Browsing by Subject "Yhdysvallat"
Now showing items 21-32 of 32
-
(2012)Tässä tutkielmassa tutkitaan talouskriisin 2008–2011 syyllisiä The New York Timesin (NYT) pääkirjoitusten kautta. Tutkimuskysymys on, keitä NYT pitää syyllisenä talouskriisiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää eri toimijoista eikä talouskriisin syistä – kuten haitallisista asuntolainoista, pankkien riskinotosta, sääntelyn löyhentämisestä – sinänsä. Talouskriisin syistä ja syyllisistä on esitetty eri näkemyksiä, ja oli kiinnostavaa tutkia, miten media on ottanut kantaa syyllisyyteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus sosiaalisesta konstruktivismista, jonka mukaan eri toimijat, kuten media, rakentavat todellisuutta. Toisin sanoen NYT on rakentanut todellisuutta talouskriisin syyllisistä ilmaisemalla, keitä se itse pitää syyllisenä kriisiin. Aineistona toimii NYT:n pääkirjoitukset syyskuun 2008 ja syyskuun 2011 väliseltä ajalta. 42 pääkirjoituksen rinnalla käytettiin vertailukohteena dokumenttielokuvia Inside Job ja Capitalism: A Love Story. Aineisto kerättiin NYT:n internetsivuilta hakusanalla 'financial crisis' ja myöhemmin aineistoa rajattiin niin, että mukaan tuli vain ne pääkirjoitukset, joissa lehti ilmaisee oman mielipiteensä talouskriisin syyllisistä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja tarkemmin ottaen teoriaohjaava sisällönanalyysi. Analyysissä tutkittiin, millaisia syyllisyysmainintoja pääkirjoituksista löytyy, ja eri maininnat luokiteltiin eri luokkiin, kunnes valmiina oli kolme yläluokkaa: talous, kulttuuri ja politiikka. NYT:n pääkirjoituksissa esitetään talouskriisin syyllisiksi hyvin erilaisia asioita aina johdannaisista Yhdysvaltain hallintoon. Jotkin toimijat saavat enemmän mainintoja kuin toiset. Analyysissä on mukana edellä mainittujen johdannaisten lisäksi muita abstraktimpia 'syyllisiä', kuten käytökseen liittyviä seikkoja. Varsinainen huomio on kuitenkin toimijoissa näiden eri abstraktimpien asioiden takana. Kaikkiaan NYT:n pääkirjoituksissa ja valituissa dokumenttielokuvissa on varsin samankaltainen näkemys talouskriisistä ja sen syyllisistä. Suurimpina syyllisinä nähdään pankit, sääntelijät ja poliitikot. Analyysin keskeisimpänä havaintona on politiikan rooli ja politiikan ja talouden välinen suhde. NYT:n mukaan talouskriisin puhkeamisessa keskeistä oli nimenomaan sääntelyn pettäminen. Sääntelyn avulla voitaisiin suitsia talouskriisin puhkeamisessa keskeisessä asemassa ollutta ahneutta ja riskinottoa, joka sai pankit myöntämään holtittomasti asuntolainoja ja muodostamaan niistä monimutkaisia johdannaisia. Keskeisenä päätelmänä on, että viime kädessä poliitikot päättävät, millä tavalla taloutta valvotaan ja säännellään, joten jos tulevaisuudessa halutaan välttää vastaavanlaiset talouskriisit, on kiinnitettävä enemmän huomiota politiikkaan ja sen mahdollisuuksiin.
-
(2019)This is a study on the Flint water crisis and lead poisoning and its effects for the city residents. It focuses on the relationship between the locals and the state and explores how that relationship was formed and transformed during the crisis. It examines the historical and economic background of the water crisis, suggesting that the situation should be seen as a man-made disaster caused by the state of Michigan. The main research questions revolve around the twofold process of the state – citizen interaction and the state’s role in the crisis: How do the residents of Flint perceive the state during the water crisis? How did the city’s history of economic difficulties affect in the background of the water crisis’ emergence? This study contributes to the growing anthropological discussion about the role of the state and its governance, proposing a tragic example of what can happen when financial stability is placed above everything else, democratic decision-making disregarded and when the adopted neoliberal governance forms exacerbate local injustice and marginalization. The study also contributes to the discussions of water management, disasters and environmental injustice. The study is based on ethnographic fieldwork conducted in Flint, Michigan between February and April of 2018. It is based on participant observation and semi-structured interviews with locals, supplemented by following the local media, reading historical accounts and attending events in the city. The interviews were conducted with a total of 15 core research participants (8 male, 7 female) and they came from a variety of social and economic backgrounds. The thesis suggests that the residents perceive the state as an unjust force from the above, systematically disregarding the struggling city. They see the state as having a role of historically producing poverty, vulnerability and abandonment through economic mismanagement, deindustrialization and neoliberal policies. The residents blame the state for governing the city as if it was a business, thus focusing on cutting costs and placing economic interests above human safety. After the state adopted undemocratic policies such as emergency management and stripped the city of its voice, the residents lost their trust in the integrity of the officials and the protection the state is supposed to offer its citizens. This thesis demonstrates how a focus on state processes and state-citizen interaction can provide useful insights for understanding both natural and human-made disasters and the unequal living conditions produced by them.
-
TikTokin turvallistamisprosessi Helsingin Sanomissa ja The New York Timesissa vuosina 2022 ja 2023 (2024)Kiinalainen sosiaalisen median alusta TikTok nousi maailmanlaajuisen lanseerauksensa jälkeen nopeasti maailman suosituimmaksi sosiaalisen median alustaksi. Globaalin menestyksen lähtölaukauksensa sovellus sai koronapandemian myötä, mutta alusta onnistui myös luomaan jotakin uutta ja vastaamaan uudenlaisen sisällön kysyntään. Lyhytvideosovellus ei ottanut haltuunsa globaalia markkinaa ilman haasteita. TikTok on herättänyt paljon epäilyksiä sen kiinalaislähtöisyyden ja tietosuojakäytäntöjen takia. TikTokin erilaiset käytännöt verrattuna yhdysvaltalaisiin kilpailijoihinsa on saanut poliitikot ja kansalaiset varpailleen. TikTokista on tullut Yhdysvaltojen dominoiman sosiaalisen median pelikentän haastaja. Kiinan ja Yhdysvaltojen tulehtuneiden välien selvittely on epätodennäköistä ja kauppasotaa käydään etenkin teknologian kautta. Siksi sovelluksesta on muodostunut kiistakappale Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kauppasodassa. TikTok on otettu erityisten rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi etenkin Yhdysvalloissa, mutta rajoituksia ja kieltoja on tehty myös muualla maailmassa. Rajoitus- ja kieltotoimenpiteet tulevat todennäköisesti lisääntymään niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Julkisessa keskustelussa TikTokia on vaivihkaa alettu käsitellä turvallisuusuhkana. Uhka kohdistuu niin yksilöön kuin valtioon. Barry Buzanin, Ole Wæverin ja Jaap de Wilden turvallistamisteorian avulla tarkastelen tässä työssä, kuinka TikTok on turvallistettu Yhdysvalloissa ja Suomessa maakohtaisten uutismedioiden kautta. Käytän turvallistamisteorian tukena diskurssianalyysia analysoidessani The New York Timesista ja Helsingin Sanomista vuosilta 2022 ja 2023 kerättyä aineistoa. Tarkastelen kuinka kyseiset mediat ovat rakentaneet TikTokin turvallistamisprosessia ja millaisia toimijoita prosessiin osallistuu. Sosiaalisten medioiden kasvava suosio ja valta on herättänyt huolta yksilöiden tietoturvan toteutumisesta. Etenkin TikTokin kohdalla myös mahdolliset uhkat kansallista turvallisuutta kohtaan ovat herättäneet epäilyksiä sovellusta kohtaan. Medioilla on suuri valta tuoda tietoa saataville ja rakentaa diskursseja, jotka vaikuttavat ihmisten mielikuviin ja poliittiseen päätöksentekoon asti. Sosiaalinen media ja sen toimintaympäristö muuttuvat nopeasti hybridissä mediaympäristössä. Se, millaisia diskursseja media rakentaa ja kuinka turvallistamispuhe TikTokista mediassa leviää vaikuttaa sovelluksen tulevaisuuteen. TikTokiin on kohdistettu lukuisia erilaisia rajoitus- ja kieltotoimenpiteitä, jotka tulevat luultavasti tulevaisuudessa lisääntymään. Yhtiön ja sovelluksen luotettavuus on heikentynyt, kun erilaiset ristiriitaiset käytännöt ovat tulleet ilmi selvitysten ja oikeudenkäyntien myötä. Suomessa rajoituksia ei ole toistaiseksi näköpiirissä ja luultavasti mahdolliset tulevat muutokset tulevatkin Euroopan unionin digipalvelusäädöksen kautta. Rapakon takana Yhdysvalloissa kuitenkin rajoituksia on tehty jo paikallistasolla ja mahdollinen liittovaltion laajuinen kielto on mahdollinen. Osakseen TikTokin maineeseen on vaikuttanut sen kiinalainen alkuperä, mutta sovelluksen omat toiminnot ovat aiheuttaneet myös paljon kritiikkiä. Sovelluksen tietoa janoava algoritmi kerää paljon dataa käyttäjistä, eivätkä käyttäjät voi olla varmoja mihin tiedot päätyvät ja mitä niillä tehdään. TikTok on tehnyt paljon muutoksia omiin käytäntöihinsä ja vastannut vaatimuksiin siitä, miten alustan tulisi toimia globaaleilla markkinoilla, mutta epäilyksiä ei ole onnistuttu täysin taltuttamaan.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tutkitaan tuloerojen, koulutuksen ja talouskasvun välistä yhteyttä Yhdysvalloissa pääosin vuosien 1979-2011 aikana. Tutkimukseen on valittu 16 osavaltiota tuloerojen kehityksen perusteella: kahdeksassa osavaltioissa köyhimmän viidenneksen keskimääräiset reaalitulot olivat laskeneet vuosina 1977-2007, muissa kahdeksassa nousseet verrattain paljon. Tutkielman aineistona on McNicholin et al. vuoden 2012 tutkimus, jossa on tutkittu köyhimmän ja rikkaimman viidenneksen keskimääräisten reaalitulojen kehitystä Yhdysvalloissa osavaltiotasolla. Pohjana tutkielman analyysille – tuloerojen vaikutus koulutukseen ja talouskasvuun - on OECD:n vuoden 2014 tutkimus, jonka mukaan kasvavat tuloerot ja etenkin köyhempien tuloluokkien tulojen suhteellisen heikko kehitys on aiheuttanut sen, että köyhemmät kotitaloudet investoivat vähemmän omaan koulutukseensa, minkä johdosta talouskasvu heikkenee. Tätä tutkimushypoteesia testataan tässä tutkielmassa Yhdysvaltojen osavaltioiden kautta. Analyysi koostuu kolmesta osasta: tuloerojen, koulutusmuuttujien ja talouskasvun tarkasteluista. Tuloeroissa tarkasteltiin tuloluokkien keskimääräisten reaalitulojen muutoksia sekä Gini-kerrointa. Koulutusosiossa tarkasteltiin toiselta asteelta valmistuneiden sekä kolmannen asteen opiskelijoiden määrien suhdetta tiettyihin ikäluokkiin. Talouskasvun osalta tarkasteltiin reaalista BKT per capitaa. Tilastot koottiin useista julkisista ja virallisista lähteistä sekä tieteellisistä tutkimuksista. Osavaltioissa, joissa köyhimmän viidenneksen keskimääräiset reaalitulot olivat laskeneet, koulutusmuuttujien muutokset olivat hyvin vaihtelevia. Sen sijaan talouskasvu oli kyseisissä osavaltioissa lähes poikkeuksetta heikompaa toisiin osavaltioihin verrattuna. Köyhempien tuloluokkien suhteellisen heikolla tulojen kehityksellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä pienempiin valmistumisprosentteihin tai opiskelijamääriin, mutta ne toisaalta korreloivat positiivisesti paremman talouskasvun kanssa. Lisäksi koulutusmuuttujat korreloivat positiivisesti ja lähes poikkeuksetta tilastollisesti merkitsevästi paremman talouskasvun kanssa.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden toimintaa poliittisena päätöksentekijänä aborttioikeutta koskevissa tapauksissa. Valikoidut tapaukset ovat Planned Parenthood of Southeastern Pennsylvania vastaan Casey -päätös vuodelta 1992 ja Dobbs vastaan Jackson Women’s Health Organization -päätös vuodelta 2022. Näistä ensimmäinen päätyi vahvistamaan aborttioikeuden liittovaltion tasolla, kun taas jälkimmäinen kumosi sen Yhdysvalloissa. Aborttioikeuden oli sallinut vuonna 1973 tehty korkeimman oikeuden Roe vastaan Wade -päätös, joka olisi täyttänyt tammikuussa 2023 50 vuotta. Yhdysvalloissa perustuslain tulkinta on korkeimman oikeuden tehtävä, mutta perustuslain tiiviin luonteen vuoksi yhdeksänhenkinen kokoonpano joutuu usein linjaamaan asioista, joissa perustuslaissa ei ole mainintaa. Näin päätöksistä tulee myös politiikkaa. Tätä muutosta, jossa poliittinen päätöksenteko siirtyy lain piiriin, kutsutaan politiikan laillistumistendenssiksi (engl. judicialization of politics). Ran Hirschl on kirjoittanut, että tällä tarkoitetaan yhteiskunnallisten instituutioiden riippuvaisuutta oikeuslaitoksista ja lainopillisista menetelmistä silloin, kun ratkotaan moraalisia ongelmia ja poliittisia ristiriitoja. Hirschlin mukaan tuomarit eivät kuitenkaan toimi näiden asioiden ratkomisessa kovinkaan eri tavalla kuin poliitikot. Juridinen aktivismi (engl. judicial activism) viittaa siihen, että korkein oikeus on valmis tekemään merkittäviä muutoksia politiikkaan tehtävässään perustuslain tulkinnassa. Yleensä tämä aktivismi linkitetään perustuslakiin ja sen sanamuotojen noudattamiseen, mutta Thomas Sowellin mukaan aktivismi voi suuntautua monia muitakin asioita, esimerkiksi korkeimman oikeuden ennakkotapauksia tai lainsäädäntöelintä, kohtaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden harjoittamaa poliittista päätöksentekoa Erving Goffmanin kehysanalyysin kautta. Korkeimman oikeuden päätösten pohjalta on laadittu kolme kehystä, jotka perustuvat Sowellin havaitsemiin juridisen aktivismin kohteisiin. Näiden avulla avataan sitä, minkälaisia arvoja, näkemyksiä ja arvotuksia korkeimman oikeuden päätösten taustalta löytyy. Lisäksi kehyksillä tavoitellaan sitä, miten yhteiskunnallinen konteksti muuttui vuosien 1992 ja 2022 välillä.
-
(2013)This thesis advances and substantiates the claim that financialization and hegemony in the twentieth century are two sides of the same process. It begins by reviewing the insights and limitations of existing theories of hegemony and world order in the international political economy and international relations literature. Foundational categories in the theory of hegemony, such as capital, the state, money, finance and globalization are then re-examined with the intent of superseding some of the major limitations of existing theories. This re-examination yields the rudiments of a social and political theory of United States hegemony, one that understands the structure of hegemony as being rooted in both the state and capitalist society and explains its historical evolution with reference to the successive attempts of US state institutions to problematize, manage and contain the social antagonisms, structural contradictions and strategic dilemmas generated by the expanded reproduction of capitalist social relations. These theoretical insights are then deployed in order to construct a historical account of the material and social reproduction and transformation of US hegemony from the interwar period to the 1980s. This account demonstrates much more concretely the complex and contradictory historical dialectic of financialization and the state that has been the motor force of hegemony in the twentieth century.
-
(2022)Tarkastelen maisterintutkielmassani Suomen ja Yhdysvaltain päättäjien retoriikkaa Afganistanista perääntymisestä elokuussa 2021. Afganistanin operaatio alkoi vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena ja päättyi elokuussa 2021, kun Nato-johtoisen operaation osallistujat vetivät joukkonsa pois Afganistanista. Pyrin tutkielmassa selvittämään, millaisin retorisin keinoin vetäytymistä perustellaan Suomessa ja Yhdysvalloissa, ja miten päättäjät huomioivat ihmisoikeusvastuun argumenteissaan ääri-islamistisen Talibanin noustua jälleen valtaan. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Miten Yhdysvaltain ja Suomen johtajat perustelevat vetäytymistä Afganistanista elokuussa 2021? 2) Millaisia vastuuseen liittyviä argumentteja puhujat käyttävät puheissaan? Tutkimuksen kohteena olevat erilaiset maat tarjoavat monipuolisen näkökulman Afganistanin operaation rooleihin sekä vastuupositioihin maailmanpolitiikassa. Siinä missä Yhdysvallat käynnisti sodan ja myös päätti sen lopetuksesta, Suomi on osallistunut kriisinhallintaoperaatioon yhtenä monesta Nato-yhteistyömaasta. Yhdysvalloissa on tehty laajasti tutkimusta Afganistanin sodasta ja sen retorisista keinoista, kun taas Suomessa niin tutkimusta kuin julkista keskustelua aiheesta on vähän. Summaan tutkielman kirjallisuuskatsauksessa keskeiset perusteet Afganistanin operaation aloitukselle sekä reaktiot perääntymiseen molempien maiden tapauksessa. Yhdysvalloissa operaation aloittamisen perusteena ovat olleet erityisesti terrorismin vastainen sota, ja Suomessa puolestaan on korostettu naisten ja lasten oikeuksien puolustamista Afganistanissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on kaksiosainen ja taustoittaa tutkimuskysymyksiä. Ensimmäinen teoreettinen käsite on politiikan oikeuttaminen: tapa, jolla poliittiset päättäjät käyttävät kielellisiä prosesseja legitimoidakseen tekemiään päätöksiä. Esittelen sekä teoriaa sodan ja rauhan oikeutuksesta sekä erilaisia ontologisia lähestymistapoja oikeuttavien puheiden tutkimukseen. Toinen keskeinen käsite on vastuu maailmanpolitiikassa, jonka liberaaleihin perusteisiin sekä postkolonialistiseen ja realistiseen kritiikkiin perehdyn. Pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseen tarkastelemalla yhdeksää puhetta, haastattelua ja tiedotustilaisuutta Suomessa ja Yhdysvalloissa Chaïm Perelmanin retorisen analyysin avulla. Analyysin tuloksena totean, että Suomessa perusteltiin Yhdysvaltoja huomattavasti vähemmän Afganistanin operaation päätöstä. Molemmissa maissa keskeisenä syynä perääntymiselle nähtiin Yhdysvaltain kansalliset intressit sekä maailmanpolitiikan muutos. Lisäksi Yhdysvalloissa presidentti Biden korostaa, että sodan todelliset tavoitteet saavutettiin jo ajat sitten. Päättäjät korostavat puheissaan vastuunkantoa erityisesti vastavuoroisuuden periaatteen pohjalta ja humanitaarisin keinoin. Lisäksi Suomessa asetetaan kyseenalaiseksi liberaalien arvojen edistäminen sotilaallisten operaatioiden kautta. Näin vastuun argumentit edustavat sekä jatkumoa että muutosta maailmanpolitiikassa.
-
(2020)Tämän maisterintutkielman pyrkimyksenä on tutkia, kuinka Yhdysvaltain talouspakotepolitiikka kehystetään ja moraalisesti oikeutetaan tai tuomitaan yhdysvaltalaisessa valtavirtamediassa. Aikaisempi viestinnän tutkimus on perehtynyt varsin niukasti talouspakotteita koskeviin mediasisältöihin. Tämä on ongelmallista, sillä talouspakotteet ovat yksi kansainvälisen valtapolitiikan yleisimmistä painostuskeinoista, joilla on rauhanomaisesta maineestaan huolimatta taipumus aiheuttaa mittavaa kärsimystä niiden kohteena olevien valtioiden siviiliväestölle. Median rakentamilla mielikuvilla voi olla merkittävä vaikutus kansalaisten tapaan suhtautua hallintojensa harjoittamaan pakotepolitiikkaan, minkä vuoksi on tärkeää, että viestinnän tutkimus perehtyy siihen, kuinka talouspakotteiden eettiset ongelmat huomioidaan niitä koskevissa mediasisällöissä. Tämä pätee erityisesti yhdysvaltalaiseen mediaan, sillä Yhdysvallat voi merkittävänä talousmahtina vaikuttaa ratkaisevasti muiden valtioiden talouksiin talouspakotteiden avulla. Tutkielma hyödyntää aineistonaan The New York Timesissa vuosina 2017-2019 julkaistuja mielipidekirjoituksia, jotka käsittelevät Yhdysvaltain Irania ja Venezuelaa vastaan harjoittamaa talouspakotepolitiikkaa. Aineiston analyysiin sovelletaan oikeutetun sodan teorian ja kehysanalyysin muodostamaa teoreettis-metodologista viitekehystä, jota hyödyntämällä tutkielma pyrkii vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: (1) Millaisia kehyksiä The New York Timesin kirjoittajat käyttävät Venezuelan ja Iranin vastaisia talouspakotteita koskevissa mielipidekirjoituksissaan? Miten ne eroavat toisistaan? (2) Miten kehysten avulla oikeutetaan tai tuomitaan Iraniin ja Venezuelaan kohdistetut talouspakotteet? (3) Kuinka kirjoittajien argumentaation voidaan nähdä ilmentävän oikeutetun sodan teorian periaatteita? Kehysanalyysin myötä 71:stä Iran-pakotteita koskevasta mielipidekirjoituksesta nimetään viisi säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”väylä konfliktin eskaloitumiseen”, ”roistovaltion hillitsemiskeino”, ”uhka Yhdysvaltain kansainväliselle maineelle ja asemalle”, ”lahja Iranin taantumuksellisille” ja ”palvelus Iranin kansalle”. Venezuela-pakotteita koskevasta 38 kirjoituksesta nimetään kolme säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”yhteisrintaman ase”, ”riittämätön painostuskeino” ja ”kohtalokas strateginen virhe”. Siinä missä kirjoittajat suhtautuivat Venezuelan vastaisiin pakotteisiin pääosin suopeasti, oli kirjoittajien suhtautuminen Iranin vastaisiin pakotteisiin enimmäkseen negatiivinen. Venezuela-pakotteiden välttämättömyyttä perusteltiin Venezuelan sisäpoliittisilla ongelmilla, kuten maan hallinnon kansalaisilleen tuottamalla kärsimyksellä, johon Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten oli kirjoittajista velvollisuus puuttua pakotteiden avulla. Iran-pakotteiden vastustus taas perustui pelkoon pakotepolitiikan mahdollisista vastavaikutuksista, jotka voisivat olla Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kannalta vahingollisia. Kummankaan maan tapauksessa pakotteiden vaikutukset kohdemaiden kansalaisten hyvinvointiin eivät valtaosin olleet tekstien argumentaation keskiössä ja kuvaukset pakotteiden konkreettisista seurauksista kohdemaissa jäivät usein varsin abstrakteiksi. Kirjoittajien argumentaation voitiin nähdä ilmentäneen oikeutetun sodan teorian periaatteitta niin Venezuelaa kuin Iraniakin koskeneissa teksteissä. Venezuela-pakotteisiin suopeasti suhtautuneiden kirjoittajien teksteissä oli havaittavissa eritoten ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteiden elementtejä. Venezuela-pakotteisiin kriittisemmin suhtautuneissa teksteissä havaittiin taas ”erottelun”, ”välttämättömyyden” ja ”kohtuullisuuden” periaatteiden piirteitä. Iranin tapauksessa kirjoittajien argumentaatiossa korostuivat ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin”, ”välttämättömyyden” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteet, joiden piirteitä oli havaittavissa niin pakotteita vastustaneissa kuin puolustaneissakin puheenvuoroissa.
-
(2010)In this thesis I examine the U.S. foreign policy discussion that followed the war between Russia and Georgia in August 2008. In the politically charged setting that preceded the presidential elections, the subject of the debate was not only Washingtons response to the crisis in the Caucasus but, more generally, the direction of U.S. foreign policy after the presidency of George W. Bush. As of November 2010, the reasons for and consequences of the Russia-Georgia war continue to be contested. My thesis demonstrates that there were already a number of different stories about the conflict immediately after the outbreak of hostilities. I want to argue that among these stories one can discern a 'neoconservative narrative' that described the war as a confrontation between the East and the West and considered it as a test for Washington’s global leadership. I draw on the theory of securitization, particularly on a framework introduced by Holger Stritzel. Accordingly, I consider statements about the conflict as 'threat texts' and analyze these based on the existing discursive context, the performative force of the threat texts and the positional power of the actors presenting them. My thesis suggests that a notion of narrativity can complement Stritzel’s securitization framework and take it further. Threat texts are established as narratives by attaching causal connections, meaning and actorship to the discourse. By focusing on this process I want to shed light on the relationship between the text and the context, capture the time dimension of a speech act articulation and help to explain how some interpretations of the conflict are privileged and others marginalized. I develop the theoretical discussion through an empirical analysis of the neoconservative narrative. Drawing on Stritzel’s framework, I argue that the internal logic of the narrative which was presented as self-evident can be analyzed in its historicity. Asking what was perceived to be at stake in the conflict, how the narrative was formed and what purposes it served also reveals the possibility for alternative explanations. My main source material consists of transcripts of think tank seminars organized in Washington, D.C. in August 2008. In addition, I resort to the foreign policy discussion in the mainstream media.
-
(2022)Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän kahtiajako eteni 2010-luvulla pisteeseen, jossa maa on polarisoituneempi kuin koskaan ennen. Käsillä oleva maisterintutkielma tarkastelee ilmiötä Yhdysvaltain kongressissa ja sitä, miten se ilmenee edustajien kielenkäytössä. Työssä tarkastellaan kongressin alahuoneen eli edustajainhuoneen jäsenten retoriikkaa vaalijärjestelmän uudistamista ajavan lakialoitetta (For the People Act) käsittelevän keskustelun kontekstissa. Tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää lakialoitteesta käytyä keskustelua ja paljastaa, minkälaisia ongelmanmäärittelyjä poliittinen eliitti esittää Yhdysvaltain demokratiaa koskevasta lakialoitteesta ja kuinka kasvanut vastakkainasettelu ilmenee kongressin keskustelussa. Tutkimuskirjallisuudessa poliittisen eliitin tunnistetaan antavan vihjeitä kansalaisille siitä, miten asioista tulisi ajatella. Polarisoituneessa ympäristössä näiden vihjeiden painoarvo on kasvanut entistä suuremmaksi ja täten kongressiedustajien retoriikan tarkastelu on tärkeää. Työn teoreettisessa osuudessa tarkastellaan myös useita eri selityksiä polarisaation kasvulle ja tarkastellaan sen erilaisia ilmenemismuotoja kongressissa. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan edellä mainittua lainsäädäntökeskustelua kehysanalyysia hyödyntäen. Analyysissa keskustelussa esitetyistä puheenvuoroista eritellään useita erilaisia ongelmanmäärittelyjä jotka jakautuvat lakialoitetta vastustaviin ja tukeviin määrittelyihin. Keskustelussa kongressiedustajat esittivät hyvin synkkiä kuvia Yhdysvaltain demokratian tilasta ja toisesta puolueesta ja sen aikomuksista. Keskustelussa käytetty retoriikka oli hyvin rajua varsinkin republikaaniedustajien puolelta. Teoreettisessa osuudessa käsiteltyjä polarisaation ilmenemismuotoja tulee selvästi keskustelussa esiin.
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltojen intressejä ja niiden kehitystä arktisella alueella geopoliittisesta näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisia intressejä Yhdysvalloilla on arktisella alueella ja kuinka Yhdysvaltojen arktisen alueen geopolitiikka on kehittynyt vuosien 2009–2017 välillä. Vaikka arktisen alueen merkitystä on tutkittu runsaasti esimerkiksi ympäristön, ilmastonmuutoksen ja energiaresurssien näkökulmasta, on sen geopolitiikan tarkastelu yksittäisen valtion näkökulmasta jäänyt taka-alalle erityisesti kansainvälisten suhteiden tieteenalalla. Tutkielman tutkimuskysymykset kysyvät mitkä ovat Yhdysvaltojen intressit arktisella alueella ja miten Yhdysvaltojen arktisen alueen geopolitiikka on kehittynyt Barack Obaman presidenttikausilla 2009–2017. Tutkimuksen kohteena ovat Yhdysvaltojen vuosien 2009–2017 välillä julkaisemat arktiset strategiat, joita analysoidaan tässä tutkielmassa geopolitiikan käsitteen avulla. Tutkimuksessa analysoidaan, mitkä ovat Yhdysvaltojen geopoliittiset intressit arktisella alueella ja miten Yhdysvaltojen geopolitiikka on kehittynyt Arktiksella Barack Obaman presidenttikausien aikana. Aineistoa tarkastellaan teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, jonka pohjana toimii niin sanottu uusi geopolitiikka, jolla tarkoitetaan poliittisten, sotilaallisten ja taloudellisten intressien analysointia maantieteellisessä tilassa, ja joka korostaa taloudellisen vaikuttamisen keinoja sotilaallisen voimankäytön sijaan. Obaman hallinnon keskeisimpiä intressejä arktisella alueella olivat analyysin perusteella ilmastonmuutoksen torjuminen, vapaan merenkulun ja ilmatilan käytön turvaaminen, vastuullinen ja kestävä arktisen alueen kehittäminen, Yhdysvaltojen taloudellinen kehitys, turvallisuusintressien edistäminen, alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittaminen sekä Arktisen neuvoston toimintaan perustuvan kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen. Obaman hallinnon arktiset strategiat ovat intresseiltään samankaltaisia, mutta niiden välillä on selkeitä painotuseroja. Keskeisin ero intressien painottamisessa koski taloudellisia ja poliittisia intressejä, jotka korostuivat etenkin Yhdysvaltojen laivaston strategiassa sekä kansallisessa arktisessa strategiassa. Poliittiset intressit korostuivat voimakkaasti myös Arktisen neuvoston puheenjohtajakauden painotuksissa. Vertailukohteena tutkielmassa oleva George W. Bushin aikainen arktinen strategia sen sijaan painottaa Obaman hallinnon strategioista poiketen alueen sotilaallisia intressejä. Analyysin perusteella Arktis on Obaman presidenttikausilla noussut geopoliittisesti merkittäväksi alueeksi, jolla Yhdysvalloilla on niin poliittisia, sotilaallisia kuin taloudellisiakin intressejä. Yhdysvaltojen arktiset strategiat korostavat maan identiteettiä ja velvollisuuksia arktisena valtiona ja sen toimintaa alueen hyväksi. Obaman presidenttikauden päättyessä Yhdysvaltojen intressien painopiste on siirtynyt sotilaallisista intresseistä poliittisiin ja taloudellisiin intresseihin ja Yhdysvaltojen toiminta arktisella alueella noudattaa uuden geopolitiikan määritelmää, jossa valtion maantieteellinen sijainti vaikuttaa sen taloudellisiin, poliittisiin ja sotilaallisiin intresseihin alueella.
-
(2024)Yhdysvallat on pitkään pyrkinyt rakentamaan rauhaa MENA-alueella, ja erityisesti arabien-Israelin konfliktin kontekstissa. Tämä maisterintutkielma tutkii Yhdysvaltojen rauhanrakentamisen tavoitteita sekä niiden välisiä ristiriitoja juuri tämän konfliktin kohdalla. Tutkielma esittää näiden rauhanrakentamisessa määriteltyjen tavoitteiden heijastelevan Yhdysvaltojen laajempia alueellisia tavoitteita sekä pyrkivän edistämään niitä. Tutkimus toteutettiin konstruktivistisesta teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Viitekehykselle on ominaista sosiaalisten faktojen sosiaalisesti rakennettu luonne ja tämän vuoksi maailmanpoliittisten ilmiöiden ja mekanismien kontingenttius. Konstruktivismista nousivat tutkielmaan myös kaksi tutkielman pääkäsitettä: konstitutiiviset suhteet sekä strateginen sosiaalinen rakentaminen. Tavoitteita sekä niiden välisiä ristiriitoja tunnistettiin ja analysoitiin niin kutsutussa Trump Peace Planissa sekä Abraham-sopimuksissa. Nämä dokumenttikokonaisuudet ovat molemmat 2020-luvun rauhanrakentamisen projekteja, ja niiden välillä ilmenee monenlaisia yhteyksiä. Aineistoa voidaankin kuvailla yhdeksi kolikoksi, jolla on kaksi kääntöpuolta. Analyysi eteni tavoitteiden tunnistamisen jälkeen niiden jäsentämiseen laajempien alueellisten tavoitteiden mukaisesti sekä näiden tavoitteiden välisten jännitteiden arviointiin. Analyysissä tunnistetut tavoitteet jaettiin laajemmista alueellisista tavoitteista Iranin vastustamisen, MENA-alueen talouden kehittämisen, kansallisen turvallisuuden, Israelin ja muiden ystävien tukemisen, vakauden ja rauhan sekä Yhdysvaltojen myönteisen maakuvan alle. Aineistosta tunnistetut tavoitteet keskittyvät erityisesti rauhan ja vakauden edistämiseen, Israelin tukemiseen sekä Iranin vaikutusvallan vastustamiseen. Lisäksi monet muut tavoitteet, kuten talouden kehittäminen sekä kansallisen turvallisuuden edistäminen ovat yhteydessä alueen rauhaan ja vakauteen. Iranin vaikutusvallan heikentäminen on myös lukuisten tavoitteiden takana. Samanaikaisesti rauhan ja vakauden tavoitteet vaikuttavat olevan vahvassa ristiriidassa Yhdysvaltojen Iraniin ja Israeliin kohdistuvien tavoitteiden kanssa. Ristiriidat syntyvät risteävistä tavoitteista sekä siitä, että ristiriitatilanteissa etusija on annettu Israelin ja Iranin suhteita edistävälle politiikalle. Tutkielma argumentoi, että rakentamalla rauhaa ja vakautta MENA-alueen arabimaiden sekä Israelin välille rakentamalla yhteistä uhkakuvaa Iranista alueen kokonaisrauha tai vakaus ei muutu. Kun tämä kehitys yhdistetään Israelia tukevaan politiikkaan, myös Israelin ja Palestiinan välinen konflikti syvenee läheisempien arabimaiden ja Israelin suhteiden kustannuksella. Molemmissa tapauksissa on kysymys ensisijaisesti jännitteiden painopisteen muutoksista MENA-alueella, joka vaarantaa alueen rauhan ja vakauden kasvamisen kokonaisuudessaan. Tutkielma suosittelee analyysin pohjalta muutosta Yhdysvaltojen rauhanrakentamisen painotuksissa. Yhdysvaltojen suhdetta Iraniin tai Israeliin ei tarvitse muuttaa, vaan siirtää toisille politiikan alueille. Israelin ja arabimaiden välisiä suhteita voidaan edistää hyödyntämättä viholliskuvaa Iranista. Israelin kohdalla taas maiden välistä ystävyyssuhdetta voidaan edistää muualla kuin rauhanrakentamisen kohdalla. Nostamalla rauhan ja vakauden tavoitteet ensisijaisiksi Yhdysvaltojen rauhanrakentamisessa sen vaikutukset vahvistuvat, mikä edistää myös Yhdysvaltojen omaa etua.
Now showing items 21-32 of 32