Somali women. Utilizing focus interviews, pair and group interviews, and ethnography, the aim was to explore individual and communal perspectives on identity, specifically examining how the multicultural environment, belonging, and perceptions of well-being shape the lives of young Somali women. Within the realm of immigration and diaspora studies, the second generation often confronts complex and ambiguous notions of home, identity, and a sense of belonging. Additionally, the concept and phenomenon of identity can exhibit either a static or entirely variable nature, emphasizing the importance of studying this intricate subject. The theoretical foundation of this research rests on the theory of intersectionality. By employing this theory, the study aims to understand the complexities of individuals' identities. This framework acknowledges the dynamic interplay among diverse social identities, recognizing the intricate mechanisms through which systems of power and privilege shape their lived experiences. Besides intersectionality theories, the thesis utilizes anthropological theories of belonging as by comprehending the notion of belonging, we can gain understanding into the elements that foster or impede a sense of belonging. The theories of wellbeing used in this thesis helps us understand well-being, encompassing its pursuit and moral assessment, within diverse cultural contexts. The analysis and ethnographic evidence presented in this thesis indicate a complex experience for Somali women in Finland. They often perceive themselves as not aligning with the prevailing collective identity presented in society, leading to a sense of being "othered." Despite this, Somali women consistently rely on their intersectional identities for peer support and embrace the evolution of their identities as a natural part of growing up and living in Finland. Through ethnographic descriptions of a trip abroad and attending a wedding, the thesis explores how belonging manifests in physical spaces. In the well-being chapter, factors that enhance or impede well-being are examined from both communal and individual perspectives. Tässä tutkielmassa tarkastellaan somalinaisten identiteettiä ja sen yhteyksiä heidän yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä hyvinvointiin. Tutkimuksen keskeinen teema pyörii intersektionaalisuuden teorioiden ympärillä ja kutoo yhteen somalinaisten risteäviä identiteettejä. Fokushaastatteluja, pari- ja ryhmähaastatteluja sekä etnografiaa hyödyntäen tavoitteena oli tutkia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä näkökulmia identiteettiin, erityisesti kuinka monikulttuurinen ympäristö, kuuluminen ja hyvinvoinnin käsitykset muovaavat nuorten somalinaisten elämää. Maahanmuutto- ja diasporatutkimuksen alalla toinen sukupolvi kohtaa usein monimutkaisia ja moniselitteisiä käsityksiä kodista, identiteetistä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Lisäksi identiteetin käsite ja ilmiö voivat olla joko staattisia tai täysin muuttuvia, mikä korostaa tämän monimutkaisen aiheen tutkimisen tärkeyttä. Tämän tutkimuksen teoreettinen perusta nojaa intersektionaalisuusteorioihin. Näitä teorioita hyödyntäen tutkimuksessa pyritään ymmärtämään yksilöiden identiteetin monimutkaisuutta. Tämä viitekehys tunnustaa erilaisten sosiaalisten identiteettien dynaamisen vuorovaikutuksen ja tunnistaa monimutkaiset mekanismit, joiden kautta valta- ja etuoikeusjärjestelmät muokkaavat heidän elämiään kokemuksiaan. Intersektionaalisuus teorioiden lisäksi opinnäytetyössä hyödynnetään antropologisia kuulumisen tunteen teorioita, sillä kuulumisen tunteen ymmärtämisellä voidaan saada ymmärrystä niihin elementteihin, jotka edistävät tai estävät kuulumisen tunnetta. Tässä opinnäytetyössä käytetyt hyvinvoinnin teoriat auttavat ymmärtämään hyvinvointia, mukaan lukien sen tavoittelua sekä moraalista arviointia erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Tässä opinnäytetyössä esitetyt analyysit ja etnografiset todisteet osoittavat kuinka somalinaisilla on monimutkaisia kokemuksia Suomessa. He kokevat usein itsensä olevan epä sopusoinnussa yhteiskunnassa vallitsevan kollektiivisen identiteetin kanssa, mikä johtaa "toiseuden" tunteeseen. Tästä huolimatta somalinaiset luottavat johdonmukaisesti risteäviin identiteettiinsä vertaistukeen ja omaksuvat identiteettinsä kehittymisen luonnollisena osana Suomessa kasvamista ja asumista. Opinnäytetyössä tutkitaan etnografisten kuvausten kautta ulkomaanmatkaa ja sekä tapahtumsisa kuten häissä käymistä ja miten kuuluminen ilmenee fyysisessä tilassa. Hyvinvointiluvussa tarkastellaan hyvinvointia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä yhteisöllisestä että yksilöllisestä näkökulmasta.

Tiivistelmä Tiedekunta:: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma:: Sosiaalitieteet Opintosuunta:: Yhteiskuntapolitiikka Tekijä:: Eija Holmström Työn nimi:: Eläkkeelle siirtyneiden kokemuksia sosiaalisesta aktiivisuudesta, osal-lisuudesta ja eristymisestä Työn laji:: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi:: Helmikuu 2024 Sivumäärä:: 56 sivua, lähteet 5 sivua ja liitteet 2 sivua Avainsanat:: kolmas ikä, eläkeläisten aktiivisuus, osallistuminen, osallisuus, ikäsyrjintä, sosiaalinen kuolema OhjaajaT:: Anne Kouvonen ja Jari Pirhonen Säilytyspaikka:: Helsingin yliopiston kirjasto Lähtökohtana on tunnistaa kolmannen iän eläkeläisten kokemuksia eläkkeelle siirtymisestään ja sen tuomista muutoksista sosiaalisiin kontakteihin ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa kolmannen iän eläköityneisiin kohdistuva ikäsyrjintä sekä mahdolli-set viitteet sosiaalisesta kuolemasta, joka ilmiönä yleensä liitetään ikääntyneempään vanhus-väestöön. Eläkkeelle siirtyneiden osuus koko väestöstä on suomalaisessa yhteiskunnassa kas-vamassa, mistä syystä olisi tärkeä tunnistaa heidän hyvinvointiinsa vaikuttavia tekijöitä ja tun-nistaa keinoja heidän osallisuutensa parantamiseksi aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Tutkimusaineisto koottiin 19 viime aikoina eläköityneen henkilön haastatteluista. Aineisto lit-teroitiin 109 sivua käsittäväksi tekstiaineistoksi. Analyysi suoritettiin Atlas.ti-ohjelmistoa hy-väksi käyttäen sisällönanalyysimenetelmällä. Ensimmäinen havainto tuloksista oli, että vaikka eläkkeelle siirtyminen mielletään positii-viseksi asiaksi ihmisen elämänkaarella, todellisuudessa kyseessä on iso elämänmuutos, jonka seuraukset eivät ole yksinomaan myönteisiä. Elämän muuttumisen seuraukset tulisi tunnistaa nykyistä paremmin, ja niihin olisi hyödyllistä valmistautua hyvissä ajoin etukäteen. Tutkielmaa varten haastateltavat henkilöt olivat rakentaneet uutta sosiaalista verkostoaan suunnitelmalli-sesti sosiaalisella aktiivisuudella erilaisissa harrastuspiireissä ja vapaaehtois- ja auttamistyössä. Osallistuminen erilaisiin aktiviteetteihin lisäsi osallisuuden tunnetta ja auttoi sosiaalisen identi-teetin säilymisessä. Ikäsyrjintää ei tunnistettu omakohtaisesti, vaikka sen ilmiöt näyttäytyvät yhteiskunnassa yleisesti. Viitteitä sosiaaliseen kuolemaan liitettävistä tunnusmerkeistä oli nähtävissä, vaikka ne kaikki eivät olleet vielä toteutuneet omalla kohdalla. Huoli terveyden heikkenemisestä ja toisten hoi-dettavaksi joutumisesta tulevaisuudessa, sekä yhteiskunnassa eläkeläisiin kohdistetut ulkopuo-lisuutta viestivät asenteet olivat aktiivista kolmatta ikää elävien haastateltavien hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Eläkkeelle siirtymistä seuraavaa sosiaalisen identiteetin menettämistä haastateltavat olivat kompensoineet luomalla uutta identiteettiä aktiivisina toimijoina harras-tuksissa ja perheen parissa.