Browsing by Title

Yksilöllistymiskeskusteluissa on painotettu näkökulmaa, jossa korostuvat ihmisten mahdollisuudet muokata omaa elämäänsä ilman traditioiden painolastia. Näistä keskusteluista huolimatta, monet elämänkulkuun liittyvät vaiheet ovat institutionalisoituneet, ja esimerkiksi käsitykset aikuisuudesta noudattavat yhä vanhoja määritelmiä. Tutkielman tavoitteena on tarkastella normatiivisen elämänkulun rakennetta sellaisten nuorten aikuisten silmin, jotka eivät koe haluavansa elää tämän rakenteen mukaisesti. Yhtenä keskeisenä rajauksena on käytetty haluttomuutta lisääntymiseen. Tutkielmassa aihetta lähestytään laadullisin keinoin, ja aineiston analyysin apuvälineenä toimii ankkuroitu teoria. Analyyttisina työkaluina on toimijuuden tematiikkaa sekä valtateoriaa. Aineisto perustuu kuuteen haastatteluun, joissa on haastateltu 25–35 -vuotiaita nuoria aikuisia. Yleisesti yhteiskuntatieteissä on ajateltu, ettei nyky-yhteiskunnissa yhteiskunnalliset tekijät tai instituutiot enää vahvasti ohjaa yksilöiden elämänkulkua. Analyysin avulla päädytään kuitenkin paljastamaan, kuinka sosiaalinen ympäristö toimii yhä elämänkulun normatiivisuutta ylläpitävänä tekijänä. Lisäksi tarkastelu kohdistuu toisin toimijuuden ja normatiivisen elämänkulun rakenteen dynamiikkaan: minkälaisia haasteita toisin toimija kohtaa, ja millaisia ratkaisuja näiden haasteiden kohtaamiseen on käytetty? Vaikka elämää ohjaavien normien on ajateltu löyhentyneen, koskee löyhentyminen vain joitain elämänkulun osa-alueita. Työelämä on siinä mielessä muuttunut avoimemmaksi, ettei vakinaista virkaa enää pidetä normina. Sen sijaan palkkatyöläisyys on yhä voimassa oleva normi, ja perinteisestä työstä eroavia töitä koetaan joutuvan selittelemään. Perheellistymisen normi näyttäytyy yhä vahvana, samoin kuten perinteisen parisuhteen normi. Toisin toimijuus puolestaan näyttää irtisanoutuvan sellaisista yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisista arvoista, jotka liittyvät materiaan tai talouteen. Näiden sijaan toisin toimijuudessa sitoudutaan itsensä kehittämiseen, tietoon, globaaliin yhteisöön sekä ekologisiin arvoihin. Tutkielma antaa viitteitä arvomuutoksesta sekä ajattelutavan globalisoitumisesta. Kun maailmankuvan lähtökohtana on globaalit ongelmat, näyttäytyy normatiivisen elämänkulun rakenne problematisoituvan. Toisin toimijat kohtaavat haasteita, ja näiden haasteiden ratkaisemiseksi pyritään muokkaamaan sosiaalista ympäristöä niin, että ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat saman kaltaisesti normatiiviseen elämänkulkuun: varauksellisesti.

Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien nuorten syrjäytymistä koskevia lehtijuttuja vuoden 2011 syyskuusta vuoden 2013 marraskuuhun asti. Lähtökohta tutkimukselle on nuoria koskevan syrjäytymiskeskustelun ajankohtaisuus 2010-luvun Suomessa. Nuorten syrjäytymistä pidetään kirjoituksissa yhtenä merkittävimmistä aikamme ongelmista. Tutkielman tarkoituksena on nostaa aineistosta esille diskursseja siitä, miten nuorten syrjäytymisestä tällä hetkellä puhutaan - sekä millaisia identiteettejä 'normaalille' nuorelle annetaan syrjäytyneille nuorille tarjottavien identiteettien kautta. Vallalla olevista käsityksistä muodostuu usein ääneen lausumattomia, itsestään selvänä pidettyjä totuuksia. Tämän vuoksi nuorten syrjäytymiseen liittyvää kielenkäyttöä on perusteltua tehdä läpinäkyvämmäksi konstruktionistisen tutkimusotteen avulla. Syrjäytymisen määritelmien ja niihin kytkeytyvien identiteettien tutkiminen on tärkeää, koska tulkinnat ovat paitsi legitimoinnin välineitä, myös uuden tiedon keräämisen suuntaajia ja yhteiskunnallisten ongelmien viitekehysten luojia. Diskurssianalyysissa otetaan lähtökohdaksi kieli ja sen seurauksia tuottava luonne. Diskurssi -käsite kuvaa yhteiskunnassa vallitsevia puhumisen ja kirjoittamisen käytäntöjä, jotka rajaavat, mitä eri aiheista voidaan sanoa ja kenellä on auktoriteetti sanoa se. Aineisto koostuu 72 Helsingin Sanomien nuorten syrjäytymistä käsittelevästä kirjoituksesta. Aineistosta löytyi viisi diskurssia. Koulutus nähtiin keskustelussa parhaana keinona estää syrjäytymistä. Syrjäytyminen samaistettiin ennen kaikkea työttömyyteen, mutta myös koulutuksen puutteeseen. Nuorten syrjäytyminen nähdään pääsääntöisesti yksilön ja hänen vanhempiensa syynä, joskin osa keskustelijoista painottaa yhteiskunnan vastuuta. Syrjäytymistä pyritään vähentämään myös yhteisöllisyyden lisäämisellä. Yhteisöllisyydestä syrjäytyneiden keskuudessa on tosin muodostunut elävä kuollut, zombikategoria, koska tutkimusten mukaan sitä ei suomalaisen alaluokan keskuudesta laajamittaisesti löydy. Tavallisen nuoren identiteetti typistyi koulutetun, kokopäivätyössä käyvän veronmaksajan rooliksi. Nuori nähtiin ennen kaikkea hyödynnettävänä resurssina. Normaalin nuoren rajat ovat ahtaat. Tutkielma osoittaa, että Helsingin Sanomien syrjäytymiskeskustelu on normalisoinut syrjäytyneen nuoren identiteetin typistämällä sen kohtalaisen tavallisen, terveen nuoren työstä tai koulutuksesta hetkellisesti sivuun jäämiseksi. Vaikka köyhyys nähtiin muutamissa kirjoituksissa merkittävänä ongelmana, niin tutkimustiedon valossa syrjäytymisen taustalla vaikuttavat hienovaraisemmat tekijät kuten vakavat perussairaudet tai mielenterveysongelmat, on hegemonisimmissa diskursseissa sivuutettu: marginaali on marginalisoitu. Työn, koulutuksen tai vanhempien huonojen arvojen merkitystä korostavat aikuiset ovat sokeita nuorten omalle maailmalle. Aikuiset kirjoittajat eivät maininneet kertaakaan nuorten itsensä tutkimuksissa syrjäytymisen suurimmaksi syyksi ilmoittamaa yksinäisyyttä: samanikäisen vertaisseuran puutetta. Syrjäytymisongelmaa toisaalta vähätellään siellä missä ei pitäisi, mutta liioitellaan siellä, missä erityisen syvää ongelmaa ei oikeastaan edes ole. Tämänhetkinen syrjäytymiskeskustelu on käsitteellisesti erittäin sekavaa. Normien ja käsitteiden yleisyys ja epämääräisyys on kasvattanut niistä puhuvien toimijoiden tosiasiallista valtaa. Käsitettä 'syrjäytynyt' olisikin paikallaan tarkentaa tutkijoiden toimesta. Käsitesotkua selventäisi myös osaltaan, jos Helsingin Sanomien kirjoittajat kiinnostuisivat jatkossa käyttämään tunnepitoisesti latautuneiden väitteidensä perusteena nykyistä relevantimpaa yhteiskuntatieteellistä tutkimustietoa.

Euroopan unioni (EU) on yhdessä jäsenmaidensa kanssa maailman suurin kehitysyhteistyön rahoittaja. EU:n kehitysyhteistyötä Euroopan entisten Afrikan kolonioiden kanssa ohjaavat erilaiset sopimukset ja strategiat, joissa keskeisessä osassa ovat poliittisesti linjatut normit. Ian Manners hahmotteli 2000-luvun alussa käsityksen Euroopan unionin uudenlaisesta toimijuudesta. Mannersin normatiivisen vallan Eurooppa teoria ymmärsi unionin perinteisistä sotilaallisista ja siviilivalloista poikkeavana, normatiivisena toimijana. Teoria on saanut osakseen paljon keskustelua ja sen soveltuvuutta unionin ulkosuhteiden ymmärtäjänä on tutkittu viimeisen vuosikymmenen aikana laajasti. ’Normatiivisen vallan Eurooppa ja Afrikka’ tutkimus ottaa kantaa tähän keskusteluun tarkastelemalla teorian soveltuvuutta ymmärtämään unionin kehitysyhteistyötä sen entisten Afrikan kolonioiden kanssa. EU:n normatiivinen poikkeuksellisuus kyseenalaistetaan osana tutkimusta vertaamalla sen toimintaa Kansainvälisen kehitysjärjestön (IDA) kehitysyhteistyöhön. Tutkimuskysymys on muotoa: onko Euroopan unioni poikkeuksellinen normatiivinen valta sen kehitysyhteistyösuhteessa Afrikan maiden kanssa? Tutkimuksen materiaali koostuu EU:n ja IDA:n Afrikan kehitysyhteistyön keskeisistä asiakirjoista. Tarkasteltavat asiakirjat ovat virallisia dokumentteja ja metodina tutkimuksessa toimii sisällönanalyysi. Tutkimus käsittelee EU:n normatiivista valtaa tarkastelemalla sen kehitysyhteistyön rakenteellista pohjaa, sen normipohjaa ja tavoitteita erillisinä kokonaisuuksina. Kokonaisuuksien osana EU:n normatiivisuutta, ja sen poikkeuksellisuutta, verrataan IDA:n kehitysyhteistyötoimintaan. EU:n kehitysyhteistyön rakenteellinen pohja on kiistatta poikkeuksellinen, sen ylikansallisten toimielimien vuoksi. EU:n kehitysyhteistyön normipohja ja tavoitteet sen sijaan paljastuvat tutkimuksessa lähes identtisiksi IDA:n toimintaa ohjaavien normien ja tavoitteiden kanssa. Euroopan unionin kehitysyhteistyön tarkastelun pohjalta onkin mahdollista todeta, ettei Mannersin normatiivisen vallan Eurooppa teoriana kykene ymmärtää unionin ulkosuhteiden todellisuutta. Unioni on perustaltaan paitsi rauhanrakentaja niin myös perinteisesti talousliitto. Tässä todellisuudessa normatiivisen toiminnan tarkastelu taloudesta erillisenä ominaisuutena on ongelmallista. Mannersin teorian haavoittuvin kohta onkin sen kykenemättömyys ymmärtää talouden lainalaisuuksia normatiivisen toiminnan taustalla. Myös tulkinta EU:n normatiivisesta poikkeuksellisuudesta on kyseenalaistettavissa. Mannersin käsitys universaaleista normeista on ongelmallinen, EU:n toimintaa ohjaavien normien syntyessä multilateraalisen toiminnan pohjalta kontekstisidonnaisiksi. Unionin ja IDA:n linjauksia ja toimia tarkasteltaessa todellisena normatiivisen vallan käyttäjänä kehitysyhteistyön globaalissa kokonaisuudessa näyttäytyykin Yhdistyneet kansakunnat (YK).

Pro gradu -tutkielmani aihe on nörtin stereotypia ja kuinka se on mahdollisesti muuttunut teknologiahypen ja yhteiskunnan muutoksen myötä. Tarkastelen eri aikakausien elokuvien tarjoamaa kuvaa nörteistä ja sitä miten tämä kuva on muuttunut. Lähtökohtana muutokselle on 1980-luvun stereotyyppinen kuva nörtistä teknisesti lahjakkaana, mutta epäsuosittuna ja sosiaalisesti lähes avuttomana mieshenkilönä. Hypoteesina tutkielmassani on muutos. Niin kutsutun nörttiyden yleistyessä ja muun muassa vuosituhannen vaihteen it-kuplan ja teknologiahypen myötä kuva nörtistä on muuttunut. Tutkielman tavoitteena on selventää mitä nörttiys voi olla nykyään ja mitä se on ollut ennen. Alustavat tutkimuskysymykseni, joita lähden tässä työssäni kehittelemään ja syventämään, ovat: – Kuinka nörtin stereotypia on muuttunut ajan myötä, 1980-luvulta nykyaikaan? – Mitkä asiat vaikuttavat nörtin stereotypiaan? Mistä nörttiys muodostuu? – Onko nörttiys oma alakulttuurinsa? Nörtin tarinaa lähden aluksi seuraamaan yhdysvaltalaisten elokuvien kautta. Elokuvissa henkilöhahmot usein esitetään tietynlaisina ihmistyyppeinä. Lähden etsimään nörttityyppiä sieltä, mistä sen voi nähdä syntyneen, yhdysvaltalaisesta nuorisokulttuurista ja sitä kuvaavista elokuvista. Etsin elokuvien tarjoamasta kuvasta nörtteihin liittyviä yleistyksiä ja lainalaisuuksia. Tämä gradu rakentuu erilaisten prismojen varaan, joiden keskiössä on nörtti. Lainaan prisman käsitettä luonnontieteistä, joissa prismalla tarkoitetaan optista laitetta, jolla voidaan taittaa, heijastaa tai hajottaa valoa valospektrin eri väreihin. Esimerkiksi auringon valkoinen valo taittuu prisman läpi kulkiessaan sateenkaaren kaikkiin väreihin. Spektri on se värien kirjo, johon esimerkiksi juuri auringon valo jakautuu. Nämä luonnontieteestä lainatut termit saattavat aluksi kuulostaa hieman kaukaa haetuilta ja käytänkin niitä tässä gradussa metaforana asioiden useammista näkökulmista ja tarkastelusuunnista. Tarkastelussa tässä tutkielmassa ovat sukupuolijärjestelmien prisma, toisessa päässään 'miehisyys' ja toisessa 'naiseus'. Toisella prismalla löytyvät etnisyyteen liittyvät asiat. Spektrit jakautuvat toisena ääripäänään 'rodullistettu herruus' ja toisena päätynä 'rodullistettu alisteisuus'. Yksi lähestymiskulma on uuden teknologian herättämät pelot sekä nörtti sivuroolissa, kritiikittömänä, urkinnan apulaisena. Viimeinen piirtämäni prisma vaikuttaa koko nörtti-imagon taustalla. Se liittyy yhteiskunnan muutokseen ja työnjakoon yhteiskunnassa. Kuten kaikki liittyy kaikkeen, myös tämä prisma liittyy jokaiseen aikaisemmin mainittuun näkemykseen

At the the heart of this study can be seen the dual concern of how the nation is represented as a categorical entity and how this is put to use in everyday social interactions.This can be seen as a reaction to the general approach to categorisation and identity functions that tend to be reified and essentialized within the social sciences. The empirical focus of this study is the Isle of Man, a crown dependency situated geographically central within the British Isles while remaining political outside the United Kingdom. The choice of this site was chosen explicitly as ‘notions of nation’ expressed on the island can be seen as being contested and ephemerally unstable. To get at these ‘notions of nation’ is was necessary to choose specific theoretical tools that were able to capture the wider cultural and representational domain while being capable of addressing the nuanced and functional aspects of interaction. As such, the main theoretical perspective used within this study was that of critical discursive psychology which incorporates the specific theoretical tools interpretative repertoires, ideological dilemmas and subject positions. To supplement these tools, a discursive approach to place was taken in tandem to address the form and function of place attached to nationhood. Two methods of data collection were utilized, that of computer mediated communication and acquaintance interviews. From the data a number of interpretative repertoires were proposed, namely being, essential rights, economic worth, heritage claims, conflict orientation, people-as-nation and place-as-nation. Attached to such interpretative repertoires were the ideological dilemmas region vs. country, people vs. place and individualism vs. collectivism. The subject positions found are much more difficult to condense, but the most significant ones were gender, age and parentage. The final focus of the study, that of place, was shown to be more than just an unreflected on ‘container’ of people but was significant in terms of the rhetorical construction of such places for how people saw themselves and the discursive function of the particular interaction. As such, certain forms of place construction included size, community, temporal, economic, safety, political and recognition. A number of conclusions were drawn from the above which included, that when looking at nation categories we should take into account the specific meanings that people attach to such concepts and to be aware of the particular uses they are put to in interaction. Also, that it is impossible to separate concepts neatly, but it is necessary to be aware of the intersection where concepts cross, and clash, when looking at nationhood.

The purpose of this thesis is to examine the Cyprus conflict, the role of United Nations (UN) in the conflict resolution and the gender perspective adopted by the UN in the peace process. The interest for this study arises from the extensive role of the UN on the island and from the fact that the peace negotiations failed again, after decades of mediation, in July 2017. The research question of the thesis is divided into two parts. The first research question is: “How could the observations of Security Council and Secretary-General on the Cyprus question be illuminated?” and the second question is: “What could be the implications of these observations for the resolution of the conflict?” The theoretical framework of the thesis builds on Feminist International Relations and Feminist Security Studies. More specifically, this thesis focuses on Poststructuralist Feminism, which examines language, discourses and power relations embedded in language. Drawing from these approaches, central to this thesis is the concept of hegemonic masculinity. It refers to practices that legitimize the position of the hegemonic group in the society and enforces the subordination of other groups. The concept has been formulated into four analytical tools that are used in the analysis. They are the Greek citizen-warrior model, the patriarchal Judeo-Christian model, the honour/patronage model and the Protestant bourgeois-rationalist model of masculinity. The data of this thesis consists of the reports of the Secretary-General and Resolutions of the Security Council from May 2015 to July 2017. The analysis is conducted through a qualitative content analysis. As results, this thesis proposes that the observations of the UN can be illuminated mostly through the bourgeois-rationalist model of masculinity. Some observations can be highlighted with the citizen-warrior model. Some hints of the patriarchal Judeo-Christian and the honour/patronage model are also present in the data. The analysis suggests that the gender perspective of the UN in Cyprus is limited by nature. It is a mix of bourgeois-rationalist egalitarian values and patriarchal values from the other masculinity models. The peace process imposed by the UN is argued for with rationality and is technical by nature. The actions encouraged by the UN on the island focus on technical aspects of the peace process but they lack in building trust between the communities. The actions of the UN on the island are also argued for with traditional security values such as hard security and survival and hints of superiority and paternalism. The results suggest that power relations exist in the UN that result in gender hierarchies. This implies that the peace process and peacekeeping operation of the United Nations in Cyprus lacks a genuine gender perspective. The lack of genuine gender perspective has negative effects on the peace process, its chances of succeeding and a solution to be found and implemented successfully. Women have not been equally included in the peace negotiations and this sets limits to the possibilities of the peace process resulting in a successful solution.

The rapid development in the computer game industry has led to a renewed interest in research on computer game (CG) players’ experience. This study examines the emotions CG playing arouses in players, the players’ motivations for playing, as well as the phenomenon of immersion. Game players’ positive and negative emotions – as well as emotions not directly classifiable as either positive or negative – are all explored, as is the relationship of different emotions to different game types. The study also examines the immersion state, that is, the psychological phenomenon of being so engaged in playing that one is distracted from reality. Finally, the study also applies the uses and gratification paradigm to investigate the motivations behind CG playing. The study is based on a survey of 167 Chinese computer game players. In the survey, these players self-report their emotions (with a Chinese version of PANAS-X), their immersion state during play (with an immersion questionnaire), and the reasons for CG playing (with a uses and gratification scale). Previous work has shown that CG players experience enjoyment in playing, and that enjoyment as well as positive emotions is closely linked to players experiencing an immersion state. The goal of the present study is to explore the less well researched area of negative emotions and their relationship to immersion and gratification. The study also examines how immersion and gratification are influenced by factors like game type or the gender of the player. The result is consistent with previous findings that immersion and gratifications are closely related to enjoyment, and that both negative and positive emotions are related to gratification factors like Diversion, Fantasy and Arousal. The present study, however, emphasizes that negative emotions (such as hostility, sadness and guilt) as well as emotions that are neither positive nor negative (such as surprise) also contribute to game players’ immersion state. Also, of the six dominant factors of uses and gratification in the present study, fantasy is particularly interesting for further exploration, as it is positively related not only to negative and positive emotions, but also to emotions like surprise and shyness that cannot be classified as either positive or negative. Additionally, the emotion of surprise is strongly related to both immersion and gratification. In all, the results show that computer game playing is multi-dimensional behavior that involves emotion, immersion and gratifications. The three dimensions are independent, while closely related to and interacting with each other.

Tutkimuksessa keskitytään maailmantalouden 2000-luvun suurimpaan nousijaan, Kiinaan. Kiina on tekemässä paluuta kansainvälisille areenoille ja sen uuden aktiivisuuden veturina on toiminut maan talouskasvu. Kiina on jo ottanut enemmän vastuuta ja suuremman roolin kansainvälisissä organisaatioissa. Tutkimuksessa keskitytään alueeseen, jolla Kiina on vahvimmillaan globaalin poliittisen talouden hallinnassa ja jolla se pystyy esittämään suurimman haasteen länsimaille, eli pitkän aikavälin lainojen tarjoamiseen ja kehitysyhteistyöhön. Kiina on pitkään profiloitunut kehitysmaiden tukijana, joten on kiinnostavaa selvittää, pitääkö Kiina lupauksensa noustessaan ravintoketjun huipulle. Lisäksi tutkimus tukee tulevaa Kiinan nousuun ja kansainväliseen rooliin liittyvää tutkimusta. Analyysissa tutkitaan Kiina-vetoisia kehityspankkeja, jotka ovat saaneet mediassa suurta huomiota perinteisten kehityspankkien haastajina. Näitä organisaatioita verrataan perinteisiin kehityspankkeihin, Maailmanpankkiin ja Aasian kehityspankkiin. Tutkimuksessa lähdetään oletuksesta, että kehityspankkien merkitys globaalissa taloudessa ja hallinnassa on oleellinen, sillä ne vaikuttavat globaaliin talouteen sekä suoralla toiminnalla, että yleistä kehitysdiskurssia luomalla, muokkaamalla ja vahvistamalla. Kehityspankeissa johtavassa asemassa olevat valtiot voivat hyödyntää kehityspankkeja oman sanomansa ja intresseilleen edullisten ajatusmallien levittämiseen. Kiinan nousuun liittyvä tutkimus esitellään tutkielmassa jakamalla se kolmeen ryhmään sen mukaan, mikä on tutkijan suhtautuminen Kiinan tulevaan rooliin kansainvälisissä organisaatioissa ja järjestyksessä. Osa tutkijoista uskoo Kiinan sitoutuvan vallitsevaan järjestelmään, sillä se osallistuu kansainvälisiin sopimuksiin ja organisaatioihin. Toiset ovat epävarmoja Kiinan sitoutumisesta, sillä eivät näe merkkejä siitä, että Kiina olisi sisäistänyt kansainväliset normit. Kolmannet pitävät kansainvälisten valtarakenteiden takia lähes väistämättömänä, että Kiina sitoutuisi kansainväliseen järjestykseen. Analyysissa vastataan seuraaviin kysymyksiin: (1) Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja Aasian infrastruktuuri-investointipankin ja Uuden kehityspankin virallisissa, julkisuuteen annetuissa tiedoissa niiden päätöksentekoon, hallintoon ja toimintaan liittyen on verrattuna Aasian kehityspankkiin ja Maailmanpankkiin? (2) Mikä on kaikkein vähiten kehittyneiden valtioiden ja keskituloisten valtioiden asema virallisten, julkisten dokumenttien mukaan Aasian infrastruktuuri-investointipankissa ja Uudessa kehityspankissa verrattuna Aasian kehityspankkiin ja Maailmanpankkiin? Aineistona toimivat organisaatioiden perussopimukset, vuoden 2016 vuosiraportit, ääni- ja osakeoikeusdokumentit sekä virallisen Internetsivut. Menetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Analyysin johtopäätöksissä todetaan, että muiden kuin korkeatuloisten valtioiden vaikutusmahdollisuudet ja edustus eli asema on virallisten, julkisuuteen annettujen tietojen mukaan parempi Kiina-vetoisissa pankeissa kuin perinteisissä kehityspankeissa. Kuitenkin tämä johtuu erityisesti keskitason tulotason valtioiden eli esimerkiksi BRICS-valtioiden asemasta. Kaikkein vähiten kehittyneet valtiot ovatkin vahvemmin edustettuna perinteisissä kehityspankeissa kuin Kiina-vetoisissa pankeissa. Analyysin pohjalta voidaan päätellä, että Kiina on tähän mennessä ottanut vetämissään organisaatioissa melko samanlaisen roolin, kuin mikä Yhdysvalloilla ja Japanilla on perinteisissä kehityspankeissa. Tuloksia voidaan tulkita useammasta näkökulmasta. Osa tekijöistä viittaa siihen, että Kiina haluaa ylläpitää vallitsevaa kansainvälistä järjestelmää, mutta haluaa saada enemmän valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia itselleen ja mahdollisesti myös muille BRICS-maille. Toisaalta Kiina-vetoiset pankit ovat lähteneet perinteisten kehityspankkien kanssa eri suuntaan muun muassa kehityksen määrittelyssä ja kehitykseen tähtäävien keinojen valikoinnissa.

In this thesis, early estimates of turnover of trade published by Statistics Finland are constructed in order to make forecasts more accurate and available earlier than they currently are. The term for making early estimates is called nowcasting, and it comes from words now and forecasting. The idea is to use information which is published early and possibly at higher frequencies to obtain early estimates before the official information is published. This subject is important because policymakers and researchers follow forecasts when making decisions about fiscal and monetary policies or testing economic models. Also central banks, public and private entities and statistical agencies collect a vast amount of economic data every year. The lags of current forecasts can be quite long; the lags of Statistics Finland’s turnover of trade is 45 days and 75 days. The data used in this work for nowcasting is sales inquiry, consumer survey and first registrations of motor vehicles collected by Statistics Finland and retail trade’s confidence indicator published by Confederation of Finnish Industries. The nowcasting target, the turnover of trade, is divided to four activities, which are estimated separately: total trade, wholesale and retail trade and repair of motor vehicles and motorcycles (vehicles), wholesale trade and retail trade. The methods used in this thesis are dynamic factor model, least absolute shrinkage and selection operator, ridge regression and elastic net. These models in question are chosen by the fact that they try to avoid the problem of overparameterization, which is the case with the data used in this thesis. The nowcasts are made using sales inquiry including all sectors, sales inquiry including only trade sector, sales inquiry including consumer survey balance figure about own economic situation now, when nowcasting target is retail trade, and sales inquiry including first registrations of motor vehicles data, when nowcasting target is vehicles. The estimation period starts from January 2010 and ends in December 2016 and the time series are from January 2000 to December 2016. The estimations are made for four time lags: t+5, t+10, t+20 and t+26. That is, the sales inquiry used for nowcasting is tested after accumulating 5, 10, 20 and 26 days from the beginning of each month. Every time lag is tested with the four models used in this thesis. The nowcasting results are compared to actual values of every activity using mean absolute error and a naïve ARIMA-forecasts are used as benchmarks. Before consumer survey data and first registrations are added in the models, their prediction power is tested using ARIMA-forecasts. The results showed that sales inquiry including all sectors gave better estimations than sales inquiry including only trade. Nowcasts made from sales inquiry including all sectors gave good results when estimating retail trade, somewhat good results when predicting total trade and wholesale trade and worse results when nowcasting vehicles. Consumer survey’s question about own economic situation now did not outperform the sales inquiry estimations when the target is retail trade and when forecasted with ARIMA-model one step ahead. When the consumer survey data was added to the nowcasting models, the results did not improve. First registrations of motor vehicles with vehicles series outperformed the sales inquiry nowcasting results, when forecasted with ARIMA-model one step ahead. The results were quite similar and only slightly better than with sales inquiry data only, when first registrations of motor vehicles was added in the nowcasting models. Retail trade’s confidence indicator published by Confederation of Finnish Industries was left out of further examination, because it did not perform as well as consumer survey. Retail trade nowcast results gave mean absolute errors under 1% at time lags t+20 and t+26 using elastic net method. There is not much difference between t+20 and t+26 and the time lag t+20 seems appropriate for making nowcasts. Consumer survey data did not improve these results, and therefore it can be left out from the nowcasting models. Nowcasting results for vehicles gave the highest mean absolute errors and adding the first registrations data in the models did not significantly improve the results. Other data sources could be considered adding to the models. Nowcasting results from total trade and wholesale trade gave 1%-2% mean absolute errors, but they were not examined with additional data sources. Sales inquiry including all sectors seemed appropriate for nowcasting retail trade, but total trade, wholesale trade and vehicles need more examination.

This master’s thesis analyses Japanese nuclear power discourses as necessitation by uncovering the strategies and arguments surrounding the nuclear power expansion debate in 2004-2006. The study on Japanese case is contrasted with Finland as a representing case of European perspective of nuclear power in revival period from early to mid- 2000s. Based on previous research the concept of necessitation is defined as 'reluctant acceptance' of nuclear power. People unwillingly accept nuclear power as for the greater challenges such as climate change and energy security. In addition, necessitation is a forceful strategy of argumentation promoting nuclear power as an energy source without alternatives. Regarding necessitation, this research addresses following themes: discourses and representations surrounding nuclear power in Japan 2004-2006, argumentation strategies to necessitate nuclear power, and major similarities and differences of nuclear power discourses between Japan and Finland. Qualitative content analysis is applied to the minutes of the meetings produced by responsible institutions in Japan. Following datasets are selected for the analysis: 1) the sectorial meetings for long-term nuclear energy policy under Japan Atomic Energy Commission in 2004-2005 and 2) the minutes documented in Nuclear Subcommittee under Ministry of Economy, Trade and Industry in 2005-2006. In order to gain deeper understanding of the arguments, discourse analysis is also conducted upon the material. The research first discloses seven Japanese nuclear power discourses based on the arguments - nuclear power for: energy security, stable supply, cost-efficiency, environmental compatibility, nuclear power as a means of international contribution, new economic growth, and guaranteed nuclear safety. Representations of nuclear power are analysed within each discourse. The analysis also reveals the employed argumentation strategies to oblige nuclear power use and prioritised discourses. A comparison between Japanese and Finnish nuclear power discussions shows significant common discourses in energy security, stable supply, affordable electricity, and climate change mitigation. This comparison also shows distinctive Japanese discourses in international collaboration and national economic prosperity. Moreover, Japanese arguments over environmental and economic benefit of nuclear power are by far more elaborate. The research reveals a wide range of social issues concerning the necessity of nuclear power in Japan, whereas Europe concentrates on limited social issues of nuclear power. A detail picture of Japanese nuclear power shows extensive expectation of nuclear power which are embedded in the society. This indicates that more convincing persuasion for nuclear power expansion is required in Japan. In both domestic and international level, Japan still has to dispel the suspicion of military use of nuclear power and diminish the concerns about nuclear safety. Moreover, Japan is in need of establishing additional social benefit of nuclear power for the acceptance of more economically, environmentally and technologically challenging nuclear fuel cycle.