Browsing by Subject "julkisuus"
Now showing items 21-24 of 24
-
(2020)Twitter on yksi Internetin areenoista, joilla julkista keskustelua tänä päivänä käydään. Internetiin on liitetty suuria odotuksia siitä, että se voisi toimia yhteiskunnassa vuorovaikutteisen, demokraattisen julkisen keskustelun paikkana ja sosiaalisen median piirissä rakentuva henkilökohtainen joukkoviestintä on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia kenelle tahansa osallistua julkisiin keskusteluihin. Viestintä sosiaalisen median piirissä on lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti 2010 -luvulla, mikä on lisännyt myös tutkijoiden kiinnostusta sähköistä vuorovaikutusta, sen rakenteita sekä yhteiskunnallista vaikutusta kohtaan. Syrjäytyminen puolestaan on ilmiö, joka nousee säännöllisesti esille mediassa, tutkimuksissa ja näihin liittyvissä keskusteluissa. Syrjäytymiseen voidaan nähdä olevan yhteiskunnan yhteinen huolenaihe. Tutkimuksen tavoitteena on Twitteristä haetusta aineistosta selvittää minkä teemojen ympärillä #syrjäytyminen – aihetunnisteella käydään keskustelua ja millaiseksi keskustelu rakentuu. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 170 tviitistä, jotka on haettu #syrjäytyminen – aihetunnisteella. Tutkielman teoreettinen tausta ja sen keskeiset käsitteet muodostetaan seuraavista kokonaisuuksista: julkisuusnäkemyksen muutos (McKee, Benkler, Habermas), julkinen keskustelu Internetin aikakaudella (Benkler, Castells), Twitter julkisen keskustelun areenana (mm. Bruns & Moe, Matikainen) sekä katsaus syrjäytymisen käsitteeseen ja aiempaan syrjäytymistutkimukseen (mm. Ahola & Galli, Myrskylä). Tutkielmassa aineistoa lähestytään sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin. Laadullisen sisällönanalyysin tukena käytetään määrällistä tarkastelua aineistosta havaittujen teemojen analysoinnissa. Tutkimusaineiston sisällönanalyyttisen tarkastelun perusteella nuorten syrjäytyminen on keskeinen, lähes koko aineistoa yhdistävä aihe. Muiksi aineistosta havaituiksi syrjäytymiseen liittyviksi keskeisiksi teemoiksi nousevat sukupuoli, lapset, palvelut ja hankkeet sekä harrastukset. Diskurssianalyysin kautta teemoja tarkasteltaessa aineistosta nousee esiin merkityksiä, joiden kautta keskeisiksi tunnistetaan eliitin ja ulkopuolelta puhumisen, sukupuoleen liittyvä sekä auttamiseen liittyvä ja huolidiskurssi. Aineistosta havaittuja teemoja ja diskursseja tarkastellaan tutkielmassa suhteessa Twitteriin julkisena keskusteluareenana sekä suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen syrjäytymiskeskusteluun. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että Twitter voi toimia areenaa, josta nousevasta keskustelusta rakentuu yhteiskunnallisesti kiinnostavaa syrjäytymiseen liittyvää puhetta ja merkityksiä. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella todetaan, että oletus Twitteristä eliitin verkostoitumismediana sekä aiemmasta syrjäytymistutkimuksesta tunnistettu huolipuhe on havaittavissa tutkimusaineistosta. Tutkimuksen johtopäätös on, että näiden kahden yhdistelmästä nousee julkista keskustelua, joka vaikkakin syrjäytymistä ulkopuolelta katsoessaan, muokkautuu auttamis- ja ratkaisuja hakevaksi puheeksi.
-
(2011)Tutkielma analysoi vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun synnyttämää uutisaineistoa. Sen tarkoituksena on selvittää miten ja millaista kohua sanomalehdet tuottavat uutisoinnissaan. Tutkielma ei ota kantaa median todelliseen vaikutusvaltaan, vaan erittelee ja jäsentelee uutisointia luokittelemalla aineiston neljään eri diskurssiin eli vakiintuneeseen puhetapaan. Näiden diskurssien kautta arvioidaan lopulta niiden heijastamia median yhteiskunnallisia muutoksia laajemmin. Tutkielman aineisto on kerätty Helsingin sanomista, Iltalehdestä ja Ilkasta. Valitsemalla mukaan maan johtava sanomalehti, laajalevikkinen iltapäivälehti sekä historiassaan poliittisesti sitoutunut maakuntalehti on pyritty mahdollisimman merkittävään ja laajaan poikkileikkaukseen suomalaisesta sanomalehtiuutisoinnista. Aineisto analysoitiin laadullisesti tekstin lähiluvun, luokittelujen ja ryhmittelyjen avulla, jossa tekstiaineiston käsittelyn apuvälineenä käytettiin Atlas.ti -aineistonhallintaohjelmaa. Tutkimusaineiston perusteella vaalirahauutisointi näyttäisi olevan lehdistössä vahvan asenteellista lehdistön näennäisestä poliittisesta riippumattomuudesta huolimatta. Kolmea eri lehtityyppiä edustavat lehdet poikkeavat kuitenkin asenteissaan toisistaan ja päätyvät edustamaan jokseenkin erilaisia diskursseja. Aineistossa selkeimmin vakiintuneet puhetavat olivat "syntipukki", "uhri", "Pahat poliitikot" sekä "Kärpäsestä härkänen" -diskurssit. Ilkassa vallitsee ennen kaikkea "uhrin" syytettyjä sympatisoiva sekä valtaapitävien esille nostama "Kärpäsestä härkänen -diskurssit. Ilkka asettuu selvästi valtaapitävien puolelle ja osoittaa sympatiaa paitsi keskustalaisilla, myös muille kohussa syytetyille poliitikoille. Puheenvuoron Ilkan uutisissa saavat vahvimmin syytettyjen maakuntalaiset puoluetoverit. Iltalehdessä selkeästi vahvimmin käytössä on "Pahat poliitikot" -diskurssi. Se ei ota puoluepoliittista kantaa kohussa vaan päätyy syyttämään kaikkia poliitikkoja puolueesta piittaamatta. Iltalehti identifioi itsensä kansalaisten joukkoon ja pyrkii selvästi luomaan puhetavallaan erimielisyyttä ja epäluuloa kansan ja poliitikkojen välille. Puhetapa on tunteisiin vetoava, mutta usein syytettyä pilkkaava, mikä asettaa puheenvuoron lopulta negatiiviseen valoon. Suuri osa Helsingin Sanomien uutisista sijoittuu kepulaisen syntipukin diskurssin alle. Ilkasta ja Iltalehdestä poiketen Helsingin Sanomat näyttää pyrkivän ilmaisussaan edelleen sitoutumattomuuteen ja neutraaliuteen. Usein neutraalius on kuitenkin vain näennäistä. Tämä ilmenee muun muassa lehden tapana tyytyä toteamaan asioita ilman perusteluja. Helsingin Sanomien uutisoinnissa nousi usein esiin tutkivan journalismin periaate, jossa lehti korosti usein tehneensä itse salapoliisintyön ja selvitykset. Tämän kaltaisen toimittajiin viittaavan subjektiuden esille nostaminen on erikoista siksi, että muuten uutisoinnissa pyrittiin subjektiuden häivyttämiseen esimerkiksi kielellisin keinoin (passiivi- ja toteavat lauseet). Vaalirahakohua voi pitää merkittävänä esimerkkinä eetoksen muuttumisesta nimenomaan sen uutisoinnissa läsnä olleen laajuuden ja poikkeuksellisen "raakuuden" takia. Suhtautumista ei kuitenkaan voi pitää yhtäläisenä koko mediassa. Ilkan tuottaa valtaapitäville myötämielistä uutisointia samalla kun Iltalehden ja Helsingin Sanomien kohdalla voidaan havaita vahva pyrkimys pysyä riippumattomina valtaapitävistä. Lehdet myös lähestyvät vaalirahakohuuutisia eri näkökulmista ja ovat asenteellisissa tulkinnoissaan selvästi erimielisiä. Ajan eetoksessa kysymys näyttäisi olevan useiden, toisilleen vastakkaisten diskurssien kilpailusta keskenään. Olennaista siis on, että lukijalle välittyvä käsitys vaalirahakohusta, sen merkityksestä, syistä ja seurauksista on varsin erilainen riippuen siitä, mitä kolmesta lehdestä lukija seuraa.
-
Vaikuttaja, välittäjä ja suhteiden rakentaja : Tapaustutkimus Suomen julkisuusdiplomatiasta Saksassa (2013)Tutkielma tarkastelee julkisuusdiplomatiaa viestintänä julkissuhteiden tutkimuksen näkökulmasta. Keskeisenä tutkimusongelmana on, millä tavoin julkissuhteiden tutkimusta voidaan soveltaa julkisuusdiplomatiaan, ja miten tämä näkyy tapaustutkimuksessa Suomen julkisuusdiplomatiasta Saksassa. Tutkielman teoreettisessa osassa konstruktivistinen lähestymistapa yhdistää kansainvälisten suhteiden sekä viestinnän tutkimusaloja. Julkisuusdiplomatiaa jäsennetään organisaation julkissuhteiden näkökulmasta paitsi suunnitelmallisena ja pitkäjänteisenä viestintänä myös toimintana entistä dynaamisemmassa julkisuusympäristössä. Tutkielman keskeisiä teorioita ovat dynaamisen julkisuuden teoria (Aula & Åberg 2012), julkissuhteiden diskursiivinen näkökulma (Weaver et al. 2009) sekä sosiaalisen vallan teoria (van Ham 2010). Tutkielman empiirinen osa koostuu laadullisesta tapaustutkimuksesta, jossa tarkastellaan Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin toteuttamaa julkisuusdiplomatiaa Saksassa. Tapaustutkimuksen viitekehyksenä toimii jäsennys julkisuusdiplomatian ajallisiin ulottuvuuksiin (Gilboa 2008). Tutkimusaineisto koostuu maaohjelma-asiakirjoista vuosilta 2009–2012 ja kahdesta haastattelusta. Haastattelut toteutettiin asiantuntijahaastatteluina, joissa sovellettiin avaintapahtumamenetelmää. Aineiston analyysimetodina käytettiin laadullista teema-analyysia. Aineiston analyysin pohjalta julkisuusdiplomatia kuvastuu ensisijaisesti vaikuttamaan pyrkiväksi viestinnäksi. Julkisuusdiplomatiaorganisaation viestintää ymmärrettiin eri tavoin julkisuuskentästä riippuen. Sidosryhmäsuhteissa viestintä nähtiin strategisena vuorovaikutuksena, kun taas verkkojulkisuus nähtiin organisaation välineenä. Analyysin perusteella julkisuusdiplomatiaa kuvasi pitkällä aikaulottuvuudella etenkin suhteiden ja ydinviestien rakentaminen, keskipitkällä aikaulottuvuudella proaktiivinen teemojen esille tuominen sekä lyhyellä aikaulottuvuudella avoin ja faktapohjainen reagoiminen leimahtaneisiin julkisuustapahtumiin. Julkisuusdiplomatian ajalliset ulottuvuudet kuvastuivat tapaustutkimuksessa toisistaan riippuvaisiksi. Tutkimuksen pohjalta julkisuusdiplomatian tutkimukseen laajalti sovellettu julkissuhteiden symmetrisen koulukunnan lähestymistapa (Grunig & Hunt 1984) ei riitä yksin kuvaamaan julkisuusdiplomatian viestinnällisiä ominaisuuksia. Tutkielma ehdottaa diskursiivisen vallan keskeisyyttä julkisuusdiplomatian tutkimukselle julkissuhteiden näkökulmasta. Diskursiivinen valta on keskiössä sekä suhteissa että viestinnällisissä käytännöissä, joilla julkisuusdiplomatiaorganisaatiot rakentavat pitkän aikavälin strategista viestintää, keskipitkän aikavälin proaktiivista viestintää ja lyhyen aikavälin reaktiivista viestintää leimahtavissa julkisuustapahtumissa.
-
(2020)Tarkastelen pro gradu -työssäni ilmastonmuutosta koskevaa yhteiskunnallista keskustelua yksilön vastuun ja vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta. Aineistoni muodostuu aihetta käsittelevistä sanomalehtikirjoituksista Helsingin Sanomissa vuonna 2019. Yhteensä tarkastelussa on mukana 339 kirjoitusta. Tutkin, millä tavoin kyseisissä sanomalehtiteksteissä representoidaan yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia ilmastonmuutokseen. Erottelen ilmastonmuutosjulkisuuden representaatioista diskurssianalyysin avulla useita itsenäisiä merkitysjärjestelmiä eli diskursseja, jotka merkityksellistävät yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia eri tavoin. Aineistosta esiin nousevat merkitysjärjestelmät eli diskurssit ovat vapaaehtoisten valintojen diskurssi, sääntelydiskurssi, poliittisen vastuun diskurssi sekä erilaiset vastuun kyseenalaistamisen diskurssit. Vapaaehtoisten valintojen diskurssi korostaa yksilön vastuuta omista kulutusvalinnoistaan. Tässä diskurssissa yksilö representoidaan vastuullisena ja ekologisesti motivoituneena kuluttajana, joka tekee kestäviä valintoja. Kuluttajavalinnat toimivat markkinavoimien lailla ja ohjaavat yrityksiä ekologisempaan tuotantoon. Vapaaehtoisten valintojen diskurssissa oletetaan, että tieto ympäristövaikutuksista ohjaa yksilön valintoja. Sääntelydiskurssissa ei kielletä yksilön vastuuta ilmastotoimiin, mutta päättäjien vastuu korostuu: heillä on vastuu yksilön valintojen mahdollistamisesta. Sääntelydiskurssin mukaan kestävät kulutusvalinnat vaativat ohjausta ja sääntelyä. Tarvittava muutos on mittakaavaltaan niin suuri, että pelkät kuluttajien vapaaehtoiset valinnat eivät riitä. Poliittisen vastuun diskurssissa yksilö on kansalainen, jonka ensisijainen vastuu ja vaikuttamismahdollisuus ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi on poliittinen vaikuttaminen. Tässä diskurssissa ilmastonmuutos representoidaan rakenteellisena ongelmana, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan laajamittaisia järjestelmätason toimia ja poliittista päätöksentekoa. Kyseenalaistamisen diskurssit pyrkivät kyseenalaistamaan vastuun ilmastonmuutoksesta monin eri tavoin. Vapaaehtoisten valintojen diskurssi nousee aineistossa ilmastonmuutoskeskustelun hallitsevaksi yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia representoivaksi merkitysjärjestelmäksi. Diskurssilla voi olla vaikutusta siihen, minkälaiset politiikkatoimenpiteet nähdään keskeisinä.
Now showing items 21-24 of 24