Browsing by Title

Role models are found in all settings of life, and perhaps one of the most ordinary settings of them all is the interaction between children and their parents and other caregivers such as preschool personnel. This thesis is based on the interviews with parents of 3-5 year old preschool children and the personnel who takes care of these children at preschool. The themes of the interviews are physical activity, eating as well as sedentary behavior. The method used in the analysis is qualitative content analysis and through this analysis the role model behavior that the parents and preschool personnel use in different situations in their daily life is coded into categories of conscious, encouraging, permissive, restrictive as well as contradictive role modeling behavior. The main findings are that the preschool personnel often describe encouraging role model behavior in reference to eating with the children, while parents describe permissive, contradictive as well as restrictive role modeling behavior in reference to eating. In addition to eating, most restrictive role modeling is described by parents in reference to sedentary behavior. Preschool personnel also describe encouraging modeling when talking about situations involving physical activity, as do parents. Conclusively, parents and preschool personnel describe using somewhat different role modeling behaviors in different situations.

Tutkielma käsittelee pariskuntien yhteisverotuksen vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja tulonjakoon. Suomessa on sovellettu erillisverotusta vuodesta 1976 lähtien. Yhteisverotukseen palaaminen Suomessa ei vaikuta kovin realistiselta vaihtoehdolta. Päinvastoin sosiaaliturvajärjestelmän ja verotuksen erillisyyttä on vähennetty vielä viime vuosina. Esimerkiksi opintotuen asumislisän riippuvuus puolison tuloista poistettiin vuonna 2009 ja työmarkkinatuen vuoden 2013 alusta. Kuitenkin toisinaan yhteisverotus nousee esiin perhepolitiikan vaihtoehtona. OECD-maista yhdeksässä aviopareihin sovellettiin pääasiassa yhteisverotusta vuonna 2002, ja lisäksi neljässä maassa aviopari voi halutessaan valita yhteisverotuksen. Yhteisverotuksen vaikutuksia tutkittiin Sisu-mikrosimulointimallin avulla. Aineistona käytettiin erityisesti mikrosimulointimallia varten Tilastokeskuksessa koottua rekisteripohjaista aineistoa. Aineistossa oli yhteensä 158155 pariskuntaa, joita verohallitus kohteli puolisoina verotuksessa. Sekä aineisto että mallin pohjalla olevat verolait olivat vuodelta 2010. Simuloidussa yhteisverotusmallissa ansiotuloveroasteikko pysyi samana kuin vuoden 2010 todellinen veroasteikko, mutta puolisoiden veroprosentti määräytyi heidän keskimääräisten ansiotulojensa perusteella. Pariskuntien ansiotulot laskettiin yhteen ja jaettiin kahdella tulolajeittain. Mikrosimuloinnin tulokset olivat yhtäpitäviä teoreettisen kirjallisuuden ja aikaisemman tutkimuksen kanssa. Puolisollisten, työssäkäyvien naisten rajaveroasteet kasvoivat keskimäärin, ja miesten rajaveroasteet pienenivät. Naisen ja miehen muodostamien parien sisäiset nettotuloerot kasvoivat yhteisverotukseen siirryttäessä olettaen, että pariskunnan verosumma tulisi puolisoille maksettavaksi heidän bruttotulojaan vastaavassa suhteessa. Pariskuntien kokonaisveroasteiden ja puolisollisten henkilöiden rajaveroasteiden riippuvuus bruttoansiotuloista heikkeni, sillä yhteisverotuksessa kokonaisveroaste riippuu myös puolisoiden välisistä tuloeroista. Noin 57 prosenttia pariskunnista olisi maksanut yhteensä vähemmän veroja kuin erillisverotuksessa, ja noin 10 prosentilla pariskunnan maksamat verot olisivat kasvaneet. Suurituloiset pariskunnat hyötyisivät uudistuksesta pienituloisia enemmän. Uudistus olisi vähentänyt ansiotuloverotuksen tuottoa n. 900 miljoonalla eurolla. Yhteisverotukseen siirtyminen vähentäisi verotuksen horisontaalista tasa-arvoa, sillä veroasteet riippuisivat sekä omista, että veronmaksajan puolison tuloista. Näin saman verran ansaitsevien rajaveroasteet ja kokonaisveroasteet voisivat poiketa toisistaan. Lisäksi yhteisverotus pienentäisi pariskunnan pienituloisemman nettotuloja ja kasvattaisi parempituloisen nettotuloja. Kun noin 75 prosentissa nais-mies-pariskuntia mies on naista parempituloinen, uudistus keskimäärin pienentäisi naisten tuloja ja kasvattaisi miesten tuloja.

Tässä tutkimuksessa pyritään lisäämään tietoa parisuhdeväkivallasta epäiltyjen tavoista perustella väkivaltaansa poliisikuulustelussa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa yhdistetään kognitiivista sosiaalipsykologiaa, erityisesti attribuutioteorioita ja Albert Banduran moraalisen irtautumisen teoriaa sekä klassista kriminologista neutralisaatioteoriaa. Tutkimuksen fokus on attribuutioissa ja neutralisaatioissa, joita tarkastellaan strategioina. Tutkimuksen aineistona ovat 66 parisuhdeväkivallasta epäillyn kuulustelupöytäkirjat, jotka poliisin järjestelmässä aineiston keruuhetkellä ovat olleet merkittynä lähisuhdeväkivaltakoodilla. Parisuhteeksi määriteltiin avioliitot, avoliitot ja vakiintuneet seurustelusuhteet, joita arvioitiin pöytäkirjojen ja tutkintailmoitusten kuvausten kautta. Pöytäkirjoista 48:ssa epäiltynä on mies ja 18:ssa nainen. Analyysimetodina tutkimuksessa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa arvioitiin tiettyjen strategioiden toistuvuutta koko aineistossa ja analyysiä täydennettiin tarkastelemalla erikseen miesten ja naisten käyttämiä strategioita sekä eri strategioiden yhteiskäyttöä. Attribuutiot eroteltiin tilannekohtaisiin, toiseen osapuoleen kohdistuviin ja itseen kohdistuviin attribuutioihin. Alaluokkia muodostettaessa kiinnitettiin erityistä huomiota vastuun sijoittamiseen ja luokittelussa huomioitiin erikseen vastuuta korostavat ja lieventävät syytekijät. Neutralisaatioiden osalta luokittelussa tunnistettiin aiemmassa tutkimuksessa määritellyt tekniikat. Lisäksi neutralisaation määritelmää laajentamalla eriteltiin aineistosta tekniikoita, joita klassinen kriminologinen neutralisaatioteoria ei aiemmin ole ottanut huomioon. Tutkimuksessa havaittiin, että attribuutioita ilmaistiin hyvin eri tasoisina ja perustelut muodostivat eritasoisten syiden ketjuja. Eniten parisuhdeväkivallan syitä attribuoitiin toiseen osapuoleen ja ennen kaikkea toisen osapuolen toimintaan, kun taas tilannekohtaisia tai itseen kohdistuvia attribuutioita käytettiin kohtuullisen tasaisesti. Riita oli myös vahvasti väkivaltatilanteeseen yhdistetty konteksti. Neutralisaatiotekniikoissa korostuivat klassisessa neutralisaatioteoriassa määritellyt uhrin kieltäminen, vastuun kieltäminen, tuomitsijoiden tuomitseminen ja tarpeellisuuteen vetoaminen. Lisäksi aineistossa havaittiin sekä aiemman tutkimuksen mukaisia että uudenlaisia tapoja neutralisoida väkivaltaa itsen sympatisoinnin ja uhriutumisen kautta sekä tapoja kieltää oma väkivalta erilaisten määrittelyiden ja tekniikoiden kautta. Aiemman teorian ja aineiston erityispiirteiden kautta luotiin luokittelu, jonka pohjalta klassisia kriminologisia neutralisaatiotekniikoita täydentämään ehdotetaan väkivallan kieltämistä määrittelyn kautta sekä itsen sympatisointia sääliin vetoamisen tekniikan kautta.

Tässä Pro gradu -työssä tutkitaan parisuhteen keskiluokkaisuutta kotimaisen tositelevisiosarjan esityksessä ja sen vastaanotossa. Luokka ymmärretään bourdieulaisittain erontekojen kautta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko nykyaikainen parisuhdeymmärrys lähtemättömästä keskiluokkaisuuden läpäisemä tarkastelemalla sellaista suhde-esitystä, jota ei parisuhteen rajojen sisään sallita. Parisuhteen idea pitää sisällään oletuksen kahdesta itsereflektiivisestä yksilöstä, jotka solmivat molemminpuoliseen haluun perustuvan rakkaussuhteen. Tällaisen vahvan individualistisen parisuhdeymmärryksen muotoutumisessa terapeuttisella eetoksella on ollut erityisen suuri merkitys. Terapeuttista eetosta määrittävä yksilöllistävä puhe sen sijaan on lähtökohtaisesti keskiluokkaista. Se sulkee ulos muunlaisia ymmärtämisen tapoja, jolloin terapeuttinen, keskiluokkainen parisuhde näyttäytyy kulttuurisissa jäsennyksinä ainoana mahdollisena tapana jäsentää parisuhde. Parisuhde muotoutuu näin ollen paitsi terapeuttiseksi, myös keskiluokkaiseksi ja sellaisena eksklusiiviseksi. Tositelevision merkitys luokkaerontekojen paikkana on kasvanut sen räjähdysmäisen suosion myötä. Tositelevisio onkin kiinnostava areena parisuhteen ja luokan kytkentöjen tavoittamiseksi, sen tuottaessa valtavan määrän erilaisia samastumisen ja (erityisesti) erontekojen paikkoja. Samalle se kuitenkin tarjoaa usein myös valmiin tulkintakehyksen, jonka kautta tietynlaista katsomisen ja asemoitumisen tapaa katsojalle tarjotaan. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimii Muuttopäiväkirjat -sarja ja sarjasta käyty verkkokeskustelu. Muuttopäiväkirjat on kymmenosainen dokumentaarinen tositelevisiosarja, jota esitettiin Yle TV2-kanavalla syys-marraskuussa 2019. Sarja kuvaa neljän suomalaispariskunnan elämää yhteenmuuton kynnyksellä. Tässä tutkimuksessa keskitytään yhteen sarjan esittämistä pariskunnista ja heistä käytyyn keskusteluun. Verkkokeskusteluaineisto on kerätty vauva.fi-keskustelufoorumin kahdesta eri keskusteluketjusta. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi ja aineistoa analysoidaan diskursiivisesti. Analyysissa on hyödynnetty aiemmissa sosiologisissa tositelevision tutkimuksissa kuvailtua työväenluokkaista eksessiivisyyttä, joka antoi suunnan aineistosta löydettyjen valittua pariskuntaa kohtaan esitettyjen torjumisen perusteiden kokoamiseen kolmen kattokäsitteen alle. Nämä kattokäsitteet ovat holtittomuus, ylettömyys ja järjettömyys. Ne kuvastavat pariskunnan elämänhallintaan, liialliseen kulutuskäyttäytymiseen ja järjettömänä pidettyyn käytökseen perustuvia torjunnan perusteita. Muuttopäiväkirjat -sarjaa tulkitaan tunnustuksellisena paikkana, jossa valitun pariskunnan tarina joutui taipumaan tietynlaisen työväenluokan esittämistavan alle. Aineiston verkkokeskustelua sen sijaan tarkastellaan yhtenä toimintaympäristönä, jossa omaa paikkaa haetaan sosiaalisessa tilassa. Oman paikan ymmärtäminen edellyttää sen suhteuttamista toisten täyttämiin paikkoihin. Tämä tapahtuu yhtäältä samastumisen ja toisaalta eronteon kautta toisiin. Aineiston analyysin perusteella individualistisen ja terapeuttisen eetoksen merkitsemä elämäntapa näyttäytyy valitulle pariskunnalle monella tapaa mahdottomuutena. Heidän suhteensa on lukuisten kolmansien läpäisemä, mikä pakottaa heidät usein asettamaan parisuhteen täyttymyksellisyyden arkisen selviytymisen suhteen toissijaiseksi. Pariskunnan tullessa tulkituiksi kontrolloimattomiksi ja holtittomiksi, myös heidän keskinäistä suhdettaan arvioidaan yhtenä holtittomuuden muotona. Suhde tulee edustaneeksi kahden kontrolloimattoman yksilön osaamatonta päätöstä. Tätä suhdetta ei täydellisesti torjuta, mikä johtuu erityisesti siitä, että eronteko siihen on niin suurta. Parisuhteen ideasta sitä kuitenkin toistuvasti ja intohimoisesti ulossuljetaan, mikä osaltaan vahvistaa parisuhteen keskiluokkaisuutta. Muunlaiset kuin keskiluokkaiset esitykset parisuhteesta tulevatkin tämän tutkimuksen perusteella edustaneeksi eräänlaista epäsuhdetta. Sitä, mitä parisuhteen ei pitäisi olla. Parisuhde ei saa olla tarvitsevaa, irrationaalista tai harkitsematonta, mikä käänteisesti tekee siitä näiden vastakohdan.

Tämä maisterintutkielma on laadullinen tutkimus, jossa tarkastellaan millaisena parisuhteessa tapahtuva taloudellinen väkivalta näyttäytyy verkkokeskusteluissa. Taloudellinen väkivalta on parisuhdeväkivallan muodoista vähemmän näkyvä muoto eikä ilmiöstä ole vielä toistaiseksi riittävän laaja-alaista kansallista tutkimusta. Analyysin myötä aineistoa on jäsennetty neljän teeman kautta. Tarkastelin minkä verkkokeskustelijat mieltävät taloudelliseksi väkivallaksi, miten taloudelliseen väkivaltaa suhtaudutaan ja millaisia syitä sille esitetään, miten sukupuoli näkyy aineistossa sekä millaisena taloudellisen väkivallan uhrien eroprosessit näyttäytyvät ja miten palvelujärjestelmä näyttäytyy osana eroprosessia. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä taloudellista väkivaltaa parisuhteessa käsittelevästä anonyymistä verkkokeskustelusta, jotka on käyty vauva.fi -keskustelufoorumilla vuosina 2019–2023. Tutkielmassa lähestytään parisuhteessa tapahtuvaa taloudellista väkivaltaa sukupuolistuneena ja yhteiskunnallisena ongelmana. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa on hyödynnetty myös diskurssin käsitettä. Tutkielman tulokset osoittavat, että verkkokeskustelijoiden suhtautuminen taloudelliseen väkivaltaan parisuhteessa oli kahtiajakautunutta: taloudellinen väkivalta miellettiin sekä tekijän vallankäyttönä uhriin että pariskunnan välisenä vuorovaikutusongelmana. Taloudellisen väkivallan tekemiseen ja kokemiseen liittyviä selityksiä tarkasteltaessa määritin kolme päädiskurssia: valtadiskurssi, kontrolloimattomuusdiskurssi ja syyllisyysdiskurssi. Itse taloudellista väkivaltaa kokemattomat keskustelijat liittivät taloudellisen väkivallan uhreja enemmän vastuuta niin väkivallan kokemiseen kuin väkivallan tekemiseen. Väkivallan sukupuolistuneisuus tuli esiin aineistossa, sillä valtaosa taloudellisen väkivallan uhreista oli naisia ja väkivallan tekijät pääosin miehiä. Miesuhrit eivät saaneet naisuhrien tapaan varauksetonta empatiaa ja mieheen mahdollisen taloudellisen väkivallan uhrina liitettiin kommentoinnissa poikkeuksetta uhrin vastuu väkivallan uhriksi joutumisesta. Eropäätös näyttäytyi uhrien kertomuksissa vaiheena, johon liittyy pitkää harkintaa eron eduista ja haitoista sekä arviota eron seurauksista. Taloudellisesti väkivaltaisen parisuhteen eroa tarkasteltaessa tuli esiin velat, joista selviytyminen pelotti ja vaikutti hidastaneen usean uhrin eropäätöksen tekemistä. Uhrien kertomukset tekivät näkyväksi parisuhdeväkivallalle tyypillisesti sen, että uhrit jäivät yksin selviytymään.

Yksinäisyyden merkitys hyvinvointia uhkaavana tekijänä on viimeaikoina noussut esiin yhä enenevissä määrin. Yksinäiset korkeakouluopiskelijat ovat erityisen haavoittuvassa elämäntilanteessa, sillä nuoren aikuisen elämään liittyvät erityiset kehitykselliset haasteet. Tärkeää on, että opiskelijat saavat tukea tilanteeseensa, jotta yksinäisyyden kauaskantoisilta vaikutuksilta vältyttäisiin. Vertaistuki voi monen kohdalla olla tärkeää, ja Internet mahdollistaa matalan kynnyksen paikan avun hakemiseen. Tutkielmassani perehdyn Nyyti ry:n ylläpitämään, korkeakouluopiskelijoille tarkoitettuun Yksinäisyys-nettiryhmään, ja siinä esiintyvään vertaistukeen. Erityisen tutkimusasetelmastani tekee vertaistuen tarkastelu sen kaksijakoisuuden kautta: millaisia avunsaajana olemisen ja avunantajana toimimisen tapoja kirjoituksista on löydettävissä, ja miten ne suhteutuvat toisiinsa. Näin voidaan ymmärtää paremmin keskustelijoiden tarpeita ja odotuksia, ja sitä, miten ryhmä pystyy niihin vastaamaan. Aineistoa on tutkittu sisällönanalyysin menetelmin. Näyttäisi siltä, että ryhmään kohdistetaan enemmän odotuksia ja tarpeita kuin mihin se pystyy vastaamaan. Avunsaajana olemisen luokkia oli yhteensä 15, jotka kuvasivat viittä eri ulottuvuutta. Ulottuvuudet olivat kokemuksellisuus, kontrolliodotus, vaikeusaste, suhde tietoon ja odotuksellisuus. Avunantajana toimimisen kohdalla luokkia muodostui kahdeksan, jotka kuvasivat neljää ulottuvuutta. Näitä olivat empatia, eteenpäin suuntaavuus, opastus ja kyseenalaistus. Avunsaajana oleminen hallitsi nettiryhmän keskusteluja, ja sitä kuvastavat tekstit olivat paitsi määrällisesti pidempiä, myös sisällöllisesti rikkaampia. Suhteutettaessa avunsaajan ja avunantajan tapoja toisiinsa havaitaan, että ryhmässä osoitettu tuki pystyy hyvin vastaamaan moniin odotuksiin, mutta toisaalta jokin tuenmuoto saattaa olla päinvastainenkin joidenkin luokkien tarpeille. Voikin olla, että vertaistuesta on keskustelijoille hyötyä tiettyyn tasoon asti, mutta suuri määrä erilaisia tarpeita ja odotuksia tekee mahdottomaksi niihin kaikkiin vastaamisen. Hyvä jatkotutkimuksen aihe olisi haastatteluin selvittää kirjoittajien omia näkemyksiä siitä, mistä kokevat ryhmään kirjoittaessaan hyötyvänsä. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat olleet: Weiss, R.S. (1973). Loneliness: the experience of emotional and social isolation, Kraut, R. ym (1998). Internet paradox. A social technology that reduces social involvement and psychological well-being?, Jung, J. (1987) Toward a social psychology of social support., Dennis, C-L. (2003). Peer support within a health care context: a concept analysis.

I denna pro gradu avhandling granskas flyktingkrisen år 2015 och dess inverkan på den nordiska flyktingpolitiken från en konceptuell synvinkel. Mera specifikt ligger avhandlingens tyngdpunkt på en granskning av debatterna och argumenten i de nordiska parlamenten under en tidsperiod mellan 2014 och 2015. Syftet med denna tyngdpunkt är värderingen av argumentationen och dess förändringar så att man kan dra slutsatser om ifall ett konceptuellt skifte har ägt rum i det hegemoniska tankesättet på grund av flyktingkrisen. Som teoretiskt tillvägagångssätt har denna avhandling använt Quentin Skinners iakttagelser om hur konceptuella förändringar kan ses via en granskning av argumentationen och dess kontext då man talar om ett visst ämne. I praktiken betyder detta att avhandlingens fokus har legat på identifieringen av de olika tankesätten inom flyktingpolitiken samt argumenten och de retoriska medel som utnyttjats via de olika tankesätten. Då denna teoretiska referens tillämpades på flyktingpolitikdiskursen i de nordiska parlamenten kan man dra följande slutsatser om den hegemoniska diskursen före flyktingkrisen år 2015. Alla nordiska länder följer en restriktiv multikulturalistisk flyktingpolitik där den humana restriktiva tolkningen var den allmännaste (Norge och Finland), medan Danmark representerade en strängare tolkning av restriktiviteten och Sverige en mera human linje än de andra länderna. Flyktingkrisen påverkade denna hegemoniska konstellation så att en intern förändring mot den strängare varianten av restriktivitet ägde rum i det hegemoniska tankesättet. Det här är på grund av att Danmarks restriktiva tolkning fick sällskap av Finland och Norge då man talar om den mest allmänna tolkningen i parlamenten. Sveriges tolkning ändrades också till den humana restriktiva varianten på grund av flyktingkrisen. Således kan man konstatera att ingen konceptuell förändring har ägt rum då man talar om själva hegemoniska tankesättet även om det har gått igenom en mindre förändring. Mera anmärkningsvärt är dock att alternativa tankesättets (nationalistisk restriktiv) legitimitet har ökat på grund av att partier som representerar det hegemoniska tankesättet har börjat utnyttja vissa argument och nyckelord från den alternativa diskursen. Också förändringen i den svenska flyktingpolitiken till en human restriktiv flyktingpolitik har ökat det alternativa tankesättets legitimitet då det finns färre alternativ till den redan stränga tolkningen av det hegemoniska konceptet. Andra anmärkningsvärda slutsatser är att Norge och Finland är relativt nära en konceptuell förändring då man granskar debatten i parlamenten samt att de socialdemokratiska partierna har en vågmästarroll i framtiden då det talas om en möjlig konceptuell förändring. Slutligen öppnar avhandlingen en dörr för vidare forskning inom ämnesområdet via exempelvis ett utvidgande av materialet till att innefatta också politiska uttal i andra instanser såsom medier i stället för enbart parlamentens plena.

Temat för avhandlingen är de politiska partiernas roll i utformandet av invandringspolitik, och analysens fokus ligger på Spaniens två största partiers inverkan på landets invandringslagstiftning. Här förs diskussionen om partiernas roll i de västerländska demokratierna, vilka funktioner de fyller men också varför en del påstår att partierna, ideologierna och hela det demokratiska politiska systemet befinner sig i kris (Bell 1975, Dalton, Farrell & McAllister 2011 m.fl). Trots flera decennier av prat om partiernas förfall finns de kvar och utgör fortfarande den klaraste länken mellan folket och policy; folket röstar enligt prefererade vallöften (uttryckta i bl.a. valprogrammen) och det parti eller de partier som vinner valet förutsätts omsätta vallöften till policy enligt den representativa överenskommelsen. Gör partierna det de lovat? Spelar det någon roll vilket parti man röstar på? Does politics matter? Hibbs (1992) partisanteori är entydig i sitt svar: partierna och ideologierna påverkar policyinnehållet, partierna strävar efter att vinna val och förverkliga sina mål, och deras policyförslag stämmer överens med ideologiernas premisser. Via Hartmanns (2014) färska tillämpning av partisanteorin och hans övertygelse om att det är just policy content, inte policy outcome, som ska studeras för att testa teorin, leds avhandlingen in på temat invandringslagstiftning som uttryck för invandrinspolicy content. Invandringspolitik är en av de mest omdebatterade sakfrågorna i världen under de senaste åren. Avhandlingen tar upp de viktigaste trenderna inom forskningen kring invandringspolitik - vilka faktorer påverkar ett lands invandringspolitik? Vilka aktörer är avgörande för denna? Här ges plats åt Brochmanns (1999) indelning av invandringspolicy i externa och interna kontrollmekanismer, vilka senare används i den kvalitativa analysen av materialet. Idag produceras relativt mycket forskning kring i synnerhet ytterhögerpartier och invandringspolitik, men det verkar råda brist på studier kring mainstream partiernas beteende i frågan (Bale 2008; Schain 2008). Efter en kort genomgång av de viktigaste partiideologierna och en diskussion kring vilken sorts invandringspolitik ett vänster- respektive högerparti förutsätts förespråka, tillämpas teserna om partiernas betydelse på det spanska fallet. Spanien har tills för några år sedan haft ett i praktiken rådande tvåpartisystem, även om partikartan förändrats drastiskt under senare år. Efter övergången till demokrati efter Francos död 1975 styrdes landet turvis av liberal-konservativa Partido Popular (PP) och socialdemokratiska Partido Socialista y Obrero Español (PSOE). Invandringen har varit en stor sakfråga ända sedan slutet av 1990-talet, med en svacka kring den ekonomiska krisen 2008-2011. Lagstiftningen har präglats av stora förändringar och en till synes klar dragkamp mellan partierna. Detta möjliggör en analys av faktorerna ”partier i maktposition” och ”förändringar i invandringspolicy”, som i många andra länder skulle vara svårare att genomföra p.g.a. oklara koalitioner eller oförändrade lagar. Analysen baserar sig således på de två stora partiernas valprogram 2000-2014 samt förändringar i den så kallade Utlänningslagen (Ley de Extranjería). Kvalitativ innehållsanalys används för att analysera dessa dokument via ett kodningsschema baserat på i huvudsak Brochmanns externa och interna kontrollmekanismer. Med hjälp av dessa kan lagar och valprogram bollas fram och tillbaka för att svara på avhandlingens centrala forskningsfrågor: Finns det klara skillnader mellan partiernas invandringspolitiska linje? Formas invandringspolitiken av det parti som har makten - finns det ett klart samband mellan regeringspartiets vallöften och påföljande förändringar i invandringspolitiken? Det vill säga: does politics matter? Om partierna spelar roll, finns det fler skillnader mellan partiernas policy inom externa eller interna mekanismer? Resultaten av analysen är inte entydiga men lutar mot att tesen om att partierna spelar roll blir bekräftad än en gång.

Rysslands agerande i dess närområden har åter gjort säkerhetspolitiska frågor aktuella i Sverige och Finland. Traditionellt har vänster- och högerpartier haft olika åsikter kring hur säkerhetspolitik ska föras, vilket har tagit form i olika syner på försvarsalliansen Nato. Avhandlingens syfte är att undersöka ifall det förekommer partikonvergens på det säkerhetspolitiska området. Detta görs genom att analysera innehållet i de valda partiernas officiella ståndpunkt. De valda partierna är Sveriges socialdemokratiska arbetarparti (SAP), Socialdemokraterna (SDP), Moderata samlingspartiet och Samlingspartiet. Den teoretiska referensramen baserar sig på Daniel Bells teori om ideologiernas död, samt en trend om partikonvergens i Europa och USA. Ideologiernas död skulle enligt Bell leda till mer pragmatiska synsätt på politiken, vilket kunde tänkas ta uttryck i partikonvergens. Studier pekar även på att denna trend inte kan skönjas inom det säkerhetspolitiska området. Forskningsmetodiken bygger på kvalitativ innehållsanalys. Av de fyra valda partierna valdes tre officiella ståndpunkter var. Tidsmässiga kategorierna är; före EU-inträdet, efter EU-inträdet, samt efter kriserna i Georgien och Ukraina. Dessa kategorier valdes med tanke på att både EU-inträdet samt de senaste kriserna haft en påverkan på det säkerhetspolitiska läget i de granskade länderna. Analysverktyget bygger på Rathbuns kriterier för vänster- och högerpartiers säkerhetspolitiska inriktning. Resultaten pekar på att det förekommer partikonvergens bland de granskade partierna på vissa av kriterierna, men att partierna inte närmat sig varandra vad gäller den antimilitaristiska vs militaristiska dimensionen. Dessutom delar Natofrågan efter EU-inträdet vänster- och högerpartierna i två läger. Studiens implikation är att partikonvergens inom det säkerhetspolitiska området inte är så entydigt; partierna närmar sig på vissa dimensioner men driver ifrån varandra på andra.

Throughout this century, the world has experienced the emergence of upgraded technologies based on robust data-processing capacities and the expansion of internet networks. This phenomenon has become a transversal aspect linked to economic growth, development of public services, changes in the labor market, and mobilization of political activism, among many other elements influenced by high-technology. On the other hand, political parties play a significant role in shaping and approaching potential regulation and public policies concerning high-technology and digital tools. This thesis explores the implication of technological and digital shifts for political parties in Argentina, Mexico, the United States, and the United Kingdom over the last decade. The main research goal is to examine the salience of emerging trends in high-technology and digitalization on national political platforms, taking special consideration of the diverse set of social, political, and economic characteristics of the cases in each country. The theoretical framework will be divided into aspects linking the emerging nature of technological and digital change with political parties' activities. A conceptual frame of political parties, saliency theory, technology, and digitalization serves as the starting point of further theoretical notions of this study. Later, an exploration of ideas from the digital economy helps to identify the vital role of technology in the modern economy. Similarly, the examination of the magnitude of technological and digital change results in some grounds for justifying the relevancy of studying party policies facing the one-way journey of technology. Moreover, some notions arguing the drastic socioeconomic effects of automated technologies approach the apparent downsides of high technology. The research process eventually reveals the growing influence of technology as a vehicle for enhancing the economic and social policies. To achieve this, a combination of quantitative and qualitative methods is used to extract and classify data from party manifestos that define party stances. The results provide evidence of the marginal and growing influence of technology and digitalization as issues political parties approach on elections. In the case of the parties analyzed, this presents substantial relevancy from mainstream political parties in industrialized countries. Similarly, the results point to the intertwining of these issues with traditional themes of public policy proposed by political parties on elections.