Browsing by Subject "naiset"
Now showing items 21-27 of 27
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan naisten sijoittamiseen liittyvää keskustelua suomalaisessa mediajulkisuudessa vuosien 2018 ja 2022 välillä. Tutkielmassa tunnistetaan, eritellään ja tulkitaan naisten sijoittamiseen linkittyviä diskursseja, sekä sitä, mitä diskurssit kertovat käsityksistä naisista taloudellisina toimijoina. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten erityisesti naisten sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa peräänkuuluttamaan taloudellisen tasa-arvon tavoitteeseen otetaan kantaa sijoitusdiskurssien puheessa. Viime vuosina erityisesti nuorten naisten harjoittama rahapuhe on saanut uusia mittasuhteita erilaisissa medioituneissa verkostoissa. Motiivi tutkielmaan on tarkastella ajankohtaista keskustelua merkittävissä suomalaissa uutismedioissa. Tutkielman menetelmänä käytetään kriittistä diskurssianalyysia, joka on toteutettu kolmivaiheisen prosessin avulla. Diskursseja tarkastellaan prosessissa syvenevällä otteella alkaen tekstuaaliselta tasolta, jossa huomiota kiinnitetään tekstin rakenteeseen ja mekaanisuuteen. Seuraavalla, eli tulkitsevalla tasolla tarkastellaan kontekstin ja representaatioiden merkityksiä. Kriittisellä tasolla diskursseja tulkitaan osana yhteiskuntaa ja sen valta-asemia, ideologioita ja arvoja. Analyysi toteutettiin Helsingin Sanomien ja Yle Uutisten 44 naisten sijoittamista käsittelevää verkkoartikkelia hyödyntäen. Analyysin tuloksena aineiston artikkeleista nousi esiin viisi diskurssia. Muodostetut diskurssit ovat muutoksen diskurssi, taloudellisen toiminnan diskurssi, yhteiskunnallisten rakenteiden diskurssi, voimaantumisen diskurssi ja eroavaisuuksien diskurssi. Kussakin diskurssissa naisten sijoittamisesta puhutaan omalaatuisella tavalla, jossa erilaisten äänten, sävyjen, kuvauksen, näkökulmien, suhtautumisen sijoittamiseen ja naisen toimijuuden painotukset ja muodot vaihtelevat. Naisten sijoittamiseen linkittyvässä puheessa korostuvat kuvaukset asenteiden muutoksesta, henkilökohtaisesta vaurastumisesta, kollektiivisesta toiminnasta ja sukupuolen voimaantumisesta sekä yhteiskunnallisten rakenteiden ja sukupuolten piirteiden merkityksestä. Aineiston perusteella muodostetut diskurssit kertovat, että käsitykset naisten taloudellisesta toimijuudesta ovat moninaisia ja yhteiskunnallisella kontekstilla on niihin merkittävä vaikutus. Julkinen keskustelu edesauttaa naisten omaa toimijuutta, taloudellista päätöksentekokykyä ja aktiivisuutta korostavien käsityksien muodostumista. Toisaalta osa keskustelun puheesta myös toistaa sukupuolittuneita representaatioita. Diskurssit edistävät naisten omaa ääntä rahankäyttöön liittyvässä puheessa. Lähes kaikki diskurssien puhe ottaa kantaa taloudellisen tasa-arvon tavoitteeseen, mutta tavoitteen tulkinta vaihtelee aktiivisesta tavoitteesta mahdottomasti saavutettavaan ideaaliin. Diskurssit osoittavat, että puhe sijoittamisesta ja rahankäytöstä sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmista on ollut moniulotteinen teema suomalaisessa julkisessa keskustelussa viimeisten vuosien aikana.
-
The Bootcamp of Indiascape : Western Women’s Identity Negotiations in the Travel Landscape of India (2013)This research examines the constructions of different identities and narrations of volunteering as they intersect with a culture of travel. The focus will be on how gender relates to the interpretations of experiences of volunteering and travelling in India from the viewpoint of Western women. It has been argued that travel is a genderized and gendering activity, yet gender considerations are largely unaccounted in the field of tourism research. Due to the rapid diversification and increase in travel, there have been numerous calls for studies examining the intersections of gender and travel, as well as travel and volunteering. This qualitative research addresses the shortage by exploring women's accounts of volunteering and travelling in India within the context of wider travel discussions. A gender-aware travel and voluntourism research forms the theoretical base for the thematic content analysis, which applies narrative constructionist approach. The data consists of semi-structured and conversational interviews with 7 women between the ages 20-32, and they were conducted in Finland and in India between December 2007 and January 2011. As the research explored some of the identity scenarios these women faced on their travels in India, the findings indicate that travelling and volunteering provide possible identity positions which can at times be quite empowering, but which also can entail challenges and multiplicity of conflicting identities. These ambivalent narrative positions and roles rely to some extent on the traveler discourse, which does not offer much in terms of gendered conceptualizations. It is proposed that voicing their experiences provides us glimpses of some of the oppositional forces in play in travel discourse, thus illuminating how the contradictory ideals of travelling, ethnicity and gender become a complex and contested space of value discussion. The findings suggest that Western women violate the boundaries between ‘public’ and ‘private’ space; by choosing to travel and volunteer abroad, they disrupt the discourses of femininity both home and in India. These restrictions are processed and negotiated within the narrations of cultural sensitivity, independence and self-definition, consequently constructing and enhancing moral narratives of ‘self’, as well as gaining sense of control, through travel. In their negotiations for various identity positions within the travel and gender contexts, self becomes a reflexive project for the Western women.
-
(2012)The goal of this thesis was to examine women’s sexual harassment as an expression of moral turmoil in contemporary Egypt. The wide-spread sexual harassment of women in Cairo has roused considerable national and international attention and it has recently been named 'the phenomenon' and the 'social cancer'. Six semi-structured ethnographic street interviews were carried out in Downtown Cairo to investigate the moral turmoil and the phenomenon of sexual harassment, as well as the associations between them. A total of 8 interviewees, 4 women and 4 men, varying in age from twenties to seventies were contacted on the streets of Cairo. The interview themes were slightly different for women and for men. Women’s interviews focused on the experience of walking on the streets and possible experiences of harassment and on moral changes they had observed. Men’s interviews focused on their opinions of changes of moral values and on their personal opinions on sexual harassment. As the Egyptian society is of a traditional nature, the interview questions needed to be flexible and tailored to the interviewed persons. The interviews supported the idea that moral turmoil is taking place and that of the vulnerability of women in the public space. The entire sample agreed that specific factors can be held responsible for the negative moral change, including poverty, deterioration of public education, and the lack of moral education. Logically, the amelioration of economic standards covers a great side of the solution to the problem, however, education and moral education seemed of immense importance. A brief comparison made between Piaget and Durkheim’s moral education models has been reflected on the philosophy adopted by the Egyptian Ministry of Education. It appeared that the public education scheme has similarities to Durkheim’s model, pushing moral education into the schooling experience, delivering norms and traditions constructed from religion-in the Egyptian case-to children. That was an expected result; however, this research suggests that since pushing moral education in the child education will happen enviably –considering the difficulty of changing a traditional society- the role of the educator in moral education should be more of a guiding task, leaving children the space for value and moral responsibility development. That should come hand in hand with the alleviation of public education as well as the educator from the desperate circumstances they are suffering. With the rising movements of fundamental Islam, reflections on the representations women in the public space are of concern. It has been shown that there are dangers on the position of women in society, that they are getting excluded from the functional core of society. Sexual harassment was proved not to be only a hazard for their safety and comfort, but also, an endangering factor for gender dynamics, and women efficiency in society.
-
(2012)Etnografinen pro gradu -tutkielma käsittelee Nicaraguan sisällissodan vaikutusta sukupuolirakenteisiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Matagalpan kaupungissa ja sen läheisellä maaseudulla. Työssä on tarkasteltu väkivallan taustalla vaikuttavia sukupuoleen liittyviä symboleja, ideologioita sekä institutionaalisia rakenteita ja niiden yhteyksiä sisällissotaan. Tutkimuskysymyksiä ovat: miksi naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt Nicaraguan sisällissodan jälkeen, miten poliittinen konflikti julkisen vallan ilmentymänä vaikuttaa sukupuolirakenteisiin ja yksityiseen väkivaltaan kotona, sekä miten konflikti elää yhteiskunnassa aseellisen yhteenoton jälkeen sitä voimistavien rakenteiden kautta? Tutkimuksen aineisto perustuu Matagalpassa ja sitä ympäröivällä maaseudulla vuonna 2010 tehtyyn kenttätyöhön. Materiaali koostuu haastatteluista, keskusteluista, kenttämuistiinpanoista, lehtiartikkeleista, koulutus- ja seminaarimateriaaleista sekä tilastoista ja nicaragualaisesta feministisestä kirjallisuudesta. Tutkimus asettuu sukupuolen ja konfliktin tutkimusten viitekehykseen. Aihetta lähestytään Johan Galtungin, Pierre Bourdieun ja Anthony Giddensin rakenteellista ja symbolista väkivaltaa käsittelevien teorioiden pohjalta sekä Nira Yuval-Davisin nationalismia ja sukupuolta käsittelevän tutkimuksen kautta. Tavoitteena on yhdistää konfliktin tutkimus ja väkivaltaan liittyvät teoriat tarkastelemalla sukupuolirakenteita perheväkivallan kontekstin kautta. Tutkimuksessa esitetään, että väkivallan eri muodot (rakenteellinen ja fyysinen) sekä eri tasot (julkinen ja yksityinen) ovat sidoksissa toisiinsa. Tutkimuksessa selviää, että Nicaraguan sandinistinen vallankumous sekä sitä seurannut 1980-luvulla käyty sisällissota sysäsivät liikkeelle useita yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, joista monilla oli merkittäviä vaikutuksia naisten asemaan. Sandinistiseen vallankumoukseen sisältyi lupaus tasa-arvosta ja osallistumalla vallankumoukseen naiset pääsivät ennennäkemättömällä tavalla osaksi poliittista toimintaa. Erityisesti äitiyden teemoja käytettiin moraalisena resurssina sodankäynnin molemmin puolin sekä naisten taholta oman asian ajamiseen. Naiset itse vetosivat heikkouden merkkinä pidettyihin tunteisiin ja henkilökohtaiseen kärsimykseen.Sodan myötä naisten itsetunto vahvistui, he saivat kokemusta ja mahdollisuuden toimia uusilla areenoilla sekä järjestäytyivät toimimaan oikeuksiensa puolesta. Sota ei kuitenkaan johtanut automaattisesti naisten aseman parantumiseen. Naissymboliikka ei vapautunut traditionaalisista käsitteistä, vaan päinvastoin kääntyi kohti perinteisempää mallia. Katolinen kirkko voimistui vallankumouksen myötä kun vapautuksen teologian aatteet integroitiin osaksi vallankumoussanomaa. Toisaalta äärikonservatiiviset evankeliset liikkeet voimistuivat, sillä ne korostivat nopeita ratkaisuja ihmisten kärsimykseen. Sota asetti naiset marginaaliseen asemaan, sillä heidät nähtiin pääasiassa isänmaansa puolesta taistelevina äiteinä ja kodin ja perinteiden vartijoina. Vanha perhemalli pysyi ennallaan ja perinteiset sukupuolittuneet stereotypiat ilmenevät edelleen käytännön teoissa. Myös naiset itse ylläpitävät ja uusintavat rakennetta joko tietoisesti tai tietämättään. Tutkimuksen johtopäätös on, että sisällissota vaikutti naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntymiseen usealla tasolla. Vaikka maassa säädettiin sodan aikana ja sen jälkeen useita naisten asemaa parantavia lakeja, ne eivät toteudu käytännössä ja rikokset jäävät usein rankaisematta. Syynä ovat paitsi resurssipula, myös poliittinen tahto sekä köyhyys ja tietämättömyys. Naisiin kohdistuva rakenteellinen väkivalta, kuten asenteet ja alistavat käytänteet konkretisoituvat yksityisessä fyysisessä väkivallassa. Perheväkivaltaa pidetään edelleen yksityisenä asiana ja fyysinen kuritus on kulttuurisesti hyväksyttävää. Nicaraguan vallankumous voimisti jo entuudestaan voimassa ollutta kulttuuria, jossa väkivalta korostuu neuvottelun sijaan. Sota on jatkunut sisällissodan jälkeen ideologisella tasolla ja kansa on edelleen ideologisesti jakautunut. Tutkimuksessa sivutaan myös demokratiaprosessien ja naisten aseman yhtymäkohtia Nicaraguaa laajemmin. Diktaattoreja vastustavia kansannousuja on maailmalla ollut useita. Toisaalta naisten merkitys konflikteissa ja niiden jälkipuinnissa on viime aikoina tunnustettu laajalti. Nicaraguan esimerkki voi tuoda lisävaloa siihen, miten diktatuurin kukistuminen kansanliikkeen tai vallankumouksen kautta vaikuttaa pitkällä tähtäimellä naisten asemaan, sukupuolirooleihin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
-
(2012)Tutkielma käsittelee omaisuusrikoksista epäiltyjä naisia vuoden 1908 Helsingissä. Tutkimuksessa kysytään, ketkä joutuivat epäillyiksi, keiltä varastettiin ja ketkä todistivat? Tärkeä on myös kysymys siitä, mitä pidettiin varastamisen arvoisena eli mitä varastettiin. Lisäksi kysytään, missä tavallisesti varastettiin. Tutkimuksessa selvitetään myös, mitä epälyille tapahtui kuulustelun jälkeen: tuomittiinko heidät, vai menivätkö he naimisiin? Tutkimuksessa nojataan löyhästi rikollisuuden selittämiseen rationaalisena, taloudelliseen hyötyyn tähtäävänä tekona. Omaisuusrikollisuutta tarkastellaan selviytymisstrategiana muiden strategioiden joukossa ja vaikutteita on saatu epävirallisen talouden tutkimuksesta. Epätäydellisen informaation varassa tehtyjä tekoja, tässä tapauksessa omaisuurikoksia, tulkitaan mikrohistorioitsija Giovanni Levin esimerkin mukaisesti rationaalisina, siinä ympäristössä ja niissä olosuhteissa, joissa ne ovat tapahtuneet. Aineisto koostuu Helsingin etsivän poliisin kuulustelupöytäkirjoista ja Helsingin poliisilaitoksen osoitetoimiston osoiterekisterin tiedoista vuodelta 1908. Menetelmänä käytetään Grounded theory -menetelmää, jonka avulla aineistosta tunnistetaan erilaisia kategorioita ja avainteemoja. Enemmistö epäillyistä naisista oli nuoria naimattomia alle 30-vuotiaita naisia. Yleisin ammatti epäiltyjen joukossa oli palvelijatar ja yleisintä varastettua tavaraa olivat vaatteet . Tavallisesti rikospaikkoja olivat myymälät ja rikosten uhrien kodit. Useimmiten rikosten kohteiksi joutuneet olivat joko kauppiaita, palvelijoita, käsityöläisiä tai käsityöläisten vaimoja. Oli yhtä tavallista, että epäilty ja rikoksen uhri olivat tuttuja toisilleen, kuin se, että heillä ei ollut aikaisempaa suhdetta keskenään. Keskimääräisen anastuksen arvo jäi vaatimattomaksi, eikä ylittänyt vuoden 1898 rikoslaissa määriteltyä varkauden markkamääräistä rajaa. Toisaalta työläisnaisten palkkataso oli niin alhainen, että näpistyksillä oli tästä huolimatta naisille todellista taloudellista merkitystä. Yli puolet epäillyistä oli ensikertalaisia ja näpistykset ja varkaudet jäivät usein vain yhteen kertaan. Suurin osa niistä epäillyistä, joiden myöhemmät vaiheet saatiin selville, menivät naimisiin, eikä rikollinen elämäntapa vaikuttanut jääneen enemmistölle pysyväksi. Varsinaista omaisuusrikosten alakulttuuria aineistosta ei tunnistettu, vaan tapaukset vaikuttivat enemmän liittyvän laajemmin köyhän kansanosan kulttuuriin. Usein anastettu tavara vietiin panttilainaamoon, mikä vahvistaa kuvaa omaisuusrikoksesta selviytymisstrategiana, lisäansion hankkimisena hankalassa tilanteessa, esimerkiksi työttömyysjakson aikana. Ennen sosiaalivakuutuksien aikaa sekä nuorten naimattomien naisten että vanhempien, leskeksi jääneiden naisten taloudellinen asema oli epävarma. Helsingin työmarkkinoille ominainen kausittainen työttömyys ja pieni tulotaso loivat tilanteen, jossa kulutustavarat, kuten vaatteet, olivat ylellisyyttä. Työllä itsensä elättävien naisten tulotaso oli huomattavasti alhaisempi kuin työläismiesten. Vaikka naisten omaisuusrikollisuus vuoden 1908 Helsingissä oli tilastollisesti vaatimaton ilmiö, siihen kietoutui monia köyhien naisten elämään liittyviä merkittäviä asioita, kuten prostituutiota, alkoholismia ja työttömyyttä.
-
(2013)Den centrala forskningsfrågan för pro gradun är: 'Hur upplever de somaliska kvinnorna anpassningsprocessen till det finländska samhället samt vilka strategier använder de för att hantera processen och de utmaningar de möter?' Syftet med studien är att bidra till en större förståelse inom socialt arbete för den process som en somalisk kvinna genomgår när hon blir tvungen att bygga upp ett liv i Finland med olika kulturella referensramar. Genom narrativ metod d.v.s. livsberättelser har jag gett kvinnorna möjlighet att med egna ord berätta om processen. Informanterna är fem kvinnor i åldrarna 20-48 som har upplevt hemlandet i olik utsträckning; allt från endast barndom till största delen av livet. Kvinnorna har bott i Finland 6-18 år. Kvinnor har gått i skola i Somalia och studerar eller arbetar i Finland. Fyra av kvinnorna har minst ett barn och av dem är två gifta och två skilda. En kvinna är ogift utan barn. De centrala teman som kvinnorna reflekterade kring i livsberättelserna är; familjen som stöd eller källa till konflikt, egen barnuppfostran med antingen kontinuitet av kultur eller nya värderingar och bi-kultur som mål, en kontrollerande eller stödjande relationen med den somaliska gruppen samt även vikten av att studera och arbeta för att uppnå självständighet. Vidare så lyfte de i reflektionen kring tillhörighet upp antingen upp bi-kulturell tillhörighet eller den etniska identiteten som främsta utgångspunkt. Relationen till myndigheterna var ett tema som oftast kom upp i externa frågor efter huvudberättelsen. Relationen var ofta förknippad med strategin misstro på grund av opersonlig kontakt eller rädsla för att olika uppfattningar om kultur skulle leda till missförstånd och felbedömningar. En del hade dock ett relativt gott förtroende för myndigheter eftersom kontakten med myndigheter hade upplevts som rättvis. Reflektioner kring kvinnorollen var genomgående i flera teman; en del förespråkade större jämlikhet och avskaffande av gamla traditioner medan andra förespråkade traditionellt levnadssätt t.ex. gällande samlevnad. Den slutsats som har kunnat dras från analysen av livsberättelserna är att kvinnorna kämpar för att kunna hantera de krav som omgivningen Ställer på dem; en del upplever att de uppmanas från samhället att anpassa sig i t.ex. arbetsliv eller också så väljer de själva att anta strategin Anpassning för att passa in med jämnåriga. Detta medan familjen och den somaliska gruppen för en del har fordrat att de skall sträva efter kontinuitet av kultur istället för anpassning. För många har familjen även varit en viktig resurs i anpassningen. En dialogisk kamp (dialogiskt perspektiv, Hajdukowski-Ahmed 2008) för att ordna de intryck som omger dem blir tydlig. Kvinnorna har haft olika uppfattningar om vad som är utmaningar och vad som är stöd under processen och de har antagit olika strategier för att klara av dem. Kvinnorna har för det första ett starkt aktörsskap som underlättat processen. En del av kvinnorna har antagit huvudstrategin självständighet för att bli fri från krafter som försöker påverka dem medan andra har antagit huvudstrategin kontinuitet där tron och den etniska identiteten blir extra stark i exil för att leda dem rätt (modell över aktiv överlevnad, Raghallaigh & Gilligan 2010). En heterogen grupp med varierande stark anknytning till det finländska samhället och den etniska gruppen framträder där alla värdesatte båda kontexterna men i olika grad (integrerad strategi, Berry 1997). Kvinnorna i min studie omskapar uppfattningar om vad som är somaliskt, muslimskt och finländskt. Deras uppfattning om kultur blir en smältdegel där de väljer det de vill ha kvar, det de vill förändra och ta till sig.
-
(2013)Tämä pro gradu -tutkielma on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jossa on vertailtu maahanmuuttajanaisten kotoutumisen kokemuksia ja parlamentaarisen puheen tuottamia kuvauksia maahanmuuttajanaisista kotoutujina. Aineistona on käytetty eduskunnassa vuosien 2010 – 2013 aikana käytyä keskustelua maahanmuuttajien kotoutumisen ongelmista sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin Ystäväksi Maahanmuuttajaäidille -toimintaan osallistuneen seitsemän maahanmuuttajaäidin haastattelua. Haastattelut on tehty puoliavoimina yksilöhaastatteluina pääkaupunkiseudulla vuoden 2012 syksyn aikana. Maahanmuuttajanaisten haastatteluissa menetelmänä on käytetty Giorgin ja Perttulan fenomenologista menetelmää. Kyseessä on deskriptiivinen fenomenologinen menetelmä, jonka avulla haastatteluissa on pyritty tavoittamaan maahanmuuttajaäitien jakamia kokemuksia kotoutumisesta Suomessa. Parlamentaarisessa puheessa menetelmänä on käytetty diskurssianalyyttista WPR-analyysia. Maahanmuuttajaäitien haastatteluissa nousi yhteisesti esille sosiaalisen pääoman merkitys kotoutumisprosessissa. Kotoutumisprosessi jäsentyi kertomuksissa kolmeen vaiheeseen: maahansaapumisen yhteydessä koettuun odotusten ja pettymysten vaiheeseen, elämän järjestelyyn liittyvään selviytymisstrategian luomisen vaiheeseen sekä lopulta asettumisen vaiheeseen. Sosiaalisen pääoman runsaus tai puute yhdisti jokaisen vaiheen kulkua ja sujuvuutta. Maahanmuuttajaäitien näkemys kotoutumisesta kuvasi kotoutumista yksilön ja yhteiskunnan välisenä tasa-arvoisuuteen perustuvana vastavuoroisuutena, jonka onnistuminen liittyi yksilön ja yhteiskunnan tarpeiden ja tarjolla olevien resurssien yhteensovittamiseen. Äitiyden tai oman kulttuurin ei katsottu aiheuttavan kotoutumiselle yleisesti haasteita; sen sijaan sosiaalisen pääoman puutteen ja syrjinnän katsottiin. Parlamentaarisen puheen analyysi puolestaan toi esiin, että sosiaalinen pääoma miellettiin enemmänkin onnistuneen kotoutumisen päämääräksi, eikä sen mahdollisuutta kotoutumisprosessia tukevana välineenä tunnistettu. Myös kotoutumista koskevan yhteiskunnallisen osallisuuden muodot kutistettiin osallisuuteen työmarkkinoista, missä myös mahdollisen sosiaalisen pääoman kertymisen nähtiin tapahtuvan. Kotoutumisprosessi itsessään miellettiin pääosin yksisuuntaiseksi tapahtumaksi, jossa yhteiskunta tarjoaa rakenteet, joiden kautta onnistujat työllistyvät. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen haasteiden katsottiin liittyvän heidän haavoittuvaan asemaansa, joka johtui heidän vieraista kulttuureistaan ja tavoistaan. Kahden aineiston vertailun tuloksena syntyi johtopäätös, jonka mukaan sosiaalisen pääoman aseman vahvistaminen kotouttamispolitiikassa voisi tehostaa niidenkin maahanmuuttajien kotoutumista heti maahan saapumisesta lähtien, joiden integroituminen työmarkkinoille kestää esimerkiksi vanhemmuuden, opiskelun tai suomen kielen oppimisen vuoksi.
Now showing items 21-27 of 27