Browsing by Subject "hyvinvointi"
Now showing items 21-31 of 31
-
(2012)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maahanmuuttajien akkulturaatioasenteita työpaikalla, sekä kantaväestön näkemyksiä maahanmuuttajien akkulturaatioasenteista. Lisäksi tavoitteena oli tutkia löytyykö akkulturaatioasenteiden ja hyvinvoinnin väliltä yhteyksiä. Tutkimuksessa eroteltiin akkulturaatiostrategiat kahteen osa-alueeseen: käytännössä toteutettuihin ja ideaalisina pidettyihin. Näin ollen tutkimusasetelma mahdollisti vertailun sekä maahanmuuttajien ja kantaväestön näkemysten välillä, että ideaalin ja käytännön välillä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Työterveyslaitoksen 'Monikulttuuriset työyhteisöt' –nimikkeen alla vuosina 2006-2007 eräässä kuljetusalan yrityksessä kerättyä aineistoa. Tutkimusjoukko piti sisällään 369 henkilöä: 186 kantaväestön edustajaa ja 183 maahanmuuttajaa. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin SPSS 18.0 for Windows-ohjelmaa. Tutkimustulosten perusteella maahanmuuttajien käytännön ja ideaalisten akkulturaatiostrategioiden välillä ei ole eroa, mutta kantaväestön näkemyksissä ideaali ja käytäntö eroaa selvästi. Suurin ero on assimilaation – sulautumisen – kohdalla. Kuusi prosenttia kantaväestön edustajista katsoo maahanmuuttajien sulautuneen työpaikalle, mutta lähes joka kolmas toivoisi, että maahanmuuttajat sulautuisivat työpaikalle. Ero on lähes viisinkertainen. Vertailtaessa maahanmuuttajien ja kantaväestön edustajien näkemyksiä maahanmuuttajien käytännössä toteutuneita akkulturaatiostrategioita suurin ero on separaation – vain lähtömaan kulttuurisissa tavoissa pitäytymisen – kohdalla. Vain joka kymmenes maahanmuuttajista näkee separoituneensa, mutta joka neljäs kantaväestön edustaja näkee, että työpaikan maahanmuuttajat ovat separoituneet, eli toimivat vain oman lähtömaansa kulttuurin tavoin, eivätkä ole omaksuneet suomalaisia kulttuurisia tapoja. Vertailtaessa maahanmuuttajien ja kantaväestön näkemyksiä ideaalisista akkulturaatiostrategioista näkyvin ero on assimilaation – sulautumisen – kohdalla. Maahanmuuttajista assimilaatiota pitää parhaana – toivottavimpana – vaihtoehtona vain joka kymmenes; kun taas kantaväestön edustajista noin joka kolmas toivoo, että maahanmuuttajat assimiloituisivat, eli toimisivat vain suomalaisten tapojen mukaan. Käytännössä omaksuttujen akkulturaatiostrategioiden ja hyvinvoinnin (työpaikalla) väliltä ei yhteyksiä löytynyt, mutta ideaalisina pidettyjen akkulturaatiostrategioiden ja hyvinvoinnin väliltä maahanmuuttajien kohdalla yhteys löytyi. Ne maahanmuuttajat, jotka pitävät separaatiota – lähtömaan kulttuurisissa tavoissa pitäytymistä – parhaana akkulturaatiostrategiana, voivat huonommin kuin muut. Ero on yli seitsenkertainen. Hyvinvoinnin ja maahanmuuttajan lähtömaan väliltä löytyi myös yhteys luokitellessa maahanmuuttajat Euroopan sisä- ja ulkopuolelta tulleisiin: Euroopan ulkopuolelta tulleet voivat paremmin kuin sisäpuolelta tulleet.
-
(2011)Viime vuosikymmeninä teollistuneissa OECD-maissa yksi suurimmista väestöllisistä muutoksista on tapahtunut syntyvyydessä. Sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen useissa teollistuneissa maissa väestönkasvun trendi on ollut laskeva, mikä puolestaan on johtanut kasvavaan huoleen matalan syntyvyyden sosioekonomisista seurauksista. Matala syntyvyyden taso on monissa kehittyneissä maissa luonut varjon valtion ylläpitämän sosiaaliturvajärjestelmän ylle ja sen rahoituspohjan heikentyminen on kasvattanut huolta järjestelmän tulevaisuudesta. Myös muun muassa viime vuosikymmenten taloudelliset taantuma-ajat, väestön ikärakenteessa ja työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset, sekä väestön ikääntyminen ja veronmaksajien väheneminen ovat luoneet uudenlaiset paineet julkisen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän ylläpidolle ja rahoittamiselle. Mietittäessä puolestaan syitä syntyvyyden madaltumiseen viime vuosikymmeninä, ovat tutkimukset osoittaneet, etteivät talous- ja sosiaalijärjestelmien rakenne sekä niissä tapahtuneet muutokset ole olleet tässä muutoksessa merkityksettömiä. Verotuksella ja valtion myöntämillä sosiaalituilla on osoitettu olevan vaikutus yksilön lapsenhankinta- ja myös perheenmuodostamispäätökseen. Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena ovat matala syntyvyys, sekä sen syyt ja seuraukset taloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää matalan syntyvyyden ja perheen perustamisen sekä jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän välistä yhteyttä, ja löytää todisteita siitä, millaisia kannustimia julkisella eläkejärjestelmällä syntyvyyden suhteen on. Lisäksi tutkielmassa perehdytään julkisen eläkejärjestelmän tulevaisuuteen väestöllisten haasteiden edessä, ja tarkastellaan järjestelmän uudistamismahdollisuuksia. Matalaa syntyvyyttä tarkastellaan muun muassa väestöllisen transition teorian avulla. Matalan syntyvyyden ja jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän suhdetta tutkitaan Zhangin ja Zhangin (2007) matemaattisella mallinnuksella, jonka avulla saadaan selville, että julkisen eläkejärjestelmän käyttö sosiaalisen hyvinvoinnin optimoinnissa on pääomainvestointien ulkoisvaikutusten myötä oikeutettua, ja että järjestelmällä ja sitä rahoittavalla tuloverolla on negatiivinen vaikutus syntyvyyteen, mikäli vanhemmat preferoivat lastensa laadullisia, hyvinvointiin liittyviä ominaisuuksia niiden lukumäärään. Perheen perustamisen ja eläkejärjestelmän suhdetta puolestaan tarkastellaan Ehrlichin ja Kimin (2007) tutkimuksen pohjalta. Ehrlichin ja Kimin tutkimuksen tulos on, että julkista eläkejärjestelmää rahoittavan tuloveron ja sen korottamisen vaikutus syntyvyyteen ja perheen perustamiseen on negatiivinen. Julkisen eläkejärjestelmän viittä eri uudistamisvaihtoehtoa ja niiden hyvinvointi-vaikutuksia käsitellään tutkielmassa pääosin Attanasion, Kitaon ja Violanten (2007) mallin avulla. Jokaisella reformilla on Attanasion, Kitaon ja Violanten mukaan erilaisia makrotaloudellisia vaikutuksia, joita tarkastellaan tutkielmassa pääosin sanallisesti ja graafisesti, sekä eri tutkimusten tuloksia vertailemalla. Tutkielmassa käsite syntyvyys rinnastetaan taloustieteellisessä mielessä lasten kysynnäksi, ja sitä tutkitaan pääosin makrotaloudellisesta näkökulmasta. Kaikki tutkielmassa käytettävät matemaattiset mallit ovat limittäisten sukupolvien malleja ja julkisella eläkejärjestelmällä viitataan jakojärjestelmäiseen, pay-as-you-go -eläkejärjestelmään.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän koulutusohjelma Opintosuunta: Viestintä Tekijä: Iitu Leinonen Työn nimi: Ongelmana hyvinvointi. Kehysanalyysi hyvinvointi-osaston teksteistä Helsingin Sanomissa. Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2022 Sivumäärä: 55 + 15 Avainsanat: hyvinvointi, kehysanalyysi, lifestyle-journalismi, sosiaalinen konstruktionismi, terveysviestintä, wellness Ohjaaja: Tuomo Mörä Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: - Tiivistelmä: Pro gradu -tutkielmani perustuu hyvinvointi-käsitteen kompleksisuuden ja yhteiskunnalliseen merkittävyyden väliseen jännitteeseen. Sekä arjessa että julkisessa keskustelussa puhe hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä on yleistynyt parin viime vuosikymmenen aikana. Mediassa termin käyttö on yleistä, ja hyvinvointi-sateenvarjotermin alle liitetään mitä moninaisin joukko erilaisia aiheita ja esittämisen tapoja. Hyvinvointi voi kontekstista riippuen viitata yksilön, yhteisön tai yhteiskunnallisen tason hyvinvointiin. Hyvinvointi on politiikan, julkishallinnon, sosiaali- ja terveyspalveluiden ydinkäsite, jota käytetään kuin se olisi itsestäänselvyys, vaikka näissä konteksteissa tai tutkimuskentällä ei ole yksiselitteistä tapaa määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Tutkielmassa tarkastelen hyvinvointi-käsitettä ja hyvinvoinnin kehystämisen tapaa Helsingin Sanomien verkkosivujen hyvinvointi-osastolta kerätyssä aineistossa. Viitekehys rakentuu hyvinvointi-käsitteen konstruktionistisen luonteen, terveysviestinnän tutkimusperinteen, kriittisten yhteiskuntateorioiden (Michel Foucault, Nikolas Rose) sekä lifestyle-journalismin tutkimuksen avulla. Aineisto koostuu teksteistä ajalta syyskuu-lokakuu 2021. Tekstit esittävät hyvinvointiin liittyvinä ongelmina sekä yksilön elämänpiiriin liittyviä asioita, kuten ongelmat perheessä, työpaikalla ja sosiaalisissa suhteissa, sekä yhteiskunnallisia, laajempia yhteisötason ilmiöitä, kuten ongelmat liittyen luokkayhteiskuntaan, huumepolitiikkaan tai sosiaalisen median käyttöön. Tutkimusmetodina on kehysanalyysi, jonka avulla hain tietoa hyvinvointiongelmien kehystämisen piirteistä. Analyysissa erottui kolme painottuvaa kehystä, jotka olen nimennyt itsehoidon kehykseksi, ilmiön kehykseksi sekä selviytymisen kehykseksi. Näistä kolmesta sekä itsehoidon että selviytymisen kehys asettuvat niin sanotun wellness-hyvinvoinnin eetokseen, jossa yksilö toimii ennakoivasti ja aktiivisesti hyvinvointivalintojen markkinoilla. Ilmiön kehyksessä yhteiskunnallisten rakenteiden piirteet ovat voimakkaammat, mutta yksilön kokemuksellinen hyvinvointi on silti tarkastelun keskiössä. Kehyksien elementeistä heijastuu yhteiskunnan uusliberalistinen kehityssuunta, jossa yksilön vastuu omasta hyvinvoinnistaan painottuu.
-
(2011)Tässä työssä käsitellään taloustieteellistä onnellisuustutkimusta keskittyen erityisesti onnellisuuden suhteellisuuden sekä onnellisuuden mittaamisen kysymyksiin. Taloustieteen onnellisuustutkimus on vielä melko nuorta, ja tutkimusala, kuten tämä työkin, nojaavat osittain myös muiden tieteenalojen tuloksiin. Työssä todetaan onnellisuuden olevan suurilta osin suhteellista, ja tällä on vaikutuksia niin taloustieteellisen hyödyn mallintamiselle kuin poliittiselle päätöksenteollekin. Suhteellisuuden elementti onnellisuudessa liittyy erityisesti tulojen vertailuun sekä positionaalisiin hyödykkeisiin. Onnellisuutta käsitellään mallintamisen yhteydessä tutkimusalan eräiden tärkeimpien nimien, Layardin (2003) sekä Blanchflowerin ja Oswaldin (2004) klassisen hyötyfunktion muunnoksilla, sillä onnellisuustaloustieteessä ei vielä ole esitetty kattavia matemaattisia malleja. Työ kokoaa yhteen useita onnellisuusaineistoja sisältäviä tutkimuksia, joista voidaan tehdä päätelmiä ihmisten onnellisuuden osatekijöistä. Näiden tutkimusten tuloksena voidaan arvioida, minkälaisia osa-alueita yhteiskunnan onnellisuusmittareiden tulisi sisältää. Samoin onnellisuustutkimus osoittaa, että esimerkiksi työttömyyden vaikutus onnellisuuteen on huomattavasti suurempi kuin työttömyyden vähentämän tulon vaikutus. Merkittäviä onnellisuustutkimuksen tuloksia liittyy myös Alesinan et al. (2004) laajasti tutkimaan tulonjaon ja onnellisuuden yhteyteen, sillä tulonjaon tasa-arvoisuus vaikuttaa eri maiden kansalaisiin keskimäärin eri tavoin. Tulonjaon epätasaisuus vähentää Euroopassa vähätuloisten onnellisuutta, kun taas Yhdysvalloissa parempituloisten onnellisuutta vähentää suurempi tuloepätasa-arvo, mitä voidaan pitää yllättävänä tuloksena Euroopan Yhdysvaltoja parempien sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksien valossa. Tuloepätasa-arvo vaikuttaa eri tavoin eri tuloryhmien sekä eri poliittisia ideologioita edustavien ryhmien edustajiin. Tämä pro gradu -työ selvittää myös miten onnellisuutta voidaan mitata ja ehdottaa tämän perusteella onnellisuusdatan käyttöä poliittisen päätöksenteon tukena. Tutkielmassa pohditaan myös, millaisia implikaatioita onnellisuustaloustiede antaa erityisesti valtion menojen vaikutukselle, vero- ja hyvinvointipolitiikalle sekä köyhyyden vastaiselle politiikalle. Erityisesti veropolitiikalle sekä köyhyyden vastaiselle politiikalle suhteellisuuden ja vertailun vaikutus onnellisuuteen ovat oleellisia, sillä kaikkien työn esittelemien tutkimusten ja aineistojen perusteella vertailu ja suhteellinen asema ovat onnellisuudelle tärkeitä.
-
(2013)Tutkielma tarkastelee sosiaalisen hyvinvoinnin merkitystä ja sen vaihtelua kahden eri-ikäisen mielenterveyskuntoutuja-ryhmän kertomina ja kokemina. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mistä mielenterveyskuntoutujan sosiaalinen hyvinvointi rakentuu, miten sosiaalinen hyvinvointi määrittyy/ merkityksellistyy eri-ikäisillä mielenterveyskuntoutujilla sekä tuetaanko yhteiskunnassa mielenterveyskuntoutujien ihmisarvoa ja täysivertaista yhteiskunnan jäsenyyttä. Aikuiset mielenterveyskuntoutujat näyttäytyvät yhteiskunnassa väliinputoajina ja muodostavat oman erityisen marginaaliryhmänsä, mikä ilmenee myös heidän sosiaalisen hyvinvointinsa laadussa ja merkityksissä. Mielen sairastuessa sosiaalisen hyvinvoinnin merkitys korostuu ja sen heikentyminen hidastaa kuntoutumisen edellytyksiä. Tämän vuoksi juuri sosiaalista hyvinvointia tukevat rakenteet ja verkostot ovat erityisen tärkeässä asemassa mielenterveyskuntoutuksen toteutuksessa ja tuloksellisuudessa. Tutkimusaineisto koostuu 23:sta 21–68-vuotiaan mielenterveyskuntoutujan haastattelusta. He käyttivät tutkimushetkellä Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry:n palveluita. Keskinäisen vertailun mahdollistamiseksi tutkimushenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, 21–39-vuotiaiden (12) ja 52–68-vuotiaiden (11) ryhmään. Kyseinen jako perustui perinteisiin muutosodotuksiin ihmisen elämän eri vaiheissa ja suhteissa. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluin, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin analyysia varten. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Teemojen lisäksi analyysi esitetään tutkimuskysymyksittäin, joilla kahden ikäryhmän vastauksia vertaillaan toisiinsa. Tutkielman lähestymistapa painottui hermeneuttis-fenomenologisuuteen, jonka tavoitteena korostuu pyrkimys ymmärtää tutkimushenkilöiden kokemuksia ja heidän niille antamia merkityksiä. Lähestymistapaan liittyi väljästi myös sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaisesti tutkimushenkilöt itse rakentavat sosiaalista todellisuuttaan haastatteluissa, sekä biografinen ajattelu, joka kuvaa tutkimushenkilöiden elämän eri vaiheiden sisältöjen vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin. Lisäksi sosiaalipsykologinen lähestyminen tuki tutkimusaiheen tarkastelua. Tutkielman mukaan mielenterveyskuntoutujien sosiaalinen hyvinvointi rakentuu pääasiassa samoista tekijöistä kuin yleensäkin ihmisillä eli elämän sisällöstä, ihmissuhteista sekä oman tarpeellisuuden ja hyödyllisyyden kokemuksista. Sosiaalisen hyvinvoinnin toteutuminen edellyttää riittävän hyvää kokemusta omasta elämänlaadusta, joka määrittyy kunkin yksilöllisistä tarpeista. Sosiaalisen hyvinvoinnin toteutumiseksi mielenterveyskuntoutujalle tulee tarjoutua riittäviä ja mielekkäitä toimintaympäristöjä, mahdollisuuksia sosiaalisten verkostojen rakentamiseen niin normaali- kuin vertaispalveluissa sekä osallisuuden, kehittämisen ja vaikuttamisen kokemusta omissa asioissaan ja yhteiskunnassa. Mielenterveyskuntoutujan toimijuuteen ja sosiaalisten verkostojen monimuotoisuuteen vaikuttaa ikää enemmän se, miten elämän eri osa-alueet, kuten työ- ja opintoelämä, harrasteet ja sosiaaliset verkostot, ovat rakentuneet sairautta edeltävänä aikana. Nykyiseen palvelujärjestelmään ollaan suhteellisen tyytyväisiä, mutta omaan osallisuuteen ja osallistumisen mahdollisuuksiin kaivataan lisää tukea sekä ollaan huolissaan palveluiden säilyvyydestä tulevaisuudessa.
-
(2024)This master's thesis examines how perceived neighbourhood safety is associated with socioeconomic status in Finland from 2002 to 2018. The research questions of the thesis are, firstly, how well do measures of socioeconomic status explain perceived neighbourhood safety within people living in Finland, and secondly, has the importance of socioeconomic status in explaining experiences of insecurity changed over time. As perceived insecurity in the neighbourhood is observed to be a markedly gendered phenomenon, it is thirdly examined whether the association of socioeconomic status with perceived neighbourhood safety is different according to gender. The examination is based on the European Social Survey (ESS) data of Finland, which are somewhat representative samples of the population living in Finland. Perceived neighbourhood safety is part of the ESS core questionnaire, which has been carried out in EU countries every second year since 2002. The data used in this thesis has been collected in nine waves, in such a way that data from every even year in the timeframe 2002-2018 is used. For this purpose, the data have been merged and the final analyses include a total of 17 955 respondents. The development of perceived neighbourhood safety or insecurity over time is examined through three periods of years, which are 2002-2006, 2008-2012, and 2014-2018. The method used in the work is logistic regression, for the needs of which the response variable that measures insecurity has been coded as binary. Perceived neighbourhood safety over time in the light of the ESS surveys has not previously been investigated in Finland with a similar method and perspective. Looking at the relationship between socioeconomic status and perceived neighbourhood safety, it is observed that a lower level of education explains the experiences of insecurity in both women and men, but the connection disappears in men when background variables and other measures of socioeconomic status are held constant. On the other hand, for women, the level of education remains a statistically significant factor for experiencing insecurity in all models. When examining changes over time, it is found that the experiences of insecurity in the neighbourhood area have decreased for women, so that, above all, insecurity has decreased for those who have completed higher education. Within men, perceived insecurity in the neighbourhood is experienced less, and no statistically significant changes are detected over time according to the level of education. Instead, within male respondents, a process of differentiation according to perceived adequacy of income is observed during the time period, in such a way that those men who felt that they could get by with their current income experienced a decrease in perceived insecurity, while this did not happen to the other male respondents. At the level of all respondents, perceived insecurity in the residential area has decreased during the time period observed, but indications are found that the positive development has been slower or even stagnant in population groups of lower socioeconomic status. Experiences of insecurity have negative health effects on the ones having the experience. The connection of socioeconomic status to perceived insecurity points to an additional dimension of inequality among those living in Finland. On a general level, it was observed that lower socioeconomic status, measured according to several different indicators, predicted higher perceived neighbourhood insecurity.
-
(2022)This thesis examines the moral political economy of technology and well-being. This is be done assessing Finnish policymaking in the context of global political economy, using a moral political economy approach and critical semiotic analysis. The material of the thesis consists of a recent government resolution on technology policy. The objective is to critically explore the normative foundation of technology policymaking and to identify underlying moral-political norms. The findings suggest that underlying moral-political norms relating to ideals of welfare and technology, as well as neoliberal economic understanding are identifiable within the resolution. This further suggests, that policymaking related to technology and well-being reproduces existing power structures. The findings suggest further research is needed to engage in moral political economy in the context of digitalising world economy.
-
(2023)This research concerns the well-being of the people associated with a startup company geographically located in and around Finland. It explored the ideal world of startups through ethnography and thematic analysis utilizing anthropological theories of value. Entrepreneurs are often portrayed as exemplary, self-driven citizens who contribute to society through innovations and economic growth. People with such a mindset of freedom and self-dependence formed the startup organization to bring the ideal world to life. However, they simultaneously relied on hierarchical and role-based relations to function as a coherent organization. Living in such contradictions, feelings of euphoria and vague emptiness roomed as the ideal world seemed to be within reach yet impossible to actually attain. In such a place, having anything that could truly be called well-being - if it means being one with the world they envision and attaining what they consider important - was difficult.
-
(2021)Työllisyysohjelmien tuloksista raportoidaan usein vaikutukset työllistymisasteeseen ja ohjelmiin osallistujien hyvinvointi jää vähemmälle huomiolle. Erityisesti vaikeasti työllistyvien hyvinvoinnista ja työn merkityksestä hyvinvointiin on niukalti tutkimusta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vaikeasti työllistyvien hyvinvointimuutoksia Paikka auki -avustusohjelmaan osallistumisen aikana. Avustusohjelma työllistää vaikeasti työllistyvän vuodeksi sosiaali- ja terveysalan järjestöön. Tutkielman tavoitteena on kuvata, millaisia hyvinvointimuutos kokemuksia ja näkemyksiä Paikka auki -avustusohjelmaan osallistuneilla on. Lisäksi tarkastellaan miten ikä, sukupuoli, koulutustaso, työkokemus, tulevaisuuden suunnitelmat, mentorointi ja työtyytyväisyys selittävät muutosta osallistujan hyvinvoinnissa. Aineistona käytettiin Paikka auki -avustusohjelman kyselyjä vuosilta 2019–2020 (n = 365). Avustusohjelmaan osallistuneiden hyvinvointimuutosta tutkittiin kysymyksellä "Miten elämäntilanteesi on muuttunut Paikka auki -ohjelman aikana?" Kysymystä analysoitiin mixed methods research (MMR) lähestymistavan avulla, siten että ensin kysymystä analysoitiin sisällön erittelyn avulla, jonka jälkeen sisällön erittelyn tuloksia selitettiin käyttäen multinominaalista logistista regressioanalyysia. Vaikeasti työllistyvien hyvinvointimuutokset jakautuivat kahteen ryhmään: positiivinen muutos hyvinvoinnissa ja negatiivinen muutos tai ei muutosta hyvinvoinnissa. Positiivisen muutoksen ryhmässä esimerkiksi taloudellisen tilanteen vakaantuminen, elämänlaadun paraneminen ja itsevarmuuden kasvu näkyi myönteisinä muutoksina hyvinvoinnissa. Vastaajia, jotka kokivat työllistymisen yhteydessä negatiivisen muutoksen hyvinvoinnissa, yhdisti esimerkiksi työn liiallinen fyysinen ja henkinen rasitus sekä työnkuvan epäselvyys. Multinominaalisessa logistisessa regressioanalyysissa vetosuhdetta positiiviseen hyvinvointimuutokseen vahvistivat toisen asteen koulutus, tulevaisuuden suunnitelmat ja työtyytyväisyys. Kun ikä, sukupuoli, koulutusaste ja työkokemus vakioitiin, vain työtyytyväisyyden merkitys säilyi tilastollisesti merkitsevänä. Tutkielman tulokset vahvistavat aiempia tutkimusteoreettisia havaintoja siitä, että työllistymisellä on positiivinen vaikutus työttömien hyvinvointiin ja tulevaisuuden suunnitelmilla sekä työtyytyväisyydellä on merkitystä hyvinvointiin. Vaikeasti työllistyvät ovat haavoittuvassa asemassa yhteiskunnassa ja heidän hyvinvointiinsa on kiinnitettävä enemmän huomiota niin tutkimuksessa kuin päätöksenteossa.
-
(2011)This study seeks to comparatively analyse how well-being is distributed across the social structure in European welfare regimes. Welfare regime refers to a group of countries having a relatively similar orientation and culture regarding social policy. Well-being is interpreted and operationalised as a multidimensional concept. More concretely, well-being is approached in terms of the traditional core areas of welfare and social policy (indicators: economic hardship, sickness) but a special emphasis is piaced upon social aspects of life (indicators: social relations, social contribution, local ties, recognition and societal pessimism). The perspective of vulnerable social positions (unemployment, poverty, immigration background etc.) is chosen in all the analyses. The data set of the European Social Survey (round 3, 2006/2007) is used in the study since it includes an extensive module on well-being, which enables convenient and fruitful analytical paths. Multilevel analysis is chosen as the key method for the study due to its ability to handle data that involve grouped observations (e.g. individuals in countries) and research questions that are of multilevel nature themselves. The overall methodological idea is to start from general and broad descriptions and move towards a narrower and more specific focus. Four indicators are chosen for the in-depth analysis: economic hardship, sickness, societal pessimism and recognition. The results mostly corroborate the view that well-being is to a significant extent conditioned by the position one occupies in the social structure and also by the welfare regime one lives in. How life chances are distributed across the social structure varies between the country groups due to their different approaches to welfare policy. The Eastern European country group is generally characterised by relatively frequent ill-being — lack of well-being — on almost all dimensions included in the analysis. Economic hardship is conspicuousiy prevalent in these nations, especially among the unemployed. In fact, unemployment is a major risk factor for economic hardship in all regimes. The Nordic regime is distinguished by low rates of ill-being in virtually all dimensions, but the relatively high sickness rate is an exception: poverty in particular exposes to sickness in the Nordic world of welfare. The link between vulnerability and societal pessimism is rather typical for both the Eastern European and Continental European regimes. Poverty makes future views bleaker in almost ali country groups, whereas immigrants are generally less pessimistic. However, in the Nordic regime immigration background seems to be an adverse factor with respect to well-being. Poverty, unemployment and oneliness are associated to low recognition, whereas old age seems to be related to more respectful treatment. Living in the liberal welfare regime and being poor or unemployed is the combination that most severely exposes its occupant to the demoralising expetiences of low recognition. In other words, the moral flavour of everyday life in a vulnerable social position differs by country groups. Welfare regimes are more than just systems of benefit allocation and service production - also culture matters.
-
Yksin verkossa : Bloggaajien kokemuksia omasta yksinäisyydestä ja sen suhteesta sosiaaliseen mediaan (2022)Yksinäisyys on uhka ihmisen terveydelle, hyvinvoinnille ja elämänlaadulle. Nykyään sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus ovat siirtynyt yhä enemmän verkkoympäristöön, ja sosiaalinen media on saanut vahvan roolin tässä asetelmassa. Tämän vuoksi myös yksinäisyyttä on merkityksellistä tarkastella sosiaalisen median näkökulmasta käsin. Tässä maisterintutkielmassani selvitän blogeissaan yksinäisyydestä kirjoittaneiden henkilöiden kokemuksia omasta yksinäisyydestään sekä kuvaan yksinäisyyden ja sosiaalisen median välistä suhdetta. Lisäksi selvitän tutkimukseen osallistuneiden kokemuksia korona-ajasta yksinäisyyden näkökulmasta tarkasteltuna, sillä koronapandemia on ollut yhteiskunnassamme vallitseva olotila tutkimusta toteuttaessani. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) Millaisena yksinäisyydestä kirjoittaneet bloggaajat kokevat yksinäisyyden ja mistä he ajattelevat yksinäisyyden johtuvan? 2) Miksi bloggaajat ovat halunneet kirjoittaa yksinäisyyden kokemuksistaan sosiaaliseen mediaan ja millaisena he kokevat sosiaalisen median ja yksinäisyyden välisen suhteen? 3) Onko koronapandemia ja sen seuraukset vaikuttaneet bloggaajien yksinäisyyden kokemuksiin ja jos on, niin miten? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yksinäisyyden teorioista sekä yksinäisyyden tarkastelusta yksilöllisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Lisäksi teoreettiseen perustaan lukeutuu sosiaalisen median määrittely sekä sosiaalisen median ja hyvinvoinnin tarkastelu erilaisten tutkimusten ja teorioiden valossa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen aineisto koostuu blogiteksteissään omasta yksinäisyydestään kirjoittaneille bloggaajille tehdyistä teemahaastatteluista. Haastattelin yhteensä viittä bloggaajaa joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 aikana. Analysoin tutkimusaineiston sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että haastateltavien yksinäisyyden kokemuksiin lukeutui monenlaisia tunnetiloja, kuten ulkopuolisuuden tunnetta, sekä jossain määrin myös fyysisiä oireita. Toisinaan yksinäisyyden kokemusta leimasi prosessiluonteisuus. Yksinäisyyttä oli syntynyt yhteisöllisten ja sosiaalisten tai elämäntilanteeseen liittyneiden syiden seurauksena. Sosiaaliseen mediaan yksinäisyydestä oli haluttu kirjoittaa ajatusten ja tunteiden käsittelyn, tietoisuuden jakamisen tai vertaistuen vuoksi. Sosiaalinen media tuki haastateltavien sosioemotionaalisia tarpeita, mutta aiheutti myös negatiivisia seurauksia, kuten vertailua ja varauksellisuutta. Korona-aika oli puolestaan aiheuttanut muun muassa pelkotiloja ja ahdistusta, mutta toisaalta se oli myös lisännyt yhteydenpitoa ja syventänyt ihmissuhteita. Näen, että sosiaalisessa mediassa on potentiaalia toimia rakentavana alustana yksinäisyyden vähentämiseksi. Koen, että jatkossa olisi tarpeellista tutkia, miten yksittäiset sosiaalisen median alustat vaikuttavat yksilön hyvinvointiin erilaisten psykologisten prosessien kautta.
Now showing items 21-31 of 31