Browsing by Title

Det ökade antalet äldre i samhället och konsekvenserna av detta är ett bekant ämne för diskussion i massmedia. Frågor som tangerar äldreomsorgens utveckling och resurser är förekommande teman 1 debatten. Syftet med den här avhandlingen är att utforska hur äldreomsorgen diskuteras och vilka representationer och diskurser om äldre som lyfts fram i mediatexter. Jag fokuserar på texter från åren 1999 och 2009 ur två finländska dagstidningar, Vasabladet och Huvudstadsbladet. Materialet omfattar artiklar, insändare och ledare. Som teoretiska utgångspunkter har jag valt socialkonstrulctionism och empowerment. Empowerment perspektivet valdes främst på grund av maktaspekten dvs. hur den strukturella och diskursiva makten tar sig uttryck. Förutom att se hur äldrefrågor lyfts fram 1 texterna är jag intresserad av att utforska hur mycket de äldre själva framträder och huruvida empowerment har en del i skapandet av diskurserna. Jag använder mig av ett diskursanalytiskt närmelsesätt för att analysera det sätt på vilket man talar om äldrefrågor i dagstidningarna. En diskurs kan beskrivas som ett specifikt sätt att tala om nägot, en diskussion som går att utmärka enligt olikheter i språk och begrepp. Man kan också säga att det är en samling koncept och representationer som tillsammans bildar en sorts version av något. Att analysera diskurser ger möjlighet att närmare fokusera på språkets betydelse och utforska hur det sätt vi uttrycker oss både i tal och skrift påverkar sociala handlingar och praxis. Tidigare forskning om äldre 1 massmedia visar att äldre oftast representeras enligt polariserade bilder, antingen positivt eller negativt. Deras aktörskap och framträdande 1 tidningar har också visat sig vara svagt. Detta visar bland annat studier av Nilsson (2008) om konstruktioner av äldre i offentligheten och Markström (2009) som fokuserar på problembeskrivningar av äldreomsorgen i offentligheten. Andra viktiga undersökningar för min avhandling innefattar t.ex. Dozois (2005) Frail Gardeners and Super Seniors: Representation of Older Adults in Local Print Media samt Rozanova (2010) Discourse of successful aging in The Globe & Mail. Resultatet av den här studien omfattar te dominerande diskurser som på olika sätt beskriver diskussionen kring äldrefrågor i dagstidningarna. Den politisk-ekonomiska diskursen, ansvar- och moraidiskursen samt diskursen om äldre som resurs. Dessa diskurser har sin utgångspunkt i olika argurnent och åsikter och åskådliggör hur en samhällsfråga som det vid första anblick verkar råda relativt stor konsensus kring, egentligen är ett mycket mångfacetterat och komplext ämne. Empowerment visade sig inte ha en särskilt framträdande roll i debatten om äldres situation i samhället trots att förespnikande för deras behov och rättigheter nog lyftes fram i den offentliga diskussionen.

Tämä on antropologinen tutkielma suunnitelluista kaupunkitiloista 2000-luvun vaihteen Malesiassa. Tutkimuskohteena on Malesian pääkaupungin Kuala Lumpurin yhteyteen suunniteltu infrastruktuurivyöhyke, Multimedia Super Corridor (MSC) ja siihen liittyvä uusi hallinnollinen pääkaupunki Putrajaya. Tutkielman tavoitteena on selvittää näiden infrastruktuuriprojektien yhteyttä valtionmuodostuksen dynamikkaan Malesiassa. Tutkielma perustuu pääosin Kuala Lumpurissa elo-syyskuussa 2005 kerättyyn aineistoon. Suuri osa aineistosta on kirjallista ja koostuu lehtileikkeistä, raporteista ja suunnitelmista. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös aiempaa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tutkielmassa tarkastellaan MSC:n suunnitelmissa esitettyä käsitystä tulevaisuudesta ja Putrajayan kaupungin merkityksiä esimerkillisenä keskuksena. Samalla tutkitaan ihanteisiin liittyviä ristiriitoja ja infrastruktuurien hyödyn epätasaista jakautumista etnisesti, uskonnollisesti ja taloudellisesti jakautuneessa maassa. Analyysissa hyödynnetään käsitystä infrastruktuureista teknisen lisäksi sosiaalisina, poliittisina ja esteettisinä rakennelmina. Tutkimus osoittaa, kuinka valtio voi infrastruktuurien kautta pyrkiä osoittamaan vahvaa toimijuutta ja erityisyyttä. Tulevaisuuden suunnitelmat näyttäytyvät keinoina ajan läpi kestävien suhteiden luomiselle. Rakennetut infrastruktuurit myös ilmentävät jatkuvuutta poliittisen vallan konstruktiolle malaijiväestön keskuudessa. Samalla infrastruktuurit eivät kuitenkaan täytä niille asetettuja odotuksia kansakunnan yhtenäisyyden vahvistamiselle.

Syftet med pro gradu-avhandlingen är att studera hur Helsingfors stadsplaneringskontor har använt sig av den balanserade styrkortsmodellen som huvudsaklig mål- och resultatstyrningsstrategi mellan åren 2004–2014. Den balanserade styrkortsmodellen som för första gången presenterades år 1992 i USA var ursprungligen menad för affärssektorn som ett redskap med vilket organisationer kunde tydliggöra sin strategi, men kom mycket snabbt att börja användas som en heltäckande modell för styrning av verksamheten. Modellen blev mycket populär bland företagen i Amerika under 1990-talets slut. Modellen kom vid sekelskiftet att nå också Europa, och spred sig här bland företagen som en modell som kunde erbjuda lösningen på de problem som relaterade till styrningen av verksamheten som följt i och med det nya informationssamhället. Eftersom modellen mäter framgång inte bara ur ett traditionellt ekonomiskt perspektiv, utan också genom ett kund-, process-, och inlärningsperspektiv väckte den också uppmärksamhet inom den offentliga sektorn, inte minst i Finland var man bland många offentliga organisationer såg modellen som lösningen på de problem man kämpade med inom offentlig mål- och resultatstyrning. Sällan går det dock fullt ut att överföra modeller från den privata sektorn till den offentliga. Det behövs en förståelse för den offentliga sektorns särdrag för att överföringen skall vara lyckad. I avhandlingens empiriska del presenteras den ursprungliga balanserade styrkortsmodellen så som uppfinnarna Robert Kaplan och David Norton presenterade den år 1996. Detta följes av en presentation av en finsk motsvarighet av modellen som är utvecklad av Seppo Määttä och Timo Ojala som bättre passar in på den finska offentliga sektorn. I den empiriska delen presenteras ytterligare en större undersökning om ämnet som gjorts år 2004, det så kallade Kartuke- projektet. I projektet förfrågades 19 kommuner och samkommuners tjänstemän vilka som varit erfarenheterna med användningen av den balanserade styrkkortsmodellen inom kommunerna. Detta material fungerar som grund till vad som kan förväntas vara resultaten från undersökningen som görs beträffande Helsingfors stadsplaneringskontors erfarenheter av modellen mellan år 2004–2014. Som undersökningsmetod i avhandlingen används intervju. Åtta stycket personer som aktivt varit med om att utveckla samt använda den balanserade styrkortsmodellen vid Helsingfors stadsplaneringskontor intervjuades, relaterandes till erfarenheterna kring användningen av modellen. Resultaten visar på att man varit nöjd med den planering och konkretisering av stadsplaneringskontorets vision och strategi som modellen fört med sig, samt att modellen hjälpt tjänstemännen vid stadsplaneringskontoret att forma en bättre bild av hur det egna arbetet hänger ihop med verksamheten. Det modellen däremot kritiseras för är modellens oförmåga att lösa situationer var flera myndigheter är intresserade av olika utfall i stadsplaneringskontorets planering. Också modellens svårighet i att känna igen och definiera vad som menas med kvalitet togs upp vid intervjuerna som en svaghet med användningen av den balanserade styrkortsmodellen. På grund av de skillnader som finns mellan den offentliga och privata sektorn blir användningen av den balanserade styrkortsmodellen ofta frivillig till naturen bland tjänstemännen i offentliga organisationer. Detta leder till ineffektivitet då bara en del av personalen engagera sig. Detta har också varit fallet vid Helsingfors stadsplaneringskontor. Som slutledning i denna pro gradu-avhandling dras att Helsingfors stadsplaneringskontor har haft nytta av användningen av den balanserade styrkortsmodellen som en mål- och resultatstyrningsstrategi, men att man samtidigt har stött på samma problem i användningen som tidigare forskning, såsom Kartuke- undersökningen, har påvisat. Orsaken till detta ligger enligt skribenten i att modellen överförts från den privata sektorn till den offentliga allt för snabbt, och att man inte tagit tid att fundera över vilka skillnader det fortfarande existerar mellan den privata och offentliga sektorn, och hur detta reflekterar på motivering och användning av modellen.

The aim of the thesis is to study globalization and what it means in the context of contemporary Mumbai, by focusing on the lives of young, LGBT identified people, who are a part of the gay community there. The thesis takes as its starting point the idea of the closet and it deals with how upper-middle-class young people manage their closets and the reasons why they create them. The main research method used is participant observation. The research is based on a three-month fieldwork in Mumbai among LGBT youth and the organization Humsafar Trust, by taking part in the events organized by the organization and meeting people in them. The first analysis chapter introduces the larger context of globalization and postcolonial identities. It describes how being gay has been labeled as foreign by the Hindu nationalist movement, and introduces theories that explain how nation building and sexuality and closely connected. The work of Peter Jackson is then introduced, who argues that new norms of cultural difference are emerging simultaneously with transnational queer cultural patterns. In line with Jackson, the thesis criticizes Dennis Altman’s idea of a global gay culture, by arguing that while the LGBT movement has borrowed certain characteristics from the American LGBT movement, they have been adjusted to suit the conditions in Mumbai. The thesis argues that overall there exists a lack of knowledge concerning alternative sexualities among the middle class and that people have many misconceptions about them. The reasons why young people choose to stay in the closet at home have a lot to do with the importance of marriage in a middle-class household and the importance of respecting the wishes of one’s family. This managing of the closet allows young LGBT people to simultaneously respect middle-class Indian family values but also act out their individual sexual identity. It is also argued that even if the child chooses to come out to their parents, they face taunting from other parts of society. The thesis argues that deciding whether to be in or out of the closet has a lot to do with globalization. As a result of being in growing contact with foreign influences, the middle class in Mumbai has become afraid of losing their sense of self – the joint family. The young LGBT youth become the bodies through which ideas of modern and tradition and national identity are discussed. Another conclusion is that the socio-economical status of the informants is a key factor in how my they experience things in the world. Being upper-middle-class gives them access to spaces where acting gay is not frowned upon as much, such as the mall, or where it is celebrated, such as the office of a LGBT focused organization. It also gives them access to Internet, which turned out to be crucial if one wants to take part in LGBT events around Mumbai. The argument here is that globalization in Mumbai has simultaneously excluded a big part of the LGBT community but also created safe spaces for those who can access them.

Mediekonsumenterna söker i dag nya kanaler och källor för information och underhållning och annonsörerna ställer krav på nya annonseringskanaler. De flesta finländska dagstidningars upplaga minskar och tidningshusen får se det som en positiv nyhet om upplagan inte minskar mer än den gjorde året innan. I det här tuffa läget måste tidningshusen satsa på nya kanaler. Jag har undersökt två finlandssvenska tidningshus webb-tvkoncept: Studio Hbl (Hufvudstadsbladet/KSF-media) och Österbotten idag (HSS-media). Jag har jämfört utbudet i webb-tvsändningarna med utbudet i papperstidningen (Hufvudstadsbladet och Österbotten tidning). Det huvudsakliga forskningsmaterialet består ändå av intervjuer med de två ansvarspersonerna för Studio Hbl och Österbotten idag. På intervjuerna har jag tillämpat kvalitativ innehållsanalys. I min avhandling strävar jag efter att svara på frågorna Hur väl lyckas tidningarna variera sitt utbud i de olika kanalerna och På vilket sätt breddar webb-tv utbudet för konsumenten. Min forskning visar att de två undersökta tidningshusen lyckas ganska bra med att variera sitt innehåll i de olika kanalerna, men att man fortfarande kunde hitta många fler variationsmöjligheter gällande vinkling. Vidare visar min forskning att tidningshusen själva ser den nya kanalen och det att man kan erbjuda konsumenterna en visuell upplevelse som ett mervärde i sig, även oberoende av innehåll. Min forskning visar också att papperstidningen fortfarande år 2014 har en relativt stark position: bland annat syns det i att många som vill bli intervjuade i Studio Hbl också vill synas i papperstidningen och att en del journalister vid HSS-media hellre jobbar för papperstidningen än för webb-tv.

Ett ständigt aktuellt och viktigt intresse i samhället är hur lärare på bästa sätt kan uppfostra elever för att uppehålla ett fungerande klassrum och utveckla goda medborgare (Lewis et al., 2005). De senaste åren har det pågått en livlig debatt i medierna om hur problem med beteendet i skolorna ökat samt lärarnas begränsade möjligheter att ta kontroll som ledare i klassrummet. Syftet med denna studie är att studera hur lärare idag konstruerar uppfostran och bestraffning för att få djupare kunskap kring vilka implikationer detta kunde ha för lärares sätt att leda i klassrummet. Åtta stycken lärare från huvudstadsregionen som slumpmässigt valts ut ställde upp på intervju. Intervjuerna som utfördes hösten 2016 var semi-strukturerade och analyserades kvalitativt enligt Foucauldiansk diskursanalys. Enligt Ryan och Deci (2016) självbestämmande teori ligger det i människans natur en lust att lära sig nytt. Denna nyfikenhet kan kvävas av extern kontroll, då en auktoritet bestraffar eller belönar specifika beteenden. Samtidigt kan den inre motivationen frodas genom att ge individen frihet, en viss självbestämmanderätt som innebär att individen inser att det är bra att lära sig något för att kunna det, inte för att få en viss belöning. Denna teori har haft ett stort intryck på dagens pedagogik och därmed också på lärarledarskap. Detta elevcentrerade sätt att se på lärarledarskap kunde observeras i både litteraturen och i analysen. En intressant motvikt till detta perspektiv var det faktum att trots bestraffning var så tabubelagt så verkade det ändå vara nödvändigt i vissa fall. Resultaten i studien visar att uppfostran delvis konstruerades som en viktig och stor yrkesroll men också som ett auktoritärt förhållningssätt gentemot elever. Studien visar även att lärare försöker stöda elevers autonomi och ser bestraffning som en ineffektiv metod för beteendeförändring, men att straff och en klar maktrelation ändå existerade mellan lärare och deras elever. Auktoritärt ledarskap ansågs inte vara pedagogiskt acceptabelt samtidigt som det verkade vara viktigt för lärarna att uttrycka sin makt som ledare. Denna spänning mellan de elevcentrerade och lärarcentrerade diskurserna kunde observeras genom hela analysen. Det framkom också att lärare inte alltid upplever sig ha den tid som krävs för att uppfostran skulle ske på de termer som förväntas av lärarna. Då lärarna lider av tidsbrist och stress, blir bestraffning eller hot den primära lösningen.

Madagaskarin luonto on ainutlaatuista. Saarivaltion lajistosta yli 80 prosenttia on endeemistä. Kansainväliset luonnonsuojelujärjestöt ovat toimineet maassa aktiivisesti ja pyrkineet luomaan suojelualueita ja edesauttamaan ainutlaatuisen luonnon suojelua. Suomen luonnonsuojeluliitolla on vuodesta 2012 lähtien ollut metsien kartoitukseen ja metsitykseen liittyvä kehitysyhteistyöprojekti itä-Madagaskarilla, Andasibessa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää paikallisten ihmisten suhtautumista luonnonsuojeluun Andasibessa, ja heijastella näitä näkemyksiä kansainvälisen luonnonsuojelun tavoitteisiin. Tutkielmassa selvitetään, miten Andasiben paikallisväestö suhtautuu luonnonsuojelutoimiin alueellaan, kuka heidän mielestä luonnonsuojelutoimista hyötyy ja minkälaisessa arvossa metsät ovat paikallisille. Näitä näkemyksiä verrataan Suomen luonnonsuojeluliiton Manondroala-kehitysyhteistyöprojektin tavoitteisiin. Tutkimuksen aineisto koostuu paikan päällä tehdyistä 32 haastattelusta ja saaduista Manondroala-hankkeen projektidokumenteista. Haastateltavat edustivat neljää eri kategoriaa: pienyrittäjiä/puodinpitäjiä Andasiben kylästä (haastatteluita yhteensä 11 kpl), metsäoppaita (7 kpl), maanviljelijöitä (6 kpl) ja paikallisviranomaisia ja ympäristötoimijoita (8 kpl). Haastatteluaineisto käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistoa arvioitiin ympäristöetiikan ja arvofilosofian pohjalta muodostetun teoreettisen viitekehikon kautta. Haastatellut paikalliset suhtautuivat luonnonsuojeluun positiivisesti ja kokivat sen tärkeäksi. Luonnonsuojelutyöstä hyötyviksi tahoiksi nimettiin metsitystyötä tekevät ihmiset, Andasiben asukkaat ja Andasiben luonto. Näkemykset hyötyjen laadusta vaihtelivat vastaajakohtaisesti. Muita haastatteluissa esiin nousseita näkemyksiä olivat luonnonsuojelu metsän koskemattomuutena, metsä ekosysteemipalveluiden tuottajana ja metsä toimeentulon lähteenä. Onnistuakseen luonnonsuojelu vaatii yhteistyötä, ympäristökasvatusta ja metsän raivaamisesta riippumattomia toimeentulomahdollisuuksia. Paikallisten andasibelaisten vastausten monimuotoisuus luonnonsuojelutyön hyödyistä osoittaa, että he ymmärtävät kansainvälisen luonnonsuojelun, kuten Manondroala-projektin, laajat tavoitteet. Tutkimuksessa selvisi, että luonnonsuojelutoimijat ja paikalliset jakavat samoja arvoja. Kuitenkin kaikkein keskeisintä paikallisväestölle on toimeentulo nyt ja tulevaisuudessa. Mahdolliset ristiriidat luonnonsuojelun ja paikallisten ihmisten välillä nousevat arvojärjestyksen eroista, jossa ensisijaiset prioriteetit poikkeavat toisistaan.

Sosiaalisen median kanavilla käydään nykyään runsaasti keskustelua menestymisestä ja omasta henkilökohtaisesta kehityksestä. Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan manifestointia ja sen yhteyttä self help -genreen, postfeminismiin, uushenkisyyteen, individualismiin, julmaan optimismiin, terapeuttiseen kulttuuriin ja arjen psykologioitumiseen. Manifestointiin liittyy vahvasti menestymisen ideologia, jota tulen käsittelemään tässä tutkimuksessa. Manifestointi perustuu pseudotieteelliseen vetovoiman lakiin, jossa uskotaan positiivisten ajatuksien voimaan. Maisterintutkielmassani pohditaan kriittisen diskurssianalyysin ja laajan viestinnän ja postfeministisen tutkimuskirjallisuuden avulla, millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia manifestoinnilla voi olla laajemmin. Tutkimusaineistoni koostuu neljän sosiaalisen median vaikuttajan manifestoinnista kertovista TikTok-videoista. Tutkimukseen valikoitui yhteensä seitsemän videota, jotka ovat julkaistu vuoden 2023–2024 välillä. Löysin kriittisen diskurssianalyysin avulla tutkimusaineistosta neljä diskurssia: henkilökohtaisen vastuun, positiivisen energian, uushenkisyyden ja elämänhallinnan diskurssit. Henkilökohtaisen vastuun diskurssissa painotettiin yksilön vastuuta omasta onnellisuudestaan ja menestyksestään. Positiivisen energian diskurssissa korostettiin positiivisten ajatusten sekä tunteiden voimaa osana manifestointia. Uushenkisessä diskurssissa nousi esille manifestoinnin yhteys henkiseen kasvuun ja elämän käännekohtiin. Elämänhallinnan diskurssissa korostettiin yksilön valtaa hallita elämäänsä ja saavuttaa tavoitteitaan esimerkiksi manifestointitekniikoiden avulla. Tämän maisterintutkielman analyysi ja sen tulokset osallistuvat osaksi laajempaa self help genren tutkimuskenttää. Tutkimustulokset tuottavat tietoa uudenlaisesta manifestaatiotrendistä sosiaalisen median kontekstissa. Tulosten perusteella voidaan havaita, että manifestointiin liittyvät elämänohjeet integroituvat osaksi laajempaa itsensä terapoimisen ja self helpin teemaa. Tähän tutkimuskeskusteluun liittyy myös terapeuttisen kulttuurin kasvu sekä sosiaalisen median vaikuttajien korostuminen laajentuneessa asiantuntijuudessa. Tutkimustulokset ovat myös linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan self help -genren kautta individualistinen toimintaperiaate muuttaa yhteiskunnalliset ja laajemmat ongelmat yksilön ongelmiksi. Tämä voi vaikeuttaa avun hakemista, jos yksilöt kokevat yhteiskunnan rakenteet omina epäonnistumisina. Maisterintutkielmani tulokset osoittavat, että manifestointi on noussut merkittäviksi sosiaalisen median trendiksi, mistä syystä sen yhteiskunnallisista vaikutuksista on hyvä käydä keskustelua.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kasvavana haasteena on henkilöstöpula, joka varsinkin hoitoalalla on huomattava este laadukkaiden lakisääteisien palveluiden tuottamiselle. Hoitoalan työvoimatilanteen parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta on kehitettävä monella taholla ja aiheesta käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua niin mediassa kuin asiantuntijaorganisaatioissa. Talent management eli kyvykkyyksien johtaminen on kokoava käsite sellaisille prosesseille, joilla organisaatiot pyrkivät tunnistamaan, houkuttelemaan, rekrytoimaan, johtamaan, säilyttämään ja kehittämään kyvykkäitä työntekijöitä. Aiemmassa tutkimuksessa kyvykkyyksien johtamisen on havaittu vaikuttavan positiivisesti työhön sitoutumiseen sekä työssä suoriutumiseen Huolimatta kansainvälisen kyvykkyyksien johtamisen tutkimuksen kasvavasta määrästä, suomalaista tutkimusta hoitotyön johtamisen kontekstissa on tehty vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää hoitotyön lähiesihenkilöiden käsityksiä hoitotyön kyvykkyydestä ja kyvykkyyksien johtamisesta hoitotyön kontekstissa. Tutkimukseni täyttää näin ollen aiemman tutkimuksen aukkoja ja osallistuu ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun hoitoalan henkilöstöpulan syistä sekä pohtii johtamisen keinoja, joilla vastata näihin haasteisiin. Tutkimuskysymykset olivat: 1) mitä hoitotyön kyvykkyys merkitsee hoitotyön lähiesihenkilöiden näkökulmasta ja 2) millaisia näkemyksiä hoitotyön lähiesihenkilöillä on kyvykkyyksien johtamisesta? Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto koostui seitsemästä, hoitotyön lähiesihenkilön teemahaastattelusta, jotka analysoitiin abduktiivisen eli teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tuloksien perusteella hoitotyön lähiesihenkilöt ymmärtävät hoitotyön kyvykkyyden kolmitasoisena ilmiönä: yksilön, yhteisön ja toimintaympäristön tasolla. Haastateltavien näkemyksissä hoitotyön kyvykkyyksien johtamisessa on tunnistettavissa tutkimuskirjallisuudessa kuvattuja kyvykkyyksien johtamisen osa-alueita, mutta kyvykkyyksien johtaminen konkretisoituu henkilöstöjohtamisen kautta, varsinkin päivittäisjohtamisen keinoin. Tulokset osoittavat myös mitkä tekijät lähiesihenkilöiden näkökulmasta edistävät tai estävät hoitotyön kyvykkyyksien johtamista. Tulokset tukevat monin osin aiempaa kyvykkyyksien johtamisen tutkimusta vaikka juuri tässä kontekstissa tehtyä aiempaa tutkimusta ei juurikaan ole. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoitotyön kyvykkyyksien johtaminen on koko henkilöstöä koskevaa lähiesihenkilön toimintaa ja se on integroitu, erottamaton osa lähiesihenkilön päivittäistä henkilöstöjohtamista. Yksilökeskeinen ja eksklusiivinen talent management -ajattelu ei sellaisenaan näytä istuvan julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstiin vaan hoitotyön kyvykkyyksien johtamista kuvaavat paremmin inklusiivinen sekä kollektiivinen käsitys kyvykkyyksistä ja niiden johtamisesta. Jatkossa olisi keskeistä tutkia hoitotyön kyvykkyyttä erilaisissa hoitotyön ympäristöissä sekä kyvykkyyksien johtamisen näyttäytymistä eri organisaatiotasoilla. Tulevaisuudessa olisi tärkeää saada lisää ymmärrystä lähiesihenkilötyön merkityksestä ja vaikutuksesta hoitotyön veto- ja pitovoimatekijöihin.

Social media was initially viewed as a democratising force that allowed anyone to participate in political discourse, however in recent years there has been a significant increase in the number of state-sponsored cyber troops using these technologies to spread disinformation and computational propaganda with the intent to influence the behaviour and opinions of individuals, sow chaos and confusion and undermine social cohesion. In recent years, Russia has emerged as the global leader in developing and deploying these tactics against foreign nations, conducting operations on an industrial scale through what are colloquially termed ‘troll factories,’ the most famous of which is the Internet Research Agency (IRA). This study examines images produced by Twitter accounts attributed to the IRA and the corresponding account-level metadata, in order to understand how cyber troops are using Twitter to propagate memetic content and in what ways tactics differ based upon Russian strategic culture. This study also looks at how a nation’s perceived geopolitical position can be interpreted through analysing the output of state-sponsored digital actors. Key to the success of these tactics is the dissemination of weaponised information that spreads ‘virally’ from person to person. For this reason, memetics is employed as a theoretical framework. Strategic culture is also used as an analytical tool to interpret the objectives behind Russian cyber troop activity. The research design of this study comprises three phases. First, images that occur in the dataset 5 or more times are computationally clustered, producing 1,346 clusters of visually similar images, representing 11,742 images in total. Qualitative Content Analysis is then used to create a coding framework which categorises the content of each cluster, capturing three primary dimensions: mode of delivery, type of message and country of focus. Finally, account-level metadata is analysed to determine key account characteristics, providing insight into five factors: location, account lifespan (age), language, activity and originality. Each of these factors is then cross tabulated with five regions: Russia, Post-Soviet, Europe, USA and Rest of World. The findings of this study indicate that IRA actors have pursued a multidirectional strategy based upon Russian strategic culture, in which highly political information is distributed to target audiences primarily in Russia, USA, Europe and Ukraine. The type of information spread is predominantly photographic in nature. Images of public figures and other types of political imagery frequently occur in the dataset, as do images that reinforce an insider/outsider dichotomy. Neutral images are also strategically utilised to construct Twitter accounts that appear authentic, thereby maximising the propagation rate of targeted information. When looking at references made to countries, Russia and the USA emerge as the primary centres of focus. However, when geo-visually plotted on a map, the data indicates that, as the space between these two powers, the European region is commensurate in strategic significance. Ukraine is also prioritised as a fulcrum between the Russian and Western spheres of influence, highlighting divergence in interpretations of how to define Europe and its boundaries. These findings suggest that as Russia vies for digital sociopolitical influence in the West, Europe emerges as a key strategic space between the evolving perception of ‘us’ and ‘them’.