Browsing by Title

Hietaniemenkadun palvelukeskus tarjoaa majoitusta asunnottomille täysi-ikäisille helsinkiläisille. Palvelukeskuksessa toimii 60-paikkainen asumispäivystys, jossa yövytään yö kerrallaan yhteisissä huoneissa sekä 52-paikkainen tilapäinen asumispalvelu, jossa asiakkailla on omat huoneet. Palvelukeskuksessa yöpyminen on tarkoitettu tilapäiseksi ratkaisuksi ja tavoitteena on yhteistyössä asiakkaiden kanssa löytää pysyvä asumismuoto. Palvelukeskus on osa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimea. Tutkielma sijoittuu valtakunnallisen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman (PAAVO) jälkeiseen aikaan. Ohjelman tavoitteena oli poistaa pitkäaikaisasunnottomuus Suomesta vuoteen 2015 mennessä. Pitkäaikaisasunnottomien määrän arvioidaan ohjelman aikana tehtyjen toimenpiteiden ansiosta vähentyneen merkittävästi. Silti, joidenkin kohdalla pysyvän asumisen järjestäminen ei ole onnistunut tai asumisratkaisut ovat jääneet lyhytaikaisiksi. Tutkielman taustalla oli palvelukeskuksen henkilökunnan havainnot ja huolet siitä, että osa asiakkaista oli yöpynyt asumispäivystyksessä pitkäaikaisesti tai toistuvasti, jopa vuosien ajan. Tutkielmaan valikoitiin eräänä vuoden 2017 toukokuun vuorokautena asumispäivystyksessä yöpyneet henkilöt, joiden majoittuminen oli kestänyt yli vuoden yhtäjaksoisesti tai toistunut kolmen vuoden aikana. Yhteensä 31 henkilön sosiaalitoimen asiakirjoja tutkittiin sisällönanalyysin keinoin. Tavoitteena on selvittää, miltä tämä ilmiö näyttää asiakirjojen valossa ja minkälaisia tekijöitä oli ollut heidän asunnottomuutensa taustalla. Aineistoa lähestyttiin asunnottomuuspolku -käsitteen kautta, jossa asunnottomuus ymmärretään dynaamisena vuorovaikutuksena yksilön ja rakenteiden välillä. Asunnottomuus ymmärretään niin ikään dynaamisena liikkeenä asumisen ja asunnottomuuden välillä. Teoreettisesti tutkielma perustuu etenkin Nicholas Pleacen ja David Claphamin näkökulmiin asunnottomuudesta ja sen tutkimuksesta. Tieteenfilosofisena viitekehyksenä tutkielmassa on kriittinen realismi. Tuloksina esitetään kolme erilaista asunnottomuuspolkua: 1) satunnaisesti yöpyvien polku 2) jaksottaisesti yöpyvien polku ja 3) pitkäaikaisesti yöpyvien polku. Satunnaisesti yöpyvät olivat käyttäneet asumispäivystystä vähemmän ja satunnaisemmin kuin muut tutkielmaan valikoituneet. Heillä oli ollut asunnottomina ollessaan myös muita majoitusratkaisuja, kuten mahdollisuus yöpyä väliaikaisesti tuttavien luona. Jaksottaisesti yöpyvillä oli useita päättyneitä asumisjaksoja sosiaalitoimen kautta järjestetyissä asumismuodoissa sekä erilaisia laitosmaisissa yksiköissä vietettyjä hoitojaksoja. Asunnottomina ollessaan he yöpyivät pääasiassa Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa. Pitkäaikaisesti yöpyvät olivat viimeisen vuoden ajan yöpyneet pääasiassa palvelukeskuksessa, eivätkä he olleet halunneet ottaa sosiaalitoimesta tarjottuja asumisratkaisuja vastaan. Aineistossa yleisimmät syyt sosiaalitoimen kautta järjestetyn asumisen päättymiselle olivat väkivaltainen käyttäytyminen toisia asukkaita ja henkilökuntaa kohtaan sekä asumisesta luopuminen. Asunnottomuuspolkujen taustalla nähdään vaikuttavan erilaiset henkilökohtaiset kapasiteetit, valinnat sekä mahdollisuudet päästä epävirallisen ja virallisen tuen piiriin. Aineiston perusteella asunnottomien asumispalveluille antamat merkitykset ja niistä käydyt diskurssit liittyvät usein asumisesta kieltäytymiseen. Tutkielman tulokset ovat osin samankaltaisia palvelukeskuksen asiakkaiden asunnottomuuspolkuja 2010-luvun taitteessa tutkineen Sanna Sunikan tutkimustulosten kanssa. Tulokset vertautuvat myös ensisuojien käyttäjiä Yhdysvalloissa 1990-luvun lopulla tutkineiden Randall Kuhn ja Dennis P. Culhanen tutkimustuloksiin. Pro gradu -tutkielman tulokset vahvistavat käsitystä asunnottomuudesta dynaamisena, monimuotoisena ja monimutkaisena ilmiönä

Market relations are never natural, nor are they born without coercion, social tension and violence. This thesis contributes to the critical research on market creation and takes part in the discussion of how our written economic history is based on myths and outright lies. Looking beyond the conventional stories of money’s origins, myth of unilinear development and narratives of universal tendencies to exploit one’s surroundings, this thesis draws from heterodox monetary theory and strong anthropological evidence. It explores the inherently political nature of market creation or “forced markets” through a case study of monetizing colonial Nigeria’s markets. The focus is in asking “why?” rather than merely describing the process. This thesis examines on the other hand the variety of indigenous ways to arrange economies on local level and on the other hand the violent processes through which Western colonial powers sought to monetize these economies and indoctrinate the local populations. In other words, how to make “them” like “us”. In the heart of this thesis are the writings of the High Commissioner of the Northern Nigeria Protectorate (1900-1906) and Governor of unified colonies of Nigeria (1912-1914), Frederick Lugard. From his writings I extract the answer to my question of why these economies had to be monetized, whether it was done to make the colony fiscally profitable or to “civilize” the local population by imposing the Western model of control and habits of work on them. Since the material on hand is waiting to be interpreted through the context of heterodox theories of money and “forced markets”-approach, a hermeneutic positioning in the analysis is an obvious choice. It also complements my constructionist ontology and an interpretivist epistemology. This thesis highlights the role of European intellectual history as a driving force of racist discourses and thus as a justification for the atrocities carried out around the world in the name of progress and civilization. This “European superiority” and “native inferiority” is so deep-rooted in Western mindscape, that although much of this work concentrates mainly on historical matters, the legacy of this intellectual history and its byproducts must be addressed. Are we carrying the tradition of “white man’s burden” in the footsteps of Lugard and others’ like him?

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta voidaan pitää tämän vuosikymmenen merkittävimpänä hallintoreformina Suomessa. Pääministeri Juha Sipilän hallitus on linjannut, että osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö, joka antaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaalle mahdollisuuden valita palvelunsa julkiselta, yksityiseltä tai kolmannen sektorin tuottajalta. Suunniteltu valinnanvapausuudistus kytkeytyy laajaan kehittyneissä maissa toteutuneeseen suuntaukseen, jossa julkisen terveydenhuollon uudistuksien lähtökohtana on ollut asiakkaan valinnanvapauden lisääminen ja palvelujen tuotannon avaaminen kilpailulle. Laaja valinnanvapaus on perustavanlaatuinen muutos palvelujen tuottamisen tavassa. Valinnanvapaus vaatii julkisesti ohjattujen markkinoiden luomista, ja uudistukseen sisältyy paljon epävarmuutta ja erimielisyyksiä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien, yksityisten palveluntuottajien, erikoissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitopiirien sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten käsityksiä asiakkaan valinnanvapaudesta ja tuottajien välisestä kilpailusta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu valinnanvapauslain luonnoksesta marras-joulukuussa 2017 annetuista lausunnoista, joita tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Teorialähtöisen sisällönanalyysin lähtökohtana hyödynnetään brittiläisen sosiaalipolitiikan tutkijan ja professorin, Sir Julian Le Grandin jäsennystä julkisen palvelun tavoitteista, niihin pääsemisen keinoista ja valinnanvapauden ja kilpailun edellyttämistä olosuhteista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Le Grandin jäsennyksen mukaiset näkökulmat ilmentyvät toimijoiden näkemyksissä, ja mitä mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia näihin näkökulmiin liitetään. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, antaako analyysiaineisto tukea Le Grandin esittämälle väittämälle, jonka mukaan asiakkaan valinnanvapaus ja palveluntuottajien välinen kilpailu edistävät parhaiten julkisen palvelun tavoitteita. Le Grandin jäsennyksen pohjalta julkisen palvelun tavoitteiksi määritellään laatu, tehokkuus, palvelujen reagointikyky käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin, vastuullisuus veronmaksajia kohtaan ja palvelujen oikeudenmukaisuus. Tarkasteltavista ryhmistä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, palvelujen käyttäjät, sairaanhoitopiirit sekä yliopistot ja tutkimuslaitokset eivät näytä pääasiassa uskovan valinnanvapausuudistuksen mahdollisuuksiin parantaa palvelujen laatua, tehokkuutta, reagointikykyä käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin ja oikeudenmukaisuutta. Yksityiset palveluntuottajat suhtautuvat tarkasteltavista ryhmistä kaikista myönteisemmin valinnanvapauden ja kilpailun mahdollisuuksiin edistää julkisen palvelun tavoitteita. Valinnanvapauslain luonnoksesta annetut lausunnot osoittavat, että suunniteltuun valinnanvapausmalliin liitetään monenlaisia mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia. Tavoitteiden näkökulmasta uudistuksella nähdään olevan eniten mahdollisuuksia edistää palvelujen reagointikykyä käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin, jota valinnanvapaudella on perinteisesti pyritty parantamaan. Suurimmat haasteet liitetään uudistuksen kykyyn parantaa palvelujen tehokkuutta, laatua ja oikeudenmukaisuutta. Ongelmia nähdään etenkin todellisen kilpailun, kuten julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välisen kilpailuneutraliteetin, toteutumisessa.

Markov random fields (MRF) are popular in image processing applications to describe spatial dependencies between image units. Here, we take a look at the theory and the models of MRFs with an application to improve forest inventory estimates. Typically, autocorrelation between study units is a nuisance in statistical inference, but we take an advantage of the dependencies to smooth noisy measurements by borrowing information from the neighbouring units. We build a stochastic spatial model, which we estimate with a Markov chain Monte Carlo simulation method. The smooth values are validated against another data set increasing our confidence that the estimates are more accurate than the originals.

This study aims to identify diverse masculinities of fatherhood and the subject positions in Japanese news media. In post-war Japan, Japanese men upheld breadwinning masculinity, also called Salaryman masculinity, which positioned the domestic sphere as the domain of women. In contemporary Japan, men are socially expected to play the care roles instead of solo financial provider roles within the household. However, conventional patriarchal ideology has persisted, assigning men as breadwinners and women as primal caregivers as complemental partners. Hybrid masculinity that adopts caring role but upholds the dominating power over women has been also observed. Since masculinity reconstructs patriarchal power relations, this study attempts to investigate the complex discourses of constructed masculinities of fatherhood and the subject positions that men can adopt in contemporary Japan. As this study focuses on the power dynamics of masculinity, this study is situated within the field of critical social psychology and is grounded in social constructionism. This study applies the concept of Hegemonic masculinity developed by Connell (1987). Foucauldian discourse analysis is adopted to approach the discourses and subject positions. The research questions are: RQ1) What kind of masculinities of fatherhood are constructed in Japanese news media? and RQ2) What kind of subject positions are provided for Japanese fathers in the news media? In total, 31 articles, provided by 14 news medias, are collected from Yahoo! News online news platform, of which the range of published date is May 2019 to October 2019. As a result, this study identifies five discourses: Men work discourse, Men are not good at childrearing discourse, Time with family is precious discourse, Men participate in childrearing discourse, and Equal parenthood discourse. The subject positions attached to the discourses are suggested as: Breadwinner, Secondary caregiver, Involved father, In a higher status than women, and Equal partner of women. Whereas breadwinning masculinity still has upheld the domination over women, the masculinity that explicitly rejects the traditional gender role is also identified. In addition to the traditional hegemonic salaryman masculinity, hybrid masculinity that exploits the femininity to maintain the hegemonical power is identified. Within several discourses, emphasized femininity is constructed by women by positioning themselves as primary caregivers. With the help of the analysis framework of Foucauldian discourse analysis developed by Willig (2008), this study illustrates the practices and possible psychological experiences by men. This study proposes to the government and public institutions to constitute gender-neutral discourses within the policies and services. This study contributes to critical social psychology by adding to articulated knowledge of possibilities for making sense of the relation between masculinity and domestic sphere. Furthermore, this study proposes the possible shifts of gender relations towards equality by identifying gender-equal discourse that has not been observed in other current masculinity studies in Japan.

This investigation analyzes the ideological representations of superhero films produced during recent years based on a Critical Discourse Analysis (CDA) approach. The figure of the ‘caped crusader’ has a long history of media production; the narratives of these characters have expanded from comic books to a variety of media outlets (Coogan, 2006; Reynolds, 1994), including recently streaming services such as Netflix. Thus, it becomes essential to understand the meanings contained in these stories, and how they are depicted. The purpose of this study is to understand the operation of political ideologies at a textual level in media products that are often targeted to global audiences. With this, it is intended to discuss the discursive concordance, negotiations, or critiques that these products might realize upon a certain political hegemony. Moreover, it reflects on the mode in which certain contemporary events are translated in popular narratives and how they affect them. Hence, this research is founded upon a qualitative basis. Regarding the empiric materials, a sample of films is selected to undertake the general aim of this research. The sample consists in two trilogies of recent films that tell the story of Batman and Captain America respectively. The first superhero forms part of a rich media production tradition; from live-action and animated TV series, to proper films, Batman unfolds a vast narrative universe that have gained audience attention and loyalty. The second ‘masked hero’ implies a path to perceive how an American hegemony is depicted in a group of films. The hero was created as a propagandistic effort of the United States during the Second World War (Dittmer, 2005, 2013). In this sense, it is important to identify whether or not the ideological charge of the character has prevailed in recent treatments. Superhero films comprise many social meanings. This research considers the character of the superhero as part of a contemporary mythology that thrives in mainstream popular culture. It analyzes the relationship between ideology, considered as a semiotic matrix that enables the production, reproduction, and consumption of certain meanings in a given society, with cinema. This effort broadens the comprehension of political ideologies in films by developing a systematic approach to the study of ideology in media based on a CDA perspective. It unravels a deep and detailed account of the discursive operations that moor an ideology in a text.

Syftet med min forskning var att undersöka vad som utgör en Flower Boy, hur Flower Boy uttrycks och görs, och vad det här kan berätta om maskulinitet, könsroller och könsideal i det sydkoreanska samhället. Min forskningsfråga var 'Hur uttrycks ('görs'), förmedlas och (åter)produceras Flower Boy som en ny form av maskulinitet i sydkoreanska TV-reklamer?'. Mitt material bestod av sydkoreanska reklamvideon som finns tillgängliga på internet, på den sociala videodelningsnätsidan Youtube. Jag valde ut tio reklamer för mitt syfte och min analysmetod var en form av semiotisk diskursanalys applicerad på videomaterialet. Min teoretiska utgångspunkt var socialkonstruktionistisk. Jag använde Raewyn Connells maskulinitetsteori (1995) för att granska och förstå maskulinitetshierarkin i det sydkoreanska samhället samt Butlers performativitetsbegrepp (2011) och Goffmans (1979, 2000) dramaturgiska begrepp som verktyg i min analys. Med hjälp av dessa redskap analyserade jag de strukturer och delar av performativt beteende som uttrycktes i mitt material. Mina främsta resultat och slutsatser var att Flower Boy, ett fenomen inom den sydkoreanska populärkulturen och en form av maskulinitet, görs genom en mängd olika gester, handlingar och egenskaper. Då Flower Boy görs används gester som traditionellt förknippats med kvinnor, det vill säga förföriska blickar, gosande, självberöring och andra feminina gester. Vidare används särskilda kulturspecifika gester eller roller för att göra Flower Boy som aegyo (gulliga gester) och oppa-rollen. Dessa tillsammans bygger upp en bild av en charmig prins, en Flower Boy. Dessutom konstaterade jag att även om Flower Boys använder flera tekniker och gester som traditionellt använts av kvinnor i reklam så tycks dessa sällan innehålla underordnad och dessa görs med någon form av makt eller i en maktposition och med självsäkerhet. Maktpositionen och självsäkerheten kan tolkas i blicken, i hur mannen relateras till andra i reklamen (t.ex. kvinnor) samt hur han positioneras som en expert för produkten och skönhet. De mest tydligt underordnande gesterna och rörelserna lämnas bort, medan de mindre underordnade gesterna återanvänds och återskapas till makt-verktyg istället, vilket kan ses som en form av mild makt.

Viime vuosikymmeninä teollistuneissa OECD-maissa yksi suurimmista väestöllisistä muutoksista on tapahtunut syntyvyydessä. Sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen useissa teollistuneissa maissa väestönkasvun trendi on ollut laskeva, mikä puolestaan on johtanut kasvavaan huoleen matalan syntyvyyden sosioekonomisista seurauksista. Matala syntyvyyden taso on monissa kehittyneissä maissa luonut varjon valtion ylläpitämän sosiaaliturvajärjestelmän ylle ja sen rahoituspohjan heikentyminen on kasvattanut huolta järjestelmän tulevaisuudesta. Myös muun muassa viime vuosikymmenten taloudelliset taantuma-ajat, väestön ikärakenteessa ja työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset, sekä väestön ikääntyminen ja veronmaksajien väheneminen ovat luoneet uudenlaiset paineet julkisen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän ylläpidolle ja rahoittamiselle. Mietittäessä puolestaan syitä syntyvyyden madaltumiseen viime vuosikymmeninä, ovat tutkimukset osoittaneet, etteivät talous- ja sosiaalijärjestelmien rakenne sekä niissä tapahtuneet muutokset ole olleet tässä muutoksessa merkityksettömiä. Verotuksella ja valtion myöntämillä sosiaalituilla on osoitettu olevan vaikutus yksilön lapsenhankinta- ja myös perheenmuodostamispäätökseen. Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena ovat matala syntyvyys, sekä sen syyt ja seuraukset taloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää matalan syntyvyyden ja perheen perustamisen sekä jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän välistä yhteyttä, ja löytää todisteita siitä, millaisia kannustimia julkisella eläkejärjestelmällä syntyvyyden suhteen on. Lisäksi tutkielmassa perehdytään julkisen eläkejärjestelmän tulevaisuuteen väestöllisten haasteiden edessä, ja tarkastellaan järjestelmän uudistamismahdollisuuksia. Matalaa syntyvyyttä tarkastellaan muun muassa väestöllisen transition teorian avulla. Matalan syntyvyyden ja jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän suhdetta tutkitaan Zhangin ja Zhangin (2007) matemaattisella mallinnuksella, jonka avulla saadaan selville, että julkisen eläkejärjestelmän käyttö sosiaalisen hyvinvoinnin optimoinnissa on pääomainvestointien ulkoisvaikutusten myötä oikeutettua, ja että järjestelmällä ja sitä rahoittavalla tuloverolla on negatiivinen vaikutus syntyvyyteen, mikäli vanhemmat preferoivat lastensa laadullisia, hyvinvointiin liittyviä ominaisuuksia niiden lukumäärään. Perheen perustamisen ja eläkejärjestelmän suhdetta puolestaan tarkastellaan Ehrlichin ja Kimin (2007) tutkimuksen pohjalta. Ehrlichin ja Kimin tutkimuksen tulos on, että julkista eläkejärjestelmää rahoittavan tuloveron ja sen korottamisen vaikutus syntyvyyteen ja perheen perustamiseen on negatiivinen. Julkisen eläkejärjestelmän viittä eri uudistamisvaihtoehtoa ja niiden hyvinvointi-vaikutuksia käsitellään tutkielmassa pääosin Attanasion, Kitaon ja Violanten (2007) mallin avulla. Jokaisella reformilla on Attanasion, Kitaon ja Violanten mukaan erilaisia makrotaloudellisia vaikutuksia, joita tarkastellaan tutkielmassa pääosin sanallisesti ja graafisesti, sekä eri tutkimusten tuloksia vertailemalla. Tutkielmassa käsite syntyvyys rinnastetaan taloustieteellisessä mielessä lasten kysynnäksi, ja sitä tutkitaan pääosin makrotaloudellisesta näkökulmasta. Kaikki tutkielmassa käytettävät matemaattiset mallit ovat limittäisten sukupolvien malleja ja julkisella eläkejärjestelmällä viitataan jakojärjestelmäiseen, pay-as-you-go -eläkejärjestelmään.

Tässä tutkimuksessa oppilaiden tunnekokemuksia matematiikassa mitattiin kansainvälisesti käytössä olevalla matematiikan tunnekyselyllä (The Achievement Emotions Questionnaire-Mathematics, AEQ-M; Pekrun, Goetz & Frenzel, 2005). Tämä mittari on oppilaan itsearviointiin perustuva mittari, joka selvittää oppilaiden tunteita matematiikan luokassa, oppimisessa ja testissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on testata mittariin liittyviä teoreettisia malleja, faktorien luotettavuutta, erotteluvaliditeettia ja faktorien erillisyyttä. Lisäksi käsitellään tutkimusotantaa ja puuttuvan tiedon käsittelyä. Tutkimusotos (n = 1413) on maantieteellisesti edustava otos 8. luokan oppilaista (14- ja 15-vuotiaat). Tutkimusotos saatiin monivaiheisesti käyttämällä useita otantamenetelmiä kuten kouluihin pohjautuvaa ryväsotantaa, systemaattista otantaa ja implisiittistä osittamista. Konfirmatorista faktorianalyysia käytettiin tutkimaan teoreettisia AEQ-M-malleja edustavassa tutkimusotoksessa. Tulokset osoittivat, että teoreettinen tunne x tilanne -malli, jossa sekä tunteet että niihin liittyvät tilanteet huomioitiin, kuvasi dataa hyvin. Tässä mallissa kuusi matematiikkaan liittyvää tunnetta (nautinto, ylpeys, viha, ahdistus, häpeä ja tylsyys) mallinnettiin erillisinä latentteina faktoreina, ja eri tilanteiden (luokka, oppiminen ja testi) vaikutus huomioitiin antamalla samassa tilanteessa olevien tunnemuuttujien residuaalien korreloida keskenään. Vaikka tässä mallissa faktoreita vastaavien latenttimuuttujien reliabiliteetit olivat suhteellisen hyviä, tämä tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa tunnefaktorien erotteluvaliditeetin ja samaan tilanteeseen liittyvien tunteiden residuaalien väliset korrelaatiot. Nämä tulokset osoittavat, että mittari on varsin toimiva mittaamaan suomalaisten nuorten tunteita matematiikassa. Lisäksi tutkimustulokset tukevat teoriaa siitä, että akateemisten tunteiden mittaamisessa olisi huomioitava sekä erilliset tunteet että niiden erilaisuus luokka-, oppimis- ja testitilanteessa. Tutkimustulokset herättävät kuitenkin kysymyksen siitä, onko tarkoituksenmukaista yhdistää korkeasti korreloivat tunteet samoiksi faktoreiksi vai käyttää teoreettista mallia korkeista korrelaatioista huolimatta. Vaikka teoria määrittää tunteiden vahvan yhteyden eri tilanteisiin, tämä tutkimus herättää kysymyksen, ovatko kaikki tunteet samassa tilanteessa kuitenkaan merkittävästi yhteydessä. Tulevaisuudessa olisi esitettävä laajempaa analyysia faktorien erillisyydestä ja tunteiden tilannesidonnaisuudesta.

Työelämän muuttuessa yhä epävarmemmaksi ja projektiluontoisemmaksi on yksilön oman osaamisen jatkuvan kehittämisen sekä myymisen rooli korostunut. Jotta yksilö voi myydä osaamisensa, on tämän myös tunnistettava se ja osattava viestiä siitä. Tällaiseen työkulttuuriin siirryttäessä on etenkin uransa aloittavien opiskelijoiden oman osaamisen ymmärtämisen ja sanoittamisen tukeminen erityisen tärkeää. Tilanne korostaa opiskelijoille tarjottavan uraohjauksen merkitystä. Yksi uraohjauksen tärkeimmistä tehtävistä onkin auttaa opiskelijoita tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan. Tutkielman tarkastelun kohteena olivat uraohjauksessa tapahtuva opiskelijoiden oman osaamisen kyseenalaistaminen ja analyysi keskittyi ohjaajien tapoihin käsitellä ongelmaa. Aihetta lähestyttiin keskustelunanalyysin teoreettismetodologisen viitekehyksen avulla tutkien, mitä osallistujat vuorovaikutuksessa tekevät. Keskustelunanalyysi näkee vuorovaikutuksen sosiaalisena toimintana ja yhteisen toiminnan koordinointina. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto käsittää seitsemän Helsingin yliopistolla vuoden 2020 aikana tallennettua uraohjauskeskustelua, joissa paikalla ovat ohjaaja ja ohjattava opiskelija tai vastavalmistunut alumni. Analyysi keskittyi erityisesti uraohjaajien tapoihin vastaanottaa ja käsitellä ohjattavan ilmaisemaa osaamiseen liittyvää ongelmaa. Analyysiä ohjasi siis seuraava kysymys: Miten uraohjaaja vastaanottaa ongelman ja lähtee käsittelemään sitä? Aineistosta oli havaittavissa ohjaajien käyttävän monipuolisesti eri ongelmankäsittelytapoja, jotka liittyivät pääasiassa ongelman uudelleentulkitsemiseen, opiskelijan vahvuuksiin sekä toimijuuden korostamiseen. Yksi uraohjaukselle tyypillinen periaate on ajatus ohjattavasta oman tilanteensa asiantuntijana, ja ensisijaisesti aineistossa suhtauduttiin ohjattavan kertomaan ongelman selontekoon totena. Vastoin tätä periaatetta aineistossa esiintyi kuitenkin esimerkkejä myös sellaisista tilanteista, joissa ohjaaja eksplisiittisesti tai implisiittisesti haastoi ohjattavan kertoman todellisuuden. Analyysissä kiinnitettiin erityistä huomiota tilanteisiin, joissa ohjattavan kertoma haastettiin eksplisiittisesti. Tutkielman tuloksista on pääteltävissä uraohjaajien hyödyntävän osaamisen puutteen todellisuuden haastavaa käsittelytapaa erityisesti tilanteissa, joissa haastaminen voidaan rakentaa ohjattavan itse kertomaan tietoon pohjaten. Aineisto sisälsi kuitenkin myös esimerkin, jossa haastaminen ei perustunut ohjattavan välittämään tietoon. Tutkielman tulokset valottavat osaltaan vuorovaikutustilanteita, joissa ohjauksen ideaalien vastaisesti haastetaan ohjattavan ilmaiseman tiedon todellisuus. Analyysi aloittaa pohdinnan tällaisen haastamisen tarpeellisuudesta ohjattavan ilmaistessa osaamisensa puutteellisena. Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotan syventymistä tarkemmin etenkin sellaiseen tiedon haastamiseen, joka tehdään ilman että haaste perustellaan ohjattavan itse kertomalla tiedolla. Tärkeä suunta jatkotutkimukselle olisi myös syventyä siihen, mitä haastamisen jälkeen tapahtuu ja miten ohjattava osapuoli haasteen käsittelee.