Browsing by Title

Tutkielma tarkastelee suomalaisten vasemmistopuolueiden SDP:n ja Vasemmistoliiton politiikassa tapahtuneita muutoksia vuosina 1987-2009. Työn tavoitteena on tutkia erityisesti sitä, kuinka yhteiskunnan modemisoituminen ja siihen liittyvät ilmiöt ovat vaikuttaneet suomalaisten vasemmistopuolueiden politiikkaan. Kuinka puolueet ovat reagoineet uusliberalistisen politiikan ja markkinaretoriikan nousuun ja modemiteetin mukanaan tuomiin muutoksiin? Tutkielman teoreettisen viitekehyksen selkärangan muodostavat esimerkiksi Anthony Giddensin ja Herbet Kitscheltin muotoilemat ajatukset vasemmistopuolueiden muuttumisesta muutosvoimasta arkaaisiksi, menneisyyteen haikaileviksi puolueiksi. Tutkielmassa nousee isoon rooliin yhteiskunnan markkinoistuminen viime vuosikymmeninä - eli markkinavoimien vaikutusvallan lisääntyminen ja sen vaikutukset sekä markkinaretoriikan leviäminen yhä vahvemmin myös politiikkaan. Tässä käytän lähteenäni muun muassa Anu Kantolan, David Harveyn, Heikki Patomäen ja Nikolas Rosen teoksia. Lisäksi nostan esille Giddensin 1990-luvulla muotoileman ajatuksen politiikan kolmannesta tiestä (third way politics) ja tämän linjan vaikutukset suomalaisiin vasemmistopuolueisiin. Tutkielman aineisto koostuu sekä puolueiden periaateohjelmista että media-aineistosta. Aineistona on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuosien 1987 ja 1999 periaateohjelmat ja Vasemmistoliiton periaateohjelmat vuosilta 1990,1998 ja 2007 sekä 25 Suomen Kuvalehdessä vuosina 1990-2009 julkaistua SDP:n ja Vasemmistoliiton poliitikkojen henkilöhaastattelua. Tutkielman aineisto on analysoitu käyttämällä hyväksi sosiologi Erving Goffmanin muotoileman kehyksen käsitteeseen perustuvaa kehysanalyysia, ja aineistosta on kehyksen käsitteen kautta eritelty kunkin puolueen kohdalla yksi yläkehys sekä kolme ajallisesti eripituista alakehystä jotka kuvaavat puolueissa tapahtuneita muutoksia ja tiettyjä murroskohtia. Aineiston avulla tutkielmassa päädytään siihen tulokseen, että yhteiskunnan modernisoitumisella on ollut huomattava merkitys suomalaisiin vasemmistopuolueisiin ja niiden harjoittamaan politiikkaan. Vasemmistoliiton politiikkaa on hallinnut jatkuva muutoksen tila, kun taas SDP on suoraviivaisemmin siirtynyt kohti poliittista keskustaa ja uusliberalistista politiikkaa. Vasemmistoliitossa 1990-luvun alkua leimasivat pyrkimys tehdä mahdollisimman paljon pesäeroa sosialismiin ja kommunismiin, ja samalla puolue otti suunnakseen punavihreyden. Kuitenkin 1990-luvun puolivälissä Vasemmistoliitto muutti aineistoni perusteella linjaansa ja hyväksyi markkinaretorisen uusliberalismin yhä selvemmin. Puolueen kannatuksen lähdettyä laskuun teki puolue jälleen käänteen 2000-luvun puolivälin jälkeen ja palasi takaisin 1990-luvun alun liberaaleille punavihreille juurilleen. SDP:n liikettä sen sijaan kuvaa aineistoni perusteella tarkimmin matka kohti kolmannen tien politiikkaa ja poliittista keskustaa. SDP on pyrkinyt häivyttämään puolueen punaisuutta ja laajentamaan puolueen äänestäjäkuntaa. SDP on omaksunut politiikkaansa paljon uusliberalistisia painotuksia. Markkinavoimat ja talouskuri asettavat rajat politiikalle. Kummassakin puolueessa on kuitenkin huomattavissa myös yleisestä linjasta eroavia soraääniä. Kritiikki kuitenkin pyritään marginalisoimaan, eikä kritiikillä aineiston perusteella ole suurta vaikutusta puolueen politiikkaan. Suomalainen vasemmisto on reagoinut yhteiskunnan modemisaation ja siihen liittyvään yhteiskunnan markkinoistumiseen lähinnä omaksumalla nämä muutokset osaksi omaa politiikkaansa. Vasemmisto ei siis ole pystynyt pysymään varsinaisena vaihtoehtona markkina-ajattelun valtaamalle politiikalle tai esittänyt omia poliittisia ja yhteiskunnallisia avauksia. Koska poliittinen vasemmisto on tottunut kamppailemaan kohti jotakin suurta tavoitetta, on sen ollut vaikea sopeutua moderniin maailmaan, missä suuria tavoitteita ei enää ole. SDP ja Vasemmistoliitto ovat tyytyneet peesaamaan muita ilman kykyä esittää todellisia vaihtoehtoja, joilla muuttaa modernia maailmaa. Puolueet vaikuttavat aineiston perusteella passivoituneen ja tyytyneen nykyjärjestelmän vaihtoehdottomuuteen. Tutkimusaineiston viimeisten vuosien haastatteluiden perusteella viime vuosien huonot vaalitulokset ovat herätelleet sekä Vasemmistoliiton että SDP:n analysoimaan omaa toimintaansa ja liikkeen tilaa. Vasemmistoliitto vaikuttaa siirtyneen takaisin kohti 1990-luvun alun punavihreyttä, kun taas SDP:n kohdalla muutoksen suunta on epäselvempi.

Tutkielma tarkastelee maaseudulla toteutettuja kotouttamiskäytäntöjä Pirkanmaalla sijaitsevan Punkalaitumen kunnan kautta. Ajallisesti tutkielma sijoittuu vuosiin 2011–2014, jolloin kunnassa oli käynnissä Leader-rahoitteinen Maahanmuuttajat kylille -hanke. Hankkeen yhtenä seurauksena syntyi Punkalaitumen kotouttamismallina tunnettu kotouttamiskäytäntöjen strategia. Tutkielmassa selvitetään, miksi pieni maalaiskunta on ollut kiinnostunut maahanmuuttajien ja erityisesti kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. Lisäksi tarkastellaan sitä, mistä kotouttaminen Punkalaitumen kontekstissa on muodostunut. Samalla tutkielmassa avautuu rakenteellinen näkökulma siihen, millaisia päämääriä kotouttamisella suomalaiseen yhteiskuntaan tavoitellaan. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu ensinnäkin henkilöhaastatteluista. Lisäksi internetistä on ollut saatavilla videomuotoisia haastatteluja Punkalaitumen maahanmuuttajiin ja kotouttamiseen liittyen. Toinen pääaineisto koostuu paikallislehti Punkalaitumen Sanomien lehtileikkeistä vuosilta 2011–2014. Lisäksi tutkielmassa on käytetty erilaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia ohjelmia, strategioita, hankesuunnitelmia sekä tilinpäätöksiä. Tarkkojen lukumäärien selvittämiseen on käytetty Tilastokeskuksen tietokantaa. Kerätty aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Kansallisessa aluepolitiikassa on 1960-luvulta lähtien tavoiteltu keskittämistä, joka on tarkoittanut palvelujen keskittämistä kasvukeskuksiin, sekä kuntaliitoksia. Toisaalta myös 2000-luvulla maahanmuuttopoliittiset päätökset ja kotouttamislainsäädäntö ovat vaikuttaneet paikallisesti Punkalaitumella. Tutkielman tuloksena voi todeta, että yhtenä ratkaisuna Punkalaitumella on vähenevän väestön ja hiljenevän maaseudun ongelmaan ollut maahanmuuttajien, ennen kaikkea kiintiöpakolaisten, vastaanottaminen kuntaan. Punkalaitumen kotouttamismallin lähtökohtana on ollut ruohonjuuritason työ, joka on rakentunut verkostoista paikallisten toimijoiden, muun muassa yrittäjien kanssa. Lisäksi maahanmuuttajia on pienellä paikkakunnalla pystytty kohtaamaan yksilöllisesti, jossa merkittävää on ollut maahanmuuttotyötä tekevän henkilön persoona ja ammattitaito. Punkalaitumella kotouttaminen on myös sisältänyt tavoitteen maahanmuuttajien ja kantaväestön vastavuoroisesta kohtaamisesta, jota on yritetty saavuttaa esimerkiksi erilaisin yhteisin tapahtumin. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että kotouttamisella on monta tasoa, eikä eri osasten yhteensovittaminen ole tapahtunut helposti. Kielitaidon ja työpaikan saaminen ovat vain yksi osa koko kotouttamisen prosessia. Ne ovat myös ennen kaikkea suomalaisesta näkökulmasta asetettuja kotouttamisen tavoitteita. Punkalaitumella kansallisen tason kotouttamispolitiikka on antanut kotouttamiselle raamit, mutta käytännön työtä on tehty paikallisesti itsenäisesti ja luovasti, jolloin myös maaseutuympäristö on voitu ottaa huomioon.

Pro gradu-tutkielmani tarkastelee liberaalin demokratian rapautumista Puolan ja Euroopan unionin välille tammikuussa 2016 puhjenneen oikeusvaltioperiaatekiistan kautta. Vakiintunutta liberaalia demokratiaa on totuttu pitämään valtioiden demokratisoitumiskehityksen lopullisena päätepisteenä. Viime vuosina ympäri maailmaa suosiotaan kasvattaneet populistiset puolueet ja lisääntyneet loukkaukset Euroopan unionin yhteisiä perusarvoja vastaan ovat kuitenkin piirtäneet esiin uudenlaisen ilmiön, joka on haastanut tutkijat katsomaan liberaalin demokratian oletettua pysyvyyttä uusin silmin. Nojaan tutkielmani teoriaosuudessa Roberto Stefan Foan ja Yashcha Mounkin (2017) sekä Larry Diamondin (2015) tutkimuksiin demokratian vakiintumisesta ja rapautumisesta. Puolassa syksyllä 2015 valtaan noussut kansallismielinen oikeistopopulistinen puolue Laki ja Oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) sai muodostettua vaalituloksensa perusteella historiallisen yksipuoluehallituksen, joka on ajanut kuluvan hallituskauden aikana läpi monia kyseenalaisia lakiuudistuksia. Erityisen raskauttavaa sen toiminnassa on ollut oikeuslaitosreformin aloittaminen, joka on heikentänyt maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta. EU on aloittanut viralliset neuvottelut ja sanktiotoimenpiteet oikeusvaltioperiaatteen toteutumista koskevan kiistan ratkaisemiseksi. Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perusarvoista, joille unioni rakentuu. Tutkimukseni tavoitteena oli eritellä Puolan valtionjohdon ja EU:n vallitsevia käsityksiä oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian merkityssisällöistä sekä kartoittaa, millaisia merkityksiä ne liittävät Euroopan unioniin oikeusvaltioperiaatekiistan kontekstissa. Kyseessä on siis kuvaileva tapaustutkimus poliittisesti ajankohtaisesta aiheesta. Aineistoni koostui erilaisista kiistan aikana julkaistuista tiedotteista, selvityksistä, kannanotoista ja täysi-istuntokeskusteluista, joita analysoin teoriaohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseni tieteenfilosofinen tausta on konstruktivismissa ja käyttämäni tutkimusstrategia oli hermeneuttinen. Sisällönanalyysin tulokset paljastivat, että Puolan valtionjohdon ja EU:n demokratiakäsitykset poikkeavat monin tavoin toisistaan, vaikka molemmat jakavat saman lähtökohdan suvereenista kansasta. Osapuolten käyttämien samojen käsitteiden taakse kätkeytyi hyvin erilaisia merkityssisältöjä, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan tutkimukseni kirjoittamishetkellä edelleen kesken olevan oikeusvaltioperiaatekiistan ratkaisemista. Lisäksi analyysini tulokset osoittavat, ettei Puolaa voida enää luokitella vakiintuneeksi liberaaliksi demokratiaksi. Sen sijaan populistinen demokratia (Pappas 2014) sopii paremmin kuvaamaan maan nykyisen valtionjohdon näkemystä demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta.

Kauppakeskukset eivät ole selkeästi joko yksityistä tai julkista tilaa, vaan välimaastoon sijoittuvaa puolijulkista tilaa. Kauppakeskusten suosio ja määrä lisääntyvät jatkuvasti, ja samalla lisääntyy myös puolijulkinen tila. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaista on kauppakeskusten järjestyksenvalvojien harjoittama puolijulkisten tilojen kontrolli ja minkälaista tilaa kontrolli luo. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on se, miten järjestyksenvalvojien noudattamat normit muodostuvat ja keneen kontrolli kauppakeskuksissa kohdistuu. Aineistona käytetään tekstejä vartijoiden ja teinien keskustelufoorumeilta, havainnointia kauppakeskuksessa ja järjestyksenvalvojien haastatteluita. Tutkimus keskittyy yhteen kauppakeskukseen ja on luonteeltaan tapaustutkimus. Teoreettisena lähtökohtana on Foucaultin Tarkkailla ja rangaista -teoksen käsitys kurin ja valvonnan normaalistavasta vaikutuksesta. Pyrkimyksenä on osaltaan myös sen kriittinen tarkastelu. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että tärkein normien lähde kauppakeskuksen puolijulkisen tilan kontrollille on vartijoiden oma yhteisö. Sen lisäksi normeja säätelevät kuitenkin myös kauppakeskuksen johto, kauppakeskuksen henkilökunta ja osittain myös asiakkaat. Kun järjestyksenvalvojat ilmoittavat, että 'normaali' on toivottavaa käytöstä ja 'häiriö' epätoivottavaa, näiden termien sisältö määrittyy koko siinä sosiaalisessa yhteisössä, jonka kauppakeskus muodostaa. Kauppakeskusten järjestyksenvalvojat muodostavat alakulttuurin, jonka puitteissa käydään jatkuvaa neuvottelua kauppakeskuksessa hyväksyttävän toiminnan rajoista. Kauppakeskukseen muodostunutta järjestyksenvalvonnan kulttuuria uusinnetaan aina uuden järjestyksenvalvojan aloittaessa työnsä. Tämä tarkoittaa sitä, että kauppakeskuksen järjestyksenvalvojien normeilla on historiallinen luonne. Ne kehittyvät yhteydessä ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan, mutta ovat myös erillisiä siitä. Teinit ja alkoholistit ovat järjestyksenvalvojien vartioinnin erityisenä kohteena. Järjestyksenvalvojat kontrolloivat kuitenkin käytöstä, eivät ryhmiä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että teinien, alkoholistien tai romanien huono käytös joutuu muita helpommin kontrollin kohteeksi. Järjestyksenvalvojat ovat kiinnostuneita omaan alaansa liittyvästä lainsäädännöstä ja lainkuuliaisia. Jotkut heistä ajattelevat kuitenkin, etteivät voi tehdä työtään rikkomatta lakia. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten, että kauppakeskuksesta poistetaan sellaisia ihmisiä, joiden poistamiseen ei ole laillista oikeutta. Järjestyksenvalvojat ovat omassa työssään mahdottoman valintatilanteen edessä. Oikeudet työhön tulevat julkiselta vallalta, mutta vaatimukset ja palkka yksityiseltä puolelta. Näyttäisi myös siltä, että foucaultlainen normaalistava kuri ja panoptinen valta-asetelma ovat liian yksiulotteisia kauppakeskuksen valtasuhteiden kuvaamiseen. Pelin ja leikin käsitteet voisivat sopia paremmin järjestyksenvalvojien työn ja kauppakeskuksen ryhmien välisten suhteiden kuvaamiseen.

Tutkielmani kertoo Suomesta Brysseliin lähetettyjen työntekijöiden (ekspatriaattien) kotona olevien puolisoiden (puolisopestiläisten) elämänmuutoksesta heidän identiteettikokemuksistaan käsin. Tilapäisiä ulkomaantöitä on aiemmin tutkittu lähes yksinomaan kvantitatiivisesti liiketaloustieteen piirissä, missä puolisopestiläisen osa on ollut marginaalinen. Suomessa Oksanen (2006) on tehnyt kvalitatiivisen väitöskirjan Singaporessa asuvista puolisopestiläisistä ja toteaa tutkimuksessaan subjektiuden uudelleen prosessoinnista tulleen ikään kuin hänen haastattelemien puolisopestiläisten pääasiallinen tehtävä. Tätä vasten lähdin tutkimaan, minkälainen merkitys elämänmuutoksella on yksilön identiteetille sekä miksi identiteettipohdinnoista tulee heille niin tärkeitä. Aineistona on 12 puolisopestiläisen haastattelut. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen tutkielmani paikantuu sosiaalitieteelliseen lähestymistapaan, missä näen vahvan psykologisen ulottuvuuden. Näistä lähtökohdista käsin on mahdollista huomioida kokemuksen sekä yksilöllinen että yhteisöllinen ulottuvuus. Tutkielmassani keskeisellä sijalla on narratiivisuus, mikä toimii välineenä päästä puolisopestiläisten kokemuksiin sisälle. Näin ollen narratiivisuus saa tutkielmassani oman tarkastelunsa, sisältäen Hännisen (2003) ajatuksen sisäisestä tarinasta. Tutkielmani näkemys identiteetistä perustuu ajatukseen siitä, että identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa eikä se näin ollen ole luonteeltaan pysyvä vaan muuttuva. Käsitykseen liittyy myös narratiivinen ymmärrys siitä, ettei yksilö tavoita minuuttaan suoraan, välittömän itsereflektion kautta, vaan ulkoistamalla itsensä eri tavoin erilaisiin ilmaisuihin. Näin yksilö rakentaa identiteettiään eli muodostaa käsitystä omasta yksilöllisyydestään, omista arvoistaan ja niistä päämääristä, joihin elämässään pyrkii. Menetelmäni haastattelujen analyysissä ja tulkinnassa on tarinoiden tyypittely ja kokemusten tematisointi. Tyyppitarinoilla olen tuonut esille puolisopestiläiskokemuksen moninaisuuden. Kolmen tyyppitarinan (koti-isän, työttömän sekä ammattimuuttajan) kautta analysoin ja tulkitsen puolisopestiläisten identiteettikokemuksia heidän sisäisestä tarinastaan käsin. Näin pyrin tavoittamaan kokemuksen yksilöllisen puolen, tosin tarinat kertovat myös vahvasti yhteiskunnastamme, jonka vaikutuspiirissä kertojat elävät Brysseliin muutosta huolimatta. Tarinoille on yhteistä kokemuksen myötä tapahtunut omien elämänarvojen selkeytyminen. Ammattimuuttajan ja työttömän tarinoissa se on tapahtunut kriisikokemusten kautta, minkä nimesin itselle hyväksytyn identiteetin rakentamisen (Nousiainen 2003) kokemukseksi. Kokemusten tematisoinnilla olen pyrkinyt kuvaamaan ilmiötä puolisopestiläisten arjen kautta, peilaten puolisopestiläisten kokemuksia myös aiempaan tutkimukseen. Lähtökohtana kokemuksen ymmärtämisessä on kulttuuri, jota me kaikki kannamme mukanamme. Hyväksyttävän arjen kulttuuriset rajat tuntuvat ahtailta. Puolisopestiläisestä tulee vapaamatkustaja, mikä sotii suomalaista ahkeruuden eetosta vastaan. Arjen toimet vaativat jatkuvaa reflektointia ja aiheuttavat huonoa omaatuntoa ja selitysvelvollisuutta Suomen sosiaalisen verkoston suuntaan. Nykyajan valintojen yksilöllistymisen myötä, valinnoillamme emme määrittele ainoastaan sitä miten toimia vaan keitä olemme. Tutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä voi todeta, ettei yksilöllisen elämänpolun kulkeminen irrottautumalla suorittamisen ja ahkeruuden eetoksesta ole kivutonta kulttuurimme konformistisuuden ja kovuuden vuoksi, mutta se voi olla lopulta henkisesti palkitsevaa.

Tutkielma käsittelee suomalaisten puoluejohtajien sosiaalisen median käyttöä kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Samalla kun sosiaalinen media on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa ihmisten ja yritysten arjessa, poliitikot ovat omaksuneet eri sosiaalisen median palveluita poliittisen viestinnän välineeksi. Politiikan medioituminen on noussut 2000-luvulla keskeiseksi aiheeksi poliittisen viestinnän tutkimuskentällä ja ilmiöön liittyy läheisesti myös politiikan henkilöityminen ja intimisoituminen. Sosiaalinen media tarjoaa tilan, jossa poliitikko voi viestiä äänestäjille ilman perinteisiä tiedotusvälineitä portinvartijana. Näin ollen sosiaalinen media on tuonut uusia ulottuvuuksia medioitumis-keskusteluun. Tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksan suomalaisen puheenjohtajan sosiaalisen median käyttöä kahden viikon seuranta-aikana 5.4-19.4.2015 ennen eduskuntavaaleja. Tutkimukseen valitut sosiaalisen median palvelut ovat blogi, Facebook ja Instagram. Aineiston perusteella analysoidaan, mitä palveluja puoluejohtajat käyttävät, kuinka aktiivisesti he julkaisevat sosiaalisessa mediassa ja minkälaisia julkaisutyylejä ja sisältöjä löytyy. Aineiston analyysin perustella puoluejohtajat jaotellaan sosiaalisen median käyttäjätyyppeihin. Lisäksi tarkastellaan, mihin puoluejohtajat käyttävät sosiaalista media eli tutkitaan julkaisujen perusteella käyttötarkoituksia. Menetelmänä käytetään sekä määrällistä sisällönerittelyä että laadullista sisällönanalyysiä. Tuloksista ilmenee, että sosiaalinen media on osa jokaisen puoluejohtajan vaalikampanjaa kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Vaikka puoluejohtajien välillä löytyy suuria eroja sosiaalisen median käytössä muun muassa monipuolisuudessa, aktiivisuudessa ja julkaisutyyleissä, jokainen heistä kampanjoi vähintään yhdessä sosiaalisen median palvelussa. Puoluejohtajat käyttävät sosiaalista mediaa ensisijaisesti vaalikampanjasta tiedottamiseen, itsensä ja puolueen markkinointiin sekä kannanottoihin ja mielipidekirjoituksiin. Tutkituista palveluista selvästi suosituin on Facebook, mutta jopa puolet puoluejohtajista kampanjoivat myös uudessa sosiaalisen median palvelussa, Instagramissa.

Oikeudenmukaisuuden kokemukset työpaikalla ovat aina olleet ajankohtaisia. Oikeudenmukainen toiminta lisää viihtyvyyttä ja parantaa mainetta hyvänä työnantajana. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten hyvin puolustusvoimat on onnistunut omassa henkilöstöpolitiikassaan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tähän haettiin vastausta tutkimusongelmalla, millaisia oikeudenmukaisuuden tai epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia irtisanoutuneilla upseereilla oli puolustusvoimien henkilöstöpolitiikasta. Aineistona käytettiin aikaisempia tutkimuksia oikeudenmukaisuudesta, ja varsinaisesti tämän tutkimuksen kysymykseen haettiin vastaukset teemahaastattelun menetelmin irtisanoutuneita upseereita haastattelemalla. Otokseksi valittiin irtisanoutuneet upseerit sen vuoksi, että heillä uskottiin olevan monipuolisempi näkemys puolustusvoimien oikeudenmukaisuudesta vertailunäkökulman vuoksi yksityiseen sektoriin. Lisäksi he eivät olleet sidoksissa enää organisaatioon, jolloin haastattelut olivat luotettavampia. Aineiston analyysimenetelmänä oli teemahaastattelujen teemojen sisällönanalyysi. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että oikeudenmukaisuuskokemukset olivat hyvin samanlaisia kaikkien haastateltavien keskuudessa. Palkkioiden jako nähtiin kaiken kaikkiaan oikeudenmukaisena, vaikkakin hyvin moni vastaajista totesi palkitsemisjärjestelmän olevan merkityksetön, henkilövalintajärjestelmän sisältävän niin suuria puutteita, että kokemukset ovat pääsääntöisesti epäoikeudenmukaisia, ja kehityskeskustelujen olevan pelkkiä palkkaneuvotteluja. Päätöksenteon menettelytapojen oikeudenmukaisuuden kokemukset olivat asiajohtamisen osalta oikeudenmukaisia, mutta henkilöstöjohtamisen osalta epäoikeudenmukaisia. Tämä johtui siitä, että henkilöt pystyivät vaikuttamaan päivittäisrutiineihin liittyviin päätöksiin, muttei omaan urakehitykseen henkilöstöpäätöksissä. Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuutta pidettiin onnistuneena ja haastateltavien esimiehet olivat olleet pääsääntöisesti esimerkillisiä vuorovaikutustaidoissaan. Joitakin epäoikeudenmukaisuuksia oli kuitenkin koettu, kun päätöksiin ei voinut vaikuttaa huonojen vuorovaikutussuhteiden vuoksi. Kokemuksista oli pääteltävissä, että puolustusvoimien organisaation epäoikeudenmukaisuutta perustellaan helposti rakenteellisilla tekijöillä, mikä tekee oikeudenmukaisuuden toteuttamisen haasteelliseksi. Jäykät rakenteet, hierarkia ja vanhentuneet toimintatavat aiheuttavat eniten epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Ratkaisuksi ehdotettiin päätöksenteon joustavuutta, rohkeutta tehdä luovia päätöksiä sekä erilaisuuden hyväksymistä ja haastamista. Lisäksi toivottiin tiettyjen vanhentuneiden rakenteiden ja menettelytapojen poistamista päätöksenteosta sekä rohkeutta käyttää nuorempien upseerien osaamista ja ammattitaitoa nopeammalla etenemisellä vaativampiin tehtäviin.

Rekrytointifirmat ja muut osittain tai kokonaan ulkoistettuja henkilöstöhallinnon palveluita tarjoavat yritykset havainnollistavat Kiinassa viime vuosikymmeninä tapahtuneen avautumisen ja talouskasvun mukanaan tuomia muutoksia, ja tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaiseksi rekrytointifirmoissa työskentelevät ihmiset kokevat suhteen organisaationsa nykyiseen ympäristöön. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti tapoihin joilla rekrytointifirmat voivat pyrkiä legitimoimaan organisaationsa toimintaa sekä siihen, missä määrin niihin kohdistuu erilaisia, yritysten toimintaan ja tavoitteisiin liittyviä institutionaalisia paineita. Tutkimuskohteena on vuonna 1997 Shanghaissa perustettu yksityisomisteinen rekrytointipalveluja tarjoava yritys, joka työllistää yhteensä noin 130 henkeä viidessä toimistossa manner-Kiinassa. Käsillä oleva tutkielma on kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tiedonhankinnan menetelmiä yhdistävä tapaustutkimus, jossa aineistonkeruutavat sekä aineiston analyysi perustuvat institutionalismin teoriaan sekä tutkimusaihetta sivuavaan aiempaan tutkimukseen. Institutionalismin teorian mukaan organisaatioiden toiminta saa uusia muotoja vuorovaikutuksessa vallitsevien instituutioiden ja ympäristön muutoksen kanssa, ja tutkielmassa sovelletaan Richard Scottin tekemää jaottelua institutionalismin kolmeen – regulatiiviseen, normatiiviseen ja kulttuuris-kognitiiviseen – peruspilariin. Näihin kolmeen analyyttiseen elementtiin nojautuen määritellään erilaisia Kiinan institutionaalisessa kontekstissa organisaatioiden toimintaan vaikuttavia tekijöitä, joiden merkittävyyttä ja mahdollista muutosta arvioidaan kohdeorganisaation päämajassa Shanghaissa työskentelevien jäsenten kanssa toteutetun kyselylomaketutkimuksen sekä yrityksen perustajan ja kolmen muun vanhemman konsultin kanssa tehtyjen puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Kyselytutkimuksen tulosten ja haastatteluaineiston analyysin perusteella mikään kolmesta institutionaalisesta elementistä ei yksin nouse muita merkittävämmäksi. Regulatiivista ympäristöä tarkasteltaessa korostuu sen toimintaa mahdollistava pikemmin kuin rangaistusperustainen rajoittava rooli, ja rekrytointialan omien (normatiiviseen pilariin kuuluvien) normien noudattaminen arvioidaan kansallisia alakohtaisia standardeja tärkeämmäksi. Normatiivisesta ympäristöstä organisaatioon ei kohdistu paineita yhteiskuntavastuullisuuden edistämiseen, mutta vastaajat kokevat heillä olevan mahdollisuus yhtäältä edistää ammattimaisten toimintatapojen leviämistä, sekä toisaalta vaikuttaa alansa toiminnan legitimiteettiin ja sen sääntelyä koskevaan päätöksentekoon alan omien yhdistysten kautta. Kulttuuris-kognitiivisessa ympäristössä yritysten tarve luoda ja hyödyntää epävirallisia henkilökohtaisia suhteita poliittisiin toimijoihin vaikuttaa menettäneen merkitystään, mutta vastaajat antavat korkean arvon liikekumppanuussuhteiden ylläpidolle. Tutkimuksen tulosten perusteella nyky-Kiina edustaa ympäristöä jossa – poliittisista ja taloudellisista reformeista huolimatta – rekrytointiyritysten selviytyminen riippuu yhä mukautumisesta sekä virallisista että epävirallisista institutionaalisista lähteistä syntyviin paineisiin. Hyväksyttävää toimintaa koskien haastateltavien puheissa korostuvat enemmän sitä ohjaavat tavoitteet kuin konkreettisemmat, yrityskohtaiset sisäiset rakenteet ja prosessit. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tarkastella laajempaa joukkoa saman alan organisaatioita, jotta mahdolliset erot subjektiivisissa näkemyksissä sekä esimerkiksi organisaatioiden iän ja koon vaikutus näihin näkemyksiin voidaan selvittää.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, miten Ukrainan sota esitettiin suomalaisten iltapäivälehtien etusivuilla keväällä ja kesällä 2022. Lisäksi tutkin, millainen kuva Venäjästä ja presidentti Vladimir Putinista rakentui iltapäivälehtien etusivujen perusteella. Tutkielmani viitekehyksenä on suomalaisen iltapäivälehdistön, ulkomaanjournalismin ja kehysteorian parissa tehty tutkimus. Ensisijainen tutkimuskysymykseni on: Miten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan esitettiin iltapäivälehtien etusivuilla? Toinen kysymykseni liittyy tarkentaen Venäjään: Miten Venäjä ja presidentti Putin esitettiin iltapäivälehtien etusivuilla? Tutkielmani aineistona ovat 25.2.2022–26.8.2022 julkaistujen Iltalehden ja Ilta-Sanomien printtilehtien etusivujen pääuutiset. Aineisto koostuu kaikkiaan 304 etusivun pääuutisesta. Ajanjakso kattaa lähes tasan puoli vuotta Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta. Analysoitavat etusivujen pääuutiset olen tallentanut iltapäivälehtien digitaalisista näköisversioista keväällä 2023. Tarkastelen aineistoani määrällisen sisällönerittelyn avulla. Määrällisestä tarkastelusta kumpuavia havaintoja syvennän kehysteoriaa soveltaen. Maisterintutkielmani osoittaa, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan oli keskeinen etusivujen pääuutisaihe tarkasteluaikana. Varsinaisia sodan tapahtumia enemmän etusivutilaa saivat kuitenkin Venäjä ja Putin. Sodan ja Venäjän ohella keskeinen etusivujen pääuutisaihe oli tarkasteluaikana Suomen muuttunut turvallisuus- ja puolustuspoliittinen tilanne sekä Nato-prosessi. Tutkielmani määrällisen tarkastelun perusteella havainnoin, että sekä sota Ukrainassa että Venäjä tavattiin esittää ulkomaisten politiikan ja talouden toimijoiden kautta. Merkittävin heistä oli Vladimir Putin, jonka nimi mainittiin peräti 83 pääuutisen pääotsikossa. Lisäksi havaitsin, että niin sota kuin Venäjä tavataan esittää aikuisten miesten kautta. Sukupuolen ja sukupolven moninaisuus oli sotaa ja Venäjää koskevissa etusivuissa vähäistä. Määrällisen tarkasteluni pohjalta muodostin kehysteoriaa hyödyntäen kolme Ukrainan sotaan liittyvää kehystä: Inhimillinen kärsimys, sodan selitykset sekä Putinin tappiot. Vastaavasti Venäjä ja Putin -aihepiirin uutisista muodostui kolme kehystä, jotka nimesin Putin henkilönä, Putin presidenttinä ja Putinin suunnitelmat.